Uhh, nyt se on ohi, Mikseri LoveBoat 2006.

Mitäpä jäi siis käteen? Kerrotaanpa aluksi homman juoni minun näkökulmastani... Keskiviikkona 24.5. oli hyvästelemässä luokkakavereitani tämän lukuvuoden osalta ja oluen merkeissä tietenkin. Kotiin pääsin n. klo 4.00, jolloinka huomasin tiskien olevan vielä tiskaamatta ja tavaroiden pakkaamatta. Olin aiemmin laittanut kellon herättämään klo 5.20. Kun olin saanut tiskattua ja pakattua (suht-tukevassa humalatilassa), kyönähdin sängylleni ja huokaisin helpotuksesta! Aah! Vielä päätin vilkaista kelloon, kauanko minulla on aikaa nukkua, se näytti ajaksi 5.11 - 9 minuuttia nukkuma-aikaa! Excellent! Erinäisten hetkien jälkeen nousin sängystäni n. 5.50 ja ryntäsin kyydille, joka vei minut Vilppulan rautatieasemalle.

Junani Vilppulasta lähti klo 6.30 Tampereelle, jonne saavuin n. klo 8.00. Kauhea jano valtasi minut ja kiertelin kaupunkia ihan muuten vain tappaakseni aikaa. En millään löytänyt auki olevaa kauppaa, joten suuntasin kohti kaverini asuinpaikkaa, Armonkalliota ihan vain suunnistustaitojani verestääkseni. Siellä bpngasin aukiolevan Siperian Walinnan josta ostinkin melkoisen ison pullon limunaatia. Kävellessäni takaisin rautatieasemalle havaitsin takanani kävelevän potentiaalisen raiskaajahoppari, jotenka harhautin tätä ovelalla väistöliikkeellä Tuomiokirkon takaa keplotellen itseni loppujenlopuksi Stockmannin nurkalta takaisin Hämeenkadulle. Juna Poriin lähti 9.15 ja tajuni pimeni täysin matkan ajaksi. Välillä heräilin epämääräisestä humalapilkkimisestäni, mutta tarkempia muistikuvia matkastani ei ole. Klo 10.48 hyppäsin ulos junasta Porissa ja arvailureissuni kohti PehmoA:n kämppää sai alkaa. Harhailin Porin sumuisia katuja 50 minuutin ajan ennenkuin raskaine kantamuksineni löysin tuon kolkon ja pimeän pornoluolan, jota irstas mies nimeltä PehmoA kodiksi kutsuu.

Kun pääsin kämppään sisälle, sain kuulla heti käskynjaon: "Tiskaa, huora! Mä menen takaisin nukkumaan". Mitäpä sitä pieni ja viaton rillipää muuta voi, kuin totella pahaa setää. Tiskasin kaikenkaikkiaan kolme (3) paistinpannua, jotka hohtivat uutuuttaan ja olivat merkiltään "Gigapixelihaxxorkokkiporvari". Kun olin saanut tiskit tiskattua, raahauduin väsyneenä ja kovan työn raataneena sohvalle nukahtaen välittömästi. En tiedä kauanko olin nukkunut, kun kuulin karjahduksen takaani "ÖRGH! Vie roskat tai mä leivon sua niin pataan, ettei sua tunnista ees Pyhä Pietari taivaan portilla!". Peloissani ja voimatonna olin vain kykeneväinen tekemään kuten herra käski. Biojäteastiassa oli BTW mitä yyberhomeisin patonki, jonka olen ikänä nähnyt. Se oli niin homeinen, että pelkkä kuvitelmakin siitä hajusta saa minut antamaan ylen. Vaivastani minut palkittiin kuitenkin ruhtinaallisesti, kun PehmoA oli saanut kauneusunensa nukuttua. Mies ei ollutkaan Goljat, vaan parin tunnin unien jälkeen paljastui se todellinen Herkkis-PehmoA! Hän tarjosi minulle kylmän kebabrullan ja rutkasti olutta! Jee! Pileet! Mies meni koneelle tekemään automatkallemme musiikkilajitelman, johon kuului mm. eräs klassikko nimeltään "Aikuinen nainen". Samalla katsoimme Kummelin Panomies-sketsin, se oli hienoa.

