Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.05.2005 11:13

MikaN kirjoitti:

Kyllä kai se pelkästään niistä aivosoluista on kiinni, mutta onko sitten aivosoluilla jonkunlainen sielu?


Riippuu kai täysin mitä sielu sanalla tarkoitetaan.

#3 kirjoitettu 29.05.2005 11:19

MikaN kirjoitti:

Mitä itse tarkoitit?


Jätän säärittämisen vastaajan vastuulle. Jos määritän heti tässä mitä sielu aina on ja mitä se ei ole, niin se tekee aika vähän tilaa keskustelulle. Se sielun käsite kun ei ole mitenkään yksiselitteisesti määritelty missään.

#4 kirjoitettu 29.05.2005 11:22

Sielu käsitetään nykyään tavallisesti pelkästään sielullisten toimintojen kannattajaksi, eli niiden toimintojen, jotka eivät esiinny avaruudellisina, aineellisina, eivätkä ole aistien välityksellä havaittavissa, vaan ainoastaan välittömästi koettavissa sen yksilön tajussa, jonka omina ne ilmenevät. Aiemmin sana oli myös tieteellisessä käytössä (psykologiaa kutsuttiin "sielutieteeksi"), mutta nykyään sielu on useimmiten uskonnollinen käsite.

Wikipedia on minusta aika tämällinen tuossa määrittelyssä. Yleensä metafyysinen käsite, mutta ei aina.

Vielä Dictionary.com:

1. The animating and vital principle in humans, credited with the faculties of thought, action, and emotion and often conceived as an immaterial entity.
2. The spiritual nature of humans, regarded as immortal, separable from the body at death, and susceptible to happiness or misery in a future state.
3. The disembodied spirit of a dead human.

Aika samoilla linjoilla sekin.

#5 kirjoitettu 29.05.2005 11:37

Omasta mielestäni tietoisuus ja kykeneminen ajattelemiseen on aivosolujen yhteispelillä luotu asia. Sielua ei ole. Mielipiteeni. Mielestäni tämä on melko selkeä asia.

#6 kirjoitettu 29.05.2005 16:11

Onko ihminen vain yksi mekanististen, sähköisten, kemiallisten etc. toimintojen ilmentymä?
Eikö olisi aika lohdutonta ajatella, että millään ei ole mitään merkitystä, so. synnymme - elämme - kuolemme ja se siitä?

Minä ainakin miellän mieluusti itselleni sielun. Vaikka ihminen kaipaakin - yleensä - muiden ihmisten seuraa, on jokainen kuitenkin erillinen yksilö erillisine ajatuksinensa, tunteinensa, kokemuksinensa jne. En koe omalta kohdaltani järkeväksi ajatusta, että olisin vain osa tahdotonta massaa, joka ajautuu sinne sun tänne.
Mistä tämä mieltämäni sielu sitten koostuisi? Kunpa tietäisin.

#7 kirjoitettu 29.05.2005 16:57

Kyl maar miul sielu on.

Näin ainakin luulen.

En tiedä mikä se sielu on, mutta kyllä se jotain ei-materiaa on. Ehkä tietoisuus tai mieli..? Tai sitten se on joku valkoinen siivekäs läpikuultava olento joka irtoaa ruumiista kun se menee rikki.

#8 kirjoitettu 29.05.2005 17:02

Uskon asiahan tuo kysymys sielusta ainakin tällä ihmisen tietämyksen tasolla on, mutta kyllä minusta ihmisissä on jotain sellaista, johon ulkopuolinen maailma ei ole päässyt vaikuttamaan..
uskon asia, edelleenkin.

#9 kirjoitettu 29.05.2005 17:42

Rumarimpsrempsa kirjoitti:
Eikö olisi aika lohdutonta ajatella, että millään ei ole mitään merkitystä, so. synnymme - elämme - kuolemme ja se siitä?
Minä ainakin miellän mieluusti itselleni sielun.

