Mä herään aamuun ankeaan, ja huomaan sinun lähteneen.
Silti olen niinkuin en tietäisikään, vaikka viiltää ja tekee kipeää.
Mä kestän tän niin kuin ihminen.
Peitän jäljet katkeruuden, meidän menneen todellisuuden.

Kerto:
En sua saa kai milloinkaan mukaani lähtemään.
Vaikka kaikkeni teen se riitä ei, en saa sua vaan kiinnostumaan.
En sua saa kai milloinkaan minuun kiintymään.
Vaikka kaikkeni koitan se riitä ei, en saa sua vaan kiinnostumaan.

Vielä vähän aikaan vierelläin sut tuntee saan, ennen kuin sun lähtevän taas nään. Sua kohtaan tunne ikävää, silti olen niin kuin en tietäisikään.
Vaikka viiltää ja tekee kipeää.En silti jää nyt itkemään,
anna mun kuolla ikävään. EN sun jälkeen tahdo jatkaa elämää.

Kerto: 3x