Kirkonkylän ja lähiön väliselle pyörätielle näkyy punaisena hehkuva risti. Se on Helluntailaisten kirkko. Astun eteiseen, jossa on hyvinkin virallisen näköinen naulakko, muttei ovimiestä. En laita takkiani naulaan, vaan pidän sen päälläni, koska en usko viipyväni pitkään. Salista kuuluu kamala meuhkaus, hymyilen jo vähän. Mikä piru tuollaista mekkalaa pitää - oikeastaan hymyilen sille, kuinka hauska vertauskuva "piru" on tässä yhteydessä. Palautan pokkani ja astun saliin, istun viimeiselle riville (josta löytyykin ainoat vapaat paikat). En näe Eeroa, mutta arvelisin hänen olevan täällä. Mustapukuinen, nuori, siististi pukeutunut mies huutaa raamatunlauseita ja väliin "hallelujaa" näyttämöllä. Yleisö vastaa jokaiseen hallelujaan "hallelujaa!". Miehen silmät kiiltelevät tyhjinä ja suurina, suurempina ja tyhjempinä kuin naapurini pahimmassa piriputkessaan. Jos en tietäisi, mikä miehen tuollaiseksi saa, epäilisinkin häntä pahimmissa pirinousuissaan olevaksi - tuo ei voi päättyä kuin sydänkohtaukseen. Mutta ei, mies vain hikoilee, vetää välillä vettä ja heittää uuden sekavan lauseryppään, johon en jaksa keskittyä, sillä mietin juuri referaattia juuri lukemaani nettiuutiseen.. ja kohta yleisö taas huutaa "halleluja!".. En tympäänny, enkä hermostu, vaan mietin omiani. Puolen tunnin, ehkä tunnin päästä tulee jonkinlainen mainospuhe ja ihmiset nousevat seisomaan. Käärin sätkän, mutten mene ulos, vaan odotan hetkeä. Nyt näen Eeron. Tulin tänne suoraan baarista, Eero ei tullut baariin, joten arvasin. Eero tuikkaa rahansalippaaseen nopeimmin, keltaisesta väristä päättelen kyseessä olevan 200 euron setelin. Mummo perässä pistää tonnin, mutta toisin kuin Eero, ei piilotellen, vaan suoristelee seteliä käsissään niin, että kaikki näkevät. Nyt minä poistun, nopeasti ja huomaamattomasti, on tärkeää, ettei kukaan näe minua, muuten homma menisi päin vittua. Kävelen kaksi sataa metriä kylille päin, vähän ennen Valintataloa pysähdyn kulmalle. Eero kävelee päin, mutta vielä turhan kaukana. Tumppaan sätkäni. Eero on kahden kymmenen metrin päässä -astun kadulle.

"Hei Eero!"
Eero ei vastaa, ei vielä.
Eero on noin viiden metrin päässä.
"No hei J!"
"Kato Eero, miten menee, onko työkomennuksia?"
"Ei tässä nyt, tsuipatsui, mitäs J meinaa, ootko ollu töissä?"
"Mitä nyt pikkubisnestä.. ei oo näkyny suurempia, mihis oot menossa?"
"Kuhan kävelen.."
"No sitten mennään ottaa oluet, minä tarjoan!"

Tarjoan, tarjoan.. joo.. naurattaa ihan, mutta nyt pitää pitää pokka.

Menenmme keskiolutkuppilaan, josta juuri lähdin, osuuspankin alakertaan. Eero morjestaa jotain vanhaa tuttua, istumme pöytään.

"Kato, Eeroki täällä ja suthan ollaanki nähty, mutta mikäs se oli poijjan nimi?"
"J"
"Aha.. ota tuo vitun castrolakki pois päästä! Ihan akalta muuten näytät!"
*naurua*
"haista vittu, muuten ooks sieki rajalta?"
"Joo ja just tulin YK:sta, tuo Eero on muuten kavereita."
"Aha. Eero, mie hajen ne oluet mistä puhuttiin.."
"..no hajehan niin saahaan suunkostuketta."