Sitten hupsista vaan yhtäkkiä olimmekin eR3on auton takapenkille ahtautuneena ahdistelemassa OFS:ää, joka omien sanojensa mukaan tykkäsi siitä kovasti. Voitte vain unelmoida siitä, millaista olisi olla herrojen PehmoA ja Unlimitor välissä! Unelmoikaa! Haluaisitteko? Ette saa! Se erityiskohtelu suodaan vain kaikista hienoimmille ihmisille. Se erityiskohtelu tunnetaankin tästedes nimellä "Sandwich of Passion". Kyydissämme matkusti myös hienot herrat eR3o (kuskin ominaisuudessa) ja kartturimme Neurophiliac, joka kertoi meille mielenkiintoisesti mm. suolensa toiminnasta (which was nice). Hyvässä seurassa aika kuluu rattoisasti ja varsinkin olusta ja rommia nauttien, YARR! Turggunen oli armoillamme alta aikayksikön, mutta säälimme raukkoja ja lähdimme urhoisasti ryöstöretkelle Ruotsiin.

Ensinnä kävimme poistamassa paatin kanttiinista hieman proteiinijuomia ja sitten sulkeuduimme hytteihimme kyllästämään kehomme noilla jumalaisilla nektareilla. Illan aikana tapahtui kaikenmoista, mutta allekirjoittanut ei sattumalta muista paljoakaan (taisi olla pilaantunutta proteiinijuomaa minulla tai jotain...tyrmäystipatkaan eivät ole poissuljettu). Mysteerisesti minun taskumatistani hävisi yön aikana ainakin kaksi hörpyllistä rommia! Kuka se oli jumaleissöni! Minun rommeja juotu! Tämä ei jää tähän, tästä tulee vielä poliisiasia ellei syyllisiä ala löytymään! Vaadin päitä vadille ja heti! Unbornit kaikille matkassaolleille siihen asti kunnes tunnustus tulee!

Seuraava päivä alkoikin siitä, kun noin klo 12.30 PehmoA tuli hyttiimme hymyillen, kuin...mikäkin ja pyytäen meitä seuraamaan tätä karaokeen. No mehän mänimmä. Kuulimme mm. sellaisia klassikoita, kuin Päivänsäde ja Menninkäinen sekä Aikuinen nainen (koko porukan voimin laulettuna). Se oli mukavata. Tämän jälkeen kukin hajaantui omille teilleen, kuten porealtaaseen ja saunaan. Itse tajusin lähteä vasta myöhemmin tämän aktiviteetin pariin ossi_fx:n ympäripuhumana. Herra tarjosi minulle saunareissun kaljoineen päivineen - siinäpä vasta reilu herra! Muut olivat jo lähteneet hiihtämään kohti toista karaokea, mutta minä ja hän urheasti ja mitäänpelkäämättöminä jatkoimme porealtaassa istumista hukkumiskuolemaa ja maailmanloppua uhmaten. Mies tarjosi minull myös erinomaisia juustollatäytettyjä jalapenoja, joita tulen rohmuamaan jatkossa aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Vaikkei Ossi ainakaan tietääkseni ole helvetin kova panomies, niin sen kerron, että hän on aivan mielettömän mukava jätkä!

Taas palasimme karaoken pariin klo 17 ja siinä ohessa saimme mm. ihailla erään vaikutusvaltaisen mikseriläisen persettä koko porukan voimin (En nyt kerro kenen hanurista on kyse, mutta sen voin kertoa, että karvainen se oli). MC Väliinputoaja feat. Pehmoa veti aivan mielettömän hienosti tulkiten Raptorin Oi Beibi-biisin, toki runsain taustavoimin. Allekirjoittanut yritti myöskin päästä laulamaan Kasevan Striptease tanssijaa, mutta karaokeisäntä oikeuden ja kohtuuden nimissä sensuroi minut listoilta (that bastard!). Kaunis karaokehetkosemme päättyi nostalgisesti Mikseri Finlandin tulkintaan Aikuisesta naisesta. Laulun aikana annoin itselleni kertoa näyttäväni aivan Paula Koivuniemeltä, joka toi kyyneleet silmiini, oli se niin nätisti sanottu se!

