Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.07.2004 22:43

En tiedä muuta kuin että ensimmäinen vuosi oli jo silkkaa tuskaa.. Toivottavasti toisesta vuodesta ei tule yhtä raskasta. Mutta tosiaan, itsekin odotan mielenkiinnolla vastauksia.

#3 kirjoitettu 22.07.2004 23:25

Joo-o .. tää on ihan hyödyllistä.
Asenne ratkaisee monet asiat, koulussakin. Mä onnistuin ihan hyvin kun en asennoitunut negatiivisesti esim ruotsin lukemiseen, sellanen ns tunnollinen puurtaminen oikeesti toimii. Ei kuolemanvakavasti eikä hälläviäliä. Ja jos etukäteen on sitä mieltä että vi**u ruotsi on turhaa ja tuolta syvältä niin eihän sitä jaksakaan. Jos tekee läksyjä niin se pelkästään auttaa jo pitkälle. Mutta sitten .. kun koulu muuttuu akateemisesti vapaaksi niin puurtaminen voi olla kiven takana (argh opiskelustressi iskee jälleen ja syksyllä Lujaa )

#4 kirjoitettu 23.07.2004 00:02

No siis toi otsikon nimikin kertoo jo paljon... vaikka et nyt tosissas välttämättä tarkota tota, niin toi "kohokohta"-ajattelu on kyllä perseestä! Ahdistaa kaikki ketkä jauhaa noista kirjotuksista, niin ku "elämä räjähtäis" jotenki tai muuta... outoo. Mistä johtuu jumalointi jotain ylioppilas-kirjotuksia kohtaan? Mikä niistä tekee niin ihmeelliset? En oo ikinä tajunnu niitä ihmisiä keillä koko elämä on koulua ja koulua... tiedän sellasiakin, keillä tuntuu kaikki elämä liikkuvan koulun ympärillä ja se näyttää ulospäin pahalta... tosi pahalta!

Mutta, niin ku sanoin, ei topikin kirjottaja välttämättä tollasta tarkoittanu!! Toi nimi nyt vaan muistutti siitä. Itse suosittelen sitä, ettei pidä minään kohokohtana tai jumalaisena asiana mitään yo-kirjotuksia, mutta ei mitenkään väheksykään sellasia... tekee vaan parhaansa ja jos se ei auta niin ei sitten! Ei kannata kaikkea voimavaroja tuhlata tollaseen... vaikka mikäs mä oon neuvomaan toisaalta ku oon melko heikkokin oppilas toisinaan ollu... no sanoinpahan mielipiteeni!

#5 kirjoitettu 23.07.2004 00:29

Kyllähän tuo asenne ratkaisee paljon, niinkuin tuossa aikaisemmin mainittiinkin. Itse menin lukion läpi vähän turhan hälläväliä meiningillä. Kokeisiin luin edellisenä iltana jne... Kertaakaan en kyllä kertauskokeisiin joutunut. Kunhan oli tarpeeksi hereillä tunneilla.

Itsellä on nyt tuosta "kohokohdasta" 3,5 vuotta ja täytyy sanoa, että olisi voinut lukea enemmänkin. Innostuin lukemaan vasta lukuloman viimeisellä viikolla kunnolla. Parhaiten tuosta lukulomasta jäi mieleen Lahden MM-kisojen dopingkäryt. No läpi meni kirjoitukset kohtalaisilla arvosanoilla.

Nyt kun opiskelee AMK:ssa sellaista alaa, jossa onneksi ei tarvitse paljon lukea niin hyvin menee, riittää kun vetelee viivoja paperille, ekana vuonna täytyi lukea huikeat neljä kirjaa, jotka luki oikeastaan oikein mielellään, olen jopa lukenut kaksi niistä tässä kesälomalla ajankulukseni. Kohta sitä taas silmät kärsii, kun koulussa istuu 6-9 tuntia putkeen näytön edessä ja siihen vielä oman vapaa-ajan istunnot tässä näyttöpäätteen edessä.

400. viesti

#6 kirjoitettu 23.07.2004 01:00

kudusai kirjoitti:

Parhaiten tuosta lukulomasta jäi mieleen Lahden MM-kisojen dopingkäryt.



Hih, olit melkeen yhtä aktiivinen koulunkävijä kuin minä olen. Kaise on vaa pakko jaksaa puurtaa läpi tämä homma. Jäi vaan ylä-asteesta vähä semmonen juttu että jos siellä ois panostanu ni ei ois lukios tarvinnu panostaa ehkä niin hirveän paljoa. Joten jos nyt panostan lukiossa niin ei ehkä jatkossa tarvitse niin vimmatun paljon panostaa. En usko että opiskelusta mitään pahaakaan seuraisi. Pakko se on vaan jaksaa uskoen että tästä on joskus tulevaisuudessa vielä hyötyäkin.

