Mikseri.net

#2 kirjoitettu 14.09.2004 17:14

En malttanu millään nakata parodiaa väliin lukekaa Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja trilogia. Elämän tarkoitushan on 42, heh.

#3 kirjoitettu 14.09.2004 17:43

"Elämän tarkoitus on elämä itse" (mistäköhän ton just nappasin?)

#4 kirjoitettu 14.09.2004 18:06

Omasta mielestäni elämän päämäärä on maksimaalinen hyöty. Mitä enemmän elämässä on hyötynyt, sen parempi. Koska emme voi todistaa, että elämä jatkuisi jotenkin kuoleman jälkeen, niin oletan, että semmosta ei tapahdu. Joten elämästä ei saa mitään mukanaan, kun kuolee. Eli hyöty pitää tulla hyödynnetyksi elämän aikana.
Ja minkähänlaista hyötyä voi hyötyä? Omasta mielestäni elämässä ei ole loppupeleissä mitään muuta hyödyllistä, kuin tyydytys. Miettikääpäs. Kaikki mukavat asiat johtavat lopulta tyydyttymiseen. Esim. on tyydyttävää, kun on kaunis vaimo, oma talo, miljoona euroa tai vaikkapa ejakulaatio.

#5 kirjoitettu 14.09.2004 21:04

Melkeinpä väittäisin, ettei elämällä ole varsinaista tarkoitusta. Useimmat eliöt kuitenkin käyttävät mahdollisuuden elää ja hankkivat tarvitsemansa energian (syövät, yhteyttävät...) ja ottavat sen käyttöön soluhengityksellä. Eliöillä on myöskin selkeä halu lisääntyä ja siten säilyttää oma lajinsa.

Pystyykö joku sanomaan, mihin elämää tarvitaan? Tämä planeetta pysyisi helposti (ehkä jopa helpommin) kasassa ilman elämääkin. Ja vaikkei pysyisikään, niin mihin maapalloakaan tarvitaan? Mihin mitään tarvitaan?

Elämä on yleisesti mielenkiintoinen asia. Miten jotain niin ihmeellistä on voinut yleensäkään syntyä? Ja vielä ihmeellisempää on, miten jostain yksisoluisesta alkueliöstä on edes miljardien vuosien aikana voinut kehittyä jotain homo sapiensin kaltaista.


Aminata kirjoitti:
Joidenkin mielestä elämä on tiedon hankkimista...


Minusta elämä ei ole tiedon hankkimista, mutta elämänsä aikana voi hankkia tietoa. En usko, että joku yksisoluinen kauheasti pystyy tietoa hankkimaan, mutta elää se silti.

Sitten on niitä, joiden mielestä olemme täällä vain jatkaaksemme sukus. Onhan jokaisen elävän olennon geenikarttaan kaiverrettu pakottava tarve lisääntyä.
Sehän tarkoittaa, että alkukantaiset seksuaaliset tarpeet hallistevat koko olemassaloloamme.


Niinhän se on, ettei meitäkään olisi olemassa ilman seksuaalisia tarpeita. On niiden ansiota, että suvullisesti lisääntyvät lajit säilyvät. Suvullisen lisääntymisen ansiota taas on, ettemme me kaikki ole samanlaisia keskenämme.

Migeteus muokkasi viestiä 21:06 14.09.2004

Niin, milloin elämä sitten loppuu? Joidenkin mielestä se loppuu kuolemaan, mutta sitä on aika vaikea ymmärtää, jos omalta kannaltaan ajattelee. Miltä sitten tuntuu, kun on kuollut eikä enää elä? Vaikka äkkiseltään tuntuisi olevan toisinpäin, niin ehkä kuolemanjälkeisen elämän tai uudestaansyntymisen olemassaolo on helpommin ymmärrettävissä kuin kuolemaan loppuva elämä. Mielestäni kuolemanjälkeinen elämä on aika vahvasti uskon asia, eikä sitä luultavasti voi todistaa sen paremmin kuin jumalan/jumalien olemassaoloakaan.

#6 kirjoitettu 14.09.2004 21:13

Onko sillä mitään väliä elääkö?

#7 kirjoitettu 14.09.2004 21:16

tinu kirjoitti:
Onko sillä mitään väliä elääkö?


Kyllä elämä minusta on elämisen arvoinen, vaikka ihan siksi että saa kokea uusia asioita ja näkee mitä elämässä tapahtuu. Ei sitä kesken kannata lopettaa, nuorena varsinkaan.

#8 kirjoitettu 14.09.2004 21:48

Elämä, mikäs se on??? en oo kuulukkaa...

no joo..siis kaipa jokaisen elämällä on joku tehtävä/merkitys....
Luulempa et mun elämän tehtävä on aiheuttaa murheita muille ihmisille....
must ei oo kenellekkää mitää muuta ku harmia...

mut toivottavasti jollain on pikkasn kivempi elämäntehtävä...

