Mikseri.net

#242 kirjoitettu 08.01.2010 18:50

merri- kirjoitti:
Stocco kirjoitti:
Nii mut mie oon tääl Helsingis enkä näyttele orgasmejani koskaan kunnolla! Sillon ku accent kävi ni se tuli!


Mie en ole koskaan saanu Helsingissä orgasmia, enkä sen puoleen kyllä seksiäkään.

merri- muisteli tarkemmin 18:05 08.01.2010
Ei kun olenpas.


Olin nopee

#243 kirjoitettu 08.01.2010 19:40

merri- kirjoitti:
Minusta se, että ei kykene riitelemättä selvittää asioita on huono merkki. Toimiihan se toki silloin jos se riitely on molempien toimintatapa ja sillä saada ristiriidat selviksi. Mutta esim. itellä on kokemusta lähinnä siitä, että toinen ei vaan ilmeisesti kykene puhumaan järkevästi omista tunteistaan ja olostaan, eikä myöskään ota tällasta huomioon ku mie yritän puhua. Ku olen pari kuukautta yrittäny siinä selittää että olis kultsi paha olla ja jos asiat ei muutu niin parempi ku erotaan. Eikä mitään. Sitte yks päivä menen ja huudan pää punasena että nyt vitun kusipää olen saanu tarpeekseni ja muutan pois, pakkaan kamat ja lähen, niin sitte niitä asioita aletaan sitte selvittelemään ja ihmetellään että mikä meni pieleen.


Nyt sadannen viestisi jälkeen ymmärrän. Vihaan sitä ku ylidramatisoidaan kaikki riidaks. Miksei pysty riehumatta selvittämän asioita. Tulee myös tunne että toinen luulee että mie en tajua asian tärkeyttä jos se toinen ei uhkaa vähintäänkin pois muutolla. Asioista pitäs voida puhua. Ihan kaikesta. Parisuhteessa siis. Jos toisen tarkoitusperät on aidot ja kiltit ni ei oo asiaa mikä minua suututtais keskustelun jälkee. Eri asia jos siit sit keskustellaan aina ja uudestaan.

Mut esim joku tällänen et joku sanoo et mun mummo oli hitlerin kätyri ni suutun siit koska muuten en välittäis mumostani. Sit voidaan keskustella asiasta ja kattoo se syy et miks joku niin sano. Ja mitä sillä oikeastaan tarkotti. Jos sil onki faktaa et mummoni olikin Hitlerin kätyri ni turha mun on sille sanojalle mitään keuhkota siitä sit. Mut jos se sanoo joka päivä kaikkeen et hitler ni sit suutun.

#244 kirjoitettu 08.01.2010 20:54

Sunt1o kirjoitti:
accent kirjoitti:
(offtopic) Heh, tuttu paikka, oon itekki joutunut olemaan siellä kaikenlaisen rämppäyksen kohteena.

Luon ekaks et 'räppäyksen kohteena'.


Onneks Metallicalla kidutusta suoritetaan vaan jenkeissä.

#245 kirjoitettu 09.01.2010 15:26

Stocco kirjoitti:
Nyt sadannen viestisi jälkeen ymmärrän. Vihaan sitä ku ylidramatisoidaan kaikki riidaks. Miksei pysty riehumatta selvittämän asioita. Tulee myös tunne että toinen luulee että mie en tajua asian tärkeyttä jos se toinen ei uhkaa vähintäänkin pois muutolla. Asioista pitäs voida puhua. Ihan kaikesta. Parisuhteessa siis. Jos toisen tarkoitusperät on aidot ja kiltit ni ei oo asiaa mikä minua suututtais keskustelun jälkee. Eri asia jos siit sit keskustellaan aina ja uudestaan.

Mut esim joku tällänen et joku sanoo et mun mummo oli hitlerin kätyri ni suutun siit koska muuten en välittäis mumostani. Sit voidaan keskustella asiasta ja kattoo se syy et miks joku niin sano. Ja mitä sillä oikeastaan tarkotti. Jos sil onki faktaa et mummoni olikin Hitlerin kätyri ni turha mun on sille sanojalle mitään keuhkota siitä sit. Mut jos se sanoo joka päivä kaikkeen et hitler ni sit suutun.


No niin. Se, että yrität rauhassa selittää asioita, eikä ne mene perille, ennenku ärjyt ja karjut ja itket ja huudat, mikä hemmetin järki siinäki on? Kertomassani tilanteessa olin siis monta kertaa yrittänyt selittää etten pysty elää sellaisessa suhteessa, vaikka kuinka välitänki. Sitte ku ukko yks päivä tuli kotiin eikä minun kamoja enää ollu siellä, niin sitte se ihmetteli että ku en ole koskaan sanonu että olis paha olla

Onkohan minun ilmaisutaidossa jotain vikaa ku kukaan ei ymmärrä mitä mie yritän selittää Ei parisuhteessa eikä tällä forumilla

#246 kirjoitettu 09.01.2010 15:58

merri- kirjoitti:

En kyllä mene kieltämäänkään. Minusta se ei silti muuta sitä, mitä mieltä mie asiasta olen, vaikka sie kuinka yrittäisit niin väittääki


Hyvä.

Ja minusta tuo ei myöskään ole se mielikuva, minkä saa sinun muista kommenteista avartavasta riidasta.
Ja jos tuo on sinun kuva hyvästä ja avartavasta riitelystä, niin millasta on huono riitely?


Huono riitely on sellaista, josta katkeroidutaan ja etännytään. Hyvä riitely on sellaista joissa saa purkaa pahaa oloa ja jälkäteen ei ole sellainen oli kuin kuset housussa pakkasella.

Mie annan itselleni ja toiselle luvan suuttua, ja en kyllä kiellä tunteitanikaan.


Tämä on hyvä. Olen vakaasti tätä mieltä.

Syy minun huonoon riitelyyn on muissa asioissa, kuten siinä, että mie olen huono rauhottumaan ja taivun myös jankkaamaan ja vatvomaan asioita.


Tuota kannattaisi heittää. Siis vatvomista ja jankkaamista. Vaikeaa kyllä. Ehkä kannattaa opetella näkemään asioira "laatikon ulkopuolelta" ja erilaisista näkökuomista.

Minusta tätä aihetta koskevissa mielipideasioissa ei voi olla väärässä eikä oikeassa.


