Peräti sentti lunta. pari enämpi rahaa. taskukello vetämättä haittaa aikataulua... kuluttava viikonloppu sukulaisvierailuineen, rintaa puristaa masennuksen merkkinä... aamukahvi sekoitti vatsan, varpusparvi odottaa vapautustaan... tokenenko tästä, kerron iltapäivällä... (tai huomenna)

ti 21.10.03
Eli kerron huomenna, joka on siis tänään, samoin kuin eilen ei ollut...
olo on friskaantunut, mutta epätodellisuus vallitsee yhä. toisaalta muistikuvaa todellisuuden olemassaolosta ei ole, tai se on todella heikko. tuntuma tämänhetkiseen voimistuu hiljakseen. tiistai ei ole parhaimmistoani, tiedetään. ryhti on samoin, kuin seiväs ei ole.

to 23.10.03
Viikko tuntuu kaluavan samaa luuta. lieneekö tylsät hampaat, vai miksei kulu pois... mitään hyvää sanottavaa ei ole vieläkään, vaikka hengissä olenkin. turhia tuntemuksia käsittelen edelleen. "pahoittelen poissaoloani": kirjoitti positiivisuus... ja sen jälkeen siitä ei ole mitään kuulunutkaan... ihme.

pe 24.10.03
Huh huh! ja perjantainko pitäis olla iloinen päivä, täyttyä onnellisesta viikonlopunodotuksesta... ei tälläkertaa... omituisin viikko ihmismuistiin, mikä ei kohdallani ole todellakaan pitkä.
pystymettä odottaa, on pakkasta ja lunta sataa...
tuo vilkkuva mainos tuossa oikealla vituttaa...
poistun palelemaan ja nukkumaan, mikäli unta saan...

ma 27.10.03
Mettäs vietetyn viikonlopun jälkeen olo on niin fresh, kuin vain kuvitella saattaa... moposta jumittu kytkin ja katkes kaasutin ja kotona meni pannuhuone sököksi... sitä toisinaan saa rangaistuksia kerralla huomattavasti enämpi, ku toivomuslistalla on vaadittuna... ja kelloakin vielä siirrettiin....

ti 28.10.03
Vihdoinkin pientä helpotusta oloon. vielä kun saisi saamattomuuden hätistettyä vaikka pilkkireissulle loppuviikoksi, niin avot... jään tähän pöydän ääreen potkimaan itseäin kankulle ja odotan sen pelästyvän ja ryhtyvän toimeen. kuka tietää, vaikka pystyisin vielä tällä viikolla harjoittamaan pääelinkeinoani tuottavasti...

to 30.10.03
Näyttää jo näinkin lyhyessä ajassa vakiintuneen käytäntö, ettei keskiviikkona ole mitään sanottavaa... jatkan päiväkirjaa ainakin kuukauden loppuun... ja kuka tietää ehkä ärsytyksen vuoksi vuoden loppuun... Treenikämpän jääkaappi näyttää sisällöltään kerrankin siltä, miltä se on tarkoitettu näyttää... latasin sinne olutsatsin kylmenemään... n.60 pulloa... ah! niistähän nauttii jo pari iltaa mojovasti... ja musasuoni sykkinee loppuillasta rajusti...

pe 31.10.03
Ei perkele en minä kädetön mies jaksa veivata tätä krammaria...
keskiviikkona koko Led Zeppelinin tuotanto valui korvistani sisään...
torstaina saman teki Uriah Heep... tänään siirryin rockimpaan ja panin pyörimään Hurriganesin tuotannon... huomaan, etten ole ikinä aiemmin kuunnellut hurriganesia, kuin satunnaisesti...
laajennan musiikkimaailmaa... tuossa odottaisi tajunnanvirtaa n.100h King Crimsonia, mutta sen kuuntelutyön aloitus arvelluttaa suunnattomasti... näistä edellisistä olen kuitenkin varmasti pitänyt edes vähän... noh, kaikki aikanaan...

ma 3.11.03
Mikäs kumma nyt on, kun ei ahdista?

pe 7.11.03
Hiljaista... Sounds of Silence...
marinapalatsi (mourning palace - dimmu borgir)
kello lähestyy viittä eli seitsemäätoista... kotimatka alkakakoon osuuskaupan kautta ja jatkukoon reppu sikspäkillä raskautettuna... tuskin se helpottaa tätä armotonta mielialaa heti, mutta ehkä illemmalla voin jo paremmin...
päätös on syntynyt, josta johtuen luultavimmin saapunen pää aristaen huomenna työmaalle, mutta mitäpä outoa se olisikaan...
niin... mieluummin tietenkin kahdeksan tuntia töissä, kuin kokonaan ilman unta. ei saamari, huomenna on lauvantai, en saa levätä kuin neljä tiimaa...
ja nyt kauppaan...

