Elikkäs tänään, kun tämän kirjoitin eli 1.10.05, launtai-päivä soitimme Yhtyeen voimin Vaasan keskustassa, Citymarketin vieressä. Olimme varustautuneet virvelillä, akustisella kitaralla ja äänihuulilla. Meno oli aivan mahtava!
Harmi, ettei kuvia saatu, koska esiintyminen oli aivan helvetin hauskaa! Saimme kerättyä rahaa 9,65 euroa, vaikkei se pääasia ollutkaan. Keräsimme suuren joukon ympärillemme. Mika huusi kuin riivattu paljon järkevää asiaa, joka päihittää joka asiassa ns. "kulttuurin". Huudetuin lause oli: "MINÄ OLEN MAAILMA!", eikä tuo lause todellakaan tarkoita, että ihminen olisi maailma, vaan ihminen on osa maailmaa.

Myös yleisö saatiin huutamaan mukana. Ohikulkijat olivat aivan ihmeissään, kun desibelimäärät pursuivat Mikan kurkusta. Ohikulkijat ihmettelivät, jotkut nauroivat, suurin osa oli aivan hiljaa. Tuttujakin näkyi ja hekin jäivät katselemaan. Edessämme oli noin 10 humalaista opiskelijaa, 1 juoppo, joka osallistui soittoon mukaan vähäksi aikaa, hän oli todella hyvä tyyppi, sitten oli tietenkin Mikan molemmat siskot paikalla, taustalla tapahtumaa seurasi lisäksi noin 25 henkilöä, mutta jos lasketaan ohikulkijat jotka seurasivat niin määrä oli valtava. Myös eräs ennen nähty musiikkimies oli katsomassa ja sanoi, että ottaisimme tuulestaa voimaa ja toivotti hyviä jatkoja.
Pienellä tauolla aplodit raikuivat.

Soitimme mm. Kappaleet: "Kaikki paha maailmassa", "Eihän Meiltä Rahaa Puutu", "Kaurapuuro-blues", "Evankeliumi" ja spontaani kappale: "2 sointua". Meininki ei olisi voinut olla yhtään parempaa!!
Eräs opiskelija siitä 10 hengen laumasta huusi: "Soita Paranoid" ja Mika tulistui, hänen katseensa oli ihan lasittunut ja täten meni miehen luo ja puoliksi huusi, että laula/huuda Paranoid" ja Mika rupesi soittamaan ja mies yritti laulaa.

Paikalle saapui poliisiauto ja poliisit seurasivat tapahtumaa ainakin reilut 15 minuuttia ja jopa kuulemma eläytyivät mukaan taputtamalla kojelautaa, kunnes tulivat ulos ja luulivat, että olimme muka juoneet jotakin. Lisäksi poliisimies sanoi Mikaa sairaaksi ja uhkasi lyödä isäni kitaran Mikan pään läpi, ellemme siirtyisi. Yritimme olla poliiseille kohteliaita, mutta nämä vain sanoivat, että Mika kuuluisi laitokseen pakkohoitoon..
He luulivat, että kuuluimme siihen humalaisten porukkaan, jotka meitä katselivat ja hurrasivat.

Poliisi vain oletti, että olimme juoneet jotain, vaikka alkoholi ei edes kuulu meidän elämiimme.

Emme tehneet mitään väärää ja meidät vain häädettiin ilman perusteita. Poliisi ei edes puhalluttanut meitä.

Ja tämä on sitten täyttä totta, jos edes viitsitte ajatella mitään muuta.

Vielä parempaa menoa olisi ollut luvassa nuorisotalo Crossissa, mutta (käteen) vetäjä ei päästänyt meitä.