Missä asiassa tarkalleen? Se JOS määrittelemme riitelyn samalla tavalla, niin minusta myös se onko riita konstruktiivinen vai destruktiivinen suhteen kehityksen kannalta ei ole mielipideasia? Siitä voi olla erilaisia mielipiteitä toki (kuten vaikka onko kuu juustoa), mutta viimekädessä yksi kanta on oikeassa ja toinen väärässä.

Sen takia minusta onki hullua, että sie sanot minun olevan väärässä, jos mie kerron miten mie asian koen. Jos mie sanoin, että minusta riitely ei puhdista ilmaa eikä ole avartavaa. Jos sie sanot siihen, että mie olen väärässä, on sama ku sanoisit mulle että mie en koe sitä asiaa noin.


Eipäs. Minusta kyse ei ole puhtaasti mielipideasista. "Onko punainen kaunis väri" on puhtaasti mielipidekysymys. "Onko kuu juustoa" on taas kaikkea muuta kuin mielipide kysymys. Tämä kiista taas on jotain siltä väliltä, mutta sanoisin kyllä, että lähempänä tuota "kuu on juustoa" kysymystä.

#247 kirjoitettu 09.01.2010 15:58

Stocco kirjoitti:

No eipä ääntelemättömästä selästä paljon nää.


Syvimmät osanottoni.

#248 kirjoitettu 09.01.2010 16:12

Rääväsuu kirjoitti:
Sinällään mulla ei ole mitään uskottavuutta osallistua tähän keskusteluun, kerta kaikki parisuhteeni ovat menneet enemmän tai vähemmän aina vituilleen, mutta mainitaan nyt jotain kuitenkin.


Höpsis. Anna tulla vaan.

Miksi parisuhteessa tulisi riidellä?


Koska useimmilla ihmisillä (mm. ihan selvästi veikkaisin, että esim Merrillä) on tarve purkaa tuntojaan sillä tavoin. Se ei ole minusta paha asia, vaan pikemminkin se miten se tehdään ja millainen riitelyn kulttuuri parisuhteeseen muodostuu.

En riitele ystävienikään kanssa, niin mikä siinä on, että heti kun harrastan seksiä hyvän ystävän kanssa ja alan välittää tuosta henkilöstä yhä enemmän, niin sitten alan pää punaisena huutamaan tälle?


Jos asut yhdessä vaikka ystävän kanssa samassa taludessa, niin väitän että niillä ihmisillä joilla riitelyn tarvetta on se purkautuu myös sellaisessa suhteessa, vaikka ei seksiä harrastettaisikaan.

Tarkoitatko nyt sitä, että ne asiat jäävät mieleen hautumaan jos niiden takia ei raivostu toiselle?


Suunnilleen.

Aggressio kun ei poista aggressiota, ainakaan fyysinen aggressio.


Syysinen agressio ei missään nimessä ja henkinenkään ei välttämättä.

Se on ihan tutkittu juttu - nyrkkeilysäkin hakkaaminen ei vähennä kiukun tunnetta loppujen lopuksi.


Tiedän kyllä. Olemme tästä jutelleetkin.

Toisaalta omista tunteistaan paperille kirjoittaminen auttaa. Miksei siis "riitely" voisi olla asiallista asioiden selittämistä ja selvittämistä jonkun huutamisen ja raivoamisen sijasta?


Sen on ehdottomasti oltava myös sitä. Yritän sanoa, että useimmilla ihmisllä tuo ei poista sitä alkukantaisempaa tarvetta riidellä.

Ymmärrän sen, että tunteiden on tultava ulos jotenkin, mutta mielestäni on parempiakin tapoja hoitaa asiat kuntoon kuin minkään sortin riitely.


Niin. Jos ei ritelytytä, niin en missään nimessä kehoita ketään hupina haastaman riitä. Se ei auta. Useimpia ihmisiä silti riitelytyttää. Heitä en nouvo yrittämään olla riitelemättä ja pelkästään hoitaa sitä juttua "paremmin konstein". Heitä kehottäisin käyttämään myös niitä parempia konsteja, mutta en välttämään riitelyä, sillä sen uskon pahentavan asiaa. Vaikka kuinka kirjoittaisi myös ja juttelisi. Näin uskon.

En yleistä itseni kautta, mutta ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan minua jää riitely vaivaamaan.


Jos riitely vaivaa sitä pitää puhua ja sitä pitää käsitellä. Ehdottomasti! Tärkeää!

Ei mulle ainakaan viime kädessä tule sellaista autuasta oloa, että hei jes, nyt on paineet taas päästetty pihalle ja nyt olen onnellinen ja olo on keveä kuin taivaan linnulla.


En usko että kenellekään tulee. Riitely yksin ei ole hyvä. Se riita pitää käsitellä ja ENNKAIKKEA ne asiat siinä riidassa pitää käsitellä. ETENKIN ne "tyhmät" asiat joista ei ole nää vihainen. Niissä on kuitenkin miltei aina joku oikea syy taustalla.

Se alkaa vain vituttaa, varsinkin jos toistuu useasti - mitä se myös usein on ollut. Jatkuvaa kinastelua, kun niistä asioista vain ei voi jutella järkevästi kun aina on sopivaa suuttua.


Täydellinen esimerkki huonosta riitelykultuurista parisuhteessa.

Oikeastaan ymmärrän pointtisi - yritän jatkuvasti kehittää omaa ajatteluani pohtimalla asioita itsekseni kun olen omassa rauhassa, mutta silti jotkin tunteet saattavat jäädä mieleen.


Väärin! Ei omassa mielessä, vaan YHDESSÄ! Tämä on TOSI tärkeää.

Mulla on nyt useamman kuukauden sydän hakannut aika levottomasti, ja epäilen syyksi ex-tyttöystävääni ja tapaa jolla hän kohteli mua. En ikinä raivostunut hänelle, en ikinä haukkunut häntä tai vetänyt mitään vanhoja riitoja mukaan. Puhuin hänelle aina rauhallisesti, enkä kertaakaan korottanut ääntäni. Suhde kesti viisi kuukautta. Voi olla, että rauhallisuuteni vaikuttaa nyt munhun siten, etten pysty täysin rentoutumaan.


Tämä on kyllä tosi melliesimerkki siitä miksi olen juuri tätä mieltä mitä olen ja miksi tapasi riidellä on minusta tosi väärä. En toisaalta tarkoita että jos toinen suuttuu, niin itsekkin on pakko suuttua. Vain se, että jos ei anna itselleen lupaa riidella niin se johtaa oneglmiin. Hyvin monella tapaa.