la 8.11.03
Mitäs minä sanoin? silmät punaiset, päätä särkee ja olo on huokea... (?)
sitä ei nykyään enää kestä paljoa alkoholia. liekö tuo hyvä vai huono juttu, en tiedä, mutta juominen jäi (luojan kiitos) vähempään, kuin oli tarkoitus alunperin... treenikämpän jäde on kuitenkin huomattavasti vajaampi, kuin eilen...
huomenna olis isänpäiväkin. jännä nähdä, mitä sitä saa paketissa...
(lahjakortti alkoon, hehheehheehhee)

ke 12.11.03
En saanut alkon lahjakorttia, meni perkele omakustanteeksi. no ostinpa sellaisen mällin, että varmaan lähtee lauvvantaina keikan jälkeen taju... täytyy vain toivoa, että se pysyy keikkaan asti. heh. eilenpä treeneissä kokeilin, miltä se soitto kuulostaa ottaneena... pienellä tuiskeella tuli mukavaa rentoutta, mutta vähä enämpi ottaneena sai kattella kapuloita lattialta yhtenään... pitänee asettaa itselleen promilleraja aina siihen saakka kun pääsee lavalta pois...
huomaan rikkovani jo pariviikkoista perinnettä ja kirjoittavani keskiviikkona...
mikään ei ole pysyvää, ei edes ensilumi...

to 13.11.03
Kuudes levy AC/DC:tä menossa korvista sisään tänäpäivänä. niin monta on jäljellä, ettei millään tämä työpäivä riitä niiden läpikahlaamiseen... eilen syntyi Ruodolle parit oivat sanoitukset nimeltään: Eltaantunut Kabaree ja Kalervo Murto. mielenkiintoista nähdä tai pikemminkin kuulla ne musiikin kera. jos niissä menee sama aika kuin muissa Ruodon biiseissä, niin kattellaan tai pikemminkin kuunnellaan sitten kahden viiva kolmen vuoden kuluttua...
hmm... voispa kenties pitää vähän kiiruumpaa tällä kertaa... tiedä vaikka tarttuis vaikutteita tästä vaihtovirta/tasavirrasta (jommikummippäin) musiikkiin... (toivottavasti ei lauluun, HEH)
ne olis sitten Goathemyllä vipat treenit ennen keikkaa tänään... koitan soittoa selvinpäin. (ja bändin jäsenet kiittää)
illemmalla olkoon vuorossa hiusten (kyllä ne ovat taasen kasvaneet vähäsen) modifiointi värillä. olkoon se näin pikkujouluajan ja keikan kunniaksi (arvontaa) PUNAINEN. tai ainakin pitäis paketin mukaanolla, jännittyneenä odotan tulosta.

pe 14.11.03
Oukei. pitihän sitä vähä ottaa rohkaisua, mutta vasta treenien jälkeen. väripaketissa lukipa, että olis passionred? kuvassa täti näytti niin nätiltä ja punaiselta hiustensa osalta. mitenkä minun kävi? katso alla olevasta linkistä.
>Punapääkuvakollaasi


no niin... valaistus kuvanottohetkellä huono niin ulkoisesti, kuin sisäisestikkin. kamera on aivan äärettömän paska, niin kuin keke ruusperikin asian ilmaisisi.
luonnossa (miettii) ehkä kuparinpunainen kuvaisi parhaiten nykyistä kuontaloani. turpajouhet vetäsin samalla soosilla. nyt olen hetkisen bonabarte, vai mikä olikaan...
uuden biisin pohjat tehty Ruodolle. kipaleen nimi on osuvasti: Lehmäntutkimuslaite Liedosta. saattaa valmistua kohtuullisella aikataululla, kun tähän biisiin ei varsinaisesti tule lauluosuuksia, mitkä venyttävät äänityssessioita kohdallani kohtuuttoman pitkiksi...
huomenna keikka, jännittää...

ensireaktioita:
poikani Roope ja Rasmus (Iiro kun ei vielä osaa puhua naureskeli vaan) -> aamulla herätessä "isällä on unitukka" jonka jälkeen hirmu ihmettely, että miksei se muutu takaisin, vaikka olemmekin jo hereillä... hmmm.....
kahvilantäti -> "eihän sua tunne, aivan hyvän punainen."
kioskinsetä -> "(positiivisesti) voi maharotoon, kaikkia säki keksit"
tilitoimistontäti -> purskahti nauruun "kasvaa muuten nopiaa tuo sun tukkas" jatkoi nauramistaan... (toivottavasti pääsi takaisin työpaikalleen)
yrittäjien puheenjohtaja -> "oot sitten tuon näköinen nykyään..."
taksisuharitäti -> "tuohan on aivan hyvän näköinen"
ystäväni marko -> "HEHHEEHHHEEEHHEEHHEEE... ethän sä täälä voi olla" (tarkoittaen minun asiakaspalveluammattia ja sopimatonta ulkonäköäni ko. ammatin harjoittamiseen tällä hetkellä?)

