Tuli tässä mieleen tällainen pohdinta..

Että kun mielenterveys voi sairastua siinä kuin fyysinen terveys.

Itselläni on diabetes ja käytän siihen lääkkeenä insuliinia, niitä on eri tyyppisiä erilaisiin hoitomuotoihin.
En kylläkään hoida tautiani kunnolla, joten olen huono esimerkki, mutta siitä huolimatta tämä on pätevä: insuliinin avulal diabeteksen oireet voidaan hoitaa täysin. Näin vähän vasemmalla kädellä hoidettunakin tunnen ja tiedän sen, että insuliini auttaa diabeteksen oireisiin, jopa poistaa ne. Päänsärkylääke poistaa päänsäryn. Kuumelääke kuumeen.

Mutta miksi mielenterveyden osalta pahemminsairastuneert eiväöt lääkityksestä huolimatta tunnu juurikaan parantuvan, vaan ovat yleensä sairaseläkkeellä tai muuten aika työkyvyttömiä? Jopa vakavassa masennuksessa lääkkeitä syövä ihminen vaikuttaa yleensä masentuneelta.

Voidaanko siis tehdä johtopäätös, että toimivia mielenterveyslääkkeitä ei osata vielä kehittää? Palaneet kasvot osataan korjata, tehdä tekoraajoja, hormoneja, kivunlievityskemikaaleja jne. mutta mielen sisään ei vielä päsätäkkään, voidaan vain arpoa ja toivoa että edes joku oireista vähän helpottaisi?

€Ei ihme, että kaikki sairastuneet ja pitkään siarastaneet eivät luota tällaiseen lääketieteeseen, missä määrätään lääke ja toivotaan parasta.