Sinällään voidaan sanoa, että mun käytökseni ei ole toiminut. Koitin olla ystävällinen ja ilmaista mielipiteeni kauniisti (huomaa: ilmaisin mielipiteeni ja tunteeni) ilman minkäänlaista vihaisuutta äänessäni tai käytöksessäni, ja nyt olen sitten stressaantunut. En siis huomattavan stressaantunut, mutta jotain oireilua on. Kuitenkaan mielestäni syy ei ole mun ja mun käytökseni, vaan toisen osapuolen


Syyllisen hakeminen on parisuhteissa turhaa. Epäoleellista. Vaikka syy olisikin hänen, niin silti toimintasi ei ollut MINUSTA parasta mahdollista.

Mainittakoon vielä, että 2,5 vuotta kestäneessä ex-ex-suhteessani minulla myös kuoli tunteet tätä tyttöä kohtaan, koska riideltiin koko ajan. Tuolloin alku aikoina jaksoin jopa riidellä kovaan ääneen, mutta lopulta en enää jaksanut sitä huutamista. Koitin riidellä oikein, mutta hän ei siihen pystynyt. Viimeisimmässä suhteessani yritin olla riitelemättä, mutta taas toinen osapuoli riiteli. Tunteet kuihtuivat taas kasaan.


Jeps. Ensin teit virheen, että riitelit väärin ja sitten virheen, että kuvittelit että riitelemättömyys olisi parempi tapa. Molemmat väärin. En silti väitä, että toiselaisela käytöksellä olisit pelastanut kumpaakaan suhdetta, mutta minusta toimintamallisi eivät olleet parhaita mahdollisia. Toki tämä on vain minun mielipiteeni.

#249 kirjoitettu 09.01.2010 16:13

merri- kirjoitti:

Minusta se, että ei kykene riitelemättä selvittää asioita on huono merkki.


Se on TODELLA huono merkki.

Toimiihan se toki silloin jos se riitely on molempien toimintatapa ja sillä saada ristiriidat selviksi.


Minsuta se ei sitten enää ole riitelyä, jos oikeasti saadan asiatkin selviksi siinä. Kinastelua korkeintaan.

#250 kirjoitettu 09.01.2010 18:33

Haava kirjoitti:
Huono riitely on sellaista, josta katkeroidutaan ja etännytään. Hyvä riitely on sellaista joissa saa purkaa pahaa oloa ja jälkäteen ei ole sellainen oli kuin kuset housussa pakkasella.

Vaikka riitelyssä kuinka purkais pahaa oloaan, niin mulle ainakin riitely loppujen lopuksi vain aiheuttaa pahaa oloa.

Missä asiassa tarkalleen? Se JOS määrittelemme riitelyn samalla tavalla, niin minusta myös se onko riita konstruktiivinen vai destruktiivinen suhteen kehityksen kannalta ei ole mielipideasia? Siitä voi olla erilaisia mielipiteitä toki (kuten vaikka onko kuu juustoa), mutta viimekädessä yksi kanta on oikeassa ja toinen väärässä.



Eipäs. Minusta kyse ei ole puhtaasti mielipideasista. "Onko punainen kaunis väri" on puhtaasti mielipidekysymys. "Onko kuu juustoa" on taas kaikkea muuta kuin mielipide kysymys. Tämä kiista taas on jotain siltä väliltä, mutta sanoisin kyllä, että lähempänä tuota "kuu on juustoa" kysymystä.

Minusta on typerää, että sie yrität sanoa, että olen väärässä jos mie sanon, että minusta joku asia tuntuu joltain. Minusta tuntuu, että riitely ei koskaan minun kohdalla ole konstruktiivista tai avartavaa tai ilmaa puhdistavaa. En muista kokeneeni tällaista riitaa, en kenenkään kanssa. Silloinhan asia minun kohdalla on niin. Vaikka kuinka asiat loppujen lopuksi keskusteltais ja ne ratkeais, niin mulle jää aina paska olo siitä että on riidelty.

Tunteet ei minusta voi olla väärässä. Ne voi johtua vääristä asioista jotka ei pidä paikkaansa, mutta ei koskaan voi olla väärää tunnetta "minusta tuntuu pahalta". Ja minusta tässä keskustelussa nimenomaan keskustellaan siitä, että tuntuuko asia minusta joltain, ja verrataan noita näkemyseroja. Enhän mie (etkä todellakaan siekään) voi sanoa, että joku asia on näin kaikkien ihmisten kohdalla, ja minusta tuo sinun vertaus kuusta ja juustosta on ihan naurettava. Vai yritätkö sie sanoa, että sie tiiät että mie en oikeasti koe riitelyä ahdistavana, vaan oikeasti se on mullekin rakentava ja hyvä juttu?

Ehkäpä, jos oppisin riitelemään paremmin ja riitelisin/seurustelisin oikean ihmisen kanssa jonka kanssa suhde olis muutoin vakaalla pohjalla, niin ehkä kokisin asian toisin. Tällä hetkellä minun kokemus riitelystä on kuitenki se, että se on se viiminen räjähdys, kun asioita ei ole saatu selvitettyä puhumalla, niin sitten riidellään ku jommallakummalla palaa pinna eikä enää jaksa yrittää rauhallisesti. Sitten huudetaan itse asian lisäksi luultavasti myös siitä, että "kun aina sinä nalkutat tuosta samasta asiasta". Tunnelataus käy suureksi, ja asioita tuskin selvitetään loppuun asti.

Ehkäpä se toinen on sitten saanu purettua aggressionsa ja puhdistanut omaa ilmaansa, mutta mulle se asia ei kyllä näin toimi.

#251 kirjoitettu 10.01.2010 07:57

merri- kirjoitti:

Vaikka riitelyssä kuinka purkais pahaa oloaan, niin mulle ainakin riitely loppujen lopuksi vain aiheuttaa pahaa oloa.


Niinhän se monilla. Suositelisin sellaisten riitojen selvittämistä ja sekä sen itse riidan, että siinä nousseiden asioiden (myös niiden jälkikäteen "typerien" asioiden) käsittelyä yhdessä.

Minusta on typerää, että sie yrität sanoa, että olen väärässä jos mie sanon, että minusta joku asia tuntuu joltain.


Huoh.. Anteeksi väärinkäsitys. Tietenkin yritin sanoa, että riitely on joskus MYÖS konstruktiivista, enkä tosiaankaan ottanut kantaa a) sinun tuntemuksiisi b) väittänyt, että kaikki riitely on konstruktiivista (kaikki ietysti käsittää myös sinun riitelysi). Kokoajan olen yrittänyt tästä' asiasta puhua, enkä mollata sinun tuntemuksiasi.

