Mikseri.net

#42 kirjoitettu 28.03.2013 09:43

Haava kirjoitti:
Mitä jos ihmisen pakka määrittyisi sen mukaan kuinka suuren hyödyn kyseinen työ tuo koko yhteiskunnalle?


Niin kaikki kusisi. Oikeasti kaikkialla vallitsee aina markkinatalous, jota sitten vaan säädellään enemmän tai vähemmän. Mitä enemmän sitä yritetään pakolla säännellä, niin sitä erilaisimpiin ongelmiin törmätään. Tällä en siis sano, etteikö säätely olisi myös hyvästä, mutta jos vedeään koko systeemi hatusta täysin markkinoiden vastaisesti, niin toisiin töihin tulisi tungosta (ja se loisi pimeitä palkkoja) ja toisiin ei tulisi ketään.

#43 kirjoitettu 28.03.2013 10:30

Jollain tavoinhan palkka määräytyy juuri sen mukaan. Kaikki palkansaajat eivät vain tunnista omaa hyödyllisyyttään ja tekevät työnsä alihintaan. Kysyntähän hinnan määrittelee. Kun vesijohto vuotaa, maksaa putkimiehelle mitä vain, että hän suostuu tulemaan Jouluaattona sen korjaamaan.
Sairaanhoitaja on sairaalassa välttämättömyys, mutta he suostuvat raskaaseen vuorotyöhön pilkkahintaan. Haukkuvat julkisuudessa väärää puuta, kun syyttävät huonosta palkasta sukupuoltaan. Itse he kuitenkin sen määrittävät, millä hinnalla työhön menevät. Jos he tekevät työnsä halvemmalla, miksi työnantaja suotta maksaisi enemmän. Jollei porukkaa enää alalle saada, alkavat palkatkin nousta.

#44 kirjoitettu 28.03.2013 11:57

Sunt1o kirjoitti:
neokoo kirjoitti:
Sama palkka kaikille, olisiko liian rajua? Miksi olisi hyvä, miksi huono?

Joutusko sitä sit myöskin tietysti maksamaan kaikista tuotteista ja palveluista sen mukaan?

Hinnat määräytyisivät varmaan sen mukaan, kuinka paljon mikäkin tuote/palvelu vaatisi työmäärää -> aikaa -> palkkaa. Automatisoidulla tuotannolla tehty maksaisi vähiten, ihmistyötä vaativat palvelut eniten. Vähän niinkuin nytkin on joiltain osin. Mutta minun taloustieteen tuntemus on vielä sen verran heikko että tuo on ihan arvailua.

Tietääkseni "sama palkka kaikille"-systeemiä ei ole toteutettu missään laajassa skaalassa. Liekö siihen oikeasti edes edellytyksiä vielä meidän aikana. Tarvittaisiin valtiollinen idealisteja jotka toteuttaa sen omasta tahdosta. Ja ehkä myös jonkinlainen peruselintarpeet täyttävä robotti-infrastruktuuri.

Siitä minä alan olla jo hyvin varma että maailmanlaajuisesti nykyisenlaisen elintasoeron salliva systeemi on yksiselitteisesti huono ratkaisu.

#45 kirjoitettu 15.05.2013 03:47

Jos kaikki turhat ja tuottamattomat työpaikat korvattaisiin tuottavalla työllä, niin sehän hyödyttäisi kokonaisesti valtiontaloutta ja lisäisi työvoimaa. Mutta tällainen taas katsottaisiin äärimmäiseksi uhaksi yksityisomisteisien pankkiirien toimesta, koska silloin valtion sekä väestön velkaantuminen ei enää kehittyisi ja valtiosta tulisikin omavarainen, kun se vielä ennen oli täysin riippuvainen mm. IMF:n myöntämistä yksityisistä lainoista.

Nykyinen rahajärjestelmä kun perustuu kokonaan velkaan, eli:

- Mitä enemmän velkaa valtiolla sekä kansalaisilla on, niin sitä enemmän rahaa syntyy kiertoon ja tämä mahdollistaa mm. eri ammattialojen palkkakehityksen ja indeksikorotukset. Kun taas se vaatii kuitenkin n. puolenmiljoonan työttömän armeijan pysyäkseen kasassa. Sillä muuten jos kaikille olisikin töitä, niin eri alojen palkkakehitys romahtaisi lähes kommunistisen systeemin tasolle.

- Mutta kaikkien valtion sekä yksittäisten ihmisten ottamien lainojen takaisinmaksu taas hävittäisi lähes kaiken rahan pois kierrosta, jolloin työttömyys sekä konkurssit maksimoituisivat ja se aiheuttaisi äärimmäistä niukkuutta.

#46 kirjoitettu 15.05.2013 15:58

Onneksi hyödyllisyys ei ole työhön sisään rakennettu arvo.

#47 kirjoitettu 15.05.2013 16:37

Shah kirjoitti:
Onneksi hyödyllisyys ei ole työhön sisään rakennettu arvo.


Tätä yhtälöä vaikeuttaa vielä sekin että työn palkka myös vaikuttaa työn hyödyllisyyteen. Ylihinnoiteltu siivous ei ole kovin hyödyllistä.

#48 kirjoitettu 15.05.2013 16:48

Shah kirjoitti:
Onneksi hyödyllisyys ei ole työhön sisään rakennettu arvo.


Jos joku maksaa työstä, niin joku kai kokee sen jollain tapaa hyödylliseksi?

