Itärajalla eräs tie laskeutuu niin jyrkästi kohti rantaa että ajaessa kohti tasaista sineä näyttää ajavan taivaaseen tai tyhjän päälle. Oksensin penkkaan vielä kerran ja koitin muistella, olisiko minulla edes toivoa, että löytäisin jonkun talon ja sain muistini takaisin vasta erään sahatuoteyrityksen toimitilojen kohdalla hieman ennen keskustaa, kun ajaminen kävi tarkkaavaisemmaksi. Pick-up nissan. Halpa dieselvero. Olisikohan siksi vai ihan oikeasti omistajalleen tarpeellinen? Avaimet oli kuitenkin paikoillaan, en varmaan olisi enää jaksanut johdoista käsin ottaakaan. Miin jättäisi, että omistaja varmasti löytäisi omansa, mutta minulla olisi lyhin matka kotiin? Jätin liikenteenjakajaan kun en kehdannut oksentaa auton sisään.

Discordia nauraa nojaten pylvääseen kun minä olen tosissani. Aina. Siksi olen luovuttanut tosissani olon ottaen vastaan mitä tulee analysoimatta sen vakavuusastetta. Jos ja kun se itkee katkerimmin katso sitä silmiin ja naura.

Vielä puoliunessa saan pelastuksen ja ravinnon suoraan suonistoon niin nousen hiljalleen takaisin mukaan, mutta ensin vastaan virkavallalle liikenteenjakajaan pysäköidystä autosta. Kiellän kaiken kun nyt kerrankin on niin, että silminnäkijöitä tai muita todisteita ei vain ole. Ehkä poliisi näki selkäni kun kuulemma ajoin liikenteenjakajaan en oksentaakseni vaan koska autossa ei ollut kilpiä, lava oli kuvitelmaani, auto golffini ja itärajalla en ole käynytkään. Kiitos väliraportista kun palaset tulevat palapelin reunoille kyselemään onko tämä edes oikea peli. En minä tiedä, menkää ja kokeilkaa! Voisin myydä vertani viidellä eurolla pari milliä.
Mietin vakavasti valvontakameroiden asentamista asuntooni kun kuuntelen nauhoituksia joskus viikkojen kuluttua terveenä, se menee aina niin ja sitten kaikki alkaa taas alusta. No, näin Kali Yugan ajassa tämä ei niin haittaa, olen tuhatvuotinen valtakunta kun mittaan ikäänikin sivistyksellä.

Olohuoneessa on suora linja parvekkeen ovelle, mihin nostan katseeni samalla kun otan paperinpalan, valtimostani valuu hiljaa mustaa paksua verta laattialle sotkien takkinni. Parvekkeen ovi on auki. Siksi kuka vain pääsee taas sisään kun nostin katseen kuka tulee, tulee discordia taas nauramaan minulle naamioituneena elinkeinoelämän keskusliiton johtajaksi. "Etkö pyytänyt minua saapumaan näin jotta sinulla olisi parhaat aseet?" Discordia... "sanon, että "saat tulla vaikka minun aseiden muodossa tulen silti aina ottamaan selätysvoiton alle minuutissa naurettavuuksista".
Ei kuullosta niin vakuuttavalta lattialla suonesta vuotavan miehen sanomana, mutta osoittautuu todeksi kerta toisensa jälkeen.

En pelkää mitään henkistä kamppailua, en ole pelännyt kahteen vuoteen. Siksi ovet ovat auki. No, harrastus tämä minullakin lähinnä on, vahvasti yksilölaji. Tukee taidetta, kuten kaikki mitä teen, tähtää vain yhteen, parempaan taiteeseen - hienompaan epäonnistumiseen voittajan elein.