#9 kirjoitettu 14.09.2004 22:29

Migeteus kirjoitti:
tinu kirjoitti:
Onko sillä mitään väliä elääkö?


Kyllä elämä minusta on elämisen arvoinen, vaikka ihan siksi että saa kokea uusia asioita ja näkee mitä elämässä tapahtuu. Ei sitä kesken kannata lopettaa, nuorena varsinkaan.


Riippuu miten sen ottaa..
Ite en pahemmin elämää arvosta käsitteenä,mut no..Jokainen mielensä mukaan!

#10 kirjoitettu 15.09.2004 01:43

IZZI THE SNAKE kirjoitti:
Elämä on vitseistä suurin ja siksi menee monelta tosikolta täysin ohi.


Päivän paras! Ah,tämä oli mainio toteamus!

#11 kirjoitettu 15.09.2004 01:54

IZZI THE SNAKE kirjoitti:
Elämä on vitseistä suurin ja siksi menee monelta tosikolta täysin ohi.


Hyvin sanottu. Turhan jännittämisen kun jättää pois niin elämä maistuu paljon enemmän mansikalta (taikka oluelta, kukin tavallaan).

#12 kirjoitettu 15.09.2004 11:10

Aminata kirjoitti:
Täs on tullu viime aikoina mietiettyä elämää ja mistä on oikein kysymys...
kysyn nyt teiltä, että

Mistä elämässä on kysymys?


Riippuu elämästä. heh. heh.

Usein sanotaan, että elämä on matka, mutta matka mihin?


Loppuviimeksi arkkuun tai johonkin vaasiin tai joen pohjaan betonisaappaissa.

Joidenkin mielestä elämä on tiedon hankkimista...


Varmaankin insinöörien?

Niitäkin on, joiden mielestä elämällä ei ole mitään päämäärää. Se vain "on" tosi "syvällistä"!


Minä kuulun tähän joukkoon.

Sitten on niitä, joiden mielestä olemme täällä vain jatkaaksemme sukus. Onhan jokaisen elävän olennon geenikarttaan kaiverrettu pakottava tarve lisääntyä.
Sehän tarkoittaa, että alkukantaiset seksuaaliset tarpeet hallistevat koko olemassaloloamme.


Jos sen hirveän jyrkästi ajattelee niin sitten noin. Itse sanoisin että ne PYRKIVÄT hallitsemaan koko olemassaoloamme. Ja siksi käsitänkin tuon että elämä vain "on" mielestäni suurimmaksi osaksi vain järjellä. Ristiriitaista...

Yks teoria elämästä on rakkaus... rakkautta itse elämää kohtaan...


Tuokin on hyvä periaate. Ei ehkä 'teoria' sinänsä, mutta siis periaatteena oikein hedelmällinen.

kerotkaa ajatuksia elämästä.


Pitäisi kysyä tarkemmin. Onko kyse elämästä 'ilmiönä' (ja miten se rajataan; ihmiselämä - elollisuus -akselilla) vai yhden ihmisen elämästä.

Yleis-Ihmisen elämä on sitä että ensin syntyy, sitten elää ja sitten kuolee.

Minun elämä on sitä että ensin synnyin, sitten tein sitä ja tätä ja sitten sitä ja tuota ja vähän tätä ja sitten päätin tehdä sitä ja tapasin sen ja sitten tehtiin niin ja oltiin siellä ja alettiin tekemään niin ja sitten löysin sen ja käytin sitä ja tein niin ja näin ja sitten menen sinne ja teen sitä ja tätä ja vielä vähän aikaa teen noin ja näin ja sitten kuolen.

Elämä ja elollisuus ilmiönä onkin sitten ehkä enemmän ajattelijoiden ja niiden tiedonhankkijoiden mietittävissä kuin minun.

Kaurismaki muokkasi viestiä 11:23 15.09.2004


JA! elämä ON vitsi. Ihan hyväkin vielä. heheh!

#13 kirjoitettu 15.09.2004 17:40

Aminata kirjoitti:
Niitäkin on, joiden mielestä elämällä ei ole mitään päämäärää. Se vain "on" tosi "syvällistä"!


Miksi elämällä olisi joku päämäärä? Tai oikeamman monilta ihmisiltä pitää kysyä : Miksi elämälle pitää väen väkisin änkeä joku päämäärä?

Sitten on niitä, joiden mielestä olemme täällä vain jatkaaksemme sukus. Onhan jokaisen elävän olennon geenikarttaan kaiverrettu pakottava tarve lisääntyä.
Sehän tarkoittaa, että alkukantaiset seksuaaliset tarpeet hallistevat koko olemassaloloamme.


Niinhän ne halitsevatkin. Eivät toki totaalisesti, mutta ovatpahan vahvasti menossa mukana.

#14 kirjoitettu 16.09.2004 03:24

Joku joskus puolihuumorilla sanoi elämästä, että kerran tänne tullaan ja kerran lähdetään ja kaikki siinnä välissä lasketaan bonukseksi.