Sillä lailla. Olin kirjottanu vaikka mitä ja sit kone meni täydellisesti jumiin. Tarttee siis alottaa kokonaan alusta (enkä ees muista, mitä kaikkea olin kirjottanu :( ).

Niin. Eilen oli Laura Sippolan levyjulkkarit täällä Helsingissä. Lähdin sinne, vaikka en ollu vieläkään parhaassa mahdollisessa kunnossa. Olin kuitenki oottanu sitä keikkaa sen verran paljon ja kauan, etten tohtinu jättää välistä - Laura itse oli tosin odottanu sitä vieläkin kauemmin. Olen iloinen, että se haave/toive toteutui nyt. :)

Heti aluksi kiinnitin huomiota täysin epäoleellisiin seikkoihin kuten siihen, että Markolla oli punainen Ilosaarirock-paita päällä ja että Tuomo oli kuin Pantse Syrjän kaksoisolento. :P Vähän hölmöä kyllä, mutta tuli sitä musiikkiakin kuunneltua, kun se oli pääsyy siihen, miksi sinne ylipäätään lähdin.

Setti koostui levyn kappaleista (ainut, jota ei soitettu oli "Tebon sanoi") ja niistä lauluista, jotka ei olleet mahtuneet levylle tai olivat syntyneet vasta levyn tekovaiheessa tai sen jälkeen. Itselle kolahtivat parhaiten juuri ne biisit, joita levyltä ei voi kuulla. Erityisesti siksi koska niitä kuulee niin harvoin. (...vitjat, että olin kertonu niistä kaikkea osuvaa siihen kadonneeseen juttuun! >_<)

Yksi suosikeistani on "Rakkautta vain", joka tuli heti keikan alkupuolella. Biisin melodia vie mukanaan ja sanoissa on jotain todella koskettavaa - ehkä siksi että laulu kertoo juuri rakkaudesta. Kyse ei ole aivan perinteisestä rakkauslaulusta vaan siinä on ripaus arkisuutta ja toinen todellisuutta. Kenties juuri ne ainekset saavat aikaan sen, että biisin tekstiin on helppo samaistua. On Lauran muissakin kappaleissa jotain sellaista, mikä on itselle tuttua. Itse niitä asioita ei välttämättä osaa pukea ollenkaan sanoiksi - siksi kai helpottaa kuulla se jonkun muun kuvailemana ja ehkä sitten ymmärtää sitä kaikkea paremmin.

Pidän paljon myös "Ikkunasta" ("Ostin vanhan tuolin"), ennen kaikkea kappaleen upean basismin takia. Biisin sanat ovat myös omaa luokkaansa. :) Ja se mitä olin kirjottamassa tosta biisistä siihen aikasempaan versioon, oli se, että tykkään myös em. laulun rakenteesta. Kai se on suht perinteinen, jos ajatellaan a-osia, b-osia jne, mutta se muutos kertosäkeessä luo aivan oman juttunsa, mikä on mielestäni mainiota. Sen ymmärtää kai vain, jos on kuullut biisin ja sen, kuinka se kehittyy koko ajan loppua kohden.

Tällä kertaa saundit oli kyllä kohdillaan. Oli miellyttävää kuunnella bändin soittoa ja Lauran laulua. Eniten mua häiritsi oma olotilani, joka ei ollu sopiva sellaseen tilaisuuteen. Oli pakko niistää ja yskiäkin välillä, kun ei ollu paljon vaihtoehtoja. Kokonaisuudessaan konsertti oli varmasti antoisa kokemus itsekullekin.

Kun tulin kotiin, laitoin soimaan kuitenkin Jussi Kinnusta ("Aurinkopaikka" toimii näinä päivinä ehkä vieläkin paremmin kuin joskus taannoin) ja nyt soi pari Ismo Alanko Säätiön biisiä. Olen jumissa "Datsun"iin ja "Sana leijui"hin. Ne on sopivan rauhallisia tähän aikaan päivästä - kello on noin kolme aamuyöllä. Join suunnilleen pannullisen lakuteetä, kun pääsin kotiin, joten uni ei tuu ihan heti eikä tässä oo minnekään kiire, kun töitä ois seuraavan kerran maanantaina.

Mitäköhän sit seuraavaks? Mitään erikoista ei oo tiedossa paitsi se, että Säätiöltä tulee uus sinkku. Henkilökohtasesti en tykänny siitä, että sitä mainostettiin jo Soundissa, vaikka se ilmestyy vasta joskus, en muista tarkalleen millon. En oo vieläkään nähny sitä musavideota ja ku siinä singlellä on vielä joku ennen julkasematon biisi, niin on se hankittava.

Nyt on aika kurjaa vaan. :( Enkä yhtään tiedä, millä piristyisin. Kai sitä vois vielä laittaa Mariaa soimaan, vaikka sitä levyä tuli kuunneltua eilenki useemman kerran. Oon vaan niin tylsistyny, mut ehkäpä tässä kaikki tältä kerralta.