Minusta tuntuu, että riitely ei koskaan minun kohdalla ole konstruktiivista tai avartavaa tai ilmaa puhdistavaa. En muista kokeneeni tällaista riitaa, en kenenkään kanssa. Silloinhan asia minun kohdalla on niin. Vaikka kuinka asiat loppujen lopuksi keskusteltais ja ne ratkeais, niin mulle jää aina paska olo siitä että on riidelty.


Tämähän on selvä. Siksi suosittelenkin, että jos sinulla on kuitenkin tapana riidellä, niin kannattaisi kehittää sitä riitelyä sellaiseksi että noin ei käy.

Tunteet ei minusta voi olla väärässä. Ne voi johtua vääristä asioista jotka ei pidä paikkaansa, mutta ei koskaan voi olla väärää tunnetta "minusta tuntuu pahalta".


Tässä olen 100% samaa mieltä. Tämä on minusta hyvin tärkeää. Tunteet voivat myös olla keskenään ristiidassa ja silti ne ovat oikeassa. Vääriä tunteita ei todellakaan ole. Sen sijaan on vääriä tekoja joita voidaan tehdä niiden tunteiden pohjalta.

Ja minusta tässä keskustelussa nimenomaan keskustellaan siitä, että tuntuuko asia minusta joltain, ja verrataan noita näkemyseroja.


Missä kohtaa minä olen kertaakaan sanonut mitään siitä mitä sinä tunnet? Voit varmaan ohdankin osoittaa? Minä olen heittänyt parissa kohtaa ajatuksen, että ehkä se sinunkin riitelysi saattaa olla hyödyllisempää kuin tajuat, mutta missään kohtaa en ole ainakaan tarkoittanut sanoa että varmasti olisi sitä. Sen sijaan olen yhä vakuuttunut siitä, että riitely on todella useilla ihmisillä hyvä juttu parisuhteen kannalta ja että todella useilla se ei ole koska he riitelevät huonosti.

Enhän mie (etkä todellakaan siekään) voi sanoa, että joku asia on näin kaikkien ihmisten kohdalla,


Enhän minä mitään yksiselitteistä olekkaan sanonut kaikken kohdalta. Ainoa väitteeni kaikken kohdalta ollut se, että toisilla se riitely on konstruktiivista ja toisilla destrukstiivista parisuhteen kannalta. Sinulla ilmeisesti destrruktiivista.

ja minusta tuo sinun vertaus kuusta ja juustosta on ihan naurettava.


Ei ole jos olisit ymmärtänyt mistä asiasta yritin puhua.

Vai yritätkö sie sanoa, että sie tiiät että mie en oikeasti koe riitelyä ahdistavana, vaan oikeasti se on mullekin rakentava ja hyvä juttu?


En yritä, enkä ole yrtittänyt.

Tällä hetkellä minun kokemus riitelystä on kuitenki se, että se on se viiminen räjähdys, kun asioita ei ole saatu selvitettyä puhumalla, niin sitten riidellään ku jommallakummalla palaa pinna eikä enää jaksa yrittää rauhallisesti.


Tuotahan se riitely aina on. Tovottavasti.

Sitten huudetaan itse asian lisäksi luultavasti myös siitä, että "kun aina sinä nalkutat tuosta samasta asiasta". Tunnelataus käy suureksi, ja asioita tuskin selvitetään loppuun asti.


Kaiki tuossakin on hyvä juttu, mutta tuo " ja asioita tuskin selvitetään loppuun asti."-lause on se missä minusta tehdään huono ratkaisu parisuhteen kannalta.

Ehkäpä se toinen on sitten saanu purettua aggressionsa ja puhdistanut omaa ilmaansa, mutta mulle se asia ei kyllä näin toimi.


Ei se agression purku mitään auta jos sitä riitaa ei jälkikäteen käsitellä. Päin vastoin silloinhan se juuri aiheuttaa sitä katkeruutta.

#252 kirjoitettu 10.01.2010 12:33

merri- kirjoitti:
Sitte ku ukko yks päivä tuli kotiin eikä minun kamoja enää ollu siellä, niin sitte se ihmetteli että ku en ole koskaan sanonu että olis paha olla

Onkohan minun ilmaisutaidossa jotain vikaa ku kukaan ei ymmärrä mitä mie yritän selittää Ei parisuhteessa eikä tällä forumilla


Miehet ei osaa lukea tuota (loppu) peliä niin hyvin ku naiset. Pitää sanoa ihan ääneen.

Sama ku naiset ei osaa sitä alkupeliä lukea niin hyvin ku miehet ja antaa vaik kelle idiootille.

Ei ole itse keksimäni juttu vaan ihan useiden mielipide.

#253 kirjoitettu 10.01.2010 12:51 Muok:10.01.2010 12:59

Haava kirjoitti:
Rääväsuu kirjoitti:
En yleistä itseni kautta, mutta ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan minua jää riitely vaivaamaan.

Jos riitely vaivaa sitä pitää puhua ja sitä pitää käsitellä. Ehdottomasti! Tärkeää!

Tuon mielipiteen kanssa olet valitettavan yksin.

#254 kirjoitettu 10.01.2010 12:58

merri- kirjoitti:
Sitten huudetaan itse asian lisäksi luultavasti myös siitä, että "kun aina sinä nalkutat tuosta samasta asiasta". Tunnelataus käy suureksi, ja asioita tuskin selvitetään loppuun asti.


Haava sanoi että asiat pitäs selvittää molempien päissä yhdessä eikä vaan omassa päässä, mut siltikään en tajua miks naiset ottaa aina toistuvasti vanhoja asioita esille. Jos ne ahistaa ja vastaus on aina sama ni mitä ne jää odottamaan? Menneisyyttä ei voi muuttaa!

#255 kirjoitettu 10.01.2010 13:02

Stocco kirjoitti:

Haava sanoi että asiat pitäs selvittää molempien päissä yhdessä eikä vaan omassa päässä, mut siltikään en tajua miks naiset ottaa aina toistuvasti vanhoja asioita esille. Jos ne ahistaa ja vastaus on aina sama ni mitä ne jää odottamaan? Menneisyyttä ei voi muuttaa!


Minusta siitä asiasta pitää keskustella niin kauan kun se vaivaa. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta jos senmennesyyden hautaa selvittämättömänä, niin se helposti muuttaa tulevaisuutta.

