Mikseri.net

#2 kirjoitettu 06.04.2005 20:50

Minäkin olen amatööri, ostin vasta muutama viikko sitten Samsungin digikameran. (O_o) Minullakin on tuo salama melkeinpä pakko olla aina, ellei kirkkaalla säällä kuvaa. Olen nyt muutaman päivän ajan saanut valokuvausharrastusta hyvään vauhtiin. Uutta kameraa en aio vähään aikaan ostaa, tällä on pärjättävä.

Valokuvaus on kivaa!

Tosin olen joskus huomannut, että valokuvatessaan jotain se itse kohde jää huomaamatta. Otan innoissani kuvan mutta en tajua ihastella sitä kohdetta. Näin kävi ainakin Barcelonassa viime kesänä.

#3 kirjoitettu 07.04.2005 08:30

ZätGä kirjoitti:
Nyt on tultu huomattua taas yksi puoli itsessäni - olen alkanut suorastaan rakastamaan valokuvaamista!


Mahtava harrastus. Tykkään kovasti.

Hyvää kuvakulmaa haetaan, valoa ja kohteen sijaintia.


Valokuvaaja joka ei ole sairaalliosen kiinnostunut valosta ei ole hyvä valokuvaaja.

Silti jos yritän ottaa kuvaa ilman salamaa, minulla pitäisi olla AIVAN tyystin vakaa käsi. Jos käteni vähänkin tärisee kuvasta tulee suttuinen ja epäselvä.


Pelkäämpä, että tuosta ongelmasta et välttämättä pääse paremmalla kamerallakaan kokonaan eroon. Valokuvaanjan on vain opttiva tuntemaan käsitteen valotusaika, aukko ja ymmärrettävä miten hyvin missäkin valossa voi ylipäänsä kuvata. Jos menet ulos suoraan auringon paisteeseen, niin tämä ongelma lienee katoaa?

Salamalla kuvista tulee keskimäärin aika rumia. Etenkin suoraan kohteeseen osoitetuilla kompakti salamoilla.

Eli, toivoisin, että te kaikki jotka 'harrastatte' valokuvaamista tai tiedätte näistä valokuvauskameroista paremmin, niin pistäkääpäs vinkkejä ja hintoja, jos todellakin mahdollista.
Kuvaan suurimmaksi osaksi vain luontoa ja tiettyä/yhtä kohdetta, johon haluan panostaa koko idean, eli lähietäisyydet ja pikselit olisivat myös olla hyvät kamerassa.


Kyllä minusta on helpointa lähteä liikke kysymällä pari kysymystä:

1) Hinta
2) Koko

Eli miten suuri kamera saa olla ja mikä on suurin mahdollinen hinta jonka on valmis pulittamaan. Sitten on jo helpompi lähteä etsimään sitä kameraa.

Itse kuvailen Minolta Dimege 7i:llä näppärä kamera. Ei tarvitse ruuvailla objektiiveja, zoomia on ja laatuakin riittävästi siihen mitä minä tarvitsen. Kompaktia ja kätevää.

#4 kirjoitettu 07.04.2005 08:44

Kamerointi on kyllä hyvä harrastus, vaikka siihenkin saisi rahaa uppoamaan vaikka kuinka. Kavereista löytyy pari enemmänkin kameroita harrastavaa ja olen saanut monia hyviä vinkkejä. Aika paljon kuvaamisesta oppii tekemällä itse mustavalkokuvia. Monista oppilaitoksista saattaa yllättäen löytyä pimiö sekä joku, joka osaa taasen neuvoa mitä siellä tehdään. Samoin valokuvauskerhot ja -yhdistykset tarjoavat usein mahdollisuuden pimiössä värkkäilyyn ja apuakin on taatusti sitä kautta saatavilla.

Itse kuvaamisessahan on monta kommervenkulaa. Jos vaikkapa käytössä on digitaalinen pikkukamera, kannattaa perehtyä mitä ominaisuuksia siitä löytyy. Jos kamerasta löytyy mahdollisuus säätää valotusaikaa tai aukkoarvoja, voi kameralla kikkailla jo lähes järjestelmäkameran tavoin. Ilman salamaa kun kuvailee, niin tosiaan usein valotusaika on sen verran pitkä, ettei käsivaralta kuvaus onnistu. Jalusta tai jokin muu tasainen pinta auttavat pitämään kameraa vakaana. Hyväksi havaittu väline on myös hernepussi, jonka päälle saa putken tai kameran hyvin aseteltua.

Ja minkälainen kamera kannattaa ostaa, riippuu tosiaankin siitä, mitä kameralta haluaa. Digi vai filmi, kompakti digi järkkärin ominaisuuksin vai digijärkkäri. Ainahan sitä pystyy hifistellä, mutta esim. nämä 10x optisella zoomilla varustetut digit vaikuttavat ainaski hintasuhteeltaan aika kivoilta. Itsellä on Canon A80, jossa kyllä kaikkia asetuksia pystyy säädellä itse, mutta valovoimaisuus ja värien toisto eivät kyllä ihan loistoluokkaa ole. Filmikamerana toimii isän vanhan EOS 1000.

#5 kirjoitettu 07.04.2005 09:14

carabus kirjoitti:

Jos kamerasta löytyy mahdollisuus säätää valotusaikaa tai aukkoarvoja, voi kameralla kikkailla jo lähes järjestelmäkameran tavoin.


Jos mitään kuvauksesta tahtoo koskaan ymmärtää, niin suosittelen heti aloittamaan siten, että lukee ensin teorian jostain nettisivulta tai kirjasta kuinka nuo aukot ja valotusajat toimivat. Sitten vain kuvamaan ja kokeilemaan ILMAN sitä automaattia. Sitten kun osaa kuvata ilman automaattia, niin vasta sen jälkeen alkaa käyttää taas sitä automaattia elämän helpottajana, jos siltä tuntuu. Auttaa huomattavasti ymmärtämään kuvaamista ja edesauttaa hyvin kuvien saamista.

#6 kirjoitettu 07.04.2005 09:31

Haava kirjoitti:
carabus kirjoitti:

Jos kamerasta löytyy mahdollisuus säätää valotusaikaa tai aukkoarvoja, voi kameralla kikkailla jo lähes järjestelmäkameran tavoin.


Jos mitään kuvauksesta tahtoo koskaan ymmärtää, niin suosittelen heti aloittamaan siten, että lukee ensin teorian jostain nettisivulta tai kirjasta kuinka nuo aukot ja valotusajat toimivat. Sitten vain kuvamaan ja kokeilemaan ILMAN sitä automaattia. Sitten kun osaa kuvata ilman automaattia, niin vasta sen jälkeen alkaa käyttää taas sitä automaattia elämän helpottajana, jos siltä tuntuu. Auttaa huomattavasti ymmärtämään kuvaamista ja edesauttaa hyvin kuvien saamista.


Juurikin noin. Itse inhoan, kun neuvoa kysyessä saa vastaukseksi liudan tuntemattomia käsitteitä ja nyt sitten jätin tuossa itse mainitsematta sanallakaan aukkojen ja valotusajan suomennuksesta. No parhaiten vastauksen kyllä löytää kirjastoiden pursuavista valokuvauskirja-antimista tai etsimällä tiedon netistä, esimerkiksi tuosta:
http://www.mizura.net/...

