Se oli taas yks niit iltoi,
Kämppä täyn ihmisii pää täyn viinaa ja lyrikoi.
Luulin olevani kontrollis Ei tunteet enää tätä likkaa ohjailis.
Kuinka osaanki itteni aina yliarvioida Oon niitten orja kun remmis roikkuva koira Katseeni käännän. Mitä siel näänkää? Komee rastapoju itteään mun ikkunalaudal vääntää. Pumppu alkaa hightechii säätää.
Meiän katseet kohtaa
Kulissien takana likka romahtaa.
Sut sivuuttaa koitan. Oon siihen remmiin hirttyvä koira.

Sun ikkunan alla haluun laulaa "hei älä mee..."
Mut sit muistan mitä menin aikoinaan tekee.
Järki lähti kävelee, se sai mun silmät sumenee, hyvää itessäni en pystyny näkee. Pahaan sävelee aloin elelee.
Anteeks on liian pieni sana, tai olin sillon liian suuri paha. Anteeks anto ei mulle riitä, yhä itteeni piiskaan siitä.
Mä en oo se sama muija enää, se hullu ämmä joka paskoo menemää, ei pyri aiheuttamaansa tuskaa keventää, nyt oon sun vuoks valmis kaikist liitoksistani repeemää.

Haluun ajan kelaa takas siihe hetkee
Ku keinus saippuakuplii puhallettii rakkauden huuman henkee.
Mut ei. Se hetken aika vei.
Säälittävässä kippurassa sun musiikin tahtiin ryyppään minkä kerkeen. Aamul meikit levinneen päänsärkyyn herään, sut iteltäni kiellän rikkinäisen tytön laittialta kerään. En haluu tuntee tätä ikävää enää...

Älä mua väärin ymmärrä, mä oon täst yhtä ymmällää, miks saat mun sydämen hypähtää? Koitan kattoo sua silmiin mut susta hehkuvat säteet, liikaa häikäsee mun sydänt särkee, mikset sä pysty niitä peilis näkee. Oon vahva mut sun takii itteni muutan, hylkään rakentamani raiteet. Valitsen mieluummin sun suunnan. Haluun olla sulle se mitä sä oot mulle. Antaa toivoo hoitoo auttaa ylös kun et jumitat sänkyyn loikoo.

Nä yöt on yht tuskaa Unet tuo hetken onnen mut ei todellisuut fuskaa. Sama se kuin monta unta susta nään, yksin täst herään. Osaisimpa vaan aikamatkustaa, korjasin itteni, vai jäisinkö sun kans leijuu ikuiseen euforiaan. Asuttais pilvilinnas mis aikaa ei oo, ei sydän suruu, katkeraa eroo. Skriivaan riimei kun loitsui sun sydämeen, mut en mä oo noita, velho tai keijukaine, pelkkä mielivikane nainen. Ei oo taikaa, syvä epätoivo näist teksteist raikaa...

Minkä takii mä edes vaivaudun luulenks et täst paskast vaikutut? Mä tiiän eihän täs ookkaan mitää järkee, mut se ei oo nyt tärkeet. Mun täytyy heittää kaikki pelii ennen kun suostun hävii. Rakas älä pelkää kyl mä selviin jos mulle käännät selkää, en vaan pystyny pitää tätä mun sisälläni enää.