#256 kirjoitettu 10.01.2010 13:04

Sunt1o kirjoitti:
Ja vielä useemmin että tuntuu hyvältä vaikka on huono juttu.

Ihmiset ei tekis niin paljon pahaa, jos siit ei tulis hyvän lopputuloksen lisäks myös hyvä olo. Aika jännää. Miksi olla kurjisteleva Jeesus ja joutua ristiinnaulittavaks ku voi riehua ja mellastaa mielinmäärin. Ainakin Suomessa. Välillä jäähyä veronmksajien piikkiin ja taas lähtee uuteen nousuun. Eikä ees tartte mitään sellasta pahaa tehä, mistä kakkua sais, jos vaikka ihan vaan piirakkaa.

#257 kirjoitettu 10.01.2010 13:40 Muok:10.01.2010 13:56

[SUNT1ON TIEDOTE: Ilmeisesti olen sössinyt stoccon viestin tästä välistä accidentally. Siinä oli kolme lyhyttä pätkää tekstiä. Pahoitteluni. Viimeinen oli tämmöinen:]

Mie oon aina käsitelly ku nainen tehny alotteen mut naiset ei oo jaksanu käsitellä, jos mulla olis se alote. Mie oon suoraan sika ku ees ajattelen sellasta.

#258 kirjoitettu 10.01.2010 13:47

Haava kirjoitti:
Minusta siitä asiasta pitää keskustella niin kauan kun se vaivaa.

Näin olen tehnyt ja tulen tekemään.

#259 kirjoitettu 10.01.2010 13:50

Sunt1o kirjoitti:
Jaa-a. Jos se lopputulos on hyvä ni onko se nyt sit kuinka pahaa se teko. Mut toisaalta ihmine useesti ennemmin hakeutuu siihe välittömää hyvää olo kuu pitemmäntähtäimen hyötyy varmasti tommosessa tapauksessa (eli pahanteossa).


Varastaminen on tekijälle hyvä ja kohteelle paha. Siitä ei ees jää Suomessa helposti kiinni, joten se on pelkkää hyvää tekijälle, jos ei ole moraalia soimaamassa. Se on myös pitkäntähtäimen hyvää usein. En jaksa kertoa kaikkea ku kohta paljastan taas liikaa ja oon putkassa. Mut jotkut polttelee laittomia aineita. Oon kuullu. Ei ne jää kii ja saa hyvää oloo ja se on paha. En tiiä kelle paha mut kelle ny on paha jos mie vaik pöllin keissin kaljaa.

#260 kirjoitettu 10.01.2010 13:56

Stocco kirjoitti:

Näin olen tehnyt ja tulen tekemään.


Hyvä. Siinä on nimittän kysymys siitä, että tunteita ei voi käskeä. Jos joku asia kaivaa, niin siitä voi sitten nallittaa tai olla nallittamatta, mutta vain käsittelemällä siitä saattaa päästä eroon ilman sivuoireita.

#261 kirjoitettu 10.01.2010 14:29

Haava kirjoitti:
Stocco kirjoitti:

Näin olen tehnyt ja tulen tekemään.


Hyvä. Siinä on nimittän kysymys siitä, että tunteita ei voi käskeä. Jos joku asia kaivaa, niin siitä voi sitten nallittaa tai olla nallittamatta, mutta vain käsittelemällä siitä saattaa päästä eroon ilman sivuoireita.


Tuota ei moni valitettavasti usko, mutta onneksi moni heistä vaivautuu menemään hoitoon ja uskoo siellä sitten.

#262 kirjoitettu 10.01.2010 23:10

Tällä sivustolla on liikaa hyviä miehiä ja liikaa huonoja naisia. Vitalis sentään :O

Ja sit jos menee vakka demiin ni siel on vaan huonoja naisia. Mikä teitä naisia riivaa hei?!

Miehet

#263 kirjoitettu 11.01.2010 00:25

Rääväsuu, jotkut ihmiset ei vaan ikinä tuu nousemaan sieltä paskasta. Parempi vaan pysyä niistä erossa.

#264 kirjoitettu 11.01.2010 00:30

Stocco kirjoitti:
Tällä sivustolla on liikaa hyviä miehiä ja liikaa huonoja naisia. Vitalis sentään :O

Ja sit jos menee vakka demiin ni siel on vaan huonoja naisia. Mikä teitä naisia riivaa hei?!

Miehet

#265 kirjoitettu 11.01.2010 00:51

merri- kirjoitti:




Just toi! Ilmeillään vaan eikä puhuta. Joku master Haava osaa lukea vaikka sun selästä millasta kahvia sä haluut mut mä en.

#266 kirjoitettu 11.01.2010 02:31

Stocco kirjoitti:
Rääväsuu, jotkut ihmiset ei vaan ikinä tuu nousemaan sieltä paskasta. Parempi vaan pysyä niistä erossa.


Jotkut ei ehkä joo. Mutta kaikilla on siltikin siihen paskastanousemiseen mahdollisuus

#267 kirjoitettu 11.01.2010 06:54

Airola kirjoitti:
Stocco kirjoitti:
Rääväsuu, jotkut ihmiset ei vaan ikinä tuu nousemaan sieltä paskasta. Parempi vaan pysyä niistä erossa.


Jotkut ei ehkä joo. Mutta kaikilla on siltikin siihen paskastanousemiseen mahdollisuus


Ehkä joo tai ehkä ei. Kyl niille paskassa laahaville on se oma paskainen kumppaninsa olemassa.

#268 kirjoitettu 11.01.2010 08:40 Muok:11.01.2010 12:02

Rääväsuu kirjoitti:

Yksi niistä ihmisyyden ikävistä primitiivisistä puolista. Ei sille tietystikään mitään mahda, ja siksi sen kanssa on varmaan pakko elää, mutta kurjaa se silti on.


Joo. Eihän se riitely kivaa ole. Se on itseasiassa ihan perseestä. Silti kaikki mikä tuntuu pahalta ei ole sinulle pahaksi ja kaikki mikä tuntuu hyvältä ei ole sinulle hyväksi.

Mielestäni ihmisten tulisi kehittää itseään tällaisissa asioissa. Ei ketään myöskään saa lyödä vaikka kuinka vituttaisi, niin mikä siinä molempien henkisessä satuttamisessa on niin ok.


Olen aivan samaa mieltä. Sinun varoisin kuitenkin todella paljon sitä suuntaa mihin itseäsi kehität. Jos lyö ihmisiä, niin se taipumus kannattaa tosiaan kitkeä. Sen sijaan riitelyä en lähtisi kitkemään pois. Aidosti kehottaisin miettimään sinunkin asemassasi kahteen kertaan tahdotko todella moiseen ryhytyä. En suosittele.