#7 kirjoitettu 07.04.2005 14:56

Vaikka tuollainen Canonin Ixus Digital myös tuolla jossain pyörii, valokuvausharrastukseni pyörii pääasiallisesti tuollaisen Pentax SF-7 filmijärjestelmäkameran ympärillä näin välineurheilusta puhuttaessa.

Maksoi käytettynä kaupassa 140 euroa ja tuttu hommasi sen mulle sitten satasella. Käytännössä kaikki järjestelmäkameran hyödyllisimmät ominaisuudet: Av (Kamera mittaa valotuksen. Aukon koko säädetään käsin ja kamera laskee sopivan valotusajan) ja Tv (Sama mutta toisinpäin, valotusaika säädetään käsin ja kamera laskee aukon), manuaali ja myöskin Manual-Lock, joka siis tarkoittaa valotuksen lukittamista. Osoitat vaikka kohdehenkilön kasvoja ja lukitset valotuksen, näin kuva valottuu kasvojen mukaan vaikka esim. tausta olisikin paljon kirkkaampi. Kamerassa on myös automaattitarkennus, mutta tykkään itse tarkentaa käsin koska se tuntuu jostain syystä kuitenkin nopeammalta. Tuosta löytyy myös salama, jonka toimintaa en ole parin vuoden käytöstä ja manuaalin selaamisesta huolimatta oppinut ymmärtämään, sillä on jokin oma tahto tai jotain. Plussaa on myös moottori rungossa, filkkaa ei tarvitse käsin siirtää vaan kamera tekee sen itse.

Rungon mukana tuli kohtuullisen laadukas Pentaxin 28mm-80mm objektiivi (millimetrit ilmaisevat siis objektiivin polttoväliä, pitkällä polttovälillä kuva on rajattu - siis "zoomattu". Päinvastoin, mitä pienempi polttoväli, sitä laajemmin objektiivi "näkee".).

No siis tähän päättyy vielä keskeneräinen sekaluentoni valokuvaustekniikasta ja kamerani ominaisuuksista. Netistä löytyy muutamia oikein laadukkaita valokuvausoppaita, suosittelen tutustumaan.

Niin siis sitä piti vielä sanomani, että käytettyjä järkkäreitä löytyy valokuvausliikkeistä joskus oikeastikin tosi halpaan hintaan (esim. yllämainittu).
Järkkärillä kuvaamalla oppii oikeasti jotain valokuvaamisesta: Ensin kuvataan, sitten kehitetään filkka ja sitten mietitään että miksi tästä tuli näin hyvä ja tästä näin hyvä. Digillä epäonnistuneet kuvat voi heittää heti roskakoriin turhia miettimättä.

Lisäksi esimerkiksi dialle kuvattaessa on se ehdoton etu, ettei kuvia tarvitse käyttää missään vaiheessa photarin läpi, sävyt ja värit on filmillä huippuluokkaa. Digikamera tuottaa hirveän näköisiä kuvia, joita ei kehtaa kyllä mihinkään laittaa ennen huolellista photoshoppailua värien ja sävyjen osalta.

K-mikko muokkasi viestiä 14:59 07.04.2005

Haava kirjoitti:
Salamalla kuvista tulee keskimäärin aika rumia. Etenkin suoraan kohteeseen osoitetuilla kompakti salamoilla.


Yleensä tulee joo. Mutta jos salama esimerkiksi heijastetaan jonkun pinnan kautta (valkoisen seinän tai katon kautta sisällä kuvattaessa, tai muuten esimerkiksi ihan sitä varten tehdyn valkoisen.. öh pyöreän hommelin kautta) tai vaikkapa pehmennetään valoa ohuella nenäliinalla tms. niin jälki on yleensä vielä parempaa kuin ilman salamaa. Riippuu toki hirveästi taas siitä, mitä kuvataan, missä kuvataan jnejne.

K-mikko muokkasi viestiä 15:02 07.04.2005

Haava kirjoitti:
Toisaalta niin ei ole pakko tehdä. Digissä on se hyvä puoli, että palautteen kuvaamisestaan saa nopeammin.


Aivan. Kyllä digikin oppimiseen kelpaa, jos oppia haluaa. Järkkärillä on pakko

#8 kirjoitettu 07.04.2005 15:00

K-mikko kirjoitti:

Ensin kuvataan, sitten kehitetään filkka ja sitten mietitään että miksi tästä tuli näin hyvä ja tästä näin hyvä. Digillä epäonnistuneet kuvat voi heittää heti roskakoriin turhia miettimättä.


Toisaalta niin ei ole pakko tehdä. Digissä on se hyvä puoli, että palautteen kuvaamisestaan saa nopeammin.

#9 kirjoitettu 07.04.2005 15:10

K-mikko kirjoitti:

Aivan. Kyllä digikin oppimiseen kelpaa, jos oppia haluaa. Järkkärillä on pakko


Onhan niitä digijärkkäreitäkin. Noh... Usko minua tässä: Ei ole.

#10 kirjoitettu 07.04.2005 16:24

Itse olen myös erittäin ihastunut valokuvaamiseen. Välineistö on vaatimaton; Canonin Dígital Ixus II:lla räpsin, mutta aivan kelpaavaa jälkeä silläkin saa. Osaaminen on vasta alkeissa eli rajausta, kuvakulmaa ja ulkoisia valolähteitä tulee käytettyä vähän paremmalla tekniikalla kuin joskus "turistikuvaillessa". Pidän suuresti makrokuvaamisesta, mutta välineistö rajoittaa sitäkin aika paljon. Mustavalkokuvien hienoutta olen vasta alkanut tajuta; niistä on käytännössä helpompi saada vaikuttavampaa ja dramaattisempaa jälkeä kuin värikuvista. Jotenkin tuntuu, että mustavalkokuva on ainoa oikea tapa kuvata henkilöitä, joita tuskin koskaan kuvaankaan enää värille. Salamaa käytän vain aniharvoin, koska pokkarin salama suorastaan surkea ja tekee sellaisen ikävän "ajovaloefektin". Yhtä kaikki, valokuvaaminen on kivaa!

PS: Jos joku osaa neuvoa ICC-profiilin käytön tai osoittaa jonkun linkin, josta voisin sitä opetella, olisin tuhannesti kiitollinen.

#11 kirjoitettu 07.04.2005 19:23

En tykkää hirveän värikkäistä kuvista, varsinkin, kun salama pilaa koko kuvan. Siksi mustavalkoiset kuvat ovat ihan ykkösiä!
Jonkinlaiset Erittäin värikkäät kuvat, mutta silti luonnollisennäköiset ovat kanssa erittäin kivoja. Yksinkertaiset kuvat, tilat, maisemat, ihmeellisyydet ovat kiinnostavia kohteita, joista pidän mielettömästi.

Minkälaisia kohteita te muut kuvaatte? Mustavalkoisia? Tavallisia vai erittäin värikkäitä, joita muokkaillaan ohjelmilla? Muokkaileeko joku ottamia kuvia enemmänkin? etc.
Itse käytän Adobe photoshop 7.0 tällä hetkellä. Mukava käyttää, helppo - eikä niin hirmuisen vaativa. Tulee kivaa jälkeä, varsinkin kun noita brushes -osiakin tultu latailtua ja niiden kanssa kikkailtua. Sitten käytän samalla Hp:n kuvankäsittelyohjelmaa ja paint shop pro 8, mutta enimmäkseen Adobe photoshopia. Paras minun valikoimastani.

