Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.11.2004 12:33

Okei varaan tästä paikan koska rupattelen jossakin vaiheessa paljon asiasta.

Teoriaa tulee mm. aiheesta miinus kaikkeus sillä kaikki perustuu matematiikkaan

jurn:a muokkasi viestiä 12:44 09.11.2004

Oma todella vanha kanta (kaikkeus omasta itsestä katsottuna):

Kysymyksiin mihin avaruus päättyy tai mikä on tämä kaikki ympärillämme ja sisällämme ei ole helppoa vastata. Maailmankaikkeudesta on esitelty ajan saatossa ihmiskunnan aikana hyvin erilaisia teorioita. Erään teorian mukaan maailmankaikkeus on laajeneva pallo joka laajenee jatkuvasti mutta lyhistyy kokoon jossain vaiheessa pallon tavoittaessa äärimittansa. Toisessa teoriassa on esitetty maaliman kaikkeuden muodoksi suuri satulamainen muoto joka voi laajentua ikuisesti. Eräs tutkija filosofi on todennut maailmankaikkeuden olevan hologrammi.

Rupesin miettimään omaa kantaani. Seisot keskellä avaruutta tyhjyydessä. Nyt olet osa maailmankaikkeutta. Ilman sinua maailmankaikkeus olisi erilainen ja pienempi. Ympärilläsi on pelkkää mustaa ja mustan joukossa havaitset lukemattomia toisiaan kauniimpia tähtiä. Mitä kauemmaksi katsot sitä kauemmaksi näet menneisyyteen sekä menneisyyttä. Kaikkein kauimmat planeetat ovat vain valon heijastumia menneestä ajasta. Valo on energiaa joka sisältää paljon informaatiota. Kaukaa tuleva informaatio tavoittaa sinut myöhempään kuin läheltä tuleva. Sinäkin siinä seisoessasi säteilet ympärillesi tätä informaatiota ja kaikkein kaukaisimmat tähdet havaitsevat sinun olemassaolosi vasta pitkän ajan päästä. Näin fyysinen aika vääristyy aiheuttaen lähes lineaarisesti alaspäin kulkevan aika kuvaajan suhteessa matkaan sinusta katsottuna; sinun käsittämästä maailman kaikkeudestasi. Einsteinhän oli todennut ettei vallonnopeutta voida käytännössä ylittää. Ihmiset, kivet, kannot, eläimet, eivät ole mitään aineellista tai konkreettista. Me ihmiset ja kaikki "konkreettinen" tässä maailmankaikkeudessa on energia olentoja. Ei ole olemassa fyysisiä asioita vaan kaikki on ainoastaan energiaa sekä informaatiota.

Jos maailmankaikkeus on jonkinlainen hologrammi sen on pakko laajentua jatkuvasti. Laajeneeko se epätasaisesti vai symmetrisen tasaisesti.

Hieman tuoreempi ajatus (pyramidi rakenteesta):

Objektit ja elämä rakentuvat pyramidimuodostelmasta jossa ylimpänä on kaikkeus eli elämä joka sisältää lukemattomat määrät objekteja. Näillä objekteilla on kaikilla säännöstö ja perusominaisuudet + muita ominaisuuksia ja nämä ominaisuudet ovat myös objekteja joilla myös on ominaisuuksia eli lisää objekteja. Yhden objektin ominaisuuden muutos pyramidirakennelmassa heijastuu kaikkiin muihin objekteihin.

Yritin simuloida kaikkeutta piirtelemällä pyramideja kuvaamaan objekteja mutta en koskaan ymmärtänyt, mikä mahdollistaa pyramidin alimpien objektien olemassaolon. Niiden olemassaolon mahdollistaja täytyy olla niistä koostuva suurempi objekti ja tätäkautta koko kaikkeus objekti mutta tämähän on paradoksaalinen ajattelumalli!! Miten voimme tuntea pyramidin alimmat objektit jos emme tunne kaikkeutta objektina ja emme voi tuntea kaikkeutta objektina ilman alimpia objekteja. Ne siis tukevat toinen toisiaan eikä näin ollen ole alku tai loppupäätä. Tämähän teoria selittäisi ajan kulun sekä ikuisuuden. kaikkeus pyramidi muuntaa muotoaan mutta jossakin vaiheessa sen täytyy palata tunnettuun muotoon josta jälleen lenkki alkaa alusta. Tällaisen tällä tavalla käyttäytyvän absoluuttisen uusiutuvan kokonais objektin löytäminen on ihmisjärjelle mahdoton tehtävä mutta tämä ei tarkoita etteikö se olisi mahdollista.

Tosin myöhemmin olen kyseenalaistanut koko teorian.

Sitten vielä aiheeseen liittyen ikuisuudesta:

Ainoa mahdollisuus on että aikajana ei ole jana vaan ympyrä. Ikuisuus on mahdollista mutta sen aistiminen mahdotonta. Ikuisuus on aikaan sidottu. Se on olemassa mutta
sitä ei voida koskaan varsinaisesti "havaita" tai käytännössä todistaa. Hyvä esimerkki on jos tehdään maailmasta funktio johon sisällytetään kaava ja säännöstö joka ei voi koskaan saada tulosta joten tulos on ikuinen. Sen laskemiseen ei ole mahdollisuutta sen päättymättömyyden takia mutta tiedämme sen olevan ikuinen. Ajatellaan nyt aikaa; Tiedämme sen olevan ikuinen mutta emme voi todistaa ja aistia sen ikuisuutta. Jos aikamatkailu olisi mahdollista (teoriassa on simuloitaessa maailmaa sen omalla funktiolla, kaavalla) Saattaisimme päästä todistamaan ikuisuuden jos ajan kulku muodostaisi ympyrän. Jos aijan kulku on ympyrä täytyy kaikkeuden funktion saada jossakin vaiheessa "alku-tulos" (virheellisesti ilmaistuna). Toisaalta onko tämä kuitenkaan absoluuttista ikuisuutta? Riippuu miten sen määrittelemme ja miten määrittelemme alun ja lopun. Aika on ikuista koska se on ainoa asia kaikkeudessa jolla ei ole omaa objektia. Tämä rengasmainen ajankulku muodostaa kehän jonka pinnalle muodostuu useampia kehiä. Nämä kehät muodostavat maailmaan kuudennen ulottuvuuden vaikkakin hyvin merkityksettömän koska toisaalta tämä ulottuvuus on muuttumaton staattinen. Teoriassa näitä tämän kaltaisia ulottuvuuksia voi olla kaikkeudessa lukemattomasti. Jos kaikkeus todella muodostuu tämän kaltaisista sisäkkäisistä kehärakenteista näitä rakennelmia voi olla lukematon määrä joka taas muuttaisi käsityksen absoluuttisen ikuisuuden olemassa olosta puoltaen tätä.


jurn:a muokkasi viestiä 12:57 09.11.2004

Nykyinen (kaikkeus ja olemassa olo):

Voidaanko kysyä enemmin "Onko jokin olemassa mille/kenelle?" Ei voida kysyä vain että onko jokin olemassa. Vastaus olisi on ja ei.

