Valvoin yön ja tein käsittämättömän moniulotteisen biitin, ehkä liian vaikeaa
Lähetän sen kyllä kaikille, mutta kirjoitin itsekin
kirjoittamisen pakosta jotain mitä mieli suolti muistioon
Sen biitin soidessa, tietenkin. Tämäkin voisi toimia.
------------------------------------------------
Se iloitsee kyllä, kun poliisi on lakossa
mutta haluaa palvelua - jos kyse o pakosta
halo halo luuri ja kirkasvalolamppu
makkarin lattialla, siihen se taas sammu:

sentin vuoteesta, kertoo metrin luonteesta
tuulee luoteesta, vaihtoja gestapotakkiin
kiintynyt yhteen, ämmänleivän lippalakkiin
kiintynyt niinku vartijaa kiinnytään;
jos se on ostettu, sen paremmin liitytään
tähän katko, ettiä kamojani piiloista
tuhansien öiden biittislice viilloista.

Oikeasta kohdasta kun äänittää taloa
mikrofonin kautta tarttuu nauhalle valoa(!)
Nyt ku olen varma, minulla on oikeus sanoa
tämä, kaikki, on suunniteltu juttu
meitä kusetetaan nyt kunnolla:

Ei saa rahaa koska vamma johtuu päihteistä
mitä siihen voi edes vastata - noista väitteistä
kävelee taas kyllä, mutta arvet aivoissa aukeaa
jos niiden ei anna vuotaa, se itsekseen laukeaa
Mutta mitä isompi laite, sitä vaikeammin liikkuu
kuulin niin useatkin varastaa vyön jossa kiikkuu
no mitäpä hän tuollakaan kaverilla
kun tiedän itse, täällä on toinen samanlainen
chanttaa massa toiveen, lootusjalkojen juuressa
oottais se unelmien --- (??)
--------------------------------------------
Sekavia syksyjä
ahistavia illanlaisia aamuja
loisteputkien haaleeta valoa
peilikaapin ovessa valuu ja
luota nyt minuun ja niele,
se on niin kaunista,
se luotettava, loputon kierre(!)
Mutta parempi kuin toisten totuus
järjenjättämäin jälki-ihmisten
huomaatko nyt, kauniisti leijuu lootus
--------------------------------------------
Eroavia vanhempia
kurkkuun kaaduttua liuotinta
laske kaikki mitä näet yhteen
ja postita mulle meiliin hinta?

Se mikä voi olla yllättävintä
on se peili ja lootuskuva sinusta
siellä valona varmistithan
siihen meiliin mikä on sen valon hinta
----------------------------------------------
Huomaan kirjottanee niin, vuosissa
lasketaan nuo dadatekstit. Ne sanat
oli joskus kuulemma kuuminta muotia
Tänää kukaan ei huomaa oonko kuoseissa.

Riimittelyt sataa katosta kuparina
käsiin eikä kysy sattuuko tai olenko
milloin väsynyt, nukkumassa poikennut
syönyt - tai muuten vaan lomaillut
tästä näin.

Muistiongelmia kun pää ei rekisteröi
turhia hommia niistä helvetin tärkeistä
se jo alkaa näkyä teksteissä(?)
kelaan siihen, ekan kerran kynän otin käteen
siitä se lähti, rakastin vesiliukumäkiä
mutten osannu oottaa ihan tällasta vauhtia.

Ku sielu kieputtaa itseensä seinillä
kirjotan taas seinistä, mitään niistä
ei irtoa, liityn sitten mihin vaan.
Ainoo kykyni on katsoa ulkopuolelta
ottaa uusi liuska ja alottaa taas
lainilla "miten tässä kävi taas näin"

Huomaatko?

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jos saan kertoa:

Sanat ovat luonnostaan marxilaisia
Sillä ne toimivat tehokkaimmin
Kun antaa niiden itse valita paikkansa.

Mitä minusta valui irti vuodessa:
Tuntematon.
Jokainen ajatus alas laskimoista
pisaroina pitkin papereita
niin kirjeiden kuoria kuin ruutulehtiöitä.

Niitä ei voi omistaa
Kuten maatakaan, joka on pyhää
ei kukaan voi omia
ääniä, yhtään mitään.

Sillä lopussa jokaisen ote kirpoaa
irti ensin siitä mikä on rakkainta
ja maan kanssa uudelleenyhteyteen
lohtunsa löytää lopullisen
ääretömän äidin kohdun.

Uskotko?