#49 kirjoitettu 15.05.2013 18:58

Professori Sykerö kirjoitti:
Jos tehtävään ryhtyvä kokee tehtävän tarpeeksi hyödylliseksi, ehkä jopa mielekkääksi, hän voi tehdä sen saamatta siitä palkkaa.


Kyllä tai jos joku tahtoo siitä maksaa silti, niin voi siita joku ottaa palkkaakin.

Palkkaa maksetaan tehtävistä joiden tekemistä kukaan ei halua ottaa kontolleen muuten vain. Sitä sanotaan työksi.


Kyllä palkkaa joskus maksetaan myös tehtävistä joita jotkut tekisivät ilmaiseksikin.

#50 kirjoitettu 15.05.2013 19:51

Haava kirjoitti:
Kyllä tai jos joku tahtoo siitä maksaa silti, niin voi siita joku ottaa palkkaakin.

Yleensähän kai se on niin että kun ammattikunta pyrkii omia etujaan ajamaan niin vaikka ne tekisi sitä ilmaseksikin niin kyllä ne varmaan vielä mielummin sitä tekee palkkaa vastaan niin sitten koittavat siihen kuitenkin pyrkiä ettei sitä ilmaiseksi tarvitsisi tehdä.

#51 kirjoitettu 15.05.2013 21:32

Professori Sykerö kirjoitti:
Jos tehtävään ryhtyvä kokee tehtävän tarpeeksi hyödylliseksi, ehkä jopa mielekkääksi, hän voi tehdä sen saamatta siitä palkkaa.

Palkkaa maksetaan tehtävistä joiden tekemistä kukaan ei halua ottaa kontolleen muuten vain. Sitä sanotaan työksi.


Valitettavasti leipä on ostossa ja siitä pyytää kauppias rahaa. Olisihan se työnantajien mielestä ihanaa, jos kaikki tekisivät vain pelkästä tekemisen ilosta, mutta realiteetti on, että työtä tehdään sen jokapäiväisen leivän takia. Ns. "Lutherilainen työmoraali" lieneekin työnantajapiirien keksintöä, ettei kukaan alkaisi työstään palkkaakin haluamaan.

#52 kirjoitettu 15.05.2013 21:58 Muok:15.05.2013 22:45

Haava kirjoitti:

Jos joku maksaa työstä, niin joku kai kokee sen jollain tapaa hyödylliseksi?


Niin. Molemmat osapuolet toivottavasti. Ennen kuin vastaan pidemmälle, katsotaan myös mitä Suntio kirjoitti:

Tätä yhtälöä vaikeuttaa vielä sekin että työn palkka myös vaikuttaa työn hyödyllisyyteen. Ylihinnoiteltu siivous ei ole kovin hyödyllistä.


Mielestäni on hyvä jos työn arvostaminen ja mahdollinen hyödylliseksi kokeminen lähtevät meistä itsestämme. Ja niinhän se pitkälti onkin. Mutta jos kokisimme että työssä/työpaikassa itsessään olisi jokin sisään rakennettu hyödyllisyysarvo johon kukaan ei voisi sinänsä vaikuttaa, uskoisimme oletettavasti että kyseisen duunin tekeminen ja/tai vakanssissa tms. oleminen olisi riittävää - riippumatta siitä kuinka työn hoidamme.
Eli "emmä tiiä, mä oon vaan töissä täällä" -asenne...

Olen itse alalla (toisessa ammatissani) jossa näkee lähes päivittäin ihmisiä jotka vihaavat sitä työtä eivätkä arvosta sitä. Kaikkein oudoimpina ja epäilyttävinä pidetään niitä jotka lähtevät vieläpä opiskelemaan sitä alaa. Eli alaa jota he itsekin työkseen tekevät. (Tämä on johtanut siihen että suurimmalla osalla sillä alalla työskentelevistä ihmisistä ei ole alan koulutusta ja lähes ketä tahansa palkataan.) Kuuluisi ilmeisesti olettaa ettei kukaan sitä halua oikeasti tehdä vaan että ne todelliset haaveet ovat jossakin muualla...
Olen itse siitä eri mieltä ja nostan välillä esille sen kuinka niistä asioista pitäisi olla kiinnostunut jolloin asiansa hoitaa paremmin. Pyrin myös innostamaan uusia työntekijöitä pienistä detaljeista työssä ja selitän miten asia liittyy isompaan kuvioon ja alan kenttään. On hyvä luoda edes pieni innostuksen kipinä jonkin asian kautta joka ruokkii uuden henkilön mielikuvitusta jotta hän voisi käsittää jotenkin missä on mukana.
Myös mikäli yrityksessä on jonkinlainen laatujärjestelmä toiminnan tavoitteena, voi senkin tavoitteiden noudattamiseen/miettimiseen innostaa muita. Laatujärjestelmät ovat parhaimmillaan filosofisia idealtaan ennemminkin kuin kuivaa puuta tuotannon maksimoimisesta, tehokkuudesta ja pullonkaulojen minimoimisesta. Ne ovat ideaaleja tavoitteita joita ei koskaan periaatteessa pidäkään saavuttaa täysin, koska silloin ne menettäisivät merkityksensä. Olen varmaankin ainoa joka miettii näin.