Perustan väitteeni siihen että olemassa oleva voi olla muutakin kuin aineellista, kosketeltavaa. Esimerkiksi myös yksisarvisia voi olla olemassa. Tähän tulee mukaan mielikuvituksen syvät sopukat. Pikkulapselle voi olla lukemattomia asioita olemassa mitä aikuisille ei ole. On olemassa mielikuvitus. Oikeastaan kaikki mitä on olemassa on sitä mitä sinulle on. Sinulle ei ole olemassa välttämättä kaikki ne asiat mitä toiselle laisellesi.

Miksi "olla olemassa" mielletään usein fyysiseksi ja konkreettiseksi?

Minulle ja monelle lähelleni olevalle on olemassa minä. Huomatkaa käytin sanaa MINÄ. En rupea tässä analysoimaan sanaa MINÄ koska sanat puheessamme ovat moniselitteisiä eikä niille ole tarkkaa määritelmää koskaan.

Tässä tulee taas käsite totuus. Porkkana on porkkana, minä on minä.. Se totuus on kaikille eri.

On kaksi tapaa "olla olemassa". Nämä tavat ovat SINULLE tiedostettu ja tiedostamaton. Sikäli kun sinulla on myös kaksi puoliskoa tajunta ja alitajunta (joka on nopeaa ja huomaamatonta) sekä kolmas eli fyysinen. Myös tiedostamaton olemassa olosi tietoisuus jollekin toiselle sinulle tiedostamattomasti olemassa olevalle on kaksisuuntaista tiedostamatonta olemassa oloa. Jos tarkkoja ollaan on kaikki tässä maailmassa myös hyvin kaukaisesti sinulle tiedostomattomasti olemassa. Kuvitellaan että elämä on levy ja jokainen objekti oli se sitten ihminen, kasvi, ajatus tai muu henkinen seikka omaa oman painoarvonsa ja levyn päälle asetettuna näin painaa ja muovaa elämää eli levyä oman painonsa verran. Objektin olemassa olo vaikuttaa myös levyn toisella puolella olevien objektien olemassa oloon ja toisinpäin. Jokainen objekti on tiedostamattomasti olemassa toisilleen ja jokaisen objektin olo levyllä muuttaa levyn eli elämän aivan toisenlaiseksi.

Ainiin ja sitten vielä lopuksi.

Taidan olla olemassa LUKEMATTOMILLE ihmisille jos vain hidastan kävelyä sekunniksi kadulla. Ainakin olen vaikuttanut loputtoman määrän ihmisien elämään tästä eteenpäin. Oikeastaan pelkästään se että olen olemassa (vaikka pysyisin vain kotona) vaikuttaa lukemattoman ihmisen elämään. Se on kaksisuuntaista tiedostamatonta olemassa oloa. Minulla on painoarvoa!

jurn:a muokkasi viestiä 15:28 09.11.2004

Lopuksi:

Yksi asia minulle on selvinnyt kaikkeudesta. Kaikkeudessa ei ole mitään henkistä vaan maailmankaikkeus on ihmisen näkövinkkelistä puhtaasti fyysinen. Fyysisellä tarkoitan olemusta joka on sidoksissa meidän ihmis-olijoiden tuntoaistiin. Tosin sillä perusteellaa ettemme kuitenkaan läheskään kaikkea maailmankaikkeutta pystyisi havainnoimaan tuntoaistiemme avulla; Vain murto-osan.

Jaah.. Mutta tämä nyt oli otteita omasta päästäni ja totuus on varmasti aivan täysin toinen. Enkä ole mikään tieteen tutkija mutta kuten huomaatte, kantani kaikkeuteen on hyvin epäuskonnollinen eli puhtaasti tieteellinen niin kylmältä kun se kuulostaakin..

#3 kirjoitettu 09.11.2004 12:48

jurn:a kirjoitti:
Okei varaan tästä paikan koska rupattelen jossakin vaiheessa paljon asiasta.

Teoriaa tulee mm. aiheesta miinus kaikkeus sillä kaikki perustuu matematiikkaan


Mikä hiton 'miinus kaikkeus'? Miten niin koko maailmankaikkeus perustuu matematiikkaan? Olisi mukava kuulla perusteluita. Mutta niitä luen täältä kai myöhemmin.

#4 kirjoitettu 09.11.2004 13:30

kappas, tos eilen mietittiin just kavereiden kans maailman kaikkeutta.
päädyin siihen tulokseen et se on ensinnäki tosi vittumainen ja turha asia.
on tyhjiö, jonka sisällä on tyhjiö jossa on maa ja mars, tää tyhjiö jossa on maa ja mars laajenee jatkuvasti toisen tyhjiön sisällä joka on täydellisen tyhjä lukuun ottamatta tyhjiötä sen sisällä.
no tää tyhjiö jossa on maa ja mars laajenee niin kauan että se räjähtää ja kutistuu ; loppu räjähdys.
sit on enää jäljellä tyhjiö, joka sit alkaa mojottamaan ja tulee taas uus alku räjähdys j akoko rumba alkaa alusta, ihmiskunta on vaa epätoivottu sivuvaikutus, verrattavissa pieruun.
ja sillä ei oo mitään väliä mitä niin elämän täyteinen mutta ah, niin täydellisen mitätön lauri lehtovaara tekee, aivan sama, AIVAN SAMA.
koska kaikki päättyy kumminki tähän loppu räjähdykseen.
musta on tosi tyhmää et ton tyhiö jossa on tyhjiö joka ei oo tyhjä, ja viel tyhmempää ajatella et joku asia on täydellisen tyhjä, niin tyhkjä ettei siel oo mitää.
ja sit kans mä tykkään et nää mustat aukot on kans täydellisen turhia, mä en käsitä sitä et ku räjähtää ni sit tulee niin musta aukko joka on mustaaki mustempi ja pimeetäki pimeempi, ja siin on silti niin kova painovoima et se imee valonki, vaikka se ei oo ees mitää kunnon ainetta.

= maailman kaikkeus on tyhmä.

#5 kirjoitettu 09.11.2004 13:58

odkid kirjoitti:
Mitä mieltä olette maailmankaikkeudesta?


Se on kaikki. Aivan liian metafyysinen käsite tajuttavaksi.

Onko sillä tarkoitusta? Jos on, mikä?


EN usko, että sillä on tarkoitusta. Mikään ei viittaa siihen. Toki on mahdollista, että sillä on joku niinkin omituinen ominaisuus kuin "tarkoitus", mutta jos on, niin sitä tarkoitusta on kyllä aika mahdotonta lähteä arvailemaan.

Uskotteko ikuiseen universumiin?


Tästä ei minusta ole läheskään tarpeeksi tietoa, jotta uskaltaisi heittää edes valistunutta arvausta.

Onko olemassa asioita jotka eivät kuole/ovat ikuisia?


Ikuisuus on niin hankala käsite.

Mietittekö tällaisia asioita?


Kyllä.

Onko niillä väliä?


