Mikseri.net

#42 kirjoitettu 18.05.2005 12:40

Portishead ei joskus penskana sitten auennut ei ensinkään. Myöhemmin kun aloin kuuntelemaan, niin on noussut yhdeksi parhaista levyistä Portisheadin nimikko levy.

Sama efekti kävi Crustation with Bronagh Slevin - Bloom -albumin kanssa. Ensimmäiset reaktiot olivat lähinnä "yh hyh mitä shittiä", mutta nykyään nousee tuokin albumi omalla ranking-listalla hyvin korkealle.

Molemmissa tuo naisen laulu vähän tökki junioriaikoina, kun pelkkä mättöbigbeat kelpasi, nyttemin sielukkaat tulkinnat herättävät kunnioitusta edellä mainittuja bändejä kohtaan..

#43 kirjoitettu 18.05.2005 16:30

Inteeki kirjoitti:
Sweetie kirjoitti:
En nyt juuri muista kappaleita, mutta Toolin Aeniman sisäistäminen vei kutakuinkin vuoden. Ja Lateraluksen kuusi kuukautta. Mutta kyllä olen jälkeenpäin nauttinutkin näistä ameriikanmusiikin helmistä. Jotai hyvää sieltäkin.


Ihan tieteellisestä mielenkiinnosta, jos joku levy uppoaa vasta vuoden jälkeen, niin miten jaksat koko sen ajan kuunnella musaa joka ei sinulle toimi? Aikamoista sinnikkyyttä täytyy kyllä löytyä.


Eikö totta. Mutta aivot puntaroivat kuulemaansa vielä pitkään, vaikkei kyseistä levyä ihan päivittäin soitakaan. Ainakin minulla. Ja lateralus osoittautui niin hyväksi, etten vain voinut antaa periksi.

#44 kirjoitettu 18.05.2005 23:22

Miles Davisin Bitches Brew. Ostin levyn ja aloin kuuntelemaan, ensi reaktio oli että mitä täällä tapahtuu. Lainasin levyn kaverille ja kehui sitä kovasti. Sitten kuuntelin sen uudestaan.. eikä vieläkään mitään järkeä. Sen jälkeen levy jäi hyllyyn kunnes tuli lainattua kirjastosta muita Milesin elektronisen kauden levyjä. Sieltä alkoi löytyä biisejä mihin pääsin mukaan ja kun sen jälkeen taas kuuntelin Bitches Brew:n niin sekin vihdoin kolahti. Nyt pidän siitä, paitsi sillon kun on krapula.

#45 kirjoitettu 18.05.2005 23:34

Scion kirjoitti:
Miles Davisin Bitches Brew. Ostin levyn ja aloin kuuntelemaan, ensi reaktio oli että mitä täällä tapahtuu. Lainasin levyn kaverille ja kehui sitä kovasti. Sitten kuuntelin sen uudestaan.. eikä vieläkään mitään järkeä. Sen jälkeen levy jäi hyllyyn kunnes tuli lainattua kirjastosta muita Milesin elektronisen kauden levyjä. Sieltä alkoi löytyä biisejä mihin pääsin mukaan ja kun sen jälkeen taas kuuntelin Bitches Brew:n niin sekin vihdoin kolahti. Nyt pidän siitä, paitsi sillon kun on krapula.


Juu, tuossa on kyllä levy jota en itse ole vieläkään kyennyt ymmärtämään, tosin ei ole läheskään ainoa, elektrooniselta puolelta ylipäänsä on hirrrveästi sellaisia. Toi nyt on kuitenkin ehkä parhaasta päästä esimerkkinä.

#46 kirjoitettu 18.05.2005 23:42

Onhan niitä monia. Jos biisi on sanoitettu jotenkin omalla tavalla ja omalla näkemyksellä niin tietenkin siihen on vaikea samaistua. jne. jopo jeiruiofh

#47 kirjoitettu 19.05.2005 00:48

aikoinaan photekin "modus operandi" tartti muutaman kuuntelu kerran ennenkun tajusi sen albumin mahtavuuden.

#48 kirjoitettu 19.05.2005 00:51

Mulla oli vissiin jotakuinkin sama suhde psykeen. Eka kelasin, että kaikki psyke on pelkkää narsketta ja tykyttävää bassoa. Tai no onhan se paljon sitäkin, mutta se oli ainoa kerros minkä psykestä kuulin. Sitten myöhemmin Astrixin ja Shponglen biisien myötä psyken ja psybientin loputon ääniavaruus ja visiot alko avautua.



niin tartteeko mieltä laajentavia ennenkun noi jutut sitten avautuu totaalisesti.. no idea..

#49 kirjoitettu 19.05.2005 12:47

Effekt kirjoitti:
Moondust kirjoitti:
Kyllä toi aloitusviestissäkin mainittu Ceebrolistics vei jonkun aikaa ennen kuin sen "hiffas", sekä sanoitusten että biisien osalta. Paras biisi Nollapiste.


Minulla henk koht ei ole 0. epn kanssa ollut koskaan ongelmia, minusta se on ollut aina yksi maailman mahtavimpia julkaisuja. Mutta esim murmurecordingssin Kasvot levy vei hetken aikaa ennen kun täysillä sytyin, sama koskee vanhempaa murmur materiaalia suurimmilta osin. Nykyään en kyllä vaihtaisi mihinkään. Minkäs sille mahtaa että ne äijät osaa uudistua aina niin, että kun uusi levy ilmestyy, ei ikinä tiedä mitä sieltä päälle putoaa. Mutta aina se on loppujen lopuksi iskenyt kovempaa kun mikään muu.