Eli mielestäni työllä on hyvä olla immateriaalisia arvoja, muutakin kuin palkka millä sen hyödyllisyys mitataan. Sisällöntuotantoala on voimakkaassa kasvussa. Kulttuurialalla on joidenkin tutkimuksien mukaan ylitarjontaa työstä, mutta koitapa löytää sen alan töitä. Ne ovat lähes kaikki vakanssien (virkojen) alla. Nythän työministeriö ja työvoimatoimistot lienee jo tajunneet nostaa kätensä pystyyn kulttuurialan työllistämisen kanssa kun yrityshautomot ja Luovamon kaltaiset instanssit ovat tulleet jäädäkseen. Leikittelenkin usein mielessäni että kylähullujen pitäisi voida olla työkseen kylähulluja. Kuntien ym. alueiden jonkin sortin "metamaailma" pitäisi saada elämään ja näkymään.

Shah muokkasi viestiä 22:43 15.05.2013

#53 kirjoitettu 16.05.2013 00:09

Shah kirjoitti:
Haava kirjoitti:

Jos joku maksaa työstä, niin joku kai kokee sen jollain tapaa hyödylliseksi?


Niin. Molemmat osapuolet toivottavasti. Ennen kuin vastaan pidemmälle, katsotaan myös mitä Suntio kirjoitti:

Tätä yhtälöä vaikeuttaa vielä sekin että työn palkka myös vaikuttaa työn hyödyllisyyteen. Ylihinnoiteltu siivous ei ole kovin hyödyllistä.


Mielestäni on hyvä jos työn arvostaminen ja mahdollinen hyödylliseksi kokeminen lähtevät meistä itsestämme. Ja niinhän se pitkälti onkin. Mutta jos kokisimme että työssä/työpaikassa itsessään olisi jokin sisään rakennettu hyödyllisyysarvo johon kukaan ei voisi sinänsä vaikuttaa, uskoisimme oletettavasti että kyseisen duunin tekeminen ja/tai vakanssissa tms. oleminen olisi riittävää - riippumatta siitä kuinka työn hoidamme.
Eli "emmä tiiä, mä oon vaan töissä täällä" -asenne...

Olen itse alalla (toisessa ammatissani) jossa näkee lähes päivittäin ihmisiä jotka vihaavat sitä työtä eivätkä arvosta sitä. Kaikkein oudoimpina ja epäilyttävinä pidetään niitä jotka lähtevät vieläpä opiskelemaan sitä alaa. Eli alaa jota he itsekin työkseen tekevät. (Tämä on johtanut siihen että suurimmalla osalla sillä alalla työskentelevistä ihmisistä ei ole alan koulutusta ja lähes ketä tahansa palkataan.) Kuuluisi ilmeisesti olettaa ettei kukaan sitä halua oikeasti tehdä vaan että ne todelliset haaveet ovat jossakin muualla...
Olen itse siitä eri mieltä ja nostan välillä esille sen kuinka niistä asioista pitäisi olla kiinnostunut jolloin asiansa hoitaa paremmin. Pyrin myös innostamaan uusia työntekijöitä pienistä detaljeista työssä ja selitän miten asia liittyy isompaan kuvioon ja alan kenttään. On hyvä luoda edes pieni innostuksen kipinä jonkin asian kautta joka ruokkii uuden henkilön mielikuvitusta jotta hän voisi käsittää jotenkin missä on mukana.
Myös mikäli yrityksessä on jonkinlainen laatujärjestelmä toiminnan tavoitteena, voi senkin tavoitteiden noudattamiseen/miettimiseen innostaa muita. Laatujärjestelmät ovat parhaimmillaan filosofisia idealtaan ennemminkin kuin kuivaa puuta tuotannon maksimoimisesta, tehokkuudesta ja pullonkaulojen minimoimisesta. Ne ovat ideaaleja tavoitteita joita ei koskaan periaatteessa pidäkään saavuttaa täysin, koska silloin ne menettäisivät merkityksensä. Olen varmaankin ainoa joka miettii näin.

Eli mielestäni työllä on hyvä olla immateriaalisia arvoja, muutakin kuin palkka millä sen hyödyllisyys mitataan. Sisällöntuotantoala on voimakkaassa kasvussa. Kulttuurialalla on joidenkin tutkimuksien mukaan ylitarjontaa työstä, mutta koitapa löytää sen alan töitä. Ne ovat lähes kaikki vakanssien (virkojen) alla. Nythän työministeriö ja työvoimatoimistot lienee jo tajunneet nostaa kätensä pystyyn kulttuurialan työllistämisen kanssa kun yrityshautomot ja Luovamon kaltaiset instanssit ovat tulleet jäädäkseen. Leikittelenkin usein mielessäni että kylähullujen pitäisi voida olla työkseen kylähulluja. Kuntien ym. alueiden jonkin sortin "metamaailma" pitäisi saada elämään ja näkymään.

Shah muokkasi viestiä 22:43 15.05.2013


Siinä vaiheessa, kun suunittelee nuorena alaa, minne lähteä kouluttautumaan, pitäisi miettiä tarkkaan, mitä oikeasti haluaa tehdä seuraavat neljäkymmentä vuotta elämässään. Moni hakee sinne, mikä sattuu olemaan lähellä, tai on muuten helppo ratkaisu opiskelupaikaksi, vaikkei ala edes tunnu kiinostavalta.
Silloin pitäisi olla senverran itserakas, että vaatisi itselleen parasta, mitä tarjolla on. Vaikka nykyisin elämänmittaiset työurat alkavatkin olla harvinaista herkkua ja joutuu kouluttautumaan uudelleenkin, on järjetöntä kiusata itseään lopuksi elämäänsä vain siksi, että pääsee parin vuoden ajan hiukan helpommalla.

