Suomen mielenterveysseura
Maistraatinportti 4 A, 7. krs
00240 Helsinki

Turussa 15.5.2017

Lausteelta huomenta. Olen kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava trubaduuri.
Taustalla tyypillinen tuhlaajapoikatarina. Ennen sairauden puhkeamista vietin ihan
järkyttävää viinanhuuruista elämää. Voisi sanoa, että tupakka viina ja villit naiset
teki mut hulluksi ja sotki mun pään. Minua pidetään kovassa lääkityksessä
mutta se ei poista sairauden "juuria"

Turun kaupunki pitkämielisyydessään auttoi minua kaikilla mahdollisilla tavoilla eri kuntoutuspaikoista musiikkiterapiaan. Levyn sisältö on siis syntynyt sen tuloksena.
Minulla on edelleen tunne-elämässä häiriöitä nimenomaan hylätyksi tulemisen kokemisena ja se aiheuttaa jonkinlaista läheisriippuvuutta. Minulle on tyypillistä
euforisen ihastuksentunteet naisiin ja olen tuottanut monelle harmaita hiuksia
kun olen ollut "Sua lemmin kuin järjetön mä oisin" - tunteen vallassa. Sitten muutamassa kuukaudessa ihastuksen tunteet menee pois. Yleensä ihastuksen kohteena on ollut joku tajuttoman kaunis saavuttamaton lady. Siihen ei kuitenkaan liity minkäänlaista ahdistelua tai haureutta. Kuitenkin monella ihmisellä on palanut hihat toimintaani. Ihastuksen tunne on kuin elimistön tuottamaa huumetta- Kuitenkin asia vaivaa minua. Eli nainen oli minulle sellainen epäjumala joka otti sydämessä sen paikan, joka kuuluisi Jeesukselle. Nyt olen visusti päättäny kiertää naiset ja ihastumiset kaukaa.

Sairastelukierrettä osastoilla kesti 11 vuotta (1995-2006) ja sen jälkeen olen päässyt osastokierteestä eroon. Kuitenkin syön tajuttomia määriä Seroquelia, Lamictalia tenoxia päivittäin -ja Risperdal Constaa tulee piikin muodossa kahden viikon välein. Asia on vienyt elämänhalua pois, koska ennen sairauksia olin timmissä kunnossa ja nyt vaan joku lihonnut ja turvonnut lääkeplösö. Myös ennen sairastumista olin yksi Suomen parhaita kirjoittajia. Mieli kuitenkin hajosi palasiin ja menetin verbaalisen ilmaisukykyni. Se vaihtui tilanneyhteydettömään puuroon. Kirjoitin kuitenkin tuhansia sivuja pakinaa ja elämänkertaa. Koetin saada sanasäilätaitoa takaisin. Onnistumatta. Olen asiasta turhautunut. Onneksi Luoja on antanut minulle musikaalisia lahjoja ja säveltäminen on minulle eräänlainen henkireikä.
Pidän myös kuvasommitelmien teosta. Niissä kuvissa on paljon värejä koska sairasteluaikana koko maailma oli mustavalkoista usvaa. Löysin vihdoin kotiseurakunnan jossa mieltäni on eheytetty ja annoin musikaaliset lahjani Jumalan käyttöön. Minulla on kymmenittäin levyjä pöytälaatikossa enkä halua, että ne jää sinne pölyttymään. Koska lääkkeiden hinta lasketaan tonneissa vuodessa, minun pitämiseni yhteiskuntakelpoisena maksaa suunnattomasti. Siksi olen koettanut suorittamisella ansaita oikeuteni olla olemassa. Psykooseihin liittyi myös jotain Terminaattoriharhoja ja epärealisistia sodanestomissioita. Kirjotin vetoomuskirjeitä ympäri maailmaa ja aina mukana oli joku musalevy. Levyjä on lähtenyt sadoittain paperipostissa päättäjillekin. Saatuani töitä eräästä kahvilasta kirjotuspakkomielle on vähentynyt. Perustimme kahvilaan butiikin jossa on myynnissä myös levyjäni. Nyt kitkuttelen vielä pienien tukien varassa- Ainoa toivoni on, että saisin johdonmukaisen kirjoitustaidon takaisin tai että levyni alkaisi tuottaa rahaa tähän vaikeaan elämäntilanteeseen. Pari viimeistä viikkoa ennen tukia olen nähnyt välillä nälkää. Onneksi kuitenkin voin saada kahvilasta joka päivä lämpimän aterian. Olen tosi vihainen ruokaravintoloita arvosteleville kulinaristeille. He eivät tunnu ymmärtävän että osa Suomen kansasta on käytännössä ruoka-avun varassa. Nyt Missiokahvilassa myymme terveellisiä ruoka-annoksia edulliseen hintaan. Olen sen päättänyt, että jos minusta joskus tulee jotain, pidän huolta että kenelläkään ihmisellä lähelläni ei ole koskaan nälkä. Tämä työ on muutenkin iso elämänmuutos eikä sujunut kitkatta.
Minulle on räätälöity inhimillisiä työaikoja jotta jaksan hoitaa työni kuormittumatta liikaa. Pidän kovasti duunistani ja varsinkin siitä, että välillä saa tarttua kitaraan ja soitella musaa kahvilan asiakkaille.
Kitaraa opin soittamaan muutaman soinnun osastolla aikoinaan, kun ei päässyt ulos viikkoihin ja ainoa mitä sieltä nurkista löytyi oli rämä asustinen skitta. Niinpä itse opettelin muutaman soinnun joilla säestän itseäni. Musaterapeutti sairastui syöpään ja musiikkiterapia loppui 13 vuoden jälkeen .Kuitenkin löysin erään uskovan kaverin, joka on taitava käyttämään tietokoneen musaohjelmia. Tämän miehen kanssa olen jatkanut musantekoa. Biisini sisältää aika paljon yhteiskuntakritiikkiä. Olen kirjaani Nouse osaasi päivien lopussa (Danielin kirjan loppusanat) kyhännyt vuosikaudet. Teoksessa haen elämän merkitystä ja tarkoitusta. Se koskee jokaista. Ei vain minua. Ne raakilekirjotukset ovat lähteneet sähköpostissa ympäri maailmaa. Varsinkin kirjottaessa Venäjän pahiksille saan jonkinlaista jännityksentunnetta ja olen jäänyt siihen jännitykseen koukkuun. Kuitenkin vihdoin tajusin, että minun on kohdattava haasteet livekohtaamisissa eikä kirjoittamalla. Miten minä pystyisin tuomaan sopua maailman, koska en edes omaa elämääni ja läheisiä ihmissuhteita pysty pitämään järjestyksessä. No tässä oli esittely. Toivon, että levystä on iloa ja se auttaisi monia joilla on kuolemaan liittyviä pelkotiloja. Hyviä kuunteluhetkiä.