Effekt lisäsi vielä 09:12 08.12.2004

Täytyy vielä sanoa, että kun kuulin Serkkupoikien Tummut lättyä ensimmäisen kerran, niin olin hieman pettynyt. Nyt en ole kuunnellut oikeastaan viikkoon mitään muuta, ja vinyylisoittimestani on varmaan neula surkastunut kohta. Oi roope kuinka sinua palvonkaan!



Serkkupojat noin yleensäkin aukeni minullekin hieman viivellä. En kuunnellut aluksi Tulitus, tilitys ja tiputus- levyä kovinkaan keskittyneesti ja olin jotensakin pettynytkin. Sitten erään kerran poimiessa kotipihalla marjoja (olennainen kohta tarinaa) soi luureissani kyseinen levy - saundi ja sanat aukenivat ja olin myyty kyseiselle kaksikolle. Ja olen edelleen kahdesta yksinkertaisesta syystä: Roope K. on maailman paras saundien kehittelijä ja toiseksi Roope ja Hzä saavat aikaan loistavaa sanailua. Tummut-pläjäys kieltämättä teki vieläpä saman tempun.

#50 kirjoitettu 20.05.2005 17:33

rojola kirjoitti:
Scion kirjoitti:
Miles Davisin Bitches Brew. Ostin levyn ja aloin kuuntelemaan, ensi reaktio oli että mitä täällä tapahtuu. Lainasin levyn kaverille ja kehui sitä kovasti. Sitten kuuntelin sen uudestaan.. eikä vieläkään mitään järkeä. Sen jälkeen levy jäi hyllyyn kunnes tuli lainattua kirjastosta muita Milesin elektronisen kauden levyjä. Sieltä alkoi löytyä biisejä mihin pääsin mukaan ja kun sen jälkeen taas kuuntelin Bitches Brew:n niin sekin vihdoin kolahti. Nyt pidän siitä, paitsi sillon kun on krapula.


mitä ymmärtämistä tuossa levyssä pitäisi olla? eise ole sen kummempaa kuin hemmetin hyvää fuusiota.


No niinhän se on, mutta aluksi se kuullosti kaoottiselta sekamelskalta.

#51 kirjoitettu 24.05.2005 09:34

Hmm...Kaikki Nine Inch Nailsin biisit, joka ikisellä kuuntelukerralla löytää jotain uutta, esim. taustaääniä, soittimia joita ei ennen ole huomannut. Siksi se onkin niin hyvää muzaa.
Niin ja tietysti Eppu Normaali, joskus pienenä en älynnyt että kun uraani halkeaa niin se tuottaa lampun valkean...

spiritworld muokkasi viestiä 09:34 24.05.2005

#52 kirjoitettu 24.05.2005 09:47

Matti Nykänen - Markiisi de Sade

#53 kirjoitettu 26.05.2005 23:24

Wu-tang clanin tearz oli semmonen biisi mitä olin kuunnellu varmaan vuodenpäivät ennenkuin eräällä linkkimatkalla rupesin oikein kuunteleen, et mikä tässä nyt oikeastaan on homman nimi.. Useimmiten tulee kyllä muutaman kuuntelu kerran jälkeen paneuduttua itse sisältöön, mut tän biisin kohdalla ei jostain syystä niin ihan heti käynyt?!

siin biisissä on oltava jotain mystistä kun näin ei käynyt,
kai sen olis aikasemmin tajunnu jos olis ruvennu kuuntelee..

after the laughter, I guess comes the tears

#54 kirjoitettu 30.05.2005 15:11

Toolin lateralus ja Jeff Buckleyn grace albumit....mutta sittenku aukes ni oltiin monta kuukautta taivaissa!!!parhaimpia albumejahan ne on jotka ei heti aukea ja kestää kuuntelua...Ja jos vielä pystyy tekemään senlaisen pop-albumin...niin huh!

#55 kirjoitettu 30.05.2005 16:26

Kyllä ne on nuo Toolit ja Radioheadit. Ja Eelsit on kyllä niitä hitaimmin aukeavia, sillä vaikka ne eräällä tavalla aukeavat heti, syvenevät ne myöhemmin huomattavasti. On myös paljon musaa, mitä ihmiset on sanoneet että ovat hitaasti aukeavia levyjä/biisejä, mutta eivät sitten osoittaudu kuin vieläkin huonommiksi kuin mitä lupasivat alussa.
Esim. monet Pink Floydin ja Dream Theaterin biisit.

#56 kirjoitettu 31.05.2005 00:58

Varmasti todella monia kappaleita, mut ne on jo unohtunu... muutaman mainitakseni:
Aphex twin - start as you mean to go on
pet shop boys - i'm not scared
björk - possibly maybe & isobel

(tällä hetkellä nuo kappaleet kuuluu omiin suosikkeihin kyseisiltä artisteilta)

myös muutaman yhtyeen tuotanto on aluks ollu jotain ihan outoa mun korviin, mutta sit jossain vaiheessa vahingossa on kuunnellut enemmän ja todennut, että "mitä hittoa oon ajattellu sillon aikasemmin, koska täähän on aivan mahtavaa!!"

noin kävi mm. moloko:n, air:in ja beatles:in kanssa.