#54 kirjoitettu 16.05.2013 12:14

Professori Sykerö kirjoitti:
Tiedän että mun näkemys ei saa kannatusta.


Ethän sinä oiekeataan ole heittänyt mitänä näkemystä vielä?

Ihmisten mielestä on realismia että työ on työtä ja se pitää tehdä ja siitä maksetaan palkkaa koska maailmassa kaikki maksaa.


Ei kai täällä kukaan ole vaatinut, että työtä pitää tehdä? Varmaan joku niinkin ajattelee, mutta ei sellaista ole täällä kukaan vaatinut?

#55 kirjoitettu 16.05.2013 16:09

Romanikerjäläiset eivät saapuisi enää Suomeen jaguareilla, mersuilla ja bemareilla.

#56 kirjoitettu 16.05.2013 16:27

Haava kirjoitti:
Professori Sykerö kirjoitti:
Tiedän että mun näkemys ei saa kannatusta.




Ihmisten mielestä on realismia että työ on työtä ja se pitää tehdä ja siitä maksetaan palkkaa koska maailmassa kaikki maksaa.


Ei kai täällä kukaan ole vaatinut, että työtä pitää tehdä? Varmaan joku niinkin ajattelee, mutta ei sellaista ole täällä kukaan vaatinut?


Ainakin Mikserin ulkoupuolisessa maailmassa sitä kyllä pidetään jokseenkin välttämätömänä. Eikö se presidenttikin Uutenavuotena asiasta maininnut, ettei täällä pelkkää oleskelua tule sallia? Eikäpä tämä yhteiskunta kauaa pyörisikään, jos kaikki alkaisivat lonkkaa vetää.
Jollei se takaisi yhteiskuntarauhaa, kaikenlaiset sosiaalietuudet ja perusturvat vietäisiin oitis. Siitä vain seuraisi melkoinen rikollisuusaalto aikana, jolloin ei työpaikkoja ole yhtäpaljoa, kuin sellaiselle tarvisijoita.

#57 kirjoitettu 16.05.2013 16:41

Lautajaska kirjoitti:

Ainakin Mikserin ulkoupuolisessa maailmassa sitä kyllä pidetään jokseenkin välttämätömänä.


Toiset pitävät ja toiset eivät. Jos kukaan ei tekisi töitä, niin kaikki joutuisivat tekemään töitä saadakseen ruokansa omalta pelolta tai metsästä.

#58 kirjoitettu 16.05.2013 17:07 Muok:16.05.2013 17:08

Haava kirjoitti:
Ei kai täällä kukaan ole vaatinut, että työtä pitää tehdä? Varmaan joku niinkin ajattelee, mutta ei sellaista ole täällä kukaan vaatinut?


Minä vaadin.

Pitäis olla jo sanomattakin selvää.

Professori Sykerö kirjoitti:
Sitten heräis kysymys; mitä elämässä ylipäätään pitäisi tehdä?

Sitä mistä tulee hyvä mieli.

Siitä vaan vaikka hamaan loppuun asti, kunhan et penniäkään käytä siihen minun verorahojani.

#59 kirjoitettu 16.05.2013 18:52 Muok:16.05.2013 18:54

Lautajaska kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun suunittelee nuorena alaa, minne lähteä kouluttautumaan, pitäisi miettiä tarkkaan, mitä oikeasti haluaa tehdä seuraavat neljäkymmentä vuotta elämässään. Moni hakee sinne, mikä sattuu olemaan lähellä, tai on muuten helppo ratkaisu opiskelupaikaksi, vaikkei ala edes tunnu kiinostavalta.

Sori, mä nyt vähän viilaan pilkkua, mutta et varmaankaan usko että pitkä pohdiskelu nuorena riittäisi juuri oikean alan löytämiseen... Mutta joo, ymmärsin että asian pohtiminen ylipäänsä silloin on parempikin kuin ei mitään tyyppinen tuuliajo. Elämässä tulee väkisinkin kantapään kautta oppiminen joka on se opettavin nuora. Siihen päälle nuorten itsensä etsiminen ja se sellainen kaiken kokeilu.

Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Jotkut perustavat firman muutama vuos ennen eläkeikää ja ovat sitä ennen tehneet 40 vuotta töitä siivoajana. Joillekin tapahtuu työtapaturmia joka vasta onkin arvaamaton paskakeissi: yksi pitkäaikainen ystäväni koulutti nuorena itsensä kirjansitojaksi. Osasi kaiken siitä ja ikivanhoista tekniikoista kultakirjaimien ladontakoneisiin. -> Työskenteli 10 vuotta painotaloissa nykyisillä huippuvehkeillä. Sitten tippui lastauslaiturilta jonain päivänä ja mursi kätensä niin pahasti, että joutui kuudeksi vuodeksi sairaseläkkeelle. Leikkauksia. Joutui kouluttamaan itsensä nyt nelikybäsenä kokonaan uudelle alalle kun käsi on lopullisesti puoliksi rikki. Tänä päivänä se on suunnitteluassistentiksi kouluttautunut oppisopimuksella ja tekee sairaaloiden tekonivelien prototyyppien testauksia CNC-vehkeillä ja korjaa suunnittelijoiden virheet... En sanoisi että ainakaan huonompaan suuntaan olis elämä poluillaan johtanut!