#7 kirjoitettu 23.07.2004 17:32

U kirjoitti:
hyvinhän sitä jaksoi kun otti vaan rennosti eikä stressannut turhia. enpä juuri lukiossa muuta tehnyt kuin hauskaa pitänyt ja kirjoituksiakin varten jäi lukemiset vähälle, lähinnä vain kaverien kanssa pidettiin hauskaa ja maisteltiin mallasjuomia. ja M:n paperit kirjoitin


Samoilla linjoilla meni, paperit oli vaan hieman huonommat. Turhat murheet vaan pois, kyllä sitä ehtii myöhemminkin murehtia. Itse olen aina ollut huono aineiden kirjoittaja ja jostain piti saada potkua kirjoituksiin joten juotiin kaverin kanssa tanakat kännit edellisenä päivänä. Ideana oli että kyllähän ne Mellerit yms kirjoittavat hyvää tavaraa laskupäivänä. No. Ekan aineen kirjoitin ihan jees, viikon kuluttua vapaan tyylin (vai oliko toisin päin) kirjoitin kokonaan runomuotoon. Siis ihan vaan loppuriimityksillä, lauseiden mitasta piittaamatta. Noh. A kosahti, mutta olipahan ohi. Fysiikasta, kemiasta ja biologiasta vastasin helpoimpiin eli ekoihin kyssäreihin ja kirjoitin M:n reaalista. Eihän siinä muuta ollut kuin voimien laskemista yms. Juuh, pakko kertoa vielä toinen äidinkielen kirjoituksista tuleva tarina: Tuttu otti termoksellisen kaakaota evääksi, sotki sinne pari pikku-g:tä marokontuliaisia ja kirjoitti E:n. En suosittele kellekkään kylläkään. Huimausaineista ei hyvää seuraa.

Biosexual M jatkaa 17:33 23.07.2004

Eikä niitä lukion papereita kukaan enää katso sen jälkeen kun seuraavaan kouluun oot päässy. Eikä sen seuraavan koulun papereita kun oot ekaa kertaa päässy alaa vastaaviin töihin. Ja lukekaa niitä mielenkiintoisia ja hauskoja aineita, eikä niitä joista äiti väittää olevan hyötyä. Eli paineet pois vaan.

Eikä se ole kohokohta vaan pääte/alkupiste. Itse päätät minkä.

#8 kirjoitettu 23.07.2004 17:36

Olikin pakko vastata tähän. Minulla on juuri päättynyt 18 vuoden yhtäjaksoinen koulujakso, joten koettu on kaikki tuskat / ilot.

Moni puhuu nykyään siihen tyyliin ettei tarvitse lukea paljon mitään, en lukios tehnyt mitään, join kaljaa ja nautin mut silti sain M ja L ym. Tämä johtuu siitä että ihmisiä on niin monenlaisia. Jotkut oppii helposti, toiset raataa ku piikkisiat. Itse olen aina joutunut lukemaan paljon, jopa suhteettoman paljon, tosin en kadu hetkeäkää / unetonta yötä. Flaccid Finn tuossa ihmetteli niitä joille koulu on kaikki kaikessa. Tämä taas johtunee siitä, että yliopistoon ei pääse opiskelemaan jos ei ole kunnon paperit. Biologiaan esim. Hakee 600 - 800 joista 60 otetaan lukemaan (vaihtelee vuosittain tosin). Jos siis haluaa kateemisen tutkinnon, panostaa kouluun.

Jokainen tekee omat päätöksensä ja opiskelee voimavarojensa sallimalla tavalla. Jos opiskeluvinkkejä latelisi, niin järjestelmällisyys on kaiken A ja O. Tekee yksinkertaisen listan mitä tekee tiettyinä päivinä, ja tämän listan noudattaa orjallisesti. Jos ei tämmöinen onnistu, joutuu helposti jälkeen.

Nyt kun itse korjaan noita YO - kokeita voin sanoa ettei pärjää lukematta, paitsi joissai filosofiois ym. Vaatimukset kovenevat koko ajan ja jo tänä vuonna otetaan uudet arvostelukäytännöt käyttön - be aware.

TsemilUZZ kaikille vaan opiskelurintamalle - ei se ole hauskaa, mutta hyödyllistä.

Kesät kaikille vaan

#9 kirjoitettu 23.07.2004 17:42

Kiitos Kiitos, tässähän sitä onnea ja jaksamista tarvitaankin! Toivon vaa että edes se lukeminen mitä tähän asti olen toteuttanut auttaa minua jatkossa ja varsinkin sitten kokeissa.

