Mikseri.net

#2 kirjoitettu 18.12.2004 22:08

Oppimistarkoituksessa, varsinkin nuorempana. Tyydytyksen tunne on valtava kun on saanut jonkun mahdottomalta tuntuvan soolon vedettyä ainakin melkein niin kuin se alkuperäinen. En ole koskaan jaksaanut treenata teoreettisesti, esimerkiksi jotain skaaloja ylös alas, vaan matkimalla parempiani. Ja vaikka olen harrastanut "kopiointia" olen samaan aikaan (aina) tehnyt muuta, jopa täysin muunlaista omaa musiikkia. Kun on treenannut monenlaisia juttuja, on siihen oman musan tekemiseen paremmat valmiudet. Yksinkertaista, rakas Giraldo!

Mitä tulee tuohon coverbändihommaan, niin sitäkin on tullut kokeiltua. En nyt viitsi mainita mitä bändiä coveroimme (jotta maine ei tuhriinnu), mutta kyllä siinä on osittain sama juttu, eli oppiminen. Ja tässä tapauksessa alkuperäinen oli tehty niin hyvin, ettemme sitä pystyneet parantamaan esimerkiksi uudenlaisella sovituksella. Kyllähän sitä silti voi tulkita vaikka soittaisi periaatteessa samat nuotit. Esimerkiksi sooloissa soittelin vähän omiani vaikka olin ne alkuperäisetkin soolot opetellut. Loppua kohti enemmän ja enemmän.

Motivaatio syntyy myös yleisön palautteesta. Hyvät, tutut biisit uppoavat yleisöön varsinkin kun ne vedetään riittävän hyvin (ja alkuperäiselle riittävän uskollisesti). Mutta ei sitä coverkeikkailua loputtomasti jaksa, varsinkaan jos ei ole jotain muuta musiikillista henkireikää. Niin ja pakko tunnustaa, että totta kai myös raha on joskus motivoinut coverkeikkailuun. Ei pelkästään, mutta vähän

#3 kirjoitettu 18.12.2004 22:42

Hyviä pointteja esität kyllä, ei siinä mitään. Oppimistarkoituksessa olen toki itsekin opetellut joitakin osia toisten soitosta (äänien muodostusta, joitain skaaloja jne.), mutta koskaan en yhtäkään kokonaista sooloa (ok, tunnustan, tunnustan (!) Järvisen "I Will Stay":n laulumelodiaa myötäilevän soolon vedin nauhallekin lähes sellaisenaan). Siinä kuitenkin kävi niin, että tylsistyin suhteellisen pian koko hommaan. Tuntui, kuin olisi ollut joku helvetin jukeboxi.

Ensimmäiseen bändiini liityin 80-luvulla kaverin pyynnostä ja bändi veivasi yksinomaan Hurriganesin biisejä, työnimikin oli karmaisevasti "Hurriganes Band", perkele!

#4 kirjoitettu 18.12.2004 23:54

Giraldo kirjoitti:
Hyviä pointteja esität kyllä, ei siinä mitään. Oppimistarkoituksessa olen toki itsekin opetellut joitakin osia toisten soitosta (äänien muodostusta, joitain skaaloja jne.), mutta koskaan en yhtäkään kokonaista sooloa (ok, tunnustan, tunnustan (!) Järvisen "I Will Stay":n laulumelodiaa myötäilevän soolon vedin nauhallekin lähes sellaisenaan). Siinä kuitenkin kävi niin, että tylsistyin suhteellisen pian koko hommaan. Tuntui, kuin olisi ollut joku helvetin jukeboxi.

Ensimmäiseen bändiini liityin 80-luvulla kaverin pyynnostä ja bändi veivasi yksinomaan Hurriganesin biisejä, työnimikin oli karmaisevasti "Hurriganes Band", perkele!



Hehee, pelottavan samanlaisia kokemuksia löytyy multakin. Silloin kun meidän bändi veti Hurriganesia, en ollut ihan sillä tasolla, että olisin yrittänytkään soittaa Järvisen sooloja yksi yhteen. Kopiointivaihe tuli vähän myöhemmin, silloin kun Van Halen, Vai ja Satriani kolahteli. Ja ettei nyt täysin väärää kuvaa synny niin kyseisiltä heeboilta matkin muutamia juttuja enkä todellakaan väitä koskaan pystyneeni samaan kuin he...

Silloin mulla oli muuten myös pienenä harrastuksena tehdä transkriptioita kitarasooloista. Hyvin opettavaista oli sekin!

Kerrotaan nyt vielä sellainenkin anekdootti, että opettelin nuotista nuottiin mm. Final Countdownin soolon, jota en ole vieläkään onnistunut unohtamaan.