Silloin pitäisi olla senverran itserakas, että vaatisi itselleen parasta, mitä tarjolla on.

Tämä oli osuvasti sanottu!

#60 kirjoitettu 17.05.2013 11:09

Shah kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun suunittelee nuorena alaa, minne lähteä kouluttautumaan, pitäisi miettiä tarkkaan, mitä oikeasti haluaa tehdä seuraavat neljäkymmentä vuotta elämässään. Moni hakee sinne, mikä sattuu olemaan lähellä, tai on muuten helppo ratkaisu opiskelupaikaksi, vaikkei ala edes tunnu kiinostavalta.

Sori, mä nyt vähän viilaan pilkkua, mutta et varmaankaan usko että pitkä pohdiskelu nuorena riittäisi juuri oikean alan löytämiseen... Mutta joo, ymmärsin että asian pohtiminen ylipäänsä silloin on parempikin kuin ei mitään tyyppinen tuuliajo. Elämässä tulee väkisinkin kantapään kautta oppiminen joka on se opettavin nuora. Siihen päälle nuorten itsensä etsiminen ja se sellainen kaiken kokeilu.

Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Jotkut perustavat firman muutama vuos ennen eläkeikää ja ovat sitä ennen tehneet 40 vuotta töitä siivoajana. Joillekin tapahtuu työtapaturmia joka vasta onkin arvaamaton paskakeissi: yksi pitkäaikainen ystäväni koulutti nuorena itsensä kirjansitojaksi. Osasi kaiken siitä ja ikivanhoista tekniikoista kultakirjaimien ladontakoneisiin. -> Työskenteli 10 vuotta painotaloissa nykyisillä huippuvehkeillä. Sitten tippui lastauslaiturilta jonain päivänä ja mursi kätensä niin pahasti, että joutui kuudeksi vuodeksi sairaseläkkeelle. Leikkauksia. Joutui kouluttamaan itsensä nyt nelikybäsenä kokonaan uudelle alalle kun käsi on lopullisesti puoliksi rikki. Tänä päivänä se on suunnitteluassistentiksi kouluttautunut oppisopimuksella ja tekee sairaaloiden tekonivelien prototyyppien testauksia CNC-vehkeillä ja korjaa suunnittelijoiden virheet... En sanoisi että ainakaan huonompaan suuntaan olis elämä poluillaan johtanut!

Silloin pitäisi olla senverran itserakas, että vaatisi itselleen parasta, mitä tarjolla on.



Toki maailma muuttuu. Kun olin koulussa, ei kukaan voinut kuvitella, millaista työelämä tulisi olemaan silloin, kun meidän työura olisi loppumetreillään. Asiat, jotka ilman muuta tehtiin silloin käsin, tehdään nyt tietokoneen vieressä. Kauan itsekin tein raskaita töitä ja vasta viimeiset vuodet hoitelin CNC koneita.
Tulevan ammattinsa joutuu valitsemaankin väärässä iässä. Juuri, kun on peruskoulusta päässyt ja moni siinä vaiheessa suorastaan vihaa sitä. Muutoinkin siinä ikävaiheessa, kun mieli kuohuu muutoinkin. Pari vuotta jotain muuta tekisi hyvää, ennen, kuin alkaa miettiä itselleen tulevaa ammattitautia.
Kuitenkin on kyseessä niin iso päätös, että sillä voi määrätä koko loppuelämänsä. Vaikka sen kulkua ei tietenkään kukaan voi oikeasti tietää.
Onneksi väärin tehdyn valinnan voi jälkeenpäin korjatakin. Sitäkäään ei usein tahdo tohtia alkaa tehdä, jos epämieluisallakin alalla työtä on. Minulle kävi hieman siten. Vihasin kumikorjaamoa, mutta varmaa leipää ei tohdi vaihtaa epävarmuuteen. Kun sitten omistajavaihdosten takia vähennettiin työvoimaa, piti etsiä uusi ala ja sitten harmitti, etten sille karannut jo aikaisemmin.
Ja oikeastaan koko työuran ajan olikin yrittänyt saada soittamista niin kannattavaksi, että olisin voinut alkaa päätoimiseksi. Siihenkään heittäytymiseen ei rohkeus sitten riittänytkään. Kun tilipussi se on aina varmempaa.

#61 kirjoitettu 17.05.2013 11:17 Muok:17.05.2013 13:00

Professori Sykerö kirjoitti:
Minusta koko se ajatus että nuorena valitaan työ johon kouluttaudutaan ja tehdään sitä koko loppu elämä, on yhtä toimiva kun ajatus siitä että nuorena valitaan joku ruoka josta tykkää, ja sitä sitten syödään koko loppuelämä.


Toimimaton ajatus on sekin, että valitsee nuorena alan, josta ei tykkää ja tekee sitä koko elämänsä.
Moni tekee niinkin, päästäkseen helpommalla opiskeluvaiheessa.

Kaikkein hulluinta on käydä pari kolme vuotta ammatillista koulua, ottaa kenties opintolainakin ja sitten ei teekään sen alan työtä päivääkään. Tunnen paljon sellaisia. Koko ammattikoulu meni hukkaan ja etsitään sitten hanttitöitä.

Harvemminhan se työnkuva pysyykään koko elämää samana, vaikka ala pysyisikin. Useinhan tavoitteena on nousujohteinen ura, jossa edetään arvostetumpiin työtehtäviin.

