Me kaikki olimme persoonattomia. Paikat ja maisemat puitteina, aika kertomassa enemmän missä ja kuka kuin maisemakuvaus tai henkilöön syventyminen aloituksena.

No, Kianta-Camping. Käykää itse katsoassa jos tarpeen tai kuvitelkaa mikä tahansa halpa leirintä-alue - halpa tai siihen nähden...

Useiden pyhien kirjojen rakenne on puunkaltainen. On ydin (uskopelastus, kali yuga ja kierto tai), maailman loppuminen, mikä on ehkä lapsellisin ajatus koskaan, mikään ei lopu koskaan!, runko jota pitkin kiivetä, mutta todellisen kokonaisuuden muodostavat siitä sivuavat haaratekstit jotka mukaan on milloinkin kelpuutettu. Tämä ei ollut kehoitus lukea piruna raamattua, sen kanssa, kuten sen jatko-osan koraanin, (mikä onkin virkistävän moderni lakikirja, lukekaas vaikkapa naisen asema avioerossa, ei paljon miehenä naurata, siis jos naurataisi, jos pitäisi moista kirjaa... seurata paperia?) kanssa kannattaa pysyä vähintään 95% rungossa ja hiljentyä sen ääreen niinkuin me palvontapaikoillemme odottamaan transsia matkatoiveita asetellen... me, minä? Koska palvontapaikat maalliselle, maanaliselle ja ilmalle on henkilökohtaisia, yhteys on henkilökohtainen, kuten yhteyden akemnen noiden uudempien uskontojen ytimiin, miksi ei liittää niihin transsia ja näkyjä ihan yleisesti? OLen kysynyt ja kysyn taas, Kummisedältä koska suussa ei ole viinaa. Enkä keksi muuta. Ja Kummisetää kiinnostaa tämä puheenaihe, ei siis sen sisältö niinkään kuin aika, paikka ja keskustelun osallistujaluettelo. No nyt se on onneksi lyhyt ja laadukas.

Yllättävän älykkäät ihmiset päätyvät tekemään yllättävän raskaita töitä.
Kai se alkaa siitä kun saa ihan oikeita kesätöitä, oikeaa palkkaa ja sitten ostaa jotain ja alkaa pikkuhiljaa luulla, että amateriaa voi omistaa ja vieläpä että se helpottaisi jotain. Sitten he miettivät hieman haikeina viisaita, kunnes huomaavat miettivänsä viisaita ja masentuvat siitä, etteivät ole tuoneet juuri lisäarvoa maailman todelliseen sisältöön, joka on immateriaalista, vaan materiaali huijasi mukaansa ja nyt on liian myöhä. Eihän niillä raukoilla ole edes kotia, niillä on asuntolainoja. Harmittaa pilata tyyli tällaisella ilmaisulla, mutta jos tunnistat itsesi tuosta aivovuodon väestä, niin sinua nussitaan perseeseen ja rankasti. Siitä vain ei hyödy kukaan mitään, vaan sisältö kärsii. Kirjoittakaa tai laulakaa, vaikka minulle jos mut pitävät noita lajeja osaltasi lähinnä vittuiluna.

Parasta olisi, jos mukana ei olisi todellisia paikkoja siinä mielessä kuin vaikka kaupunkeja jotka säilyvät vuosituhansia, vaan paikkojen ominaisuuksia, jolloin ytimen (muista pyhät kirjat ja mieti varsinkin uutta testamenttia ja koraania!) tunteva lukija voisi haaratekstein neuvoin lähteä hakemaan noita pyhiä tai muutoin tärkeitä paikkoja maan pinnalta. Ehkä rynnäkkökiväärin kanssa, kuten niin monet jo ihan nuorena isän neuvoin. Ei niiden haruspeksien tai pään sisäisten äänten tai unien, vaan useimmin isän. Nekin joilla on rynkyn lisäksi jotain räjähtämällä palavaa ainesta ympärillään haulien kera tai viimeinen panos lippaassa uurrettu ristikuopalla dumdumiksi tiedätte mihin kohde.
Siltikin, vaikka usean paikan kuvaus olisi sepitettä palvelemaan tekstin tarkoitusta, tai silkkaa viihdettä, tunnelman luontia. Te olettevasta aamuisella Kianta-Campingilla kahden humalaisen seurassa minä pääsi sisälä. Proshai!

KOSKA mikään niin suuri kuin uskonto ei pysy kasassa ilman viihdettä. Jos lukija, kokija, osallistuja ei viihdy, hän ei jaksa omaksua myöskään muita ominaisuuksia. Lapikin omaksuu kaiken viihteen kautta, kunnes jossain vaiheesa ikää ei enää saisiikaan viihtyä, vaikka se olisi kaikkien ponnistelujen ja kohteiden kannalta ratkaisevaa. Jos et viihdy, teet mitä toennäköisimmin huonoa, teennäistä ja/tai valheellista jälkeä. No se oli jo Marxin tiedossa, mutta tokihan hiellä on leipä ansaittava ja jotain sinne päin vaikken tässä muutaman pankin rakentamaan huijaukseen perustuvassa maailmassa osaa nähdä enää yhteyttä omistuksen, työn, vatsani täyttämisen kun se on tarpeen ja hien välillä. Vain sumuiinen vieraantuneisuus puoliksi tajuissaan Euroopan itä-pohjois suunnassa Kiannan rannalla globaalisti ainutlaatuisen ekosysteemin keskellä ymmärtämättä laittaa sitä huomiolle (siis silloin, sanella mitään, kirjoittaa siitä) tai tehdä siitä huomioita. Kummisetä oli kiinnostavvampi, viisas, mutta vieraantunut ja ukassa. Mutta eihän vanhempaansa saisi neuvoa tai voi neuvoa niin? Niinpä, siksi keskustelu oli kyllä viihdyttävää, keskustelutaiteen ja tunneälyn kehityksen kannalta hedelmällistä ja muuten mutta (tuonnempana) Kummisedän soutaessa poispäin selälle kasvot minuun päin loittonee... hieman voimaton ja surullinen olo.

No, kun tähän asti on lukenut, ymmärtää jo miksi voimaton ja surullinen jos edes pystyy tapaamaan ihmistä, mutta;

Istuimme kummisedän kanssa rannalla joskus aamukuudelta ja kerroin tästä puumaisesta rakenteesta, tarjosin viinaa tämän tästä ja otin itsekin, aurinko nousi ja Kianta oli epätodellisen tyyni.Todella tyhmät ja todella viisaat ihmiset eivät käytä latteita sanontoja tai muita vastaavia syvälliseksi koetuissa keskusteluissa, ajattelin. Kummisetäkään ei ja huomasin ajattelevani, että minun elämää tavalla tai toisella koskettavista ihmisistä hyvin suuri osa olisi jotenkin poikkeuksellisen älykkäitä, enkä voi vieläkään väittää vastaan, vaikka usein yritän ja tulokset tapahtumatkin puhuvat muuta. Kahdeksalta leirintäalue heräsi eloon ja mikään ei enää ollut syvällistä tai tyyntä, vaan kiire viettää lomaa, kiire levätä näkyi ympärilä epätarkoituksellisen nopeasti touhottavista ihmisistä, niin Kummietä työnsi venettään hieman irti kivikosta läksiäkseen soutamaan kotiinsa ennen kuin vvaimo herää. Minä en muista, kuinka päivä jatkui minun osalta, joten kerron muista.

Tahtilaji ja tempo, niiden ei pidä koskaan antaa jämähtää liiaksi mitä kirjoituksiin tulee. Musiikissa toisto on suotavaa.