#10 kirjoitettu 23.07.2004 18:23

M.A.T.S kirjoitti:
Olikin pakko vastata tähän. Minulla on juuri päättynyt 18 vuoden yhtäjaksoinen koulujakso, joten koettu on kaikki tuskat / ilot.

Moni puhuu nykyään siihen tyyliin ettei tarvitse lukea paljon mitään, en lukios tehnyt mitään, join kaljaa ja nautin mut silti sain M ja L ym. Tämä johtuu siitä että ihmisiä on niin monenlaisia. Jotkut oppii helposti, toiset raataa ku piikkisiat. Itse olen aina joutunut lukemaan paljon, jopa suhteettoman paljon, tosin en kadu hetkeäkää / unetonta yötä. Flaccid Finn tuossa ihmetteli niitä joille koulu on kaikki kaikessa. Tämä taas johtunee siitä, että yliopistoon ei pääse opiskelemaan jos ei ole kunnon paperit. Biologiaan esim. Hakee 600 - 800 joista 60 otetaan lukemaan (vaihtelee vuosittain tosin). Jos siis haluaa kateemisen tutkinnon, panostaa kouluun.


Onneksi olkoon valmistumisen johdosta.
Tahtoisin VIELÄ sanoa että jos aihe kiinnostaa niin kyllähän se jää päähän ihan eri tavalla kuin väkisin pakotettu. Itselläni on vamma joka aiheuttaa sen etten muistamitään ellen ymmärrä asiaa. En ole koskaan ymmärtänyt syy-seuraus-suhteita ruotsin kielessä, historiassa, äidinkielessä tms. Fysiikka, kemia, biologia ja matematiikka ovat mielestäni olleet aina paljon helpompia siinä mielessä että kaikki asiat liittyvät ympäröivään ja ymmärrettävään maailmaan. Ja jos asiat oppii nivomaan näppäriksi kokonaisuuksiksi on muistaminen taas paljon helpompaa. Kirjoitin edellä että pitäisi lukea sitä mikä on mielenkiintoista, ja juuri tällä periaatteella olen tähän pisteeseen päätynyt. Olen lukenut vapaa-ajallakin läheistä aihetta käsitteleviä kirjoja, eikä tarvinnut oikein lukea kun menin amk:hon ja jälkeenpäin yo:lle. Harrastuneisuuden näkisin kaiken a:na ja o:na. TOSIN jos pääasia on tehdä himmeetä liksaa eikä hommalla ole niin väliä niin sitten allekirjoitan edellisen. Itse olen tällä hetkellä tyytyväinen alle 800€ kk-liksaani, koska voin tehdä juuri sitä mitä haluan ja mikä kiinnostaa, eikä vielä ole muksuja huutamassa ruokaa.

#11 kirjoitettu 23.07.2004 19:40

Kirjoituksia mystifioidaan ja nostatetaan turhan suureksi elämän virstapylvääksi. Kun omani alkoivat lähestyä minua tietysti jännitti se, että miten helvetissä tämän jaksaa. Tämänkin jännityksen voi helposti pistää juuri tuon kirjoitusten stressipitoisen imagon piikkiin, ainakin suurimmaksi osaksi. Lukuloma tuli kuitenkin hyödynnettyä melko fiksusti: Vaikka heräilin puolenpäivän jälkeen, nautin runsaasti päihteitä ja muutenkin tein kaikenlaista asiaan kuulumatonta, jaksoin kuitenkin lukea kohtuullisen hyvin. Välillä ehkä hieman lipsui aikataulu, kun joku Killin kaltainen pahis raahaa keskiolutbaariin, mutta loppujen lopuksi ihan hyvin sitä ehti. Luin tosin pelkästään reaalia varten, joten ehkä enempää tavoittelevat joutuvat puurtamaan enemmän.

Tarinan ironia piilee siinä, että reaalista saatu C ei lämmitä mieltä vaginapierun vertaa. Lukemattakin olisin todennäköisesti pärjännyt sen tasoisesti. Äikästä saatu sama arvosana oli myös pettymys, mutta ainahan se on tiedetty, että ei yyteeällässä tiedetä taiteesta mitään... Enkun L oli tähtäimessä, mutta en mitenkään varmana pitänyt. Kun napsahti, niin olin kyllä aika hymiö. Ruotsin läpimeno huikealla B arvosanalla oli kyllä vielä suurempi voitto!

Eli rennosti vaan... Keskity olennaiseen, mutta nauti sopivasti myös epäolennaisuuksista.