Toisaalta, eihän riidellessä juuri pitäisi toista solvata. Uskoisin kuitenkin, että asioista keskustelemalla voi välttää miltei riidan kuin riidan.


Riidat voi minusta vältää, mutta olen edelleen sitä mieltä, että hinta on liian kiva. Sen sijaan asioista keskustelemalla ei voi vlttää riitoja. Ihmiset suuttuvat. Se on varma. Jos suuttuneessa tilassa ryhtyy hillitsemään itseään, että ei riitelisi, niin sellaista tunteiden käskemistä en kenellekkään suosittele. Siitä maksaa vielä hinnan.

Jos jokin asia alkaa vaivata, niin sitten siitä vain mainitsee - tuolloin kypsästi käyttäytyvä toinen osapuoli ottaa kritiikin kiltisti vastaan ja pohtii onko siinä jotain perää.


Kaunis ajatus maailmasta, mutta ihminen ei vaan toimi noin.

Tuo on se tapa millä itse toivoisin suhteeni hoitavan. Harmi vain ei ole tullut sellaista seurustelukumppania vielä vastaan, jonka mielestä tuo olisi edes jollain tavalla ok tapa hoitaa asioita. Mutta kaipa tuokin vielä vastaan tulee.


Minusta olisi itsesi kannalta parempi jos ei tulisi, vaan mielumminkin, että tulisi sellainen täysjärkinen asilliseen riitelyyn kykenevä tyyppi, jonka kanssa ne asiat voisi puhua ja jutella ja riidatkin päätyisivät lopulta sopuun ja ymmärrykseen.

Niin, tuo on yksi niistä harvoista asioista, jotka oikeasti saavat mut hermostumaan sitä ajatellessani. Nimenomaan tuo alkukantaisuus. Tiedän nyt olevani vähän epäkorrekti, mutta mielestäni se on niin uskomattoman kehittymätöntä käytöstä. Taas kerran, pakko vain hyväksyä ihmisen epätäydellisyys.


Etpähän sinä puheidesi perustella tunnu sitä hyväksyvän vaan tahdot kieltää sen. Minusta riitelyssä ei ole kyse kehittymättömyydestä, vaan siinä että ei kykene niistä riidoista keskutelemaan ja niitä omia virheitään myöntämään, niin SIINÄ on kyse kehittymättömyydestä.

Pitää muuten välihuomautuksena mainita se, että käsitykseni riitelystä saattaa siksi olla niin pessimistinen, koska en oikeastaan ikinä ole tavannut ihmistä, joka riitelee mutta hoitaisi sen asiallisesti.


Joo. Tämä on tullut selväksi. Minusta olisi sääli, että vain sen takia ihmiskuvasi muuttuisi pysyvästi sellaiseksi joak ei vastaa todellisuutta. Jollainen ihmiskuva sinun teksteistäsi välittyy. Älä anna katkeruuden vielä ajatuksiasi pois totuudesta.

Mulla on toistaiseksi kokemuksia vain joko ihmisistä, jotka osaavat käsitellä asiansa ja ovat rationaalisia, ja toisaalta niistä jotka eivät osaa hillitä raivoaan pätkän vertaa. Voi olla vähän vääristynyt otanta mulla siis. Siksi haluaisinkin kysyä sulta, mikä sun mielestä on hyvä syy riidellä?


KAIKKI syyt ovat hyviä syitä riidellä. Jos riidan aloittaa vaikkapa se, että sukka oli unohtunut lattialle väärään paikkaan sotkemaan huonetta, niin sitten juuri se on HYVÄ syy aloittaa riitä. Siellä suuttumuksen takana on AINA joku syy, joka joskus on se mistä se riita alkoi, joskus joku muu ja useimmiten sekä se mistä se riiutä alkoi, että myös joku ( tai jotkut) muu asia.

Kysymys ei ole siitä riiteleekö, vaan miten riitelee ja ennenkaikkea miten sen riidan käsittelee ja löytää ne todelliset syyt siihen suuttumiseen.

Entä kuinka dynaamista sen puuhan tulee olla ja kuinka usein on sopivaa riidellä?


Niin usein kuin riidatuttaa. Jos riidatuttaa erikoisen paljon, niin sitten suosittelen jo ammattiapua. Silloin jokin on tosi pahasti vinossa ja jos omat taidot eivät riitä, niin sitten kannattaa etsiä sitä apua sieltä mistä sitä löytää.

Toivoisin jotain konkreettista suurinpiirteistä ohjenuoraa, eikä vain toteamusta ihmisten erilaisuudesta.


Jos oikea vastaus on, että ihmiset ovat erilaisia, niin pitäsikö minun nyt valhedella sinulle kun oikea vastaus ei kelpaa? Jos riitely on jatkuvaa, niin se on merkki siitä, että asioita mitkä vaivaavat ei ole käsitelty.

Kyselen luultavasti siksi, kun itse en ymmärrä koko riitelyä laisinkaan. Kuitenkin mun on varmaan hyväksyttävä se, että ihmiset haluavat riidellä eikä musta erakoksikaan ole. Pakko siis löytää se kultainen keskitie, vaikka en millään tahtoisikaan.


Suosittelisin. Onhan se riitely ikävää toki. Inhoan.

Tuollaiset vietit ja tarpeet ovat todella syvällä ihmisessä, eikä niitä tuskin ikinä saa täysin pois, jos oma temperamentti korostaa niitä. Samanlainen juttu kuin seksuaalisuus. Mutta jokainen ihminen pystyy kehittämään itseään, ja siihen mielestäni aivan jokaisen tulisikin pyrkiä. Eikä se itsensä kehittäminen mitään jatkuvaa stressailua kaikesta tarkoita vaan sitä, että pyrkii käyttäytymään järkevästi.


Ihmisen tulee ehdottomasti kehittää iteään. Myös riitelyn osalta. Silti minusta JÄRKEVÄÄ käytöstä ei ole riitojen vältteleminen, vaan sen ritelyn tekeminen oikein.

Olen mä siitä puhunut. Olen mm. kertonut, etten ole onnellinen koska riidellään, mihin yleensä ollaan vastattu "Kaikki riitelee", "Riitely on normaalia", "Sä et vaan oo tottunu riitelyyn perheessäsi kun teillä menee kaikki niin hyvin", "Riitely puhdistaa ilmapiiriä" ja "Ei sille mitään mahda".