Mutta kiitoksia erittäin paljon teille neuvoista ja kokemuksistanne (:
Jatketaan silti keskustelua!


ZätGä päätti vähän korjailla kömmähdyksiään19:24 07.04.2005

#12 kirjoitettu 08.04.2005 08:23

[ sam ] kirjoitti:

Mustavalkokuvien hienoutta olen vasta alkanut tajuta; niistä on käytännössä helpompi saada vaikuttavampaa ja dramaattisempaa jälkeä kuin värikuvista.


Sehän on ihan totta. Lisäksi väreissä on se suuri ongelma, että jos värimaailma on sotkuinen ja huono, niin se voi pilata muuten hyvän ja tasapainoisen kuvan.

Jotenkin tuntuu, että mustavalkokuva on ainoa oikea tapa kuvata henkilöitä, joita tuskin koskaan kuvaankaan enää värille.


Ahh.. Lempiaiheeseeni. Värillä henkilöiden kuvaaminen on vaikeampaa. Siksi jos ei osaa, niin mustavalko on kyllä ehdoton valinta. Värillä saa henlökuvauksessa silti esiin asioita, joita mustvalkoisesti ei saa... Toki sama pätee myös toisinpäin... Eli funtionaalisuuden mukaan kannattaa liikkua. Mitä tahdot saada irti juuri tuosta ihmisestä.

#13 kirjoitettu 08.04.2005 08:36

ZätGä kirjoitti:

Minkälaisia kohteita te muut kuvaatte?


Kaikkea taivaan ja maan väliltä (tähtiä, vedenalaiskuvia tai revontulia en ole harrastanut), mutta kyllä moderniin painottuu, että luonnon kuvaaminen ei jotenkin sykähdytä niin paljoa kuin rakennukset ja ihmiset.

Mustavalkoisia?


Niitäkin. Silti ikuinan haaveeni on aina ottaa värikuvia, joissa väritkin ovat harmoniassa (tai oikealla tavalla disharmoniassa). Vaikeampaahan se on ja siksi niin haastavaa.

Tavallisia vai erittäin värikkäitä, joita muokkaillaan ohjelmilla? Muokkaileeko joku ottamia kuvia enemmänkin? etc.


En nyt oikein ymmärrä tätä "värikkäitä" juttua? En tietenkään tee mitään "yli buustaus saturaatio"-kuvia, jos siihen viittasit. Noh.. Photarilla leikin kuvien kanssa ihan duuniksi asti. Harrastuksena protarointi on ihan kivaa, vaikka en sitä suoraan valokuvaukseen sotkisikaan.

#14 kirjoitettu 11.04.2005 00:59

Haava kirjoitti:
Väritkin ovat harmoniassa (tai oikealla tavalla disharmoniassa). Vaikeampaahan se on ja siksi niin haastavaa.


Kyllähän se värimaailma kuvassa yleensä toimii parhaiten niin, että siellä värien sopusoinnun keskellä on myös vähän sinne sopimattomia värisävyjä. Samoin kuin biisistä tekee yleensä kiinnostavamman se kun sinne harmonian sekaan viljellään hyvin harkitusti kevyitä dissonansseja.

#15 kirjoitettu 11.04.2005 11:02

K-mikko kirjoitti:

Kyllähän se värimaailma kuvassa yleensä toimii parhaiten niin, että siellä värien sopusoinnun keskellä on myös vähän sinne sopimattomia värisävyjä.


Keskimäärin kyllä, mutta kyse on niin paljon siitä funktiosta. Itse tykkään kyllä suunnattimasti myös väriharmoonisista kuvista, joissa se kuvan kulma tai pointti on saatu aikaan jollain toisella keinolla kuin niillä väreillä. On niin monta tapaa tehdä se särmä/kulma. Sekä musiikissa, että kuvissa. Värit ovat vain yksi keino.

#16 kirjoitettu 12.04.2005 11:43

Jaijot kirjoitti:

Itse en sitä ilmeisesti tajua mutta minulle kyllä huomautellaan keskimääräistä pahemmasta valokuvausinnostuksestani. Verrattuna erääseen ystävääni en vain osaa pitää itseäni niin fanaattisena mutta ehkä se johtuu siitä että kyseinen heppu onkin sitten jo niin ylettömän asiaan vihkiytynyt.


Heh.. Tulee mieleen eräs tuttu, jonka vaimo odotti lomamatkalla 3 tuntia kun mies kuvasi ja kyttäsi yhtä sisiliskoa. Heh... Ovat tietääksenio vielä naimisissa.

Tämä tekee tietenkin esimerkiksi nopeat tilanteet hiukan hankaliksi ja monta kertaa onkin hyvä kuvaustilanne mennyt sivu suun kun en ole ollut tyytyväinen esimerkiksi tarkennukseen.


Noh.. Ei se automaattitarkennuskaan mikään graalinmalja ole.

Filmille kuvatessa tulee ehkä miettineeksi liikaakin sitä mistä viitsii kuvan ottaa, ainakin jos on köyhä (filmikin maksaa).


Se muuten oikeasti maksaa yllättävän paljon. Vähänkin kun enemmän kuvaa, niin tykkää digistä kyllä. Monta hyvää kuvaa tullut otetteua, jotka olisivat saattaneet jäädä filmillä väliin. Taitolaji tosin sekin.

Kummassakin formaatissa on etunsa. Digi on "helpompaa" paljon helpomman korjailun ja vedostamisen kannalta, mutta jotenkin valjumpaa. Ja mieluummin otan rakeet kuin pikselit suurennoksissa, siitä ei ole epäilystäkään.


Pikselit? Tarkoittanet tasaisen pehmentymän? Mutta jooh... Minusta rakeiden ja tasaisen pehmentymän välinen valinta on vähän tapauskohtaista.

Pahinta mitä valokuvalle voi tehdä on käyttää suoraa salamavaloa pääasiallisena valonlähteenä. Se tekee kaikesta rumaa.


KYLLÄ. Silti suporakin salama on kätevä apu monessa tilanteessa, kun valo ei esim. ihan riitä tai ulkona päivänvalossa makrokuvaan vähän lisävaloa.

#17 kirjoitettu 12.04.2005 12:58

Jaijot kirjoitti:

Tarkoitan nimenoman pikseleitä. Totta kai kyseessä on tapauskohtainen asia, mutta et voi kieltää sitä että pikselit ja digikameran kohina pakkauksesta puhumattakaan saattavat tulla näkyviin suht äkkiä kuvia yhtään suurempina vedostettaessa.


Pikselit eivät tule ikinä näkyviin, kun suurennus tehdään oikein. Kuva vain on sumea pikselitarkkuudenloppumisen jälkeen. Se miten nopeasti kuva alkaa sumentua riippuu puhtaasti pikselimäärästä. Voin sanoa, että ns. "Super-A3" kokoiset kuvat näyttivät vallan hyviltä 8 magapikselin kamerallakin kuvattuna. Noh.. Ammattilaisilla on sitten vielä parempia vehkeitä, jos sen kuvan tahtoo todella tarkaksi. Se on sitten eriasia tarvitseeko noin iso kuvan olla niin tarkka, kun optiikkankin kanssa on jo usein ongelmia noissa.

Ja rakeet ovat kuitenkin aina mukavamman näköisiä kuin pikselit saati jpg-pakkaus.


Tietysti.

Huh. Ja jos katsot perinteistä kuvaa ja digikuvaa niin näet kyllä sen huiman eron informaation määrässä.


