Minun olo on niin vitun turha. Siis sillai. Ei masentunut. Ei iloinen. Vain täysin turha.

Jos siitä voi juontaa jotain itsetuhoista jne. niin se on typerää. Tottakai joku surisi jos poistuisin omaksi ilokseni, mutta ei se olisi kovinkaan järkevää. Siis surra. Koska tuotan vain vahinkoa, mutta sitäkin kohtuullisen vähän. En siis ole merkittävä hyvä tai paha. Jos voisin tappaa esim. 4 miljardia ihmistä, niin voisin tehdä hyvän työn, jos taas voisin luoda maailman menestyneimmän yrityksen, voisin tulla itse saatanan veroiseksi, ainakin omissa ajatuksissani.
Mitään rajoja ei ole. Mutta minulla ei ole tahtoa. Ei hyvään, eikä pahaan, tahdon jäätyä. Tahdon tämän tilan. Siis tavallaan olen onnellinen. Tämä asunto riittää minulle. Tämä elintaso riittää minulle. Tämä työmäärä riittää minulle. Kaikki riittää. En tahdo luopua mistään, mutten tahdo myöskään mitään lisää. Eli mikään ei aja eteenpäin. Olen myöskin hyvin tyytyväinen itseeni. Yhä enemmän viime aikoina olen tuntenut itseni alkaneen kulminoituvan ja nyt tunnen olevani jossain, mitä olen, enkä tahdo luopua siitä. Koulu irroittaa minua siitä. Työ irroittaisi minua siitä. Ihmiset irroittavat minua siitä. Rakastan sitä, enkä tahdo koulua, työtä tai paljoa ihmisiä.
Eli tilanne on vitun turha. Jos tappaisin itseni, siinä ei olisi järkeä, koska viihdyn itsessäni.
Jos en tapa, niin tämä muotokuva muuttuu irvokkaaksi.

Ehkä opin tekemään siitä irvokkaita biisejä. Hyi vittu.

Ja niin, en ole jaksanut luoda paljoakaan. Kirjoituksia ei synny. Syntyi jopa neljä Kantonen -nimistä biisiä. Yksi oli ihan siedettävä. Ehkä haluan siitä enemmän palautetta ennenkuin julkaisen. Muut Kantonen -otsikolla kulkevat biisit ovat huonompia, valmiita nekin, mutta huonoja. En aio tehdä niitä loppuun, koska ne ovat lähtökohdaltaan paskoja, enkä edes saavuta enää niiden tunnelmaa.

Kohta on onneksi joululoma. Ei sillä, tiedän jo nyt kärsiväni joulusta, joudun olemaan ihmisten keskellä.. niin, olen saanut sellaisen kuvan, että useimmat sukulaiset pitävät minusta - ja rehellisesti sanottuna - en ihmettele, miksipä minusta ei pitäisi, kun selvinpäin pidän seuraa suvun vanhimmille, olen varmasti niitä vuosisadan seuramiehiä. Mutta itse vittu rehellisesti inhoan kaikkea seuraa juuri nyt ja varmasti vielä pitkään. Paitsi lyhyen aikaa. 2 tuntia seuraa, sopiva aika. Voisinko saada 2kk lomaa johonkin yksinäni? Niin, että olisi ruokaa, viinaa ja kaikkea ja vain siellä minä yksinäni, tietokone, ilman nettiyhteyttä, mikit jne. ja kyniä ja paperia.

Onko tämä mahdoton joululahjatoive?

On se. kaikille. Jotka sitä vain tahtoo.

Ja toisekseen: Vitun turhaa, vitun hauskaa. Turhaa hauskaa. jospa tämä nyt on se 'elämä'.