#12 kirjoitettu 24.07.2004 15:51

Ne YO-kirjotukset oli sitten loppujenlopuksi helpompia kuin kurssikokeet, että ei siinä mitään.

#13 kirjoitettu 28.07.2004 18:55

Arght, kamalaa...
Kaikki kertoo miten kamala lukion ensimmäinen vuosi oli, ja miten tuskantäyteinen päivä jokainen päivä oli... EI OO KIVAA!
Eli meikäläisellä alkaa syksyllä se legendaarinen ensimmäinen vuosi, ja nuo kaikkien pirujen maalaaminen sienille EI AUTA YHTÄÄN!!!Eikö kellään todella ole yhtäkään rohkaisevaa sanaa...?

Tää sivus aika reippaasti aiheesta, mutta oli tässä jotain aiheeseen liittyvääkin...Kai... Suokaa siis anteksi...

#14 kirjoitettu 28.07.2004 21:19

Green Kebab kirjoitti:
Arght, kamalaa...
Kaikki kertoo miten kamala lukion ensimmäinen vuosi oli, ja miten tuskantäyteinen päivä jokainen päivä oli... EI OO KIVAA!
Eli meikäläisellä alkaa syksyllä se legendaarinen ensimmäinen vuosi, ja nuo kaikkien pirujen maalaaminen sienille EI AUTA YHTÄÄN!!!Eikö kellään todella ole yhtäkään rohkaisevaa sanaa...?

Tää sivus aika reippaasti aiheesta, mutta oli tässä jotain aiheeseen liittyvääkin...Kai... Suokaa siis anteksi...


Höpöhöpö, hauskaa siellä on. Asennetta siihen touhuun. Lukion paras puoli oli siinä että kaikki yläasteen raivostuttavimmat öykkärit ei sinne tullu ja itellä rupes olut ja hameväki maistumaan. Mulla oli ainakin hauskaa, kuten jo edellä kerroin, mutta toisaalta viihdyin myös intissä todella hyvin. Ekaa kahta viikkoa lukuunottamatta. Mutta: Kyllä sitä elämässä tulee paljon muutakin murehdittavaa sitten myöhemmin, eli jos asut porukoittes luona, käyt kenties silloin tällöin töissä=Rahaa on ihan helvetisti. Käytä se viisaasti hauskanpitoon. Ja jos joku ensimmäinen vuosi on hankala/kauhea niin se kun muuttaa ensimmäistä kertaa naisen kanssa saman katon alle. Muistan itse harkinneeni jos jotakin. Murhaa mm. Jeah, täältä tähän.

#15 kirjoitettu 29.07.2004 03:45

ne on vaan ylioppilaskirjoitukset.

tiedättekö sen yläasteen lopussa olevan tunteen, että tällä todistuksella on oikeasti jotain väliä? eihän sillä sitten ole, lopultakaan. ei se tunnu enää vuoden päästä yhtään tärkeältä. sama taitaa päteä tässä. useimmat taitavat lähettää ylioppilastutkintotodistuksensa kerran johonkin kouluun, sitten sitä ei haluan nähdä enää kukaan.

nykyään ne kokeet voi uusia, miksi pelätä?

pitää vain muistaa, että parastaan ei voi tehdä. kaikilla olisi pottentiaalia vielä siihen yhtä arvosanaa korkeampaan suoritukseen, aina harmittaa että jos vielä piste olisi ollut enemmän... aina joku jää pisteen päähän. jos kaikki yltäisivät siinä lopullisessa oikeassa tilanteessa parhaaseensa, kirjoitukset olisivat ylitsepääsemättömän vaikeita, sillä arvostelu on suhteellista.

ainekirjoitukseen sain hyvän neuvon, joka pätee muihinkin kokeisiin: älä kirjoita elämäsi ainetta. kirjoita ihan vaan tavallinen aine. se riittää.

pahimmat virheet tapahtuvat yleensä, jos yrittää kirjoittaa tai todistaa jotain, mitä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin. ainekirjoituksessa se yleensä tarkoittaa, ettei pysykään tehtävänannossa tai että ei hallitse tyyliä tai kokonaisuutta johon on tarttunut.

oikeastaan siellä oli kivaa. syksyn kirjoitusten jälkeen et ihan varmasti pelkää enää keväällä, koska tiedät jaksavasi. sitäpaitsi mikään ei kohota abien yhteishenkeä niin kuin terve ja valtoimenaan riehuva sensoriviha.

kyllä jaksat. itse valmistauduin kokeisiin edellisen yön aikana. reaalia edeltävänä yönä luin kolme filosofiankurssia ja puolitoista mantsankurssia. sitten suoraan kokeeseen lukupöydän äärestä. ihan hyvin meni.