Eiköhän kaikella ole "jotain" väliä ja merkitystä tässä
käsittämättömän laajassa syiden ja seurauksien jatkumossa..
Lohduttomuus/itsesäälikö ajaa ihmisen uskomaan ja toivomaan
ettei "sielu" hyytyisi kun sydän aikanaan pysähtyy..?
Mikäs siinä jos se oloa helpottaa. Itse en moista harrasta.

"Sielukkuudesta" pidän ihmisen tekemisissä,
ts. pidän siitä läsnäolon ja vilpittömän aitouden tuntemuksesta.

#10 kirjoitettu 29.05.2005 21:02

Haava kirjoitti:
Sielu käsitetään nykyään tavallisesti pelkästään sielullisten toimintojen kannattajaksi, eli niiden toimintojen, jotka eivät esiinny avaruudellisina, aineellisina, eivätkä ole aistien välityksellä havaittavissa, vaan ainoastaan välittömästi koettavissa sen yksilön tajussa, jonka omina ne ilmenevät. Aiemmin sana oli myös tieteellisessä käytössä (psykologiaa kutsuttiin "sielutieteeksi"), mutta nykyään sielu on useimmiten uskonnollinen käsite.



Ajattelen hyvin tuon määritelmän mukaisesti sielusta, ja olen enemmissä määrin ruvennut vakuuttumaan siitä, että maailma/todellisuus on pelkkä subjektiivinen kokemus. Ulkoisen ja sisäisen välillä ei siis ole minusta ole eroa. Sillä kuka määrittelee sen kohdan, missä subjektiivisuus loppuu ja ulkoinen maailma alkaa? Sielu on kaikki kaikessa.

#11 kirjoitettu 29.05.2005 22:02

Tarkoitan käsitteellä "sielu" ihmisen tietoisuuden ja tajunnan eri osa-alueet, mukaanlukien ns. alitajunta. Eli siis kaikki se mikä tekee jokaisesta ihmisolennosta ainutlaatuisen yksilön. Tourette väitti, että "sielua" ei ole olemassa vaan kaikki olisikin vain pelkkää eri tiheyksistä energiaa. Itse en näe näiden kahden välillä toisensa pois sulkevaa ristiriitaa. Sieluhan ei ole mitään aineellista vaan lähinnä jonkinlaista "energiavärähtelyä" tms. Energiahan ei häviä vaan muuttuu vain toiseen olomuotoon... Kuolematon sielu?

LauriT muokkasi viestiä 22:02 29.05.2005

#12 kirjoitettu 30.05.2005 16:53

Haava kirjoitti:
Onko ihmisellä jokun sielu?

Ei minulla ainakaan.

Mikä on sielu?

Valheellinen uskomus, joka on jäänyt elämään mm. poliittisista syistä.

Onko sielu jotain muutakin kuin kasa aivosoluja?

Se ei ole edes sitä.

#13 kirjoitettu 30.05.2005 17:01

Rumarimpsrempsa kirjoitti:
Eikö olisi aika lohdutonta ajatella, että millään ei ole mitään merkitystä, so. synnymme - elämme - kuolemme ja se siitä?

Millään mikä ei kestä ikuisesti ei ole mitään merkitystä vai?
Omasta mielestäni se, että elämä on lyhyt ja rajallinen antaa sille paljon enemmän merkitystä. Mitä merkitystä yhdellä lyhyellä hetkellä olisi, jos kaikki olisi ikuista? Eikö sillä hetkellä ole paljon enemmän merkitystä, jos aikamme on rajallinen?

#14 kirjoitettu 30.05.2005 17:40

MikaN kirjoitti:
Mutta eihän sitä silti ihminen tahtoisi uskoa ettei tästä mitään käteen jää ja että olemme täällä vain luonnon vuoksi, emme itsemme.


Kyllä minä ainakin tahtoisin uskoa niin. Ajatus siitä, että olisin olemassa vielä kymmenen miljoonan vuoden päästä kuulostaa lähes ahdistavalta.