Riippuu toki pikselimäärästä ja filmin jäykkyydestä.

#18 kirjoitettu 12.04.2005 13:15

Jaijot kirjoitti:

Tässä välissä huomautan että minä olen varsinainen pikselinnussija joten se mikä on hyvää laatua ei kuitenkaan ole sama asia kuin se mikä voisi olla parasta
Joissakin asioissa olen hifisti.


Mitä on hyvä kuva. Itse olen huomannut, että kun kannan mukana järkkäriä jossa saa ruuvailla niitä objektiiveja, niin otan huonompia kuvia. Kun Minulla on Jees laatuinen 7x zööminen kompakti digi peli, niin kuvista tulee parempia. Se on vähän sama kuin jos äänittää hyvällä mikrofonilla huonoa bändiä tai toisinpäin homma.

Ihan käypäähän noilla saa toki perus kuluttajatason digeilläkin aikaiseksi, mutta kun on asiaan perehtynyt ja nähnyt tuota vähän korkeamman tasoistakin settiä niin ei voi olla tekemättä vertailua.


Kyllä minä eron huoomaan. Helposti. Monella olen kuvaillut.

Kukin toki kuvatkoon käyttötarkoituksiinsa sopivimmalla välineistöllä.


Niimpä. Siten saa aikaan hi-feimmät kuvat.

Haava muokkasi viestiä 13:15 12.04.2005

#19 kirjoitettu 12.04.2005 13:17

Jaijot kirjoitti:

Jäykkyydestä? Pikemminkin herkkyydestä


Filmin jäykkyys.. Filmin herkkyys... Ero on vähän sama kuin pöydän suurudella tai pöydän pienuudella. Sama asia.

#20 kirjoitettu 12.04.2005 13:36

Jaijot kirjoitti:

tuskin voit sanoa että hyvälle kuvalle olisi eittämättä haittaa siitä että se on korkealaatuisempi esim niin että se on kuvattu hyvälle filmille joka tuo sävyt ja kontrastit esiin toisin kuin joku kaapin takaa löytynyt 5 vuotta siellä lämmennyt pirkka-filmi.


Hmm.. Olen minä kuvamaailmassakin lo-fi ihmisiä, mutta jooh. tietysti ole oikeassa jos sitä aspektia ei nyt oteta mukaan.

Ja olen itsekin ottanut parempia kuvia digipokkarilla kuin jollakin überkameralla.


Näihän se on.

Ei kamera ole valokuvassa pääasia vaan se kuva. Jos kamera häiritsee kuvaamista silloin se on huono, oli se sitten kamerana hyvä tai huono.


Niinhän se on. Toki se laatu tekijä on todellinen aspekti myös. Digissä ja filmissä on vielä se, että se on vähän sama kuin vertaisi putkietuastetta ja transitorietuastetta. Kyllähän on selvää, että huippu transitori on hi-fi:mpi millä tahansa perinteisillä hi-fistisyyden mittareilla, mutta silti useimmat pitävät putkivahvarin saundista. Se ero sillä tosin on, että trensistori ei ole samalla tapaa kätevä suhteessa putkietuseen, kuin kameramaailmassa. Kyllähän digi tuo kätevyyttä... Eikä suinkaan vähiten sen johdosta, että pimeämmässä kuvaaminen on niin järjettömästi mukavampaa.

Itseasiassa täytyy sanoa että ensi kertaa kuulen tätä termiä käytettävän. Tai ainakaan en muista kuulleeni sitä aikaisemmin. Yleensä puhutaan herkkyydestä tai niin, ISOsta. Joskus puhuttiin ASAsta mutta käsittääkseni nykyään vähemmän.


Se valokuvaus friikki, josta puhuin aiemin käyttää termiä jäykkyys. Siitä se on tarttunut. Jooh.. Herkkyys on yleisempi muoto, mutta eivätköhän molemmat ole ihan ymmärrettäviä, koska jäykästä filmistä kuitenkin puhutaan yleisesti jäykkänä.

#21 kirjoitettu 13.04.2005 10:54

Jaijot kirjoitti:
Siitä filmin jäykkyydestä vielä sen verran että taitaa olla kyllä asianomaisten/seudun omaa slangia. Ei tullut vastaan missään vaikka koetin vähän katsella eikä se kaverikaan tiennyt vaikka on valokuvaliikkeessä töissä.


Minulla on 70-luvulta oleva valokuvaus kirja, jossa tuota termiä käytettiin. Olisikos se vanhentunutta sanastoa?

#22 kirjoitettu 15.04.2005 18:27

M.Chesalkin kirjoitti:
Minä en usko digikuvien ja kameroiden tulevaisuuteen. Minusta vaikuttaa suuresti siltä että ihmiset kuitenkin palaavat takaisin tuttuun ja turvalliseen manuaaliseen filmikameraan.


Filmikameroiden käyttäjät eivät vamasti ole katoamassa mihinkään. Kyllähän LP-levylläkin on vileä kannattajansa. On silti kohtalaisen selvää, että tulevaisuus on pitkälti digi-aikaa.

Minä olen ottanut n. 2 vuotta kuvia digikameralla ja se todellakin oli minulle vain hetken huumaan. Nyt olen palannut takaisin Minolta SRT101.n ja mustavalkoisen filmin pariin. Onhan tuo kallista teettää omat kuvat, ja vielä mustavalkoisena joka maksaa 18€, mutta se on sen arvoista.


Filmissä ja mustavalkokuvissa on edottomasti omat etunsa digi/värikuviin nähden. Jos niistä tykkää kannattaa ehdottomasti valita filmi.

Eikö olekin paljon mukavampaa kun lapsen lapsen lapsetkin voivat katsoa millaisia kuvia iso-isät on ottanut? En usko että digikuvat tulevat säilymään yhtä pitkään.


Kyllä. On kivaa, että lapsenlapset voivat katsoa millaisia kuvia on ottanut. Digitaalien tallennusmuoto on silti ainoa mahdollissuu, jos tahtoo, että lapsenlapsenlapselapsenlapset voivat katsoa niitä kuvia alkuperäisessä muodossa. Tähän tosin riittää, että kuvaa filmille ja digitoi lopputuloksen. Tosin digitaalinen säilyvyys tarkoittaa sitä, että tallennusalusta pitää uusia tasaisinväliajoin. Toisaalta taas kuvien laatu ei tässä prosessissa yhtään kärsi, joten sitä voi tehdä loputtomasti.

Digi eivätkä analogi kuvat säily pitkään, jos niitä ei säilytetä kunnolla. Ainoa ero on se, että digin saa asianmukaisesta tallennettja ja uusimalla talletusalustan säilymään teoriassa vaikka ikuisesti.

Joten suosittelen todella lämpimästi että kaikki jotka haluavat osata ottaa kunnon kuvia (eikä vain täyttää muisti korttia turhilla kuvilla) menevät hommaamaan täysin manuaalisen filmikameran ja ostavat mustavalkoista filmiä.


Jos tahtoo mustavalkokuvia, niin kuvaa niitä. Jos tykkää filmikuvista niin kuvaa niitä. Itse tykkään myös värikuvista ja digitaalinen maailma antaa hyvät mahdollisuudet kuvata niitä, joten käytän digiä. Filmissä on toki monia kiehtovia ominaisuuksia digiin nähden, että annan kyllä arvoa niillekin. Tärkeintä on kuitenkin, että kuva on hyvä vaikka se olisi kuvattu HP-digipokkarilla tai camera obscuralla tinafoliolle.