Lautajaska muokkasi viestiä 12:57 17.05.2013

#62 kirjoitettu 17.05.2013 12:13

Professori Sykerö kirjoitti:
Minusta koko se ajatus että nuorena valitaan työ johon kouluttaudutaan ja tehdään sitä koko loppu elämä, on yhtä toimiva kun ajatus siitä että nuorena valitaan joku ruoka josta tykkää, ja sitä sitten syödään koko loppuelämä.


Täh? Liittyikö tämä kommentti jotenkin aiheseen? Tai siis vaika on paljon niitä joiden mielestä ihmisten pitää tehdä töitä, niin en ole kuullut vielä kenestäkään joka olisi sitä mieltä että se olisi pakko tehdä jossain teityssä firmassa koko ikänsä?

#63 kirjoitettu 17.05.2013 15:04

Lautajaska kirjoitti:
Toimimaton ajatus on sekin, että valitsee nuorena alan, josta ei tykkää ja tekee sitä koko elämänsä.
Moni tekee niinkin, päästäkseen helpommalla opiskeluvaiheessa.

Toisaalta, en minä ainakaan valitse ammattia tai työpaikkaa ikinä loppuelämäkseni vaan siksi aikaa kun tahdon siellä olla. Sitten jos ei enää huvita niin koluttautumaan tai vaihtamaan työpaikkaa.

Harvemminhan se työnkuva pysyykään koko elämää samana, vaikka ala pysyisikin. Useinhan tavoitteena on nousujohteinen ura, jossa edetään arvostetumpiin työtehtäviin.

On varmasti aloja joissa on näin, mutta itselläni ei ainakaan ole ajatusta tällaisesta nousujohteisesta urasta. Enkä usko että olen ainut.

#64 kirjoitettu 18.05.2013 11:06

Sunt1o kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Toimimaton ajatus on sekin, että valitsee nuorena alan, josta ei tykkää ja tekee sitä koko elämänsä.
Moni tekee niinkin, päästäkseen helpommalla opiskeluvaiheessa.

Toisaalta, en minä ainakaan valitse ammattia tai työpaikkaa ikinä loppuelämäkseni vaan siksi aikaa kun tahdon siellä olla. Sitten jos ei enää huvita niin koluttautumaan tai vaihtamaan työpaikkaa.

Harvemminhan se työnkuva pysyykään koko elämää samana, vaikka ala pysyisikin. Useinhan tavoitteena on nousujohteinen ura, jossa edetään arvostetumpiin työtehtäviin.

On varmasti aloja joissa on näin, mutta itselläni ei ainakaan ole ajatusta tällaisesta nousujohteisesta urasta. Enkä usko että olen ainut.


Vaan kun on akka, liuta kakaroita, sekä auto- ja asuntolaina, niin jo sitä pitää kynskin hampain kiinni siitä missä sillä hetkellä töissä on. Kokoajan olisi lisärahallekin tarvetta, joten jos vain on oksaa, mille kiivetä, sinnekin oitis hamuaa. Jollei itse ole kunnianhimoinen, niin eukkokulta siitä kyllä muistuttelee tasaisesti, ettei pääse unohtumaan.

#65 kirjoitettu 18.05.2013 11:19

Lautajaska kirjoitti:

Vaan kun on akka, liuta kakaroita, sekä auto- ja asuntolaina, niin [...]


Kesämökki unohtu.

#66 kirjoitettu 19.05.2013 18:02

Professori Sykerö kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Vaan kun on akka, liuta kakaroita, sekä auto- ja asuntolaina, niin jo sitä pitää kynskin hampain kiinni siitä missä sillä hetkellä töissä on...

Mistäs ne tupsahtivat?


Moni aloittaa tyhjästä, mutta lopulta on paljon velkaa. Se ei rakkaus katso aikaa, eikä paikkaa. Sitten kurjuuden tilalle vaihtuu orjuus.

#67 kirjoitettu 20.05.2013 13:25 Muok:20.05.2013 13:28

Lautajaska kirjoitti:
Vaan kun on akka, liuta kakaroita, sekä auto- ja asuntolaina, niin jo sitä pitää kynskin hampain kiinni siitä missä sillä hetkellä töissä on. Kokoajan olisi lisärahallekin tarvetta, joten jos vain on oksaa, mille kiivetä, sinnekin oitis hamuaa. Jollei itse ole kunnianhimoinen, niin eukkokulta siitä kyllä muistuttelee tasaisesti, ettei pääse unohtumaan.


No mulla ei ole tuosta listasta ku tuo asuntolaina, mutta kyllä seki motivoi töihin menemään. Tosin tällä hetkellä olen työssä, josta maksetaan kivasti mutta joka ei ole mielekästä, ja se on ollu vähän huono veto. Jatkossa aion tehä viisaampia valintoja siten, että pystyn pitämään kiinni elintasovalinnoista ja samalla menemään töihin mielelläni.

Mie ainaki saan yleensä töistä iloa ja upeita kokemuksia. Toki tässä yhteiskunnassa on joko tehtävä töitä tai elettävä toisten kustannuksella, jos haluaa syödä normaalisti ynnä muuta, mutta kyllä mie teen töitä ihan omaksi ilokseniki.

Professori Sykerö kirjoitti:
Minusta koko se ajatus että nuorena valitaan työ johon kouluttaudutaan ja tehdään sitä koko loppu elämä, on yhtä toimiva kun ajatus siitä että nuorena valitaan joku ruoka josta tykkää, ja sitä sitten syödään koko loppuelämä.