la 15.11.03
Siis... eilinen ilta oli perseestä, ainakin se haju ja tavara oli sieltä kotoisin... siis viemäri tukossa ja kökkökaivo täynnä... tämän kaiken on tapahduttava aina perjantaina, koska ainoastaan silloin on täydellisen epävarmaa saako apua viikonlopuksi, vaiko joutuuko odottamaan maanantaihin tukkeutuneiden putkien kera... näin on kirjoitettu ja ainakin meidän kohdalla lakia on hyvin toteutettu...
siinä meni suurin osa huomisen keikan jälkeen juotavaksi tarkoitetuista alkoholista kurkusta alas kohtuullisella vauhdilla armottoman ahdistusvitutuksen puskiessa päälle... onneksi on tänään asiaa kaupungille, niin voi täydentää varaston taasen keikkakuntoon... oikeastaan ketuttaa vieläkin, tai sitten on krapula... jompa kumpa...
aamulla laitoin viinin selkeytymään... taas on halpaa herkuttelua tiedossa kahdenkymmenenviidenlitranverran... tokko siitä on paljoa jäljellä vuodenvaihteessa, mutta onneksi on syksyinen omppuviinisato kypsymässä kellarissa... lurps...

ma 17.11.03
Keikka oli ja meni. tekniset ongelmat vaivasivat niin meitä, kuin muitakin bändejä hieman, mutta kaiken kaikkiaan tunnelma oli loistava ja yleisöäkin oli aivan kohtuullisesti.
eilen illalla otti Mörk Ö:n Hirtetyn miehen niska niminen biisi aimo harppauksen eteenpäin... pohjat alkaa olemaan kasassa. vielä ku sais sanoitukset aikaiseksi ja jonkun laulutaitoisen... niin ja ruodon lehmäntunnistuslaite on kitaroita vailla.... täshän tulee musiikkia taas pitkästä aikaa tuutin täydeltä...

to 20.11.03
Pitäisi olla laki, joka kieltää maksamattomien laskujen summan ja määrän yhteenlaskemisen. erehdyin toissapäivänä tekemään moisen erehdyksen ja masennus mikä siitä seurasi oli ja on aivan valtava. ei lohduta mikään. ei edes se tieto, että syvemmällekkin vielä pääsee, eikä tarvitse edes paljoa yrittää...
homma selvä tältäpäivää... lähden kotiakohden löntystämään.

pe 21.11.03
Ainoa hyvä asia eilisessä on se, että se on ohi... yksi päivä vähemmän tällä kärsimysten planeetalla... ainoa ero tähän päivään tähän asti on se, että ei ole krapulaa, kuin taas eilen oli. ei tämäkään kaksinen olotila ole. taidan hommata taas huomiseksi krapulan, sillä molempi on pahempi.
kaiken lisäksi pitäisi kaivaa kellarista joulukoristeet, sillä ensiviikolla on kylän joulunavaus. en tähänhätään keksi kertakaikkiaan mitään ällöttävämpää...
huomenna on yrittäjien pikkujoulu, jota tänäkin vuonna boikotoin. vaikkei sitä kukaan huomaakkaan, yhden ihmisen hiljaista mielenosoitusta. se on vähän niinkuin yhden miehen ihmispyramidi, paitsi huomaamattomampi...

la 22.11.03
Virhe komentosarjassa (ahdistuksen tuplaus)... ahdistus kymmenkertaistui...
VIRUSVAROITUS! VIRUSVAROITUS! henkilö käynnistettävä uudelleen välittömästi. mikäli ei käynnisty enää, ottakaa yhteys lähimpään kukka- ja hautaustoimistoon... onneksi ei ole pitkä matka vajaa kymmenen metriä. pääseepä multiin nopsaan... ruumishuoneen kautta...
apua.... piip, piip, piip, piiiiiiiiiiiip....

ma 24.11.03
Mitäpä sanoa? se vain tuntui siltä, että kuolo korjaa. välillä tuntemus oli niinkin suuri, että toivoi sen korjaavan äkkiä, että olisi irti tuntemastaan tuskasta. syyttä suotta. kärsimään tänne on synnytty, vaikka se välillä unohdetaankin. niin. elämä on kovaa, paskaa ja surkeaa ja sitten kuolee...

on muuten aika epäpiristävää lukea noita mun päivieni kulkua varsinkin putkeen...

ke 26.11.03
Läheltä se piti, mutta jäin kitumaan...

pe 28.11.03
Hengitys jatkuu vaivalloisesti. lekuri kirjoitti piiitkän sairasloman, mistä pystyin pitämään peräti yhden päivän... siinä sitä hermo lepäs...
perkeleellisen tuskallista vieläkin.

la 29.11.03
Viina vanhin voitehista. jos se kerran näin hyvin toimii, niin otetaanpa illalla lisää...