Kyllä sen sitten muutaman ensimmäisen rullan jälkeen näkee onko valokuvaajan ainesta vai ei.


Toiset oppivat hitaammin. Toiset nopeammin. Tärkeintä, että itse harrastaminen on kivaa.

#23 kirjoitettu 15.04.2005 18:30

Jaijot kirjoitti:

Itse en toki täysmanuaalistani digipokkariin vaihtaisi missään nimessä


Jeps. Ne nyt ovat yhtä verannolliset kekenään kuin kirves ja saha. Kummalla puuta kannattaa leikellä? Itse en pokkaria omista (en digi, enkä filmi) mutta kyllä sellainen ördäysmakeraksi olisi hyvä. Niillä saa hyviä kuvia.

#24 kirjoitettu 15.04.2005 18:35

Haava kirjoitti:
Vaikka se olisi kuvattu HP-digipokkarilla tai camera obscuralla tinafoliolle.


Tinafoliolle? Valista minua mistä on kyse. Googlekaan ei tiennyt...

Camera Obscuralla aka. neulanreikäkameralla olen kyllä kuvannut suoraan mv-vedospaperille. Siinäkin yksi erittäin kiinnostava valokuvauksen ala.

Näittekö sitä kun Hesarissa oli juttu neulanreikäkameroista ja ohessa muistaakseni peräti vuoden valotusajalla otettu valokuva. Siinä kuvassa näkyi taivaalla kivat raidat jotka aurinko jätti kulkiessaan useaan kertaan halki taivaan...

#25 kirjoitettu 15.04.2005 18:44

K-mikko kirjoitti:

Tinafoliolle? Valista minua mistä on kyse. Googlekaan ei tiennyt...


Tietynlaiselle tinafoliolle pystyy kuvaamana suoraan kameralla. Se blurraa kuvaa älyttömästi ja valotusaika on käytännössä ikuisuus. Se oli jossain esimerkkinä lo-fi kuvauksen äärilaidasta, koska lopputolos on niin huono ja kuvista tulee niin erikoisia. Kuvittele nyt sellainen 2 väri (ei harmaasävy) kuva tinafoliolla, kun valotusaika on ollut koko päivä. Noh... Ei ole mikään yleinen kikka, mutta yksi heppu tosiaan harrasti kuvausta obscuralla omituisille materiaaleilla ja hänestä oli muinoin juttu lehdessä.

#26 kirjoitettu 17.04.2005 02:56

Haava kirjoitti:
Tietynlaiselle tinafoliolle pystyy kuvaamana suoraan kameralla. Se blurraa kuvaa älyttömästi ja valotusaika on käytännössä ikuisuus. Se oli jossain esimerkkinä lo-fi kuvauksen äärilaidasta, koska lopputolos on niin huono ja kuvista tulee niin erikoisia. Kuvittele nyt sellainen 2 väri (ei harmaasävy) kuva tinafoliolla, kun valotusaika on ollut koko päivä. Noh... Ei ole mikään yleinen kikka, mutta yksi heppu tosiaan harrasti kuvausta obscuralla omituisille materiaaleilla ja hänestä oli muinoin juttu lehdessä.


Niin no joo. Kyllähän mun vanhan pianon etulevyssäkin oli aika selvä rajaus, joka syntyi kun kansi oli ollut pitkään auki ja päivittäinen auringonpaiste oli osunut vain kahteen kolmasosaan etulevystä.

#27 kirjoitettu 17.04.2005 16:52

K-mikko kirjoitti:

Kyllähän mun vanhan pianon etulevyssäkin oli aika selvä rajaus, joka syntyi kun kansi oli ollut pitkään auki ja päivittäinen auringonpaiste oli osunut vain kahteen kolmasosaan etulevystä.


Tuo oli hyvin pitkälle ideana siinä. Oli muuten hieno kuva puista taivasta vasten siinä metallipaperilla. Sen piti olla jotain tiettyä foliota, että se oikeasti toimisi alle päivän valotusajoilla se kuvaus. Heh... Hieno kuva tuli jokatapauksessa kun siinä oli metalliväritys koko kuvassa.

#28 kirjoitettu 18.04.2005 09:34

M.Chesalkin kirjoitti:

Myönnän, digikameroissa on se hyvä ja huono puoli että miltei jokainen saa vahingossa onnistumaan 1/50 digikuvasta.

Hyvää siinä on se että jokainen voi tuntea itsensä oikein mestarilliseksi kuvaajaksi aina silloin tällöin.


Mikä siinä oli sitä huonoa?

Minä en kuitenkaan itse voi antaa paljon arvoa digikuvaukselle koska: Sinun ei tarvitse ottaa huomioon valoisuutta, kuvaus kulmaa, onko kuvassa jotain turhaa/ liikaa, onko tarkennus kohdallaan jne. jne. Eli kun otat digikuvia, sinun ei tarvitse tehdä itse paljon mitään koska voit ottaa kuvia niin paljon kuin muistikortille mahtuu eikä tietokoneelle siirtäminen maksa mitään (tuo ilmainen tiedon siirto on kyllä ihan hyvä asia.) Toisin kuin filmille, filmille ottaessa pitää miettiä ennen kuin ottaa kuvan.


Oletko sinä ihan sekaisin? Kyllähän hyvän digikuvaajan pitää miettiä valotusta, kuvauskulmaa ja muuta sommittelua ihan siinä missä filmikuvaajankin. Ei ihme, että et digillä enää kuvaa, jos et viitsinyt pohtia miten kuviasi rajaat tai niitä sommittelet. Sinä et voi antaa arvoa digikuvaukselle, koska siinä turhien kuvien ottaminen on ilmaista? Eihän kukaan pakota ottamaan niitä turhia kuvia? Jos osaa jo kuvata (kuten jo ymmärsin, että sinä osaat?), niin mitä pahaa siinä digikamerassa on? Siis jos sommittelee ne kuvasta ja ihan pohtii rajausta ja tarkennustakin?

Siinä ei kylläkään ole mitään järkeä että kaikki yritetään saada digitaaliseen muotoon. Mitäs sitten sanotaan jos/ kun tämä digitaalinen leikki loppuu? "HUPS."???


Sitten kaivetaan ne digikameran korteilt teetetyt valokuvat esiin.

Niin, ja monet eivät opi ikinä.


Niimpä. Ihan sama kuin runoudessa, maalauksessa, soittamisessa tai jonglöörauksessa. Tosin sekin riippuu aika pitkälti siimä mitä tarkoitetaan käsitteellä "ei opi".

Valokuvaaminen on oikein hyvä harrastus.


On. Sekä diginä, että filmille.

#29 kirjoitettu 18.04.2005 12:50

M.Chesalkin kirjoitti:

Ne tuuri kuvat. Sitten ollaan suuria kuvaajia. Ei hyvien kuvien ottaminen ole mitään rallattelua vaan rankkaa työskentelyä. Saahan sitä leikkiä tietenkin, kyllä minäkin leikin.


Kyllä hyvän kuvan saattaa saada leikilläänkin. Mitä helvetin väliä sillä on jos niitä tulee helposti niitä hyviä kuvia? Minusta on aivan sama miten se hyvä kuva on syntynyt. Siinä milessä olen kuitenkin samaa mieltä, että toki on tyhmää pitää itseään suurena valokuvaajana jos on ottanut yhden hyvän kuvan tuurilla. En vain tajua miten se tekee digikeroista yhtään huonompia.