Minusta koko se ajatus, että joku ulkopuolinen sanelee, mikä on jollekin yksilölle toimivaa tai ei, on yhtä toimiva kuin ajatus siitä, että joku ulkopuolinen sanelee, mikä on jollekin yksilölle toimivaa tai ei.

Mie uskon, että joilleki ihmisille tämä toimii aivan loistavasti. Jos tykkää työstään ja tykkää samalla myös pysyvyyden luomasta turvasta, niin miksei tämä toimis? Tiedän paljon ihmisiä, joille nuorena kouluttautuminen on tuonu vakituisen, koko työuran kestävän työpaikan ja ne on viihtyny siinä ja tehny sitä mielellään.

Mie veikkaan, että suhteessa enemmän hallaa koituu siitä, että nykypäivänä tuollasia koko elämän työpaikkoja ei ole ja tuollanen uraputki samassa työssä ei ole monille enää mahdollinen. Ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka ahdistuu pätkätöistä ja jatkuvista irtisanomisista tai maailman mullistuksista.

merri- muokkasi viestiä 13:28 20.05.2013

#68 kirjoitettu 20.05.2013 13:26

Haava kirjoitti:
Kesämökki unohtu.


Ja kultainennoutaja.

#69 kirjoitettu 20.05.2013 14:25

Professori Sykerö kirjoitti:
Minusta koko se ajatus että nuorena valitaan työ johon kouluttaudutaan ja tehdään sitä koko loppu elämä, on yhtä toimiva kun ajatus siitä että nuorena valitaan joku ruoka josta tykkää, ja sitä sitten syödään koko loppuelämä.


Sinällään on, mutta ihmiset kyllä tuppaavat kaipaamaan jatkuvuutta elämään.

#70 kirjoitettu 20.05.2013 14:26

Goatsemencommando kirjoitti:
Romanikerjäläiset eivät saapuisi enää Suomeen jaguareilla, mersuilla ja bemareilla.


En näe että mikä niitä estäisi kun kerjääminenhän ei ole työtä siinä mielessä missä tässä ketjussa puhutaan.

#71 kirjoitettu 20.05.2013 20:49

Lautajaska kirjoitti:
Vaan kun on akka, liuta kakaroita, sekä auto- ja asuntolaina, niin jo sitä pitää kynskin hampain kiinni siitä missä sillä hetkellä töissä on.

Toiset pitää, toiset ei. Itse toki pyrin siihen että minulla olisi joku tulonlähde koko ajan, mutta kyllähän noita töitä tuntuu olevan. Tähän mennessä mainituista jutuista huolimatta on uskaltanut vakituisestakin työsuhteesta luopua. Ehkä se joskus menee pieleen, en osaa sanoa. Toisaalta en usko että kuolen nälkään vaikka työttömäksi joutuisinkin. Sitten pitää vian elä tuilla kunnes taas löytyy töitä.

Kokoajan olisi lisärahallekin tarvetta, joten jos vain on oksaa, mille kiivetä, sinnekin oitis hamuaa. Jollei itse ole kunnianhimoinen, niin eukkokulta siitä kyllä muistuttelee tasaisesti, ettei pääse unohtumaan.

Ainahan se lisäraha hyväksi olisi. Sekin on sitten vähän kaikenlaisista jutuista kiinni onko se paras tapa sitä havitella se yhdessä työsuhteessa pysyminen.

#72 kirjoitettu 21.05.2013 00:12

Haava kirjoitti:
Mitä jos ihmisen pakka määrittyisi sen mukaan kuinka suuren hyödyn kyseinen työ tuo koko yhteiskunnalle?

Miten tämä vaikuttaisi?

Ajatuksenani ei ollut niinkään pohtia se kuinka tuota hyödyllisyyttä voisi mitata, vaan se mitä tuosta seuraisi. Toki voi siitäkin sanoa tässä sanasensa.


Varmaankin koko ansaintalogiikka Suomessa menisi uusiksi. Enää ei maksettaisi pelkän koulutuksen perusteella, vaan oikeasti odotettaisiin että yksilö todellakin tuottaisi myös jotain konkreettista yhteisölle. Suojatyöpaikat katoaisivat, ja turhanpäiväiset paperinpyörittäjät joutuisivat oikeasti tekemään jotain tuottavaa ansaitakseen elantonsa. Olisi ihan terve kehityssuunta.

#73 kirjoitettu 21.05.2013 10:00 Muok:21.05.2013 10:05

Professori Sykerö kirjoitti:

Pitäisi määritellä ensin päämäärä, johon hyöty suhteutetaan.


Jos otetaan vaikkapa utilitaristinen lähtökohta yhteiskunnan pohjaksi?

Minusta elämän tarkoitusta ei ole vielä ratkaistu, eikä sitä koskaan ehkä ratkaista. Mutta sen sijaan näyttäisi siltä, että me voimma aivan vapaasti valita mitä varten haluamme elää. Tällä hetkellä me ihmiskuntana olemme aivan täysin päämäärättömästi sekoileva lauma, joka pyrkii kohti ei mitään.


Onko se tarkoituksen ratkaiseminen sinusta yksilön vai yhteiskunnan ongelma?

#74 kirjoitettu 21.05.2013 10:29

Professori Sykerö kirjoitti:

Vaikuttaa hyvältä tuo, en ollut aikaisemmin kuullutkaan. No, mutta jossain kohtaa olisi varmasti tarkoitus vapauttaa ihmiset pakonomaisesta työn tekemisestä, ja vapauttaa heidät tekemään sitä mikä tekee heidät onnelliseksi.


