Olen ylhäällä.

Oikeastaan olen ollut ylhäällä 6:00 alkaen, jolloin vein Ainovaimon juna-asemalle.

Pitemmähkön aikaa on syksyn ja Rauman ankeus, harmaus, vesisade, tuuli, sellun haju ynnä muut kalvanneet mieltä apeaksi. Sitten yhtäkkiä keskellä harmaita päiviä tapahtuu jokin hyvä asia. Tuo hyvä asia pitää ihmistä niin hyvänä, että se voi univelasta huolimatta pyöriä sängyssä naama virneessä. Ajatella hyvää, olla hyvän tunteen valtaamana. Hyvä tekee harmaista kaduista ja siellä tallustavista nyrpeistä kasvoista siedettävän, suorastaan mukavan.

Hassua.En osaa selittää oloa mikä sisällä on, mutta tiedän kyllä mikä sen aiheuttaa.

iloveu::aiski!