Tottahan se on, jos voit aina ottaa uusiksi niin miksi jaksaisit kantaa kokoajan huolta siitä millainen on loppu tulos? Tässä vaiheessa digikuva menettää arvonsa.


En tajua vieläkään mitä tarkoitat. Minä kuvaan digillä ja kannan kyllä huolta millainen lopputulos on, sillä minusta 10 keskinkertaista kuvaa on aina huonmpi asia kuin yksi hyvä. Silti olen sitämieltä, että vapaus ottaa paljon kuvia ainakin itselläni parantaa sitä hyvien kuvien määrä. Se ei paranna onnituneiden otosten määrä, mutta mitä merkitystä kun hyvien kuvien määrä lisääntyy. Jos jollakulla käy toisin, niin eikun kuvamaan filmille sitten. Omien korvien välissä se silti sen ongelam on ei kamerassa.

Otetaanpa muutama esimerkki oikeasta elämästä:
Äitini (joka on ottanut valokuvia koko ikänsä, eli ns. osaa ottaa niitä) joutui tässä keväällä ottamaan minun digikameralla kuvia erääseen lehteen (kerron heti kun ne ovat siellä lehdessä niin pääset katsomaan, jos ovat),
kuvista oli hyviä noin 6 ja kuvia oli 45(?).


Jos hän olisi kuvannut filmi kamralla, niin hän olisi saattanut ottaa 8 kuvaa, joista 5 olisi olisi ollut hyviä... Mitähän muuten jos hänelle anttaisiin loputon varasti ilmaista filmiä ja kihitystä. Tulisiko hänestä sitten huono kuvaaja, kun hän lakkaisi miettimästä miten kuvaa. Aika outoa.

Miksi siis hyvä filmikuvaaja ei onnistunut suurimmassa osassa kuvista, vastaus oli:
No kun mie ajattelin että niitä vois ottaa useemman ku ne huonot voi aina poistaa ja jne. Eli ei jaksanut keskittyä kun halusi vain paljon kuvia.


Jos joku suhtautuu noin tyhmästi kuvaamiseen, niin hän ei sitten ole hyvä digikuvaaja, vaika olisi hyvä filmikuvaaja. Edeleen hänen ongelmasa oli korvien välissä. Pyrkii ottamaan hyviä kuvia ja ottaa silti paljon kuvia, niin onnituneiden otosten määrä kasvaa vielä filmistäkin.

"Mitä pahaa siinä digikamerassa on??" Eihän tässä mistään pahasta olla puhutta vaan hyvistä ja huonoista puolista. Mitä enemmän kortille mahtuu, sitä vähemmän ajattelee mitä ottaa.


Jos joku on oikeasti niin urpo, että lakkaa ajattelemasta kuin kuvaaja vain siksi, että filmi ei maksa, niin empä viitsi mitään kauhean mairittelevaa saoa hänen älykkyydestään.

Sitten kaivetaan ne digikameran korteilt teetetyt valokuvat esiin.


Selvä, eli ensin ne kuvat halutaan säilyttää digitaalisesti mutta sitten ne kuitenkin halutaan fyysiseen muotoon.


Kyllä. Näin voidaan valita vain ne otokset jotka tahtoo saada fyysiseen muotoon. Filmi ei maksa ja pimeässä on kivampi kuvata. Monta hyvää syytä kuvata digillä.

#30 kirjoitettu 18.04.2005 13:23

Yksi konkreettinen tekninen seikka, miksi en henkilökohtaisesti pidä digikuvauksesta, on digikameran objektiivin rakenteesta ja pienestä koosta sekä kennon kinarifilmiin verrattuna pienestä koosta johtuva älytön syväterävyys. Kuvatessani järkkärillä, rajaan usein kohteen käyttäen hyväksi mm. tarkkuusaluetta. Kohde tarkka, tausta epätarkan sumuinen.
Digikamerassa tarkennuksella on aika pieni merkitys, kohdetta ei yksinkertaisesti saa irti taustasta tarkennusta käyttäen. Ainoastaan ehkä makrokuvattaessa, kun kuvataan oikein läheltä. Se taas ei johda muilta osin haluttuun lopputulokseen, vaikka tausta onkin epätarkka.

#31 kirjoitettu 18.04.2005 13:30

M.Chesalkin kirjoitti:

Jos sinnulle annettaisiin mahdollisuus tehdä joku asia toisin tai uudestaan elämässäsi, tekisitkö? Kyllä?


En, kun ei nyt tule mitään mieleen mitä tekisin toisin.

[laiansu]
Elämässä ei tietenkään ole mahdollista tehdä jotain pieleen mennyttä uudestaan mutta digitaalisesti se on mahdollista. Näinhän me jokainen voidaan olla mestareita?


Se olisi minusta van hyvä asia, jos me jokainen voisimme olla valokuvauksen mestareita. Harmittavaa kyllä emme voi, sillä digikamera ei tee kenestäkään hyvää kuvajaa vaikka väittäisit kuina niin. Se ei myöskään anna mahdollisuutta pala ajassa ttaksepäin ottamaan sitä hyvää kuvaa.

Korvien välissä? Totta tosiaan, jos otat paljon kuvia kun tiedät että voit ottaa paljon ilmaiseksi niin sinun päässä on vikaa? Hyvä juttu, hyvin monella on ilmeisesti vakavia ongelmia.


Jos otat paljon AJATTELEMATTOMIA kuvia kun filmi on ilmasta, niin kyllä... Eipä ole kovin fiksu kuvaaja.

Jos joku on oikeasti niin urpo, että lakkaa ajattelemasta kuin kuvaaja vain siksi, että filmi ei maksa, niin empä viitsi mitään kauhean mairittelevaa saoa hänen älykkyydestään.


Väitätkö tosiaan ettet itse koskaan ota turhia kuvia digikameralla?


Otan. Entäs sitten? Tuhoan ne pois ja säästän hyvät kuvat. Hyvien ruutujen määrähän se ratkaisee eikä huonojen? Se ei silti tarkoita, että lakkaan ajattelamsta kuvaamista kun otan digikuvia.

Ja monta hyvää syytä kuvata filmillä.


On, mutta perustelusi digin huonoudesta ovat minusta edeleen ihan käsittämättömän huonoja.

#32 kirjoitettu 18.04.2005 13:32

K-mikko kirjoitti:
Yksi konkreettinen tekninen seikka, miksi en henkilökohtaisesti pidä digikuvauksesta, on digikameran objektiivin rakenteesta ja pienestä koosta sekä kennon kinarifilmiin verrattuna pienestä koosta johtuva älytön syväterävyys. Kuvatessani järkkärillä, rajaan usein kohteen käyttäen hyväksi mm. tarkkuusaluetta. Kohde tarkka, tausta epätarkan sumuinen.
Digikamerassa tarkennuksella on aika pieni merkitys, kohdetta ei yksinkertaisesti saa irti taustasta tarkennusta käyttäen. Ainoastaan ehkä makrokuvattaessa, kun kuvataan oikein läheltä. Se taas ei johda muilta osin haluttuun lopputulokseen, vaikka tausta onkin epätarkka.