#15 kirjoitettu 30.05.2005 19:21

Kyllä siellä joku täytyy olla, koska aina, kun käy kunnolla ryyppäämässä ja vetää krapuloihinsa kilon verran Makuunin irtokarkkia, mokoma pyhä henki pyrkii aina väkivalloin poistumaan ruumiista sen pyhimmän kautta melkoisen metakan ja ruman hajun, ja joskus varrenkin saattelemana.

#16 kirjoitettu 30.05.2005 22:31

Rumarimpsarempsa kirjoitti:
Eikö olisi aika lohdutonta ajatella, että millään ei ole mitään merkitystä, so. synnymme - elämme - kuolemme ja se siitä?
Kuolleet Kekkoset ehti viedä jalkasienen suustani. Eikö se riitä, että itse antaa elämälleen merkityksen ilman yleviä ikuisuuskuvitelmia? Tämä ei ole provo nieltäväksi.

Rumarimpsarempsa kirjoitti:
Vaikka ihminen kaipaakin - yleensä - muiden ihmisten seuraa, on jokainen kuitenkin erillinen yksilö erillisine ajatuksinensa, tunteinensa, kokemuksinensa jne. En koe omalta kohdaltani järkeväksi ajatusta, että olisin vain osa tahdotonta massaa, joka ajautuu sinne sun tänne.
En näe, miten persoonallisuutta ei voisi olla ilman uskonnollista (?) sielua. Minulle sielu on yhtä kuin persoonallisuus, jokaisen ihmisen ainutlaatuinen psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Eikä sen arvo romutu, saatikka sitten muuta ketään koneeksi, vaikka se perustuisikin sähkökemialliseen vilinään synapseissa.

Ikävä kyllä esimerkiksi vaurio vasempaan aivolohkoon voi muuttaa ihmisen persoonallisuutta peruuttamattomasti; missä se sielu, se, millaisena toisen on tuntenut, sitten on?

#17 kirjoitettu 31.05.2005 09:52

Kirjoittelin tuossa hetki sitten pitkät pätkät puolustuspuheenvuoroa sielun olemassaolosta.

Sitten ajattelin: en voi millään todistaa sielun olemassaoloa, voin vain uskoa siihen. Jälleen kerran.

Minä siis uskon, että minulla on sielu; en siis mielestäni ole vain aivojen tuottamien sähköisten impulssien leikkikenttä.

Se sitten, mitä mahdolliselle sielulleni tapahtuu ruumiini kuoleman jälkeen on myös uskonasia. En voi sitä tietää enkä millään todistaa. Voin vain uskoa.

Ja tämä usko, kaikessa järjettömyydessään, tuo järkeä minun elämääni.

Over & out

#18 kirjoitettu 31.05.2005 12:14

Jaijot kirjoitti:
Hmm, muutamat näyttävät kiistävän sielun olemassaolon sillä, ettei mikään ole ikuista.

En tiedä keihin täsmällisesti viittaat, mutta haluan omalta osaltani tarkentaa, että en noilla ikuisuutta käsittelevillä kommenteilla ole yrittänyt perustella sitä, ettei sielua olisi olemassa.

Miksi sielun pitäisi olla ikuinen?

Käsittääkseni suurimmilla osilla uskonnoista on käsitys ikuisesta sielusta, mutta eihän se tosiaan tarkoita, että sielun täytyisi olla ikuinen.

#19 kirjoitettu 31.05.2005 13:19

Jaijot kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
En tiedä keihin täsmällisesti viittaat, mutta haluan omalta osaltani tarkentaa, että en noilla ikuisuutta käsittelevillä kommenteilla ole yrittänyt perustella sitä, ettei sielua olisi olemassa.

Sain tällaisen kuvan kertalukemalla, mutta en jaksanut lukea tekstiä uudestaan kohdentaakseni vastausta erityisesti kenellekkään.
Käsittääkseni suurimmilla osilla uskonnoista on käsitys ikuisesta sielusta, mutta eihän se tosiaan tarkoita, että sielun täytyisi olla ikuinen.

Aivan. Tietyllä tavalla ehkä ikuinen, mutta ei muuttumaton ja aina samanlaisena säilyvä paketti.