Sitten vaan pitää mennä syvemmälle. Päästä selville niistä syistä mitkä sen riidan ovat aiheuttaneet. Jos se ei onnistu yhtään, niin parisuhteessa on ongelma! Sitä pitää sitten ratkoa keskenään tai ammattiavun kanssa, jos suhteen tahtoo pelastaa.

Itselläni on ollut vähän se ongelma, etten ole ehtinyt toipua edellisestä riidasta ennen kuin seuraava tulee. Se taas on johtanut mun syyllistämiseen: "Miksi mä Janne edes yrittäisin, kun sua vaan vaivaa vanhat asiat. Eikä se ollut niin iso riita. Mikset sä vaan unohda."


Ikävän tyypillinen seuraus siitä kun asioita ei käsitellä.

Niin on, siksi olenkin niin jyrkästi riitelyä vastaan, kun tuollaista on tultu koettua vastoin omaa tahtoa.


Noh.. Toivottavasti muuatta vielä mielesi.

Eikös se niin mene, että ihminen voi vain muuttaa itseään, ja siksi sen muutostyön onkin tapahduttava omassa rauhassa?


EI!!!! Ihminen voi muuttaa vain itseään, mutta se voi tapahtua (ja yleensä pitäisikin) yhdessä. On asioita joissa toisen on hyvä olla mukana siinä muutoksessa (jopa pakollista) ja on asiota joissa toinen ei missään nimessä saa olla mukana siinä muutoksessa.

Toki jostain yleisistä linjoista ja toiveista on hyvä jutella, mutta ei sitä muutosta voi toisen puolesta tehdä.


Missään nimessä muutosta ei toisen puolesta voi tehdä, mutta esim. riitaa EI VOI käsitellä yksin. Ei se ole sama. Yhtään.

Jos jostain tuollaisesta vain juttelee, niin se myös jää juttelun tasolle. Kaikkihan sitä lupailevat muuttuvansa, mutta harvoin ihmiset ihan hirveästi muuttuu.


Se, että joku sanoo, "Okei sori, tein väärin, en tee toiste" ei ole asian käsittelyä. Se on tapa kieltää ongelma. Asiat pitää KÄSITELLÄ.

Se mielestäni johtuu siitä, että ihmiset eivät oikeasti istu alas häiriöttömässä huoneessa ja oikeasti pohdi tekemisiään.


Niitä tekemissiään pitää pohtia sekä yksin että yhdessä. Se yhdessä käsittely on juuri se hedelmällisin tapa käsitellä YHTEISIÄ ongelmia. Yksin käsittly taas on hyvä (joskaan ei aina ainoa) tapa käsitellä OMIA ongelmia.

Huomaa se, koitin myös riidellä oikein, mutta toinen osapuoli ei sellaisesta piitannut. Luonnollisesti juttu ei toimi niinkään päin.


Yksin ei voi rakentaa parisuhdetta. Jos toinen ei tahdo käsitellä teidän yhteisiä ongelmia yhdessä, niin minusta se on varma merkki parisuhteen vakavasta ongelmasta.

Haava korjasi lainausmokan 12:02 11.01.2010

#269 kirjoitettu 11.01.2010 08:43

Rääväsuu kirjoitti:

Älä vielä huokaise, Haava puhuu meidät molemmat vielä suohon.


Esitän oman näkemykseni. Uskokoon sitten ken tahtoo. Kritiikkiä kuuntelen mielelläni. Saa väittää vastaan.

#270 kirjoitettu 11.01.2010 11:53

Jos jokin asia alkaa vaivata, niin sitten siitä vain mainitsee - tuolloin kypsästi käyttäytyvä toinen osapuoli ottaa kritiikin kiltisti vastaan ja pohtii onko siinä jotain perää.


Haava kirjoitti:
Kaunis ajatus maailmasta, mutta ihminen ei vaan toimi noin.

Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset eivät toimi niin. En yleistäisi ihmisiin asti, sillä esim. Rääväsuu on ihminen, joka toimii (oikein) (jossain).

Se, että joku sanoo, "Okei sori, tein väärin, en tee toiste" ei ole asian käsittelyä. Se on tapa kieltää ongelma. Asiat pitää KÄSITELLÄ.

Mielestäni on jo aika paljon joiltain ihmisilä, jos he pystyvät edes sanomaan tuon "sori en tee". Sen voisi nimittäin kieltää tökerömminkin. Ja vieläpä olla pyytämättä lainkaan anteeksi mitenkään. Koskaan! Ikinä!

Niitä tekemissiään pitää pohtia sekä yksin että yhdessä. Se yhdessä käsittely on juuri se hedelmällisin tapa käsitellä YHTEISIÄ ongelmia. Yksin käsittly taas on hyvä (joskaan ei aina ainoa) tapa käsitellä OMIA ongelmia.

Merri-n postauksien perusteella meidän välinen riita menisi todella hedelmälliseksi

#271 kirjoitettu 11.01.2010 12:02

Stocco kirjoitti:

Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset eivät toimi niin. En yleistäisi ihmisiin asti, sillä esim. Rääväsuu on ihminen, joka toimii (oikein) (jossain).


Joo. Useimmille ihmisille se ei oikein käytännössä voi olla se ainoa keino.

Mielestäni on jo aika paljon joiltain ihmisilä, jos he pystyvät edes sanomaan tuon "sori en tee". Sen voisi nimittäin kieltää tökerömminkin. Ja vieläpä olla pyytämättä lainkaan anteeksi mitenkään. Koskaan! Ikinä!


Minusta tuossa rääväsuun mainitsemassa kieltokeinossa ei ole mitään hyvää tai toimivaa eikä se edellytä ihmiseltä oikein mitään. Ihminen ei usein edes itse usko siihen "anteeksipyyntöön" ja jos uskoo niin silti sen toimivuus käytännössä on täysi nolla. Kyseessä on vain erilainen defenssi ja se ei tee sen käyttäjästä yhtään sen "kympsempää" kuin selitämässäsi esimerkissä ollut tapaus.

#272 kirjoitettu 11.01.2010 12:08

Haava kirjoitti:
Minusta tuossa rääväsuun mainitsemassa kieltokeinossa ei ole mitään hyvää tai toimivaa eikä se edellytä ihmiseltä oikein mitään. Ihminen ei usein edes itse usko siihen "anteeksipyyntöön" ja jos uskoo niin silti sen toimivuus käytännössä on täysi nolla. Kyseessä on vain erilainen defenssi ja se ei tee sen käyttäjästä yhtään sen "kympsempää" kuin selitämässäsi esimerkissä ollut tapaus.