Universaalisti universumin näkökulmasta voisi sanoa, että millään ei ole mitään väliä. Sen sijaan minin näkökulmasta sillä on on väliä juonka launatainen Jaffaa vai tuoremehua... Samaten sillä on myös minulle väliäå pohdinko lauantaina maailmankaikkeuden olemusta vai sitä kuinka korjata tukkeutunut viemäri.

Liittyykö maailmankaikkeuteen jokin "sielu" tai "jumaluus", kehittyykö se jonkin tahdon mukaan? Onko tuo tahto maailmankaikkeuden sisäinen vaiko ulkopuolinen "manipuloija"?


Tietyllaisella teoreettisella katsanto kannalla jopa evoluutio voidaan kokea "tahdoksi", vaikka se onkin vain yksinkertainen looginen fakta.

Mitä maailmankaikkeus (teille) merkitsee?


Jotain suurta ja ymmärtämätöntä. Mystistä paikka. Mitkään maailman fysikaaliset selitykset eivät poista sitä tosiasiaa, että maailmankaikkeuden käsittäminen ei ihmiseltä onnistu. Jos joku tahtoo selittää sitä "jumaluudella" tai jollain muulla metafyysisellä sanalla niin siitä vaan. Huijatkaa tajuntaanne. Siinä ei muinusta ole itseasiassa mitään vikaa. Päinvastoin.

#6 kirjoitettu 09.11.2004 14:01

maailmankaikkeus.. hmm... minulle kyllä riittää ajattelemista ihan tarpeeksi tästä omasta kotikaupungistakin

#7 kirjoitettu 09.11.2004 14:13

Fezz kirjoitti:

Pyrin pitämään oman universumini kunnossa eli hakeutua valoon ja vältellä varjoja.


Hussua... Minä taas pyrin pitämään oman universumini kunnossa, eli hakeudun varjoon ja vältettelen valoa.

#8 kirjoitettu 09.11.2004 14:17

Maailmankaikkeus on minun mielestäni täysin eri asia, kuin universumi. Eli siis maailmankaikkeuteen kuuluu maa, ja sen ilmakehä, sitten kaikki muu on avaruutta. universumi taas on mielestäni kaikki tässä ulottuvuudessa, eli kaikki mahdollinen avaruudessa. Sitten on olemassa monta ulottuvuutta.

En usko, että elämällä tai maailmankaikkeudella on jotain tarkoitusta, mutta kyllä se ihmetyttää niin helvetisti, miten kaikki tämä on saanut alkunsa...ja silloin kuin ei vielä ollut mitään, niin...mitä silloin oli?

#9 kirjoitettu 09.11.2004 14:28

jurn:a kirjoitti:

Miksi "olla olemassa" mielletään usein fyysiseksi ja konkreettiseksi?


Siksi, että useimille meistä nuo olemassaolon muodot ovat erilaisia olemassaolon muotoja. On pelkkä sanaleikki kutsua niitä samanlaisiksi olemassaolon muodoiksi. Vai uskotko todella, että ei ole yksisarvisen olemassaolon kannalta mitään eroa siinä onko se 5v lapsen mielikuvitusessa vaiko laukkaa "oikeastio" metsässä.

On kaksi tapaa "olla olemassa". Nämä tavat ovat SINULLE tiedostettu ja tiedostamaton.


Minusta tuo jaottelu on itseasiassa varsin triviaali maailmankaikkeuden kannalta?

Sikäli kun sinulla on myös kaksi puoliskoa tajunta ja alitajunta (joka on nopeaa ja huomaamatonta) sekä kolmas eli fyysinen.


Vaikka toisaalta nuo kaikki milletään nykyaikaisessa tieteellisessä maailmassa niin paljon sekoittuviksi, että tuop jaottelu obn tuollaisenaan mahdotonta tehdä. Rajat ovat erittäin häilyviä. Myäös sen fysikaalisen ja henkisen välillä.

Taidan olla olemassa LUKEMATTOMILLE ihmisille jos vain hidastan kävelyä sekunniksi kadulla. Ainakin olen vaikuttanut loputtoman määrän ihmisien elämään tästä eteenpäin. Oikeastaan pelkästään se että olen olemassa (vaikka pysyisin vain kotona) vaikuttaa lukemattoman ihmisen elämään. Se on kaksisuuntaista tiedostamatonta olemassa oloa. Minulla on painoarvoa!


Painoarvoa lähes äärettömästi, mutta valtaa rajallisesti.

#10 kirjoitettu 09.11.2004 14:29

Tourette kirjoitti:

Mä itse näkisin että maailmankaikkeus ei perustu matematiikkaan vaan pikemminkin hyvin yksinkertaisiin sääntöihin.



Olen aika samaa mieltä. Matematiikka on helppo heittää kehiin kun yritetään tämän tyyppisiä 'todellisuuden rakenteita' selvittää...

#11 kirjoitettu 09.11.2004 14:32

Haava kirjoitti:
Fezz kirjoitti:

Pyrin pitämään oman universumini kunnossa eli hakeutua valoon ja vältellä varjoja.


Hussua... Minä taas pyrin pitämään oman universumini kunnossa, eli hakeudun varjoon ja vältettelen valoa.



Minulla taas näiden kahden sekoitus: Yritän hakeutua mahdollisimman monipuolisesti varjoihin ja valoihin.

You see black/while I see shadows

#12 kirjoitettu 09.11.2004 14:35

Unlimitor kirjoitti:
Maailmankaikkeus on minun mielestäni täysin eri asia, kuin universumi. Eli siis maailmankaikkeuteen kuuluu maa, ja sen ilmakehä, sitten kaikki muu on avaruutta. universumi taas on mielestäni kaikki tässä ulottuvuudessa, eli kaikki mahdollinen avaruudessa. Sitten on olemassa monta ulottuvuutta.


Maailmankaikkeus (kreik. kosmos, lat. universum) eli kaikkeus tarkoittaa kaikkea sitä, mitä voidaan tutkia tieteellisin, lähinnä fysiikan menetelmin.

http://fi.wikipedia.or...

Universumi on redirectattu kohtaan maailmankaikkeus.

En usko, että elämällä tai maailmankaikkeudella on jotain tarkoitusta, mutta kyllä se ihmetyttää niin helvetisti, miten kaikki tämä on saanut alkunsa...ja silloin kuin ei vielä ollut mitään, niin...mitä silloin oli?


Huomaan, että ajatuksesi ovat kovasti sidottuja tuohon aikaan... Eli ennen kaikkea tai kaiken jälkeen. Oletko pohtinut, että aika ei välttämättä ole lineaarinen viiva. Se voi olla jotain paljon monimutkaisempaa kuin mitkään ympyrä, viiva tai muut ajan selitys mallit mitä on esitetty.

Niin.. Suhteellisuus teorian mukaan mitä oli ennen alkuräjähdystä ei ole järkvä kysmys, koska aikaa ei ollut ennen sitä. Ei voi kysyä mitä oli ennen aikaa, koska "ennen" on aikaan sidottu termi.

Haava muokkasi viestiä 14:36 09.11.2004

#13 kirjoitettu 09.11.2004 14:46

Haava kirjoitti:


Maailmankaikkeus (kreik. kosmos, lat. universum) eli kaikkeus tarkoittaa kaikkea sitä, mitä voidaan tutkia tieteellisin, lähinnä fysiikan menetelmin.



Onko totta että kaikkeus on vakio yksiselitteinen asia mutta esim. me elävät olennot aistimme ja koemme se hyvin eritavoilla? Mikä on se "oikea" kokemus kaikkeudesta? Jaah, huomaan että ajattelen asiaa liikaa "olentojen" kuten ihmisten näkökulmasta. Kuuluuko mitkään henkiset seikat kuten ihmisten ajatusmaailma osaan kaikkeutta (myös fyysistä)? Jos kuuluvat niin silloin myös maailmankaikkeudelle on väliä olennon "kokemus" kaikkeudesta. Toisaalta kaikkeus on synnyttänyt nämä oliot joten se myös hallitsee niitä joten tämäkin kysymys käy turhaksi? Ja jos kaikkeus hallitsee olentoja on kohtalo määrätty ennalta joten ei ole satunnaisuutta kaikkeuden kannalta?

jurn:a muokkasi viestiä 14:48 09.11.2004

#14 kirjoitettu 09.11.2004 14:52

jurn:a kirjoitti:

Onko totta että kaikkeus on vakio yksiselitteinen asia mutta esim. me elävät olennot aistimme ja koemme se hyvin eritavoilla?


Paha sanoa. Ainakaan emme nykyfysiikan valossa tuota kaikkeutta pysty ymmärtämään.

Mikä on se "oikea" kokemus kaikkeudesta?


Niin... Kokemus on komemus ja asiat ovat asioita. Vähän sama jos kysyisi, että minkä värinen c-duuri on. Kyllähän jotkut sille värinkin keksivät, mutta aika subjektiivista ja aivo-sidoinnaista se on.

Jaah, huomaan että ajattelen asiaa liikaa "olentojen" kuten ihmisten näkökulmasta. Kuuluuko mitkään henkiset seikat kuten ihmisten ajatusmaailma osaan kaikkeutta (myös fyysistä)?


Kyllä minä väittäisin, että aivosolut ja aivosolujen sähköärsykkeet ovat fyysisiä.. Siis jos tätä tarkoitit?

Jos kuuluvat niin silloin myös maailmankaikkeudelle on väliä olennon "kokemus" kaikkeudesta.


Toki. Mutta miksi maailmankaikkeudelle oli väliä millään?

Toisaalta kaikkeus on synnyttänyt nämä oliot joten se myös hallitsee niitä joten tämäkin kysymys käy turhaksi?


Maailmankaukkeuden kannalta ne ovat jokaptapauksessa aliteisia sille ainakin kielen tasolla. Toki jos kaikkeudelle ei ole "tietoisuutta", niin aika sama miten asia on.

#15 kirjoitettu 09.11.2004 14:52

Haava kirjoitti:

Huomaan, että ajatuksesi ovat kovasti sidottuja tuohon aikaan... Eli ennen kaikkea tai kaiken jälkeen. Oletko pohtinut, että aika ei välttämättä ole lineaarinen viiva. Se voi olla jotain paljon monimutkaisempaa kuin mitkään ympyrä, viiva tai muut ajan selitys mallit mitä on esitetty.


Minusta tuo on yksi tämän tärkeimpiä kysymyksiä, joita ihminen ei ole kovinkaan tyydyttävästi pystynyt ratkaisemaan. Eli siis 'ajan'-käsite... Se yleinen (lineaarinen) ajatus ajasta johtuu yksinkertaisesti varmaan siitä, että ihmiselle tärkeimmät asiat ovat syntymä ja kuolema, koska ne perinteisesti jakavat ihmisen 'eläväksi' ja 'kuolleeksi'. Mitä jos unohtaisi tämän ajatuksen, voisiko ajan käsittämisessä päästä johonkin muuhun kuin kuoleman väistämättömään tulemiseen "lopussa"? Vaihtoehtoisia aikakäsityksiä/selityksiä ajalle?

#16 kirjoitettu 09.11.2004 15:27

odkid kirjoitti:

Mitä jos unohtaisi tämän ajatuksen, voisiko ajan käsittämisessä päästä johonkin muuhun kuin kuoleman väistämättömään tulemiseen "lopussa"? Vaihtoehtoisia aikakäsityksiä/selityksiä ajalle?


Pojaksi on ainakin pakko ottaa suhteellisuus terorian aikakäsitys, joka onkin sitten jo aika monimutkainen käsitettäväksi. Mitä tulee näihin loppuihin ja alkuihin, niin pelkäämpä, että en uskalla sanoa tähän mitään fiksuja ehdotuksia, joilla olisi mitään pohjaa.

#17 kirjoitettu 09.11.2004 15:29

Pequman kirjoitti:

Descartesia lainatakseni "Ajattelen, siis olen olemassa", eli ainoa minkä voin sanoa varmaksi on omien ajatuksieni olemassaolo.


Et voi sanoa sitä varmaksi. Ks. http://www.mikseri.net...

#18 kirjoitettu 09.11.2004 15:30

Ihan A kirjoitti:

Kiertelet aina kysymyksiä sanomalla hankala käsite tai jotain vastaavaa, kun et osaa vastata.


Käsitteet joita ei voi määritellä kunnolla, kun ne ovat niin moniselitteisiä ovat kilen kannalta melkoisen onglemallisia. Miten puhua asioista, jos emme osaa määritellä sanaa. Eli siis miten puhua asioista, joiklla ei ole tarkkaa merkitystä. Se on vähän sama kuin laskisi matematiikkaa ilman sääntöjä. Määrittele se käsite, niin minä vastaan siihen kysmykseen.

#19 kirjoitettu 09.11.2004 15:39

Haava kirjoitti:
Eli siis miten puhua asioista, joiklla ei ole tarkkaa merkitystä.


Eli OT: mutta olen aina ihmetellyt tätä kummaa ilmiötä että ihmiset ovat antaneet tarkat sanat esim. "totuus" jos ei tiedetä sanan nimittämää merkitystä?

#20 kirjoitettu 09.11.2004 15:49

jurn:a kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Eli siis miten puhua asioista, joiklla ei ole tarkkaa merkitystä.


Eli OT: mutta olen aina ihmetellyt tätä kummaa ilmiötä että ihmiset ovat antaneet tarkat sanat esim. "totuus" jos ei tiedetä sanan nimittämää merkitystä?


Tietenkään absoluutista merkitystä (etenkään universaalia) ei voida sanoille antaa, koska puhekieli pakostakin muokkaa sanoja ja määrittelyketjut päätyvät teoriassa aina ongelmiin, jos ne viedään lopuun asti.

Se ei silti tarkoita, etteikö voitaisi yrittää keskustella myös siitä mistä me oikein puhumme.

Loogiselta kantilta se on hyvinkin yksiselitteinen. Kun aletaan filosofioida fysikaalisesta totuudesta, niin tuota loogisen totuuden käsitettä pitää vain extrapoloida. Esim. näin: "Totuus on se miten asiat oikeasti ovat. "

#21 kirjoitettu 09.11.2004 16:00

Maailmankaikkeus on kaikin tavoin niin laaja, että se ei mahdu ihmismieleen.
Ihminen ei kykene käsittämään mitään niin suurta ja siksi kaikki nämä kysymykset.
Ja mitä tulee kaikkeuden... kongkreettiseen kokoon, niin jo se tila minkä olemassaolon ihmiset tietävät varmasti (voiko ikinä olla varma näissä asioissa? Ei) on käytännössä loputon.

En itse usko korkeampaan luomavoimaan, joskin ajoittain päähän iskeytyy ajatus että mitenkäs tämä kaikki sitten täällä on? Helvetillinen onnenpotku?
Entä miten meitä (maapalloa) ympäröivä avaruus ja kaikkeus on aikoinaan ilmestynyt ja ennenkaikkea, mistä? Mitä oli ennen maailmankaikkeutta?
Mutta ehkä on vain tyydyttävä vastaukseen: kaikkea ei ole tarkoitus ymmärtää.
Toisaalta, jos tietäisi KAIKEN kaikesta, olisi elämä suhteellisen tylsää, eikö?
Mutta vaikka en voi olla varma maailmankaikkeuden Perimmäisistä Kysymyksistä, en aio kuitata kysymyksiäni jumalalla/jumalilla.

Seep pohti asioita

#22 kirjoitettu 09.11.2004 16:03

Katson pöydällä olevaa tyhjää lasia. Minulla ei periaatteessa voi olla harmainta aavistusta siitä, millainen se todellisuudessa on. Minulla on vain päässäni representaatio lasista: jonkinlainen käsitys lasista konkreettisena esineenä kolmessa ulottuvuudessa, pelkästään aistimuksiin perustuvien omakohtaisten kokemusten kartuttama liuta lasille kuuluvista ominaisuuksista, käyttötarkoituksista jne. Ja kaikki aistimukseni ovat omien, alati muuttuvien aivojeni tulkintaa. Tulkintakin on epäluotettava, myös alati ailahteleva prosessi, johon vaikuttavat aiemmin tulkitut, vääristyneet käsitykset. Ja jo se, että voin käsittää lasin vain kolmessa ulottuvuudessa vääristää todellisuutta, saati sitten kaikki lasiin liittyvät, käytännössä asiaankuulumattomat assosiaatiot.

Mieleeni kertyneet sisäiset mallit niin laseista kuin jääkaapeistakin muodostavat jatkuvasti radikaalistikin muuttuvan subjektiivisen todellisuuden käsityksen, joka on vain häilyvä irvikuva objektiivisesta Todellisuudesta isolla T:llä. Olen auttamatta sidottu omaan maailmankuvaani, joka kattaa prosentuaalisesti nollaa lähestyvän ääriarvon kaikista mahdollisista ajoista, paikoista, kokemuksista jne. Niin kauan kuin olen sidottu pääkopassani tapahtuvaan kognitiiviseen prosessointiin, johon vaikuttaa jossakin määrin jopa vauvaiän sanaton muistiaines kaiken muunkin tulkintaa ohjaavien virheellisten käsitysten lisäksi, en voi millään tasolla saavuttaa mitään varmasti todellisuutta vastaavaa tietoa. Jos näin pääsisi käymään, olisi tuo informaatio jotakin täysin käsittämätöntä ja kaoottista – mikään ei antaisi sille minulle ymmärrettävää merkitystä, jos todellisuutta muovaava suodatin otettaisiin välistä pois.

Kuitenkin subjektiivinen todellisuuteni vastaa ainakin jossain määrin oman toimintaympäristöni asettamia vaatimuksia. Voin toimia päivittäin muiden (ehkä tietämättään) yhtä pihalla olevien ihmisten kanssa. Kykenen riittävästi ennakoimaan sitä, miten maailma ympärilläni toimii: "taivas" on ylhäällä, "maa" alhaalla, "esineillä" on tapana "tippua alaspäin" jne.

Jos tuon pöydällä olevan lasin todellinen luonne on tavoittamattomissani, niin kuinka ikinä voisin ymmärtää mitään maailmankaikkeudesta. Pohtiminen on kivaa, käytän aika paljonkin aikaa takuuvarmasti virheellisten universumikäsitysteni kääntelyyn ja vääntelyyn. Mutta olen auttamattomasti pihalla, kuten tästä sepostuksesta voi päätellä...

#23 kirjoitettu 09.11.2004 16:05

Seep kirjoitti:

Ja mitä tulee kaikkeuden... kongkreettiseen kokoon, niin jo se tila minkä olemassaolon ihmiset tietävät varmasti (voiko ikinä olla varma näissä asioissa? Ei.) on käytännössä loputtoman iso.


Suhteellisuusteoria on ollut perustana sekä ajallisesti muuttumattomille (staattisille) että muuttuville kaikkeuden malleille, joista yleisimmin hyväksytyn niin sanotun standardimallin mukaan kaikkeus on tilavuudeltaan äärellinen

http://fi.wikipedia.or...

Sanotaan nyt tähän, että ei todellakaan ole mitään fysikaalista syytä olettaa miksi maailmankaikkeus olisi ääretön. Toisaalta nekin seikat joiden pohjalta voimme olettaa sen olevan äärellinen ovat kaikkea muuta kuin vedenpitäviä.

Toisaalta, jos tietäisi KAIKEN kaikesta, olisi elämä suhteellisen tylsää, eikö?


Toisaalta voisiko se edes olla mahdollista?

#24 kirjoitettu 09.11.2004 16:16

Kun on pitkä loma ja makailee viileänä kesäyönä parhaiden ystävien kanssa nurmikolla katsomassa tähtiä, niin aihe on tosi mielenkiintoinen.
Tärkein esittämäsi kysymys kuitenkin on, että onko niillä asioilla väliä. Ei ole. Itse olen sitä mieltä, että maailmankaikkeus vain on. Ihmisellä ei ole sielua, vaan tietoisuus on aivojen monimutkaisen prosessin tuottama hallusinaatio. Jumalaa ei ole eikä mitään hengellistä tai yliluonnollista. Mutta totuudella ei ole väliä, pääasia että elää elämäänsä tyytyväisenä ja onnellisena.

They are beautiful, aren't they? - K

#25 kirjoitettu 09.11.2004 16:20

Ihan A kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Eli siis miten puhua asioista, joiklla ei ole tarkkaa merkitystä. Se on vähän sama kuin laskisi matematiikkaa ilman sääntöjä.


Ai miten puhua asioista, joilla ei ole tarkkaa merkitystä? Tai entäpä asioista, joilla ei ole merkitystä ollenkaan? Olisihan se kovin helppoa, jos kaikki olisi annettu valmiiksi pureskeltuna ja ulostettuna. Mutta kun maailma on pullollaan asioita, joilla ei ole ihmismerkitystä saati ihmissanaa niitä kuvaamaan, mutta kuinka sitten puhua sellaisista asioista? Koska kuitenkin olet viisas mies ja lukenut paljon kirjoja niin olettaisin sanavarastosi olevan varsin suuri ja paljon suurempi kuin omani, mutta osaatko sitten käyttää niitä sanoja muiden asioiden kuvailemiseen kuin vain siihen mihin ne on alunperin merkityksiltään määritelty.

Ei se ole samaa kuin laskisi matematiikkaa ilman sääntöjä. Vaan se on vähän sama kuin laskisi matematiikkaa niin, että joitakin lukuja puttuisi, eikä kukaan tietäisi mitä niihin pitäisi laittaa. Esim. 1, 2, 3, X, 5, 6, X, 7...

Kukaan ei tiedä mitä x:n paikalle pitäisi laittaa, mutta nämä viisaat ja lukeneet ihmiset kuitenkin osaisivat selittää näitä x:llä merkittyjä kohtia kukin omalla tavallaan niitä jo merkitykseltään määriteltyjä lukuja käyttäen.

Yksi viisas sanoo, että tämä tietoisuutemme ulkopuolinen asia on 1+3. Toinen ei sitä ymmärrä vaan kertoo oman näkemyksensä asiasta ja sanoo: 5-6+1+2+2. Ensimmäinen viisas mies kyllä ymmärtää mitä toinen puhuu ja keksii tavan kuinka kuvailla asia yksinkertaisemmin, mutta kuitenkin niin, että toinenkin ymmärtää ja sanoo: 2+2.

Näin ollen määrittelemätöntä asiaa voi kuvailla varsin monella eri tavalla. Kyse on vain siitä, että kaikki ei ymmärrä silitkään mistä on kyse ennenkuin löytyy tapa jolla hän itse kuvailisi asiaa, mutta ei vain ole osannut mielessään kuvausta merkitykseltään jo määritellyistä asioista aikaisemmin muodostaa, vaikka mahdollisesti tunne siitä määrittelemättömästä asiasta on hyvinkin voinut olla aistittavissa kuin varjo seinällä.




Erittäin hyvin sanottu!

No on se nyt perkele näiden typojen kanssa!

#26 kirjoitettu 09.11.2004 16:22

Ihan A kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Eli siis miten puhua asioista, joiklla ei ole tarkkaa merkitystä. Se on vähän sama kuin laskisi matematiikkaa ilman sääntöjä.


Tai entäpä asioista, joilla ei ole merkitystä ollenkaan?


Niistä ei voi puhua.

Olisihan se kovin helppoa, jos kaikki olisi annettu valmiiksi pureskeltuna ja ulostettuna.


Minä pyysin termejä, en lopullista totuutta.

Mutta kun maailma on pullollaan asioita, joilla ei ole ihmismerkitystä saati ihmissanaa niitä kuvaamaan, mutta kuinka sitten puhua sellaisista asioista?


Helppoa. Jos mikään sana ei kuvaa niitä, niin siitä ei voi puhua.

Koska kuitenkin olet viisas mies ja lukenut paljon kirjoja niin olettaisin sanavarastosi olevan varsin suuri ja paljon suurempi kuin omani, mutta osaatko sitten käyttää niitä sanoja muiden asioiden kuvailemiseen kuin vain siihen mihin ne on alunperin merkityksiltään määritelty.


Toki kielenkäyttö on aina luovaa. Mitä tarkalleen tarkoitat?

Ei se ole samaa kuin laskisi matematiikkaa ilman sääntöjä. Vaan se on vähän sama kuin laskisi matematiikkaa niin, että joitakin lukuja puttuisi, eikä kukaan tietäisi mitä niihin pitäisi laittaa. Esim. 1, 2, 3, X, 5, 6, X, 7...


Tuo taas on vähän kuin huonosti määritellyillä sanoilla keskustelu.

[Selitystä]

Näin ollen määrittelemätöntä asiaa voi kuvailla varsin monella eri tavalla.


Ei määrittelemätöntä, vaan huonsoti määriteltyä.

Kyse on vain siitä, että kaikki ei ymmärrä silitkään mistä on kyse ennenkuin löytyy tapa jolla hän itse kuvailisi asiaa, mutta ei vain ole osannut mielessään kuvausta merkitykseltään jo määritellyistä asioista aikaisemmin muodostaa, vaikka mahdollisesti tunne siitä määrittelemättömästä asiasta on hyvinkin voinut olla aistittavissa kuin varjo seinällä.


Huonosti määritellyillä sanoilla keskusteltaessa kyse on juuri tuosta. Periaattessa kun mennään tarpeeksi lähelle metafysiikkaa, niin kysymyksessä on aina parhaimmillaankin tuollainen tilanne.

#27 kirjoitettu 09.11.2004 16:35

Ihan A kirjoitti:
Tourette kirjoitti:
Ihan A kirjoitti:
Näin ollen määrittelemätöntä asiaa voi kuvailla varsin monella eri tavalla.

Onko se silloin enää määrittelemätön?



Haavan mielestä on. Hänhän se juuri tuossa totesi "ikuisuuden" olevan hankala käsite johtuen siitä, että sitä ei voi kunnolla määritellä.


Älä työnnä sanoja suuhuni. Minusta se on niin hankalasti määriteltävissä oleva asia, että en tykkää keskustella siitä ennenkuin joku sanoo mistä hän tarkalleen ottaen tahtoo keskustella.

"ei voida kunnolla määritellä" ei ole sama kuin "ei voida määritellä"

#28 kirjoitettu 09.11.2004 16:36

Seep kirjoitti:

Erittäin hyvin sanottu!


Se oli kyllä erittäin harhaanjohtavasti sanottu, koska siellä oli selviä asiavirheitä.

#29 kirjoitettu 09.11.2004 16:37

Tourette kirjoitti:

Merkityksetöntä ei voi kuvitella, kokea tai miettiä, koska heti kun näiden rajojen yli mennään, merkityksettömästä tule merkityksellistä.


Jep.

Haava lisäsi viestiä 16:39 09.11.2004

Tyo merkityksetön on oikeastaan aika huono sana tässä.. Tulee sellainen suomenkielen sanaleikki... Sillä "merkityksetön" (Ei omaa merkitystä) ei suinkaan ole aina "merkityksetön" (Asia jolla ei ole väliä).

#30 kirjoitettu 09.11.2004 16:58

Ihan A kirjoitti:

Asia jolla ei ole merkitystä tarkoittaa asiaa, joka ei ole tietoisuudessa.


Eikä tarkoita. Asia jolla ei ole merkitystä tarkoittaa asiaa, jolle ei ole mitään vastineita kielessä. (Jos unohdetaan se sanaleikki, josta aiemmin puhuin)

Asia joka ei ole tietoisuudessa, ei tarkoita sitä, että siitä ei voisi puhua. Asioista voi puhua tiedostomattomasti.


Tästä olen samaa mieltä.

"Minä pyysin termejä..." Mutta siis sehän tarkoittaa juuri sitä, että saat sen valmiiksi pureskeltuna, koska kysehän oli nyt juuri siitä, että sinun piti ITSE omaa sanavarastoasi käyttäen keksiä ne termit.


Ei tarkoita. Se tarkoittaa sitä, että pyysin suuntaviittoja, jotta tietäisin mistä minun tarkalleenottean tulisi puhua.

Jos mikään sana ei kuvaa niitä, niin siitä ei voi puhua.


Tämähä on niin täysin huuhaata mitä tässä sanot, että en taida uskoa, että uskot itsekään tähän mitä tässä sanot.


Uskompas.

Eli tarkoitat siis, että asiasta, jolle ei ole keksitty sanaa, ei muka voisi puhua.


Enka tarkoita... tarkoitin: "Jos mikään sana ei kuvaa niitä, niin siitä ei voi puhua." Jos mikään sana ei yhtään kuvaa jotain asiaa, niin siitä asiasta ei voi puhua.

#31 kirjoitettu 09.11.2004 17:15

Tourette kirjoitti:

Voit puhua asiasta joka ei ole tietoisuudessasi? Miten se on mahdollista?


Vahingossa. Suoltaa sanoja, jotka vain ikäänkuin "vahigossa" kertovat jostain asiasta joka ei löydy tietoisuudesta.

Toinen selitys olisi alitajunta, jota ei lasketa tietoisuuteen. Tosin alitajunan ja tietoisuuden raja on aika häilyvä.

#32 kirjoitettu 09.11.2004 17:21

Tourette kirjoitti:
Eivätkö alitajuisetkin merkitykset lasketa merkityksiksi?


Kyllä mutta ei merkityksisi tietoisuudessa.

#33 kirjoitettu 09.11.2004 21:57

odkid kirjoitti:
Mitä mieltä olette maailmankaikkeudesta?

Se on luultavasti odottetua isompi ja sisältää enemmän asioita, kuin vielä olemme oppineet tuntemaan siitä.

odkid kirjoitti:
Onko sillä tarkoitusta? Jos on, mikä? Uskotteko ikuiseen universumiin?

Siinä on kyllä mielenkiintoinen kysymys, mutta en osaa vastata. Empä ole oikeastaan kumpaankaan kantaan vielä sinänsä jämähtänyt, joten en tiedä. Haluaisin uskotella, että universumi on kuitenkin ikuinen, sillä en osaa arvata mitä tapahtuisi jos universumi lakkaisi olemasta. Siltikin aika kahden vaiheilla.

odkid kirjoitti:
Onko olemassa asioita jotka eivät kuole/ovat ikuisia? Mietittekö tällaisia asioita? Onko niillä väliä?

Asiat jotka eivät elä, ei voi kuolla, mutta empä usko että on olemassa mitään ikuista tai mitään mikä ei kuole. Joskus näitä asioita tulee mietittyä, mutta ei niillä mitään väliä ole, koska ne tapahtuvat niin suurella aikavälillä ettei sillä ole vaikutusta nykypäivään.

odkid kirjoitti:
Liittyykö maailmankaikkeuteen jokin "sielu" tai "jumaluus", kehittyykö se jonkin tahdon mukaan? Onko tuo tahto maailmankaikkeuden sisäinen vaiko ulkopuolinen "manipuloija"?

En usko sieluihin ja jumaliin. Ne ovat vain uskonnollisen propagandan tuotteita joita meidän päihin on yritetty istuttaa. Kuitenkin uskoisin, että jokin on luonut kaiken tämän ja sitä ymmärtämättä ihminen on kehittänyt erilaisia tarinoita "jumalista", jonka avulla jaksavat vaikeuksien läpi. Bakteerista nykymuotoon ei ole huono saavutus, mutta itseäni kiinnostaisi enemmän niiden meteoriitillä tulleiden bakteerien lähtöperä ja tarkoitus yms. Jos tuon joskus ihminen selvittää, niin uskon monien universumin salojen selviävän siinä samalla.

#34 kirjoitettu 09.11.2004 22:01

Haava kirjoitti:
Seep kirjoitti:

Erittäin hyvin sanottu!


Se oli kyllä erittäin harhaanjohtavasti sanottu, koska siellä oli selviä asiavirheitä.


Kuinka niin?

#35 kirjoitettu 10.11.2004 14:49

Ihan A kirjoitti:

Merkityksetön asia? Sinä ilmeisesti tarkoitit kielellisesti merkityksetöntä asiaa, eli asiaa jolle ei kielessä ole annettu merkitystä. Minä taas tarkoitin asiaa, jolla ei ole merkitystä minkään suhteen.


Jooh.. tuos suomenkielen "merkitys" sana on nyt todella ongelmainen, kun sillä on monta merkitystä.

pyysin suuntaviittoja, jotta tietäisin mistä minun tarkalleenottean tulisi puhua.


Suuntaviitat on niille, jotka pelkäävät tuntematonta. Vaikka eksyy, ei se tarkoita, että ei löydä mitään.


Totta.

Mä ainakin puhun siitä mistä huvittaa ja uskoisin, että sullakin on vapaa tahto puhua siitä.


Minäkin puhun siitä mistä minua huvittaa... (KYLLÄ! Meillä on jotain yhteistä)

Varsinkin kun on niin laaja aihe kyseessä kuin "ikuisuus" niin uskoisin, että siitä olisi muutakin sanottavaa kuin vain kiertää se muiden määrittämien faktojen puuttuessa.


Olen ikuisuutta pohtinut yksikseni aivan tarpeeksi, eikä minulle ole mielestäni sen metafyysiselle olemukselle paljoakaan sanottavaa. Jos tahdot keskustella kanssasi ikuisuudesta, niin kerro mistä asiasta siitä tahdot keskustella. Jos et tahdo, niin pohdi sitä sitten yksiksesi ilman suuntaviittoja tai niiden kanssa.

Jos mikään sana ei yhtään kuvaa jotain asiaa, niin siitä asiasta ei voi puhua.


EI OLE NÄIN. Käytä luovuutta. Jos mikään sana ei suoraan kuvaa jotain asiaa, niin voi asiasta puhua epäsuorasti esimerkiksi käyttämällä vastakohtia.


Silloinhan se vastakohta kuvaa sitä jollakin tavalla --> Jokin sana kuvaa sitä.

Eikä välttämättä jollekin asialle ole mitään yksittäisiä sanoja mitkä kuvaisivat sitä, vaan täytyy mudostaa lauseita, jolloin vasta lauseen kokonaismerkitys kuvaa epäsuorasti asiaa


En puhutkaan yksittäisistäö sanoista. Puhuin KAIKISTA sannoista.

Haava muokkasi viestiä 14:50 10.11.2004

#36 kirjoitettu 10.11.2004 14:53

Tourette kirjoitti:

Itse olen 95% mukana tuossa Haavan Wittgenstein-ajattelussa: mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.


Itse olen toki sitämieltä, että metafyysinen teoretisointi voi olla kivaa ja hauskaa.. eikä sitä pitäisi milestäni välttää ruton lailla. Toisaalta minusta on älyttömän tärkeää olla tietoinen matafysiikan vaaroista kekustelun tasoilla. WIttgestein oli minusta oikeassa siinä, että niistä puhuminen on teoreettisesti täysin olemattomalla pohjalla. Toisaalta väärässä, siinä, että niistä ei silti kannataisi keskustella.

#37 kirjoitettu 10.11.2004 14:57

Seep kirjoitti:

Kuinka niin?


Lue se vastaukseni siihen viestiin.

#38 kirjoitettu 10.11.2004 15:00

odkid kirjoitti:
Mitä mieltä olette maailmankaikkeudesta? Onko sillä tarkoitusta?
Kai sillä on tarkoitus sama kuin elämällä.. Ja sitä saisi kyllä miettiä pitkään.

Uskotteko ikuiseen universumiin? Onko olemassa asioita jotka eivät kuole/ovat ikuisia? Mietittekö tällaisia asioita? Onko niillä väliä? Liittyykö maailmankaikkeuteen jokin "sielu" tai "jumaluus", kehittyykö se jonkin tahdon mukaan? Onko tuo tahto maailmankaikkeuden sisäinen vaiko ulkopuolinen "manipuloija"?
Mitä maailmankaikkeus (teille) merkitsee?
Kertokaa ihan mitä vaan tästä tulee mieleen.


Avaruus on elänyt jo niin pitkään, että eipä se varmaan tule kuolemaan. En mieti sen suuremmin tällaisia asioita, kyllä sitä välillä tulee jonkin verran aikaa kulutettua siihen, mutta ei paljoa. Ja onhan niillä väliä, se koskettaa kaikkia tässä maailmankaikkeudessa eläviä.

Jumalan olemassaolo riippuu uskosta. Itse uskon Jumalaan, koska se rohkaisee ja tulee aina viemään kuolemanpelkoni. Kun joku kuolee, rauhoittaa ajatus Jumalasta. Jumalan kuvaa on kuitenkaan vaikea tulkita. Jumala voi olla ulkoinen tai Jumala voi olla kaikkialla. Avaruuden luonnonilmiöt ovat luoneet tämän maapallon. Ihan hyvin nuo ilmiöt voidat olla suuri Jumala, jolloin kaikki olemme Jumalan lapsia. "Missä piileskelet Jumala? Ootko sisälläni, vai ulkopuolella, vai kaiken, takana..."

Maailmankaikkeus merkitsee minulle paljon. Ei minua olisi ilman maailmankaikkeutta. Se koskee kaikkia, maailmankaikkeuden pitäisi merkitä kaikille jotakin.

#39 kirjoitettu 10.11.2004 15:06

Tekijä kirjoitti:

Avaruus on elänyt jo niin pitkään, että eipä se varmaan tule kuolemaan.


Eli jos isoisäsi on jo elänyt pitkään, niin sekään ei tule kuolemaan?

Jumalan olemassaolo riippuu uskosta.


Tässä minä olen samaa mieltä. Jos kukaan ei uskoisi jumalaan se lakkaisi olemasta... Siis päidemme sisällä.

Itse uskon Jumalaan, koska se rohkaisee ja tulee aina viemään kuolemanpelkoni. Kun joku kuolee, rauhoittaa ajatus Jumalasta.


Uskot jumalaan koska pelkäät kuolemaa? Onhan toki mukavaa, että usko kuolemanjälkeiseen elämään helpottaa pelkoasi, mutta eikö sae ole vähän fuulaa, koska eihän se tee kuitenkaa jumalan olemassa olosta yhtään todennäköisempää, että häneen uskominen rauhoittaa sinua? Eikö tuntuisi omituiselta uksoa jumalaan, jos häntä ei ole olemassa?

#40 kirjoitettu 10.11.2004 22:24

odkid kirjoitti:
Mitä mieltä olette maailmankaikkeudesta?

Se on kiva paikka olla ja elää

Onko sillä tarkoitusta? Jos on, mikä?

Aina kun olen tätä miettinyt, olen päätynyt seuraavaan lopputulokseen: en tiedä.

Uskotteko ikuiseen universumiin?

Hmm... luulen että uskon, tai ainakin luulen että uskon siihen mitä minä tajuan tällä kysymyksellä tarkoitettavan.

Onko olemassa asioita jotka eivät kuole/ovat ikuisia?

No, ilmeisesti ainakin universumi ... ja miksei tietenkin, eihän sitä tiedä vaikka sitä olisi itsekin...olen kuullut huhua että kaikki muut ihmiset ovat kuolleet jotka ovat eläneet, mutta sehän nyt tarkoittaa vain sitä että ne jotka ovat kuolleet, ovat kuolleet, sen sijaan ne jotka eivät vielä ole kuolleet, saattavat elellä ikuisesti.

Mietittekö tällaisia asioita? Onko niillä väliä?

Mietin kaikenlaisia asioita lakkaamatta, mm. tällaisia. En ole koskaan pitänyt taukoa näissä mietinnöissä joten en tiedä että onko näillä väliä minulle (sitä en tiedä onko niillä väliä joillekin muille olioille).

Liittyykö maailmankaikkeuteen jokin "sielu" tai "jumaluus", kehittyykö se jonkin tahdon mukaan? Onko tuo tahto maailmankaikkeuden sisäinen vaiko ulkopuolinen "manipuloija"?

Mitä maailmankaikkeus (teille) merkitsee?

Jahah jahah, olisipa kiva kun sana "tahto" olisi määritelty tarkasti sikäli kuin se tarkoittaa jonkin henkilön/henkilöllisyyden omaavan olion motiivia tehdä jotakin tai toimia yleensäkin niin en usko...no mutta, meneepäs tämä tosiaan hankalaksi selittää: siis minun nähdäkseni "tahto" ei tarkoita oikeastaan mitään, se on taas yksi näitä sanoja joita ihminen on kehittänyt siinä sivussa kun ajattelukyky on parantunut vuosisatojen saatossa, joskin sen seurauksena ajatusten käyttö (l. ajattelu) on suurimmaksi osaksi ollut päämäärätöntä hapuilua, varsinkin kun kysymykseen tulevat nämä ns. suuremmat totuudet (jotka ovat myöskin tätä samanlaista sivutuotetta joka ei siis vielä oikein johda mihinkään hedelmällisiin tuloksiin lähinnä sen vuoksi että näitä käsitteitä on tullut ihmisten ajattelumalleihin satunnaisesti / vailla motiivia).

äh, hankala selittää tekstimuodossa, pitäisi joskus puhua teidän kanssa ihan naamakkain, ei tästä mitään tule

Selityksenä sen verran että itse olen jo monta vuotta uskonut typistetysti seuraavankaltaiseen järjestelmään: jos jokin vaikuttaa johonkin niin se vaikuttaa.
Tahtoo sanoa sitä että maailma rakentuu osista joiden liikettä säätelevät luonnonlait (esimerkiksi fysiikan lait (joita ihminen tuskin vielä on kartoittanut kovinkaan pitkälle) ). Näin ollen liike on näennäistä, aika on näennäistä, tahto on näennäistä jne., siis jos nyt puhutaan näistä "suuremmista totuuksista"

hihi