" meri taivas ja maa
kai kaikki katoaa
miks säilyis sielu ihmisenkään."
-Eino Leino, Virta venhettä vie

#20 kirjoitettu 31.05.2005 15:26

Rumarimpsrempsa kirjoitti:

Kirjoittelin tuossa hetki sitten pitkät pätkät puolustuspuheenvuoroa sielun olemassaolosta.

Sitten ajattelin: en voi millään todistaa sielun olemassaoloa, voin vain uskoa siihen. Jälleen kerran.


Sääli. Hyvä keskustelu aiheen tiimoilta on aina piritävää, vaikka lopullista totuutta emme tietäisikään.

Ja tämä usko, kaikessa järjettömyydessään, tuo järkeä minun elämääni.


Se on kyllä ainakin minun mielestäni jo ihan riittävää syy uskoa. Se on sitten eriasia jos tahtoo uskoa johonkin joka on oikeasti totta. Itse kuulun taas mielummin siihen porukkaan yhtään väheksymättä tuota ajattelutapaa.

Haava muokkasi viestiä 15:29 31.05.2005

#21 kirjoitettu 31.05.2005 15:28

NORTON kirjoitti:
Olisi hauska kuulla, että miten aineen pohjalta voi selittää tietoisuuden.


Helposti. Hermikytkentöjen luoma illuusio.

#22 kirjoitettu 31.05.2005 15:33

LauriT kirjoitti:

Sieluhan ei ole mitään aineellista vaan lähinnä jonkinlaista "energiavärähtelyä" tms.


Materia on nykyfysiikan mukaan tavallaan energiaa. Noh.. Sanotaanko nytkuitenkin, että keskeistä on se, että materialistisessa käsityksessä sielu muodostuu puhtaiden sähköimpulssien tominnan tuloksena.

Energiahan ei häviä vaan muuttuu vain toiseen olomuotoon... Kuolematon sielu?


Jos minun aivosoluni maatuvat ja siitä mullasta joku mato syö ravinteensa joltaa saadulla energialla se sitten synnyttää lapsensa ja sen lapsensa aivosolut, niin en kutsuisi tuon syntyneen madon ajatusmaailmaa ihan omakseni.

#23 kirjoitettu 31.05.2005 15:39

taikawiitta kirjoitti:
ilman sielua ei voisi olla empatiaa ja rakkautta, luulen


Miksi?

#24 kirjoitettu 31.05.2005 16:02

LauriT kirjoitti:

Sieluhan ei ole mitään aineellista vaan lähinnä jonkinlaista "energiavärähtelyä" tms.


Haava kirjoitti:

Materia on nykyfysiikan mukaan tavallaan energiaa. Noh.. Sanotaanko nytkuitenkin, että keskeistä on se, että materialistisessa käsityksessä sielu muodostuu puhtaiden sähköimpulssien tominnan tuloksena.


LauriT kirjoitti:

Energiahan ei häviä vaan muuttuu vain toiseen olomuotoon... Kuolematon sielu?


Haava kirjoitti:

Jos minun aivosoluni maatuvat ja siitä mullasta joku mato syö ravinteensa joltaa saadulla energialla se sitten synnyttää lapsensa ja sen lapsensa aivosolut, niin en kutsuisi tuon syntyneen madon ajatusmaailmaa ihan omakseni.


En kyllä tarkoittanut, että tietoisuus olisi yhtäkuin ihmisen aivot fyysisessä muodossaan. Tarkoitin, että tietoisuus olisi ihan oma konkreettinen energiakenttänsä, jonka ei tarvitse olla välttämättä suoraan riippuvainen fyysisen kehon olemassaolosta. Eli kannatan tällaista mystisempää/uskonnollisempaa käsitystä Sielun olemuksesta. Tosin pidän hyvin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että tämä energia muuttuu jollain tavalla siinä vaiheessa, kun se ei enää ole pysyvästi kiinnittyneenä fyysiseen kehoon.

#25 kirjoitettu 01.06.2005 09:38

NORTON kirjoitti:

Tajuat varmaan, että et vastannut tuolla kommentilla kysymykseeni. Kysytään sitten näin, että miten hermokytkökset luovat tietoisuuden tai illuusion siitä?