Niin. Olet aivan oikeassa. Suurin aukko takaa digillä usein aika suurenkin syvyysterävyyden. Tuo eittämättä on yksi digin ongelma tai hyväpuoli, riippuu miten asiaa katsoo. Toisaalta taas tuo on minusta juuri se digin vahvuus, kun saa ison syvyysterävyyden... ja ennenkaikkea koska juuri tuo ominaisuus helpottaa pimeämmässä kuvaamista.

#33 kirjoitettu 18.04.2005 14:05

Jaijot kirjoitti:

Jos esimerkiksi jostakin henkilöstä haluaa ottaa muotokuvan, on hölmöä ottaa vain yksi kuva joka pahimmassa tapauksessa saattaa olla syystä tai toisesta tärähtänyt, silmä räpsähtänyt tai vaikka sattumoisin epäotollisemmasta kulmasta kuin jokin toinen kuva.


Nimenomaan muotokuvauksessa on kyllä kaikkein keskeisintä sekä omata hyvä intuitio sen kuvattavan suhteen, että ottaa paljon niitä kuvia. Toki ensimmäisellä voi vähän korvata jälkimmäistä ja toisinpäin, mutta molempien yhdistelmällä tulee kyllä parhaat henkilökuvat.

#34 kirjoitettu 20.04.2005 13:03

valokuvaaminen ja kuvataiteilu kiinnostaa siinä määrin että välillä tuleeaukea-sivustoa selailtua. Sinne vaan kuvia ja kukkaruukkuja.

#35 kirjoitettu 21.04.2005 09:14

M.Chesalkin kirjoitti:

Digikamera:
+ Näkee tuloksen heti - Helpottaa mahdollisesti pieleen menneen kuvan uudelleen ottamista
+ Kulkee helposti mukana - Ei vie paljon tilaa ja on kevyt
+ Automaatti säädöt(1. - Ei tarvitse kuluttaa aikaa säädellessä joten voi näpsäyttää kuvan "lennosta"


Digikamera ei mitenkään välttämättä ole pieni ja kätevä, jos se on kunnon digijärkkäri. Toisaalta taas digikamerat ovat minusta kyllä tuoneet sen uuden luokan kuvaukseen. Eli laadukkaat yksiobjektiiviset isolla zoomilla varustetut suhteellisen kompaktit (järkkäreihin verrattuna) vekotimet. Niissä yhdistyy riittävä laatu jopa Isoihin näytelykuviin ja äärimmäinen kätevyys. Itse en nimittäin enää ala objektiiveja ruuvailemaan. Niin paljon se minulla syö sitä kuvien laatua, kun se syö sitä spontaaniutta ja innostusta. Ymmärrän kyllä järjestelmän edut, jos joku ruuvailla jaksaa.

- Paljon kuvia ilmaiseksi (tietokoneelle asti) - Tulee mietittyä (ja opittua) vähemmän kuvaa ottaessa
- Automaatti säädöt(1. - Ei pysty kikkailemaan kuvatessa miten haluaa
- Patterit(2 - Patterit eivät kestä kauan ja ne maksavat


Automaattisäädöillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuvaako diginä vai filmille.

Pattereistä sen verran, että minä kuvasin tuossa juuri yli 800 kappletta valokuvia tärinavaimennus päällä (ilman saa vielä enemmän). Kahdella akulla. Sanoisin, että se riittää aika hyvin. Jos ei riitä, niin ostaa kolamnnen akus. Toki myönnän, että jonnekin viikoksi eräämaa mökille mentäessä digin sähkön tarve on oneglma, jos latauspistettä ei ole saatavilla. Myös äärimmäisen kylmässä akut eivät ihan yhtä paljon anna virttaa kuin lämpöisemmässä.

1. Nykyään tuo manuaali & automaatti on kai alkanut yleistyä mutta minun on automaattinen joten kerron kokemus pohjaista tietoa.
2. Akku on tietenkin hyvä ostos mutta jossain vaiheessa joutuu kuitenkin käyttämään pattereita.


Ihan turha vertailla DIGIÄ ja FILMIÄ, jos ei vertaa aivan erityyppisiä kameroita.

Filmikamera:
+ Manuaali säädöt - Saa otettua mielenkiintoisia kuvia, jos osaa
+ Filminkehityksen hinta(1. - Pitää miettiä tarkasti ettei maksa turhista kuvista
+ Paino (ainakin vanhemmissa kameroissa) - Kamera ei heilahda kuvaa ottaessa niin helposti kuin kevyt


Manuaaliset säädöt omassa digissäni on. Se on myös kohtalaisen tukeva, kun se ei ole mikään pokkari.

- Filmin ja kehityksen hinta(1. - Alkaa pihtaamaan rahojaan kun pitäisi kehittää filmi
- Pitää varata aikaa kuvaukseen(2. - "Aika on rahaa, tai ainakin sen säästämistä."
- Kuljetus (ainakin minun kameran) - Joutuu ottamaan aina yhden laukun lisää kun menee kuvaamaan kotipihaa pidemmälle


Tuo "varata aikaa kuvaukseen" on ihan roskaa. Se ei ole filmin huono puoli. Se on myös digin huono puoli, jos tahtoo hyviä kuvia. Kuljetus ei pidä myöskään paikkansa, sillä digijärkkärit ovat isoja siinä missä filmijärkkäritkin.

Digikameralla on kiva räpsiä mutta siitä tuskin oppii mitään - jos siis aloittaa kuvaamisen digikameralla - koska se on ilmaista ja huonot kuvat voi poistaa, eikä niitä välttämättä aina tule mietittyä että mikä niissä oli huonoa.


Sosittelen jokaiselle digillä kuvaajalle, että heittää sen manuaalin päälle siinä kamerassa ja menee metsään. Näin digillä oppii jopa helpommin kuvaamaan kun palauteen saa noepammin niistä epäonnituneista ja onnituneista kuvista. Lisäksi on halvempaa harjoitella, jos se kamera on jo hankittuna.

Pahoittelen epäselviä ja hieman tuohtuneena aikaisemmin kirjoitettuja ajatuksiani mutta, onko nyt tarpeeksi perustelua vai olenko vieläkin epäselvä puheissani?


Olihan siinä perusteluja. Aika vähän hyviä perusteluja kyllä.

Enkös minä tuossa juuri sanonut että vertaan sen perusteella mikä kokemus minulla on noista minun kameroista?


Silti vertaat digiä ja filmiä sillä pohjalla että olet käyttänyt automaatti pokkaria ja vertaat sitä järkkäriin. Just... Ei minulla muuta lisättävää niihin sinun perusteluihisi sitten ole.

Ei, ei digi pakota ottamaan niitä kuvia, se innostaa/ rohkaisee ottamaan useita kuvia koska se ei maksa mitään.


En näe monen kuvan ottamisessa mitään vikaa... ellei se sitten tarkoita, että ei mietittä miten se kuva otetaan. Jos se monen kuvan ottaminen automaattisesti aiheuttaa sen, että ei tajua, että kuva pitää silti rajata, niin ei voi kuin itseä kuinkä pöällö ihminen täytyy olla kyseessä. Toki oopirahat on aina maksettava, mutta on se iyhme, jos sitä ei muutaman kerran jälkeen opi, että hyvän kuvan saa helpoiten miettimällä kuinka sitä oikein kuvaa.

mutta varmasti jokainen haluaa ottaa mahdollisimman paljon hyviä kuvia?


Kyllä. Ja maksimaalisen määrän hyviä kuvia esim. ihmisiä kuvatessaan saa vain ottamalla myös paljon turhia kuvia.

