Viimeiset kuukaudet ovat olleet todella tapahtumarikasta ja hektistä aikaa. Ei ole ollut sopivaa hetkeä istua miettimään että missäs nyt oikeastaan mennään. Juuri äskettäin virtuaalisen ystäväni Hra. Kinnaksen uusimman päiväkirjamerkinnän inspiroimana havahduin havaitsemaan erään perustavaa laatua olevan seikan: Kesä on taas ohi ja arkinen aherrus koittanut.

Joku siellä varmasti jo kysyykin mielessään: "Miksi helvetissä tämä kaveri kirjoittaa kesästä, vaikka on jo marraskuu?!". Syy tähän on yksiselitteinen. Olen vain pohjimmiltani niin perkeleen laiska ihminen, että jätän asiat aina viime tippaan. YO-juhlien vieraille lähetettävät perinteiset kiitoskortitkin jaksoin postittaa juhlallisesti lokakuun puolivälissä.

Mutta jos mennään itse aiheeseen, eli kesään. Kesään mahtui tälläkin kertaa monenlaista. Omalta osaltani aika kului mm. seuraavien aktiviteettien parissa: tehdastyöläisen elämä kolmessa vuorossa, muun elämän suunnittelu vuorolistojen pohjalta, hermojen raastaminen, syöminen, juominen, "juominen", AMK:n pääsykokeet ja viimeisenä vaan ei vähimpänä worstcasen neljäpäiväinen studiorypistys Tuusulassa, tuossa Suomen... en keksi vertauskuvaa. Sessiot olivat oikein mukavat ja kosteat, sekä ennenmuuta bändihenkeä lujittavat. "Kostea"-sanan varmasti monet yhdistävät alkoholin käyttöön. Sanalla on kuitenkin studiosessioistamme puhuttaessa toinenkin funktio. Kävimme nimittäin niiden aikana pariinkin otteeseen läheisessä uimahallissa peseytymässä ja pulikoimassa!! Yhtäkaikki reissu oli ehdottomasti kesän kohokohtia ja tulokset ovat kaiken kansan nähtävissä ja kuultavissa Worstcasen artistisivulla.

Kesällä oli mukavaa, mutta oikeastaan pointtini tässä koko kirjoituksessa ei kuitenkaan ole se että kesä on ohitse. Se on ihan normaalia että vuodenajat vaihtuvat, ja uusi kesä tulee aina. Sen sijaan mielenkiintoni suuntautuu tulevaisuuteen. Tajusin mm. sen että kohta sitä täytyisi lähteä Säkylään isän maata puollustamaan. Myös ystävämme, Worstcase-yhtyeen hc-fani Hra. Kinnas harmittelee omalta osaltaan samaa. On se perkele kun ne riistävät hiuksetkin päästä!! Oikeastaan olen yllättynyt omasta reaktiostani faktaan, että letti todennäköisesti tosiaan lähtee lähitulevaisuudessa. Ei oikeastaan vituta yhtään, sillä onhan tämä jo koettu.

Inttiin liittyy monia muitakin lieveilmiöitä, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti siihen mitä tällä hetkellä kutsun elämäkseni. Miten esimerkiksi käy bänditoiminnan, kun treeniajat epäsäännöllistyvät entisestään? Miksei rumpali voi mennä samaan aikaan inttiin kun kitaristi ja basistikin, jotta homma saataisiin hoidettua pois "kertarysäyksellä"? Oisko pitäny sittenki valita sivari?

Kaiken kaikkiaan käyn kuitenkin tulevaisuuteen toivorikkaana, metallinen sydän rinnassani sykkien. Soturit taistelkaa, on aika veren ja hevosten!!