|
MCMLXXXVIII
|
#54 kirjoitettu
04.11.2004 03:06
U kirjoitti:
Kannan oman korteni kekoon rauhan puolesta. Toivon että jaksatte lukea tämän viestin läpi, liittyen tähän threadiin.
Mielestäni loppupeleissä ei ole kyse mistään politiikasta, uskonnosta, ahneudesta, rahasta tai henkilökohtaisen edun tavoittelemisesta, you name it. Kyse on kuitenkin vain siitä me olemme, mitä edustamme - me olemme ihmisiä, meillä on kyky kokea ja jakaa myötätuntoa, myös tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Onko oikein että kritisoimme väkivaltaa vastaan jota kohdistuu lähimmäisiämme kohtaan mutta emme hyväksy sitä jota tapahtuu meille tuntemattomille ihmisille, esimerkiksi toisella puolella maapalloamme? Meillä on kenties ystävämme, äidit ja isät, veljemme ja siskomme, työkavereita ja joku satunnainen tuttu lähikaupan kassalla, mutta asiat ovat samoin myös jossain muualla, kenties toisella puolella maapalloa, täysin meille vieraassa kulttuurissa. Myös esimerkiksi New Yorkissa 9/11 aikoihin isät ja äidit, lapset, siskot ja veljet, työkaverit, lähikaupan kassan tutut menettivät ystävänsä, rakkaansa. Irakissa Bagdadissa isät, äidit, veljet, siskot, lapset, työkaverit ja lähikaupan kassan tutut kadottivat, menettivät rakkaansa, tuttunsa. He eivät eroa meistä, eivät mitenkään, minkäänlaista eroa ei ole löydettävissä. Tätä samaa tapahtuu koko ajan, vain mittakaavat vaihtelevat. Ystäväni saattaa olla satanisti, natsi, eri uskontojen edustaja, tummaihoinen, valkoihoinen, metallimusiikin tai trancen vannoutunut kannattaja, rasisti tai muuten vain erilainen. Silti, mitään eroa ei ole löydettävissä. Me kaikki olemme samanlaisia, me kaikki olemme samaa. Pyydän, lukekaa loppuun.
En usko että jos oikeasti rakastamme vanhempiamme, ystäviämme tai välitämme työkavereistamme ja niin edelleen, voimme sanoa, että emme välitä mitä toisella puolella maapalloa tapahtuu, mitä muut joutuvat kärsimään asioiden takia, joihin emme voi välittömästi vaikuttaa; en halua uskoa, vaikkakin tiedän mitä ihminen kykenee ja voi ajatella, mutta silti tiedän että vaikkakin tiedostamatta, piilotettuna, jokainen meistä tuntee edes jollain tasolla "tuntematonta" kohtaan myötätuntoa, vaikka ei sitä suostuisi myöntämään - kukaan meistä ei ole niin kylmä ettei edes joskus tuntisi vaikkapa rakkautta, vaikka edes hetkellisesti.
Kuten tiedämme, ihmismieli on hyvin kompleksinen ja monimutkainen rakennelma, joka joskus pyrkii peittelemään sydämen totuuden vakuuttelemalla asian itselleen esimerkiksi vähättelemällä tapahtumia tai vetoamalla oman itsen tärkeyteen. Me kaikki olemme yksilöitä, no matter where we are from, ja meissä kaikissa virtaa sama elämänenergia joka saa sydämemme lyömään, keuhkomme toimimaan, kätemme kirjoittamaan tähän foorumiin. Kukaan meistä ei ole koskaan oikeutettu tuomitsemaan esimerkiksi Bushia tai Saddamia tai Osama Bin Ladenia tai vaikkapa Myyrmäen "bomberia" tai vittumaista koulukaveria tai petollista ystävää. Asioilla on aina taustansa, yksilöillä on aina omat lähtökohtansa, kukaan meistä ei äidistä ulostultuaan ole syntynyt "pahaksi". Jos tuomitsisimme nämä kaikki, voisimme samalla tuomita myös itsemme tai parvekkeeni alla kasvavat vaahterat, sinun, minun naapurisi, kaikki meidän tuntemamme asiat ja ihmiset - kaikki ne, jotka elävät täällä, hengittävät tätä samaa ilmaa, syntyvät tässä samassa paikassa, kuolevat tässä samassa paikassa, jättävät jälkensä tähän samaan paikkaan, ihmiset, kasvit ja eläimet.
