Maanantaiaamu saapui yhtä ihastuttavan ei minkään värisenä kuin viimeiset 4 viikkoa, mutta takana on silti loistoviikonloppu. Ollaan viimein Aiskin kanssa saatu auto käyttöön - vieläpä malliltaan tuo Saksan lahja maailmalle, Volkswagen Golf (-89). Tuolla kyseisellä Aiskin mummolta lainassa olevalla mobiililla vaihdoimme Rauman maisemat turkulaisiin, sillä lauantai-iltana oli tarjolla mielenkiintoista musiikkiaktia. Dynamon lavalle oli mainostuksen perusteella nousemassa Fourtet-niminen kaveri, jota esim. Radiohead oli pyytänyt keikoillensa mukaan soittamaan.

Näin kävikin, kuten mainonta lupasi. Keikka alkoi jo 22.00 tienoilla, joka oli muuten varsin poikkeavaa suomalaiseen keikkakulttuuriin nähden. Mukavempi oli näin. Olin kuullut Fourtethypetystä monestakin suunnasta, mutta musiikkia vain yhden pätkän verran. Sen yhden pätkän perusteella nyt odottelin Dynamon ahdastunnelmaisessa alakerrassa Ainon kanssa keikan alkua. Lavalla oli kaksi läppäriä ja sitten jonkulainen pöytäefektijokuentiiä-laite. Kun Englannin mies hyppäsi läppäriensä taakse niin johan alkoin surista. Rumpuluupit saivat kyytiä ja surinapörinää riitti. Sitten pitkän nautinnollisen surinapörinän jälkeen alkoi rumputus tosissaan. Biitti hakkasi haimassa asti ja pörinää vaan tuli päälle lissää. Saundimaisemat olivat välillä jossain kärsimyksen ja nautinnon rajamailla ja taas välillä liikuskeltiin kauniissa ymmärrettävän rytmin sfääreissä. Musiikkia kuultiin ja encore taputettiiin. Vaikka konemusiikkiakti ei yleensä livenä ihan innostovinta katseltavaa ole, niin Fourtet ei piiloutunut koneidensa taakse, vaan pyöritteli nuppeja ja luuppeja yleisön edessä. Kaverin omaa innostusta ei ollut vaikea olla huomaamatta. Sanalla sanoen loistokeikka.

Lauantai-illan tunnelmista joudun palaamaan kotitietokoneeni näytön ääreen ja toteamaan, että pitäs lähteä kouluun.