JOS vapaus on se mikä tekee ihmiset onnelliseksi, niin olen samaa mieltä. Tuo "JOS" ihan teoreettisista syistä isolla. Asioissa joissa vapaus ei tuo utilitarismia, niin en kannata sitä. Tämä toki puhtaan teoreettisella tasolla. Jos sellaisia asioita ei ole, niin sitten kannatan vapautta.

Tämän mahdollistamiseksi ja ylläpitämiseksi kuitenkin varmasti joutuisi aika ajoin tekemään jotakin mitä ei välttämättä haluaisi tehdä, mutta ehkä haluaisi sittenkin kun se olisi utilitaristisen yhteiskunnan ainoa miinuspuoli.


En päässyt sisään tähän ajatukseen? Siis mikä on utilitaristisen yhteiskunnan miinuspuoli? Verrattuna mihin vaihtoehtoiseen malliin?

Molempien, vaikkakaan se ei ole ongelma minusta. Se on asia, ja enemmän positiivinen kuin negatiivinen.

Professori Sykerö kirjoitti:
ongelma on jotakin mistä halutaan eroon.


Meillä on vähän eri näkemys sanasta ongelma. Muuten aika samaa mieltä tästä.

#75 kirjoitettu 21.05.2013 10:52

Professori Sykerö kirjoitti:

Voihan olla että en sisäistänyt utilitarismin ajatusta pikavilauksella.


Yhteiskunta joka tuottaa suurimman onnellisuuden on utlitaristisestä näkökulmasta paras.

Esim omavaraisuudessa on se miinuspuoli että sen eteen joutuu tekemään itse työtä omalla pellolla tai metsässä.


Joo.. Eli tuo tilanne ihmisen onnellisuuden kannalta pitää toki vertailla mahdollisiin vaihtoehtoihin.

#76 kirjoitettu 21.05.2013 11:10 Muok:21.05.2013 11:11

Professori Sykerö kirjoitti:

Ihan hypoteettinen kysymys; voisiko yhteiskunta tietää mikä tekee yksilön onnelliseksi?


Mitään ei voi tietää. Asiasta voidaan tehdä valituneempia ja vähemmän valistuneita arvauksia.

Tuo käytännön toteutus on ehdottomasti utilitarismin pahin ongelma. Toki jos kenelläkään on esittää parempaa vaihtoehtoa, niin olen todela kiinnostunut.

#77 kirjoitettu 21.05.2013 11:38 Muok:21.05.2013 11:39

Professori Sykerö kirjoitti:

En keksi yhteiskunnalle kovinkaan suurta funktiota tässä yhtälössä. Se täytyy vängätä siihen mukaan ikäänkuin väkisin. Pieni yhteisö, jonka ihmiset tuntevat toisensa, näkevät toisensa, ovat tekemisissä toistensa kanssa: toimii.


Yksi utilitaristinen näkemys tuokin. Utilitarismi ei toki ota kantaa yhteikunnan kokoon, muuten kuin, että sen pitäisi olla optimaalinen onnellisuuden kannalta.

Yhteiskunta se on tuokin.

#78 kirjoitettu 21.05.2013 11:50

Professori Sykerö kirjoitti:

Omakohtaisesti voin kertoa kuitenkin ajatuksen nousevan enemmän eläinten yhteiskuntia tarkasteltuani, noin ajatuksen tasolla tietenkin (en ole oikea tutkija). Ja metsää katseltuani.


Mutta perus pyrkimyksenäsi on ajatuksessasi se suurin mahdollinen onnelisuus? Jos on, niin se on utilitaristinen lähtökohta ja jos ei, niin sitten se ei ole.

#79 kirjoitettu 21.05.2013 11:57 Muok:21.05.2013 11:57

Professori Sykerö kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että ne ketkä näen omilla silmilläni, kuulen omilla korvillani, ja kenen kanssa konkreettisesti olen tekemisissä, kuuluvat minun konkreettiseen kokemuspiiriini. He ovat siinä maailmassa jossa todella elän.

Tuota suuremmaksi kasvava yhteisö on liian suuri.

Yhteisöt voivat harjoittaa vaihtokauppaa, koska sille ei ole mitään estettä konkreettisessa fyysisessä maailmassa. Mutta heidän ei kannata tulla riippuvaiseksi toisistaan.


Todella paljon työntekoa vaatii tuollainen ihan perus elämiseen. Näillä leveysasteilla siis. Etenkin jos siaraista ja vanhuksista tahdotaan pitäähuolta. Elinajan odotteen lasku sairaalapalvelujen katoamisesta olisi myös haitta. Synnytyksistä tulisi merkittävästi vaarallisempia ja lapsikuolleisuus nousisi rajusti.

#80 kirjoitettu 21.05.2013 12:01

Professori Sykerö kirjoitti:

alat päästä jyvälle. Hyvä!


Tuollaisia.

Ne toki yleensä ottavat vastaan ulkopuolista apua, kun kerran sellaista tarjotaan. Ikäänkuin yhdistää ympäröivän kulutusyhteikunnan hyviä puolia ja noita sinun mainitsemiasia puolia.

Henkilökohtaisesti uskon, että hyvin harva tahtoo elää noin. Nekin jotka kuvitelevat tahtovansa eivät usein tahdo oikesti. Joillekkin tuo taatusti sopii.