Minulla on puutteita, sinulla on puutteita, Bushilla, Saddamilla, Osamalla on puutteita, mutta nämä ovat vain ulkokuorta. Joku asia vaikuttaa jossain siellä syvemmällä meissä kaikissa, joku asia saa meidät kaikki edelleenkin hengittämään, nauramaan, hymyilemään, itkemään, tuntemaan surua, luovuttamaan ja taas palaamaan, taas hymyilemään, taas nauramaan. Vaikka edustamme kenties eri kulttuureja, eri uskontoja, eri mielipiteitä, mikään ei voi viedä meiltä sitä tosiasiaa, että me kaikki olemme samaa, me kaikki edustamme samaa loppupeleissä - me olemme ihmisiä. Se mitä siinä välissä tapahtuu, on toinen juttu mutta silti samaa.
Kuten tiedämme, paras ystävämme tai vaimomme, pomomme, yläasteen opettajamme tai kirjaston täti eivät ole samanlaisia kuin minä. Miksi? Miksi olisivat? Maailma ei vain pyöri niin, että me kaikki olisimme samanlaisia, me emme ole klooneja, me olemme yksilöitä. Jokainen kasvava voikukka on erilainen, vaikkakin samanlainen. Jokainen koiranpentu on erilainen, vaikkakin samanlainen. Jokainen ihminen on erilainen, vaikkakin samanlainen.
Ja kun yksilöt erilaisista lähtökohdistaan ponnistaen toimivat, samanlaista jälkeä syntyy harvoin, vaikkakin ideologia olisi sama. Me kaikki jätämme oman persoonallisen jälkemme ja jos vaikka vannomme metallimusiikin nimeen, niin erilaista metallimusiikkia syntyy silti, you know what I mean?
Myötätunto, kyky eläytyä toisen ihmiseen elämään, ajatusmaailmaan; se kyky on meissä jokaisessa. Joskus se vain täytyy houkutella esiin. Jos kykenen välittämään vaikka itsestäni, kykenen myös tuntemaan samoin esimerkiksi vihamiestäni kohtaan, vaikkakaan en sitä välttämättä tunnusta, tiedosta tai huomaa. Silti, hetkiä ilmaantuu.
Mielipiteenäni, tuhansia vuosia sitten jo oivallettujen, niitä mukaillen, sekä länsimaisia että itämaisia, tähän aikaan tuoden: uskallan väittää että me kaikki olemme yksilöitä - joku meistä tulee rikkaasta perheestä, joku köyhästä, joku kasvaa presidentiksi, USAn, Suomen, Irakin, joku elää tyytyväisenä rakennusmiehenä, myyjänä, pankkivirkailijana, joku haluaa eliittiin, joku tyytyy "taviksiin", joku lähtee reissaamaan ympäri maailmaa, joku vetää kamaa, viinaa - me kaikki olemme samaa, me kaikki hengitämme samaa ilmaa, meissä kaikissa sykkii sama sydän, meillä kaikilla on lapsina, teini-ikäisinä, aikuisina unelmia, toiveita, haaveita. Me haluamme rakastaa, tuntea kiintymyksen, me puramme vihaamme, turhautuneisuutta, me haluamme tuntea olevamme elossa. Me yritämme tehdä parhaamme, mutta joskus se ei vain onnistu. Silti, me yritämme parhaamme.
