Yhteyttä haikailevan mielen halki ajatukset. Kontakti poissa silmistä, kontakti avaruuden perspektiivissä. Taipuisat aallot rannoille, rummuttavat kaislat havinan. Kuuluvat korviin kultaisiin, sanoiksi muovaavat tekosi.

Sanasi korvani kuulevat, ilman halki aavistuksin. Sanasi kaikuvat kantavat. Olen enkä ymmärrä puoliakaan.

Hyvin kaukaa ovat tulleet aallotkin, matkanneet maailman äärin. Vapisevat totuudet välimatkan erotuksin haudattuina, huutavat äänensä käheiksi, laulavat järkensä vailla. Sanoiksi sinun pyhän, sanoiksi minulle ja teille.

Sanoja kahiseva ranta, herkkiä hetkiä meren viedä. Taivaanranta vielä kaukana edessä, taivas ainoa elävä.

Uskomattomien henget eivät elä enää. Heidän joille oli jotain tarjolla, on annettu lääke hulluuteen. He ovat koskemattomissa nyt. Heille eivät elävät laula. Äänet vaienneet ylistä. Seinät suljettu ympäristöön. Paita solmittu hihoin.

Minä olen heitä lyönyt.

Kadun.