Se oli kaikki, mitä muistan laivalta. Tämän jälkeen otettiin ryhmäkuvat ja iso hali ja juostiin junaan joka vei minut kohti Tamperetta, jossa sijaitsi huoneisto, jossa sijaitsi pikkiriikkinen soffa, jolla sain nukkua (eli pelätä liskoja seinillä ja ympärillä pyöriviä kissapetoja). Junamatkalla Bloodhound ja Lipsi pitivät sen verran hauskaa läppää yllä huutaen ja mesoten, että voin kertoa hävenneeni silmät päästäni. Voi luoja sitä häpeää!

Tampereella heräsin siihen malliin, että kun katsoin kelloa, huomasin seuraavan junan lähtevä 25min päästä. 2 sekuntia asiaa mietittyäni päätin rynnätä ulos ovesta isäntäväkeä kiittelemättä tahi hyvästelemättä. Osasin kuin osasinkin eilisiltaisten hämärien reittimuistikuvien perusteella ison tien varteen ja bussikin tuli kuin tilattuna! Kun pääsin rautatieasemalle, oli aikaa n. 5min junan lähtöön. Suorastaan röväsin junalipun kassaeukon kätösistä ja rynnin oikealle laiturille tallaten lapsia, koiria, sotainvalideja, natseja, homoja ja sivareita ilman mitään syyllisyydentunteita. Sen kerron, että junan perävalot näin n. 100m päästä itsestäni. Jos vain minuutin aiemmin olisin tullut, niin olisin ehtinyt, jos vain! Tappiosta pettyneenä rojahdin laiturille viideksi minuutiksi miettimään elämän tosiasioita ja sitä, missä meni pieleen. Tulin kuitenkin tulokseen "Ei itketä lauantaina", ja raahasin miljoona gigatonia painavat pakaasini rautiksen eteishalliin ja istuin siihen kuudeksi tunniksi odottamaan seuraavaa junaa.

Siinä minä istuin; väsyneenä, paikat kipeinä huonosta nukkuma-asennosta, krapula-routaisena, nälkäisenä, janoisena, saastaisena, rahattomana, kännykän sim-kortti lukittuna (junamatkalla Turusta kännykästäni loppui akku ja avatessani uudelleen puhelimen, en muistanutkaan, että en ole vielä vaihtanut uuteen SIM-korttiini PIN-koodia sen alkuperäisen tilalta, vaan kolmasti runkkasin sen edellisen kortin koodia, hyvä minä! Hyvin tein.), ilman tietoa paluukyydeistä juna-asemalta Mänttään ja Mäntästä porukoilleni Kolhoon, ja arvatkaa olinko vittuuntunut? Ei, en ollut. Muistot lämmittivät mieltäni niin, että mummot luulivat minua piripääksi, kun istuin kuusi tuntia samalla penkillä hymy huulilla välillä itsekseni hekotellen ja höpisten. Saamarin hieno reissu saamarin mukavien ihmisten kanssa. Rahat meni, mutta kokemuksia ja uusia tuttuja tuli, joten tunnen päässeeni voitolle. Kiitos siitä kaikille mukana olleille!

Paluumatka meni omituisten sattumusten jälkeen nappiin ja sain kaikki kyydit sumpittua kuin korkeamman voiman ohjaamana junassa ja kotoa käsin messengerillä. Matkani kesti siis kaikenkaikkiaan 25.5.06 klo 6.00 - 27.5.06 klo 17.40. Repikää siitä, te Turussa asuvat onnekkaat!

Sitten vielä yksi hassu sattuma tulee mieleeni! Se hieman valitettava, mutta monen monta vitsiä ja insidejuttua ja naurunpyrähdystä tuonut juttu, se...äsh! Kyllä te tiedätte itsekkin... :DDD

Ensi kertaan, UP YOURS!