Selitit juuri taidokkaasti, miksi en kiitä "turhaan". Mutta uskooko kukaan? Kyl monet vaan ilahtuu ku vedetään paskat silmille sanojen anteeksi ja kiitos kera.

Vastaan itse kysymykseeni: Keskustellessa tällätavalla kaikki nyökkäävät asian olevan juuri niin kuin sanoit, mutta siellä taistelutantereella asiat näkee täysin toisella tavalla eikä järkeä ole kenenkään päässä.

#273 kirjoitettu 11.01.2010 12:15

Stocco kirjoitti:

Vastaan itse kysymykseeni: Keskustellessa tällätavalla kaikki nyökkäävät asian olevan juuri niin kuin sanoit, mutta siellä taistelutantereella asiat näkee täysin toisella tavalla eikä järkeä ole kenenkään päässä.


Joo. Ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa. Silti siitä ihanteesta pitää puhua. Jos vaikka joku heräisi. Ei silti. En ole samaa mieltä, että kaikki nyökkäilevät näistä jutuista keskusteltaessa. Juurihan Merri ja Rääväsuu ovat todistaneet, että näistä jutuista voi olla montaa mieltä.

#274 kirjoitettu 11.01.2010 12:18

Haava kirjoitti:
Stocco kirjoitti:

Vastaan itse kysymykseeni: Keskustellessa tällätavalla kaikki nyökkäävät asian olevan juuri niin kuin sanoit, mutta siellä taistelutantereella asiat näkee täysin toisella tavalla eikä järkeä ole kenenkään päässä.


Joo. Ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa. Silti siitä ihanteesta pitää puhua. Jos vaikka joku heräisi. Ei silti. En ole samaa mieltä, että kaikki nyökkäilevät näistä jutuista keskusteltaessa. Juurihan Merri ja Rääväsuu ovat todistaneet, että näistä jutuista voi olla montaa mieltä.

He ovat hyvin hyvin nuoria vielä.

#275 kirjoitettu 11.01.2010 12:24

Stocco kirjoitti:

He ovat hyvin hyvin nuoria vielä.


Joo. Toki ikä lisää todennäköisyyttä nähdä tämä asia kuten minä sen näen, mutta silti tämä ei ole minusta mikään ikäkysymys suoraan.

#276 kirjoitettu 11.01.2010 13:03

Haava kirjoitti:
Stocco kirjoitti:

He ovat hyvin hyvin nuoria vielä.


Joo. Toki ikä lisää todennäköisyyttä nähdä tämä asia kuten minä sen näen, mutta silti tämä ei ole minusta mikään ikäkysymys suoraan.


Ei olekaan. Aika ja ikä ovat vaan välttämättömyyksiä, jotta kerkee tapahtua paljon. Eli oikeastaan mun olis pitäny sanoakin, että he ovat hyvin kilttejä ja kohteliaita.

#277 kirjoitettu 11.01.2010 18:18

Haava kirjoitti:
Toiseksi esim. kondoomin kanssa ei se nainen sitä välttämättä tarkista että tuliko sinne jotain.

Mutta sen tuntee.

En minä kyllä näe mitään järkeä teeskennellä, en keksi syytä/tilannetta jossa teeskentely olis parempi kuin totuus.. Kohta kun luen tätä triidiä eteenpäin, saatan tietenki löytää jonkin hyvän syyn.

..ja kun tuo riitely tässä triidin tuoreemmassa päässä on aiheena..
Mie en osaa riidellä. En tykkää yhtään. En ole kai koskaan riidelly kavereidenkaan kanssa, enkä nyt poikaystävänikään kanssa. Tosin, voihan olla että riitaa syntyy jonkin verran tietyissä asioissa, kun ehkä jossain vaiheessa saman katon alle siirrytään. Nyt kuitenkin sen verran vähän näemme, ettei sitä yhteistä aikaa halua kuluttaa riitelemällä. Erimielisyyksiähän on aina, mutten kutsu niitä riidoiksi niin kauan, kun ne selvitetään asiallisesti ja siististi. Sitten kun aletaan syytellä ja tuomita toista jne, sanoisin riidaksi. Tai jotahi..
En tiedä, sittenpä sen näkee. Kammoan vain ajatustakin riidoista.. Hyvällä säkällä osaan ainakin itseni hallita, etten lähde siihen mukaan, riitaan kuitenki tarvitaan aina kaksi, ja siitä toisesta osapuolestahan on paha mennä takuuseen.

#278 kirjoitettu 11.01.2010 18:42

-Virvatuli kirjoitti:
Mutta sen tuntee.

Haluaisin tulla selvittämään tätä ihan tieteellisestä näkökulmasta, miten se tulopaine vaikuttaa tuntoaistimukseen ja miten Naisten lentopallon ehdottama taktiikka toimii.

Kohta kun luen tätä triidiä eteenpäin, saatan tietenki löytää jonkin hyvän syyn.

Ette saa.

#279 kirjoitettu 11.01.2010 18:49

Haava kirjoitti:
Stocco kirjoitti:

He ovat hyvin hyvin nuoria vielä.


Joo. Toki ikä lisää todennäköisyyttä nähdä tämä asia kuten minä sen näen, mutta silti tämä ei ole minusta mikään ikäkysymys suoraan.



Kun tulette tähän ikään niin huomaatte, että orgasmin teeskentely on ihan hyvä juttu! Se on sitä rakkautta!!
Kun molemmat osapuolet tietää ja tunnustaa itselleen, että rehellisyys on sitä, että narraa vähän ja hyväksyy sen. Itseltään ja toiselta.

#280 kirjoitettu 11.01.2010 19:58

har kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Stocco kirjoitti:

He ovat hyvin hyvin nuoria vielä.


Joo. Toki ikä lisää todennäköisyyttä nähdä tämä asia kuten minä sen näen, mutta silti tämä ei ole minusta mikään ikäkysymys suoraan.



Kun tulette tähän ikään niin huomaatte, että orgasmin teeskentely on ihan hyvä juttu! Se on sitä rakkautta!!
Kun molemmat osapuolet tietää ja tunnustaa itselleen, että rehellisyys on sitä, että narraa vähän ja hyväksyy sen. Itseltään ja toiselta.


Toi on sitä filmaamista, mistä puhuin jo joku 200 viestiä sit tässä ketjussa. Ilman filmaamista jalkapalloiluki olis aivan homojen hommaa.