Astelen rivakasti baaritiskille. Nyt täytyy pitää pääasiat mielessä. Vaikka voikin vaikuttaa, että olen täällä huvikseni, niin kyllä tämäon tärkeää.. taiainakin niin uskottelen itselleni. Päätän edistää päämääriäni ostamalla kaksi olutta, kossupaukun (Eerolle) ja itselleni vielä talon viskin.

Tuon juomat pöytään. Eero kiittelee kovasti kossupaukusta, joka oli ikäänkuin ylimääräistä.. Juodaan vähän aikaa hiljaa. Minä heitän pienen vitsin.

"Nainen meni kauppaan ja siellä oli uusi hintakone, joka tunnistaa tuotteen ja antaa hinnan. Nainen laittoi koneen päälle laukun 'bliib-laukku, nahkaa, 95 euroa'. Nainen toi koneelle kolme appelsiinia 'bliib-appelsiineja, kilo ja sata grammaa, 1,10 euroa' Nainen toi koneelle kengät *bliib-kengät, keinokuitua, 59 euroa' Nainen otti housut pois ja istui koneelle *bliib-räme-majava - kuollut tapaturmaisesti. Nolla euroa'"

Eero nauraa ja taputtelee selkääni. Muutkin nauravat, mutta vain vitsille. Äkkiä tunnelma muuttuu taas samaksi ja kaikki ovat hiljaa. Joku hiukan tärähtänyt laulaa karaokessa päin vittua biisiä "rakkaus on lumivalkoinen".

Jartsa pummaa tupakin. Minä ojennan topan, kukaan ei kiittele, eikä olehyvittele. Poltetaan hiljaa, siemaillaan olutta. Viskini on hyvää, tämän baarin talon viski on nimittäin ihan hyvää merkkiä ja minua hiukan harmittaa, kun en koskaan näe etikettiä pullossa, että mitä se on.

Eero tarjoaa seuraavan kierroksen. Sama toistuu, paitsi että minulla ei ole enää uutta vitsiä, eikä Jartsalla omaa tupakkaa, vaikka rahaa miehellä näyttää olevan. Juuri siksi suostun tarjoamaan hänelle lisää. Jartsa aloittaa mölinän, jonka välissä hän haukkuu minua akan näköiseksi.

"Muuten Eero, sulla muka aina omien puhhettes mukkaan on sitä rahhaa, mutta et tillaa kyllä pöytää täyteen viinaa..!"
"Varmasti tilaaan, ei tuota mitään ongelmaa. Sanokaa vaan mitä viinaa!"
"Mulle on aivansama, mutta mie tiijjän, ettet tillaa"
"tillaanpahan"
"Et. Ei siussa oo miestä siihen. Et oikiasti tillaa."
"paljon pistetään? 16 paukkua? 20 paukkua?"
"pistetään samantien 25!"
Keskeytän tilanteen ja sanon Eerolle, että voin hakea 16 jos hän maksaa. Sovitaan niin.

Eero nauttii oluestaan hitaasti, joten paukkujen hakeminen ei ole tämän hetken ongelma. Oikeastaan siinä ei ole mitään muuta ongelmaa, kuin se, että Jartsa jaksaa vängätä kokoajan niistä paukuista "Eero, et uskalla hakia 40 paukkua!" - "Eero, et uskalla hakia niitä kuuttatoesta paukkua!" Minua alkaa vituttamaan. Muistutan Eeroa tämän tästä, että haetaan ne kuustoista ja painutaan niiden jälkeen vittuun. Tilannetajuni toimii. Hetken päästä tarjoilija tuo 16 kossuspritea pöytään. Jartsa halaa Eeroa ja myöntää "Olet sie sittenki Eero mies, kuustoista tuli! Kuustoista tuli!"
Itse tässä vaiheessa keskityn vain kiskomaan niin monta kossuspriteä kuin voin, niin huomaamattomasti kuin voin. Onnistuu.

Kossuspritejen jälkeen pöytäämme astuu Jamppa. Jampan tulo ilahduttaa minua suuresti, koska hän pystyy kommunikoimaan kanssani järkevästi, vaikka molemmat (tai vain toinen) olisimme kännissä. Vaihdellaan Jampan kanssa kuulumisia. Molemmilla on suunnitelmia, mutta tiedän, että minun on parempi. Eero juo.