#5 kirjoitettu 19.12.2004 00:04

Joo. Oon soittanut joskus bändissä missä vedettiin covereita coverin jälkeen tarkasti esikuvaa mukaillen ja sitten kun ehdotin että kokeiltaisiin jotain omaa, sanoivat että "soitetaan mieluummin oikeita biisejä".

Enkä ymmärrä miksei siitä soittimesta ja soittotaidosta voida ottaa todella sitä iloa irti minkä suomaan se on tehty.

#6 kirjoitettu 19.12.2004 01:15

Minulla ei kärsivällisyys riitä perusoppienkaan treenaamiseen riitä, saati sitten toisten biisien kopioimiseen Hauskinta on soitella sitä mitä osaa.
Mutta oikeasti pitäs treenata enemmän, mutta mallia voi kyllä ottaa ammattilaisartisteilta.
Paras tai ainakin kuuluisin hyvin tehty cover on Hendrixin versio Bob Dylanin All Along the Watchtower -biisistä. Hendrix meni tekemään sen paremmaksi kuin Bob Dylan , kun Dylan soittaa sen nykyään samalla tavalla kuin Hendrix.
(Taidanpa mennä nukkumaan ennenkuin krapula alkaa )

#7 kirjoitettu 19.12.2004 01:51

Mutta nythän on vasta ilo ylimmillään ja ilta alussa. Olen tässä pari päivää pelännyt krapulaa niin paljon, etten ole uskaltanut antaa sen vielä iskeä päälle
Käväisin juuri kioskilla ostamassa 8 keppanaa lisää, kun nuo 10 aiemmin tuhoamaani loppuivat ns. kesken (täällä Istanbulissa voi käydä kiskalla 24 tuntia vuorokaudessa)...

Joo, kyllä se oli turhauttavaa, kun itsellä oli kymmeniä omia biisejä kasassa ja bändi soitti vain Hurriganesia. Kun yritti edes vähän muuttaa kuvioita vaikka sitten vain soolossa, kaverit suunnilleen lopetti biisin kesken ja sanoi, et "eihän se noin mene, vittu"

Olen samaa mieltä tuosta Hendrixin coverista ja siinä kiteytyy kenties maailman paras asenne coveriin: biisin tunnistaa, mutta esitystapa on kuin toiselta planeetalta ja enemmän Hendrixiä itseään...Toinen mielestäni aika hyvä versio on Claptonin "I Shot the Sheriff" cover. Sen sijaan en ole koskaan ymmärtänyt Gunnareiden "Knockin' On Heaven's Door" -versiota. Erotuksena Dylaniin vain särökitarat ja Axl:in epävireinen kiekuminen...Joo, Metallican "Whiskey in the Jar" -mukaelma toimii mielestäni varsin messeästi...Makuasioita nämä tietysti ovat.

#8 kirjoitettu 19.12.2004 01:55

theplan kirjoitti:
Ja ettei nyt täysin väärää kuvaa synny niin kyseisiltä heeboilta matkin muutamia juttuja enkä todellakaan väitä koskaan pystyneeni samaan kuin he...


Asiaa! Tosin, itse soittelin Hurriganesia "note to note"-periaatteella oppiakseni asteikkoja...

Van Halenia "temppujen" takia.

#9 kirjoitettu 19.12.2004 13:54

Giraldo kirjoitti:
MIKSI? Mitä iloa tuosta on ja jaksaako ihminen todella motivoitua veivaamaan täydellisiä kopioita illasta toiseen ja yleisöltä toiselle?

Ylempänä esitettyjen pointtien lisäksi sopii muistaa, että hyvien biisien soittaminen on yksinkertaisesti helvetin hauskaa. Suurimmalla osalla sunnuntaisoittajista ei ole samanlaista kunnianhimoa kuin sinulla selkeästi on, eikä täten juuri kiinnostusta kirjoittaa omaa materiaalia. Siinä tarvittaisiin pitkäjänteisyyttä, helvetisti työtä ja lahjojakin: Kaikki eivät pystyisi säveltämään omaa materiaalia vaikka haluaisivatkin. Miksi nuo eivät siis soittelisi vain lempibiisejään?

#10 kirjoitettu 19.12.2004 14:03

Mielestäni kaikenlainen kopiointi (siis suoraan kopiointi) on kyseenalaista, mutta onhan niitä "melkein kopio" kuultu useinkin....

Eihän siltä voi oikeastaan välttyä, jos ajattelee esimerkiksi konemusiikkia tai metalli, tai oikeastaan mitä vaan musiikkia.