Tuo nyt on vähän sama kuin pyytäisi 1800-luvun tiedemiestä selittämään miten se perinnöllinen aines oikein välityy jälkeläisille. Se, että ei vielä tiedetä tarkalleen miten tuo illuusio syntyy, ei tarkoita sitä, että se ei olisi niin. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että luonnossa on evoluution tuloksena suora lista eläimiä täysin koenmaisesta olomuodosta (esim. meduusa) --> kastematoon, joka on jo kyvykäs oppimaan sadasta sähköiskusta, että vasemmalle. ---> Siitä sitten vaikkapa antilooppiin, joka on jo melkoisen fiksu otus, mutta ei välttämättä vielä omaa selkeää tietoisuutta itsestään. ---> Ihmiseen.

Yhtä fiksu vastakysymys: Miten joku yliluonnollinen epämateriaalinen sielu toimii? Miksi?

#26 kirjoitettu 01.06.2005 09:39

artzi kirjoitti:
Mielestäni ihmisessä on kaksi minää: maallinen minä ja henkinen minä. Monta kertaa nämä kaksi minää ovat ristiriidassa keskenään maallisen minän yrittäessä hallita mieltä henkisen minän yli.


Olen suht samaa mieltä. Käsiten ne vain järkiminänä ja tunne minänä.

#27 kirjoitettu 01.06.2005 09:50

LauriT kirjoitti:

Tosin pidän hyvin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että tämä energia muuttuu jollain tavalla siinä vaiheessa, kun se ei enää ole pysyvästi kiinnittyneenä fyysiseen kehoon.


Miksi pidät sitä todennäköisenä?

#28 kirjoitettu 01.06.2005 20:00

LauriT kirjoitti:

Tosin pidän hyvin mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että tämä energia muuttuu jollain tavalla siinä vaiheessa, kun se ei enää ole pysyvästi kiinnittyneenä fyysiseen kehoon.


Haava kirjoitti:

Miksi pidät sitä todennäköisenä?


No, tähän on aika vaikea vastata perustellusti. Ainakin suuri osa uskonnollisesta ja okkulttisesta kirjallisuudesta tuntuu olevan sitä mieltä, että ihmisen Sielu nousee ikäänkuin suuremman vapauden tasolle, kun sen ei tarvitse olla enää sidoksissa fyysiseen kehoon vaan se voi olla yhtä Hengen kanssa. Ihminen siis ikäänkuin transsendentoituu tai kirkastuu. Itse en ole vieraillut tuonpuoleisessa vielä (tähän ei lasketa tavanomaisia ruumistairtaantumiskokemuksia), joten en tiedä tuosta asiasta muuta kuin sen, mitä muut ovat saaneet selville omien kokemustensa kautta. Ehkäpä minun ei olisi pitänyt sanoa pitäväni asiaa todennäköisenä...

#29 kirjoitettu 01.06.2005 21:57

LauriT kirjoitti:

No, tähän on aika vaikea vastata perustellusti. Ainakin suuri osa uskonnollisesta ja okkulttisesta kirjallisuudesta tuntuu olevan sitä mieltä, että ihmisen Sielu nousee ikäänkuin suuremman vapauden tasolle, kun sen ei tarvitse olla enää sidoksissa fyysiseen kehoon vaan se voi olla yhtä Hengen kanssa.


Hmm... Jooh... Noh... Tuohon on niin paha sanoa mitään. En kyllä tuon perusteella uskoisi itse mihinkään mutta minä olenkin minä.

Ehkäpä minun ei olisi pitänyt sanoa pitäväni asiaa todennäköisenä...


Kyllapäs jos olet sitä mieltä. Ei epämääräinen fiilis nyt NIIN huono peruste ole uskoa johonkin, että pitäisi puhua palturia sen vuoksi.

#30 kirjoitettu 01.06.2005 22:01

NORTON kirjoitti:

Ja kysymys kuuluu edelleen, miten ja miksi näin