En hyväksy väkivaltaa, sortoa, rasismia, väärinkäytöksiä heikompia, viattomia, ketään kohtaan. Mutta silti ymmärrän miksi näin tapahtuu, olen tietoinen siitä. Mutta minua se ei muuta. Minä uskon siihen mitä me kaikki olemme. Me olemme vain ihmisiä, osa tätä maailmankaikkeutta, meillä on oma valtamme päättää asioista, olkoonkin se sittenkin vain valta päättää tuon kärpäsen hengissä säilymisestä tai tuon valtion olemassaolosta. Loppupeleissä, me kaikki olemme samaa. Uskon, että oman alkuperämme, samankaltaisuudemme oivaltaminen, myötätunnon tunteminen erilaisuutta, erilaisia tunnetiloja kohtaan voi suuresti muuttaa tietoisuuttamme. Me kaikki olemme syntyessämme samanlaisia, me olemme itkeviä, iloisia vauvoja, meillä on mahdollisuudet vaikka mihin. Ja jos tilanteet vuosien varrella muuttuvatkin, lähtökohta ei katoa mihinkään; me kaikki synnymme tähän maailmaan samanlaisina, viattomina, hyvää tahtovina ihmisinä. Me tarvitsemme ja haluamme rauhaa ja rakkautta, syntyessämme me todellakin tunnemme näin. Ja se ei koskaan muutu vaikka teini-ikäisenä, aikuisena saattaisikin tuntua joltain muulta.
Jos lapseni itkee minulle, saa minut suuttumaan, kuka minä olen häntä tuomitsemaan? En osaa lukea ajatuksia, en tiedä mitä hän todellisuudessa tuntee, mitä ajattelee. Minä ainoastaan näen hänen tuskaiset kasvonsa, mutta kuten tiedämme, ulkokuori voi ja joskus myös pettää. Jos ystäväni haluaa baari-illan jälkeen lyödä pääni katuun, kuka minä olen häntä tuomitsemaan? Aamulla kaikki voi kenties olla toisin. Vaikka tuntuu että ei olisi, kaikki on silti toisin. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Syntyessä tapahtunut ei koskaan katoa.
Minä luotan siihen että sydämeni lyö, kykenen hengittämään ja kanssaihmiseni myös tekevät saman, aivan sama mitä he edustavat, mistä he tulevat tai mitä he tekevät, pahaa tai hyvää. Myös joskus he itkevät, ja minä itken, sinä itket ja joskus he nauravat, minä nauran, sinä naurat. Me kaikki olemme yksilöitä, me kaikki elämme omaa elämäämme, muttame kaikki elämme samassa maailmassa, lähellä toisiamme. Jokainen meistä omana yksilönään luo, muokkaa tätä maailmaa, ei kukaan meidän puolestamme
Lopuksi, haluaisin pukea ajatukseni minua huomattavasti viisaampien lausumiin sanoihin.
"Pyydykset ovat kalojen pyydystämistä varten.
Kun kalat on saatu, pyydykset unohtuvat.
Ansat ovat jänisten pyydystämistä varten.
Kun jänikset on saatu, ansat unohtuvat.
Sanat ovat ajatusten välittämistä varten.
Kun ajatukset ovat menneet perille, sanat
unohtuvat.
Mistä löytäisin ihmisen, joka on unohtanut
sanat? Hänen kanssaan haluaisin totisesti jutella."
- Chuang-Tzu (369 eaa. - 286 eaa.)
Uskokaa itseenne, meillä kaikilla on valta muuttaa omaa maailmaamme, silmien ummistaminen vain tekee pahaa itsellemme ja muille. Rakkaus jonka syntymässä opimme, tunsimme, ei katoa koskaan minnekään; se saattaa väliaikaisesti vaihtaa suuntaa, mutta hetkittäin se palaa. Ja siitä on kyse. Asiat lähtevät omasta itsestämme, emme voi muuttaa maailmaa ellemme ensin osaa muuttaa omaa itseämme, palata omiin lähtökohtiimme, siihen tilaan jossa olimme tultuamme äidistämme ulos - viattomuuteen, jossa ihminen näkee asiat niinkuin ne ovat. Se ei katoa koskaan.
Rauhaa ja iloa.
Sori pakko myöntää en jaksanu lukee loppuun asti ... Ite kyllä kannatin kerryä!!
|
Ladataan
, moneen vuoteen eivät ole amerikkalaiset myyneet niitä joukkotuhoaseita sinne irakin suuntaan, siitä on jo jonkun aikaa... 
. Loppujen lopuksi USAkin on kuin Venäjä , jossa vaan on enemmän rahaa.