totta helvetissä jaksat! jos et jaksa, et tee niin paljon töitä!


kielipoliisi jatkoi viestiä 03:49 29.07.2004

tosiaan. tärkein unohtui. jos lukemiseen oikeasti haluat panostaa, keräät kaverit kirjastoon ja otat irtokarkkeja mukaan. itsellä meni mukana istuskeluksi, mutta oli kiva nähdä tuttuja tuon lomankin aikana. ja pick&mixin valikoimista eri metroasemilla opin keskustelemaan asiantuntevasti.

onnea, menestysta ja pitkää pinnaa.

#16 kirjoitettu 29.07.2004 10:03

Itsellä olen opiskeluissa ottanut ensisijaiseksi lähtökohdakseni, että jos en käy kouluja, koen kuolemaakin kamalamman kohtalon: joudun joka aamu heräämään 6:00 lähteäkseni töihin satamaan, jossa odottavat vuoroin vittumaiset työkaverit (usko pois, ahtaajat ovat ihmisistä kauheimpia), vuoroin rankkasade, vuoroin jäätävä pakkanen ja joskus jopa vakava onnettomuus, jonka jäljiltä et tee töiden lisäksi paljon muutakaan, enää ikinä.

Tiedän, ettei ole trendikästä tai muiden hyväksymää olla suoraselkäinen näinä rappion aikoina. Onhan se helpompaa nauttia elämänsä parhaasta ajasta kuin tuhlata se sijoittamalla tulevaisuuden vuosikymmeniin. On helppoa ja niin monien mielestä myös ihannoitavaa mielummin elää koko ajan kuin taistella hetken. Taistelijoita katsotaan usein vinoon kuitenkin vain luovuttajien silmin.

Suosittelen haistelemaan elämää ja havaitsemaan, mikä voisi olla kohtalosi, jos päätät luovuttaa. Lupaan ja vannon, ettet muistele 30-40 vuoden päästä hyvällä hetkeä, jolloin annoit tilaisuuden lipua sormiesi välistä. Kannattaa pusertaa vielä hetki, koska koulut on nopeasti käyty, eikä tutkintoja viedä sinulta koskaan pois.

#17 kirjoitettu 08.08.2004 01:47

Hih, oon ite yrittäny tota samaa et mietin vaa mahdollisimman pahaa kohtaloa jos en lue mutta silti laiskottaa ottaa kirja käteen ja lukea. Varsinkin ku eri kieliä pitäisi alkaa lukemaan niin silmät menee kiinni väkisin Heh no mut kiitoksia kaikille neuvoista yms mä yritän lukea kovasti

#18 kirjoitettu 10.08.2004 12:46

Painottamalla luksemisen. Mitään ei kannata jättää viimehetkeen. Lukemalla ja sitten myös muistaa sen vapaa-ajan.
Muistamalla nukkua n. 8h yössä.. ja hyvä aamupala on varmaan tärkein, ainakin mulla.. ja sitten istekuri. Ja tavoite..

#19 kirjoitettu 10.08.2004 13:53

Biosexual M kirjoitti:

Höpöhöpö, hauskaa siellä on. Asennetta siihen touhuun. Lukion paras puoli oli siinä että kaikki yläasteen raivostuttavimmat öykkärit ei sinne tullu ja itellä rupes olut ja hameväki maistumaan. Mulla oli ainakin hauskaa, kuten jo edellä kerroin, mutta toisaalta viihdyin myös intissä todella hyvin. Ekaa kahta viikkoa lukuunottamatta. Mutta: Kyllä sitä elämässä tulee paljon muutakin murehdittavaa sitten myöhemmin, eli jos asut porukoittes luona, käyt kenties silloin tällöin töissä=Rahaa on ihan helvetisti. Käytä se viisaasti hauskanpitoon. Ja jos joku ensimmäinen vuosi on hankala/kauhea niin se kun muuttaa ensimmäistä kertaa naisen kanssa saman katon alle. Muistan itse harkinneeni jos jotakin. Murhaa mm. Jeah, täältä tähän.


Jesh, kiitos lohdutuksen sanoista! Ehkä mä jotenkin selviän...Kai...Ehkä....Toivottavasti...
Mulla on vaan se paha puoli, että jatkan samassa koulussa myös lukion,eli ne kauheimmat öykkärit ja hirveimmät horot jatkaa samalla luokalla!
MUTTA, mä teen parhaani.Ja hyvällä säkällä,mä EHKÄ olen ens vuonna tähän samaan aikaan tässä!