#11 kirjoitettu 19.12.2004 14:25

Suora kopioiti:

a) Mahdollistaa joidenkin biisien kuuntelemisen livenä, joka on kuitenkin aina eriasia kuin levy.

b) Hyvää musiikkia on mukava soittaa. Jos sitä ei osaa tehdä itse, niin kivahan se on soitella kaverien kanssa biisekä mistä tykkää

c) Suora olemassa olevien biisien harjoittelu on monesti hyvää treeniä, jota ei läytännösä oikein koskaan voi korvata täysin omien biisien soitolla.

#12 kirjoitettu 19.12.2004 14:37

Hombre Muerto kirjoitti:
Giraldo kirjoitti:
MIKSI? Mitä iloa tuosta on ja jaksaako ihminen todella motivoitua veivaamaan täydellisiä kopioita illasta toiseen ja yleisöltä toiselle?

Ylempänä esitettyjen pointtien lisäksi sopii muistaa, että hyvien biisien soittaminen on yksinkertaisesti helvetin hauskaa. Suurimmalla osalla sunnuntaisoittajista ei ole samanlaista kunnianhimoa kuin sinulla selkeästi on, eikä täten juuri kiinnostusta kirjoittaa omaa materiaalia. Siinä tarvittaisiin pitkäjänteisyyttä, helvetisti työtä ja lahjojakin: Kaikki eivät pystyisi säveltämään omaa materiaalia vaikka haluaisivatkin. Miksi nuo eivät siis soittelisi vain lempibiisejään?


Tuo on kyllä totta, ei siinä mitään. Ainahan on kiva kaveriporukassa vaikka bilettäessä vetää akustisella tunnettuja biisejä, kun jokainen voi niihin jollain tavalla yhtyä...Itsestäni on vain tuntunut siltä, että vaikka covereita veivaisikin, niin ihan vaan mielenkiinnon vuoksi yrittäisi edes niihin tuoda jotain omaperäistä otetta.

Ironista tässä jutussa on se, että usein jopa keikkayleisö varsinkin ravintoloissa odottaa bändiltä tunnettuja veisuja. Meistä monella on varmaankin kokemusta siitä, että omia biisejä kotvan soitettua alkaa yleisän joukosta tulla kommentteja tyyliin: "soittakaa Paranoid" tai "soittakaa jotain tunnettua"

#13 kirjoitettu 19.12.2004 14:42

Giraldo kirjoitti:

Itsestäni on vain tuntunut siltä, että vaikka covereita veivaisikin, niin ihan vaan mielenkiinnon vuoksi yrittäisi edes niihin tuoda jotain omaperäistä otetta.


Samaa mieltä noin yleisesti ottaen, ja pidänkin eniten covereistä, joista on saatu jotenkin uudella ratkaisulla vedettyä joku uusi näkökulma siitä biisitä. Noh... Ymmärrän silti miksi ihmiset menevät cover keikalle, jossa bändi yrittää soittaa niitä biitles hittejä mahdollisimman autenttisesti.

#14 kirjoitettu 19.12.2004 14:44

Scorpinicus kirjoitti:
Mielestäni kaikenlainen kopiointi (siis suoraan kopiointi) on kyseenalaista, mutta onhan niitä "melkein kopio" kuultu useinkin....

Eihän siltä voi oikeastaan välttyä, jos ajattelee esimerkiksi konemusiikkia tai metalli, tai oikeastaan mitä vaan musiikkia.



Niin, tämän threadin alussahan ihmettelin lähinnä sitä nuotista nuottiin kopiointia, eli vaikkapa Jumpin soolon vetämistä yksi yhteen EVH:n originaalin kanssa (tästä tulikin mieleen, että joskus kauan sitten näin TV:stä pätkän Michael "lastenystävä" Jacksonin keikkaa, jossa keikkakitaristi kopioi yksi yhteen Eddien vetäisemän Beat It biisin soolon).

Vaikutteet näkyvät toki suurimman osan meistä musiikissa omissa kappaleissammekin, usein varsin vahvasti...

#15 kirjoitettu 21.12.2004 11:23

Giraldo kirjoitti:
Joo, kyllä se oli turhauttavaa, kun itsellä oli kymmeniä omia biisejä kasassa ja bändi soitti vain Hurriganesia. Kun yritti edes vähän muuttaa kuvioita vaikka sitten vain soolossa, kaverit suunnilleen lopetti biisin kesken ja sanoi, et "eihän se noin mene, vittu"


Tuo sinällään hauska , kun Hurriganesitkin ovat tehneet covereita jotka eroaa alkuperäisestä melko paljonkin ,ja ovat mielestäni alkuperäisiä parempia.
Esim . Suzie Q ja Love Potion Number 9 . Hurriganesien versioissa on vähän enemmän potkua.