Minulle ainakin tulee aina hyvä mieli kun saan kehitetyt kuvat ja näen että osaan ottaa kuvia, mutta vielä on kehittymisen varaa,


Minulle taas tulee hyvä mieli kun näe juuri otetut kuvat ja näen että osaan ottaa kuvia, mutta vielä on kehittymisen varaa. Mikä se ero nyt oikein tässä mukamas oli?

ja näin ei tule rehvasteltua yhdellä hienolla kuvalla jonka valitsi 200 kuvan joukosta.


Minusta on edeleen yhdentekevää kuinka sen yvän kuvan saa otettua. Sen vielä sanon, että ihminen joka ei mieti kuinka kuvaa ja vaan räpsii ei saa edes yhtä hyvää kuvaa kahdestasadasta kuvasta.

Itse en ainakaan saa suurta nautintoa siitä että otan digillä kuvan (oli se sitten hyvä tai huono)


Tämä lause on niin järjetön, että en voi muuta kuin suositella filmikameraa sinulle.

#36 kirjoitettu 21.04.2005 10:06

rojola kirjoitti:
hyviä pointteja tossa aiemmin, mutta oletko todella sitä mieltä että hyvä valokuva ei voi syntyä täysin vilpittömästi pelkällä tuurilla?


En ole. En ole niin väittänytkään. Ajatuksella saa silti omasta näkökulmasta useammin niitä hyviä kuvia aikaisiksi. Ihan kuin muutakin taidetta. Se toki on minun oma subjektiivinen näkeykseni asiasta.

ja mikä se nyt edes on sen hyvän valokuvan määritys kun siitä täällä puhutaan koko ajan...


Ihan kuin muussakin taiteessa. Sellainen on hyvä valokuva jollekin ihmiselle, josta se ihminen pitää. Tilastollinen hyvyyden määrittely on toki toinen keino, mutta ei yksilöiden kannalta kovinkaan hedelmällinen yleensä.

#37 kirjoitettu 21.04.2005 10:23

rojola kirjoitti:

joo kyllähän se niin on että ajatellun tekemisen tuloksena syntyvä hyvä teos on tekijällensä palkinto toisin kuin vain satunnainen tekele.


Kyllä minä saan mielihyvä molemmista. Ajatllen vain syntyy keskimäärin parempaa.


itselleni kelpaa samalla tavalla toki puhtaat sattumat ja sitten työstetyt teokset.


Kuten olen jo sanonut, niin minullekkin.

on vaikea keskustella siitä mikä on hyvä ja huono valokuva (esim) jos ei tunneta muiden asianomistajien mieltymyksiä. luulen olevani melko varma minkätyylisestä valokuvauksellista ilmaisusta tässäkin threadissa on enimmäkseen puhuttu, ja on totta että näissä tapauksissa hyviä kuvia ei vain saa tuurilla. kai. itselläni onkin sitten aivan toisenlaiset mieltymysket ja määritelmät hvyydelle valokuvauksen saralla.


Niin. Hyvä taideteos on aika monipuolinen käsite. Itse kuvaan niin paljon työkseni, että pakostakin ajattelee ihan niitä perinteisiä näkökulmia valokuvan hyvyydestä.

Haava lisäsi viestiä 10:25 21.04.2005

Tuolla on hyviä kuvia. Alkoholilla on ollut paljonkin osuutta kuvien laatuun.

http://files.mikseri.n...

#38 kirjoitettu 21.04.2005 10:54

rojola kirjoitti:

veikkaanpa että sinä olet ottanut? kun ei nuo kuvat nyt ihan random logitech digipokkarilla otetuiltakaan näytä...


Digikamerallahan ne olen ottanut. Onhan siitä jo iso siivu roskakuvia poistettu (varmaan yksi kolmannes jäljellä enää), mutta kun paljon kuvaa, niin ihan hyvin se sujuu hutiloiden ja alkoholin alaisena tuo perus dokumentaatiokuvaus. Rajaukset sujuvat yllättävän selkärangasta. Itsekin yllätyin. Taidekuvaus on sitten ihan asia arikseen, mutta kyllä minusta tuolla on muutama ihan oikeasti hyvä kuvakin.

#39 kirjoitettu 21.04.2005 11:08

rojola kirjoitti:

joo digi mutta HYVÄ digi tarkoitin ja ilmeisesti joku putkikin ollu asennettuna, taino en tiedä kun optiikka ei ole kovin vanha alueeni.


Minolta Dimage 7i

Oikein kiva vekotin. Eihän se laadussa ihan järkkärille pärjää, mutta onkjo sillä nyt niin väliäkään kun on kätevä käyttää ja parantaa siten sitä kuvanlaatua.

siellä oli muutamia hyviä kuvia myös omasta mielestäni, lähinnä ne putkella(zoomilla?) otetut naamakuvat.


Jeps. Niistä tykkäsin.

itselleni kuvan arvo tulee lähes täysin siitä mitä siihen on dokumentoituna eikä tekniikasta/visuaalisuudesta ja jos sisältö siis ei kosketa niin ei kuvakaan myös.


Tekniikka on osa sitä kuvaa. Jos sinulla on räkäinen HP-gigipokkari niin kuvat olisivat olleet erilaiset. Siis siltä osalta, että ne olisivat olleet visuaalisesti erilaisia ja se sisältä olisi muuttunut, kun zoomi ei olisi riittänyt eikä sitä zoomia todennäköisen "mekaanisuutensa" vuosi olisi ollut nopea käyttää.

Tähän pitää muuten sanoa, että sellaisella mekaanisella napikäyttöisellä zoomilla ei saa kuin pahan mielen. Noh.. Riippuu toki kuvaako puuta vai lintua, mutta silti.

#40 kirjoitettu 21.04.2005 11:29

rojola kirjoitti:

jepulis, itselläni on tietenkin jokin taso olemassa kuvien teknisen laadun suhteen, mutta sekin on niin epämääräinen käsite minulle etten yritä edes selvittää. voisin vain sanoa että "suhteellisen laadukas" on riittävä laatu tallentamaan kaiken minulle oleellisen informaation jossain kuvassa. omassa kuvaamisessani lähden lähes ainoastaan ihmisten, aikojen, paikkojen ja tilanteiden tallentamisesta.


Niin.. Dokumentaatio kuvaus on aivan oma taiteenlajinsa, jonka senkin voi tehdä niin monella tapaa.

todella harvoin yritän tavoitella mitään sen kummempaa taiteellisuutta,


Se on taas se mitä kukin tarkoittaa taiteellisuudella. Itselläni on se lähinnä sellaista visuaalista ideaa siinä kuvassa tai mahdollisesti joku syvällisempi ajatus. Lähinnä kuitenkin näen käsiotteen "taidekuva" enemmän visuaalisesti pelaavalla kuvalla, kun taas "dokumentaatiokuva" on enemmän olemassa sen tapahtuman kuvaamisen vuoksi. Toki nuo käsitteet risteävät täydellisesti kekenään ja suurin osa kuvista on jonkinasteisia välimuotoja noista.

tosin viimeaikoina olen kiinnostunut miniatyyri/macro-kuvauksesta (legoja) ja siihen tarvittaisiinki sitten hyvä kamera.


Jep. Paljon zoomia tai makroa pakottaa toki usein parantamaan tekniikkaa. Ehkä sinä vain rakennat liian pieniä leegoistallaatiota. Heh..