|
HVPK
|
#1 kirjoitettu
10.11.2004 02:05
Iltapäivän kääntyessä punaiseen ruskoonsa on ajoittain
vaivalloista raahautua kohti kuoppaa, saati sitten
kohottaa kättänsä kohteliaaseen vilkutukseen ohikulkijoille,
matkustaessaan voipuneena ruumisvaunuilla - aivan
paikallaan, siten, ettei liikahtaakaan voi jaksaa.
Tuo väsymys on sinun omaksi parhaaksesi.
Nimittäin jos kurottaisit hieman... Ei, älä tee sitä!
Silloin näkisit, ettei kärry ole liikkunut enää aikoihin,
ja ne mitä luulit hevosiksi olivat alusta saakka kuivuneita
metwursteja ja syöveri on nyt aivan vieressäsi ja tuo hirvittävä
mies, niin, hän on tuonut kuopan luoksesi kun sinä et
itse jaksanut - ja hän, hän hymyilee saamattomuudellesi!
Tiedät nyt, että hän on Kreivi, hän ottaa mitä sinä jätät
tai et haluaisi jättää, kartanosi, tiluksesi, sisäkkösi,
jopa kokoelmasi intiasta tuomiasi tiikerintaljoja, hänen
luiseva kätensä kurottautuu kiilalle ja sinä tiedät että tuo
inhottava roisto ei kunnioita viemiään, ehei, hän tulee
lipomaan niitä törkyisessä labyrintissään.
Mutta lopulta kaikki ovat herrasmiehiä, sinä ja hän,
hän röyhelöpaidassaan, kädessään kauhtunut hamppuköysi...
Se on hänen lahjansa sinulle.
http://www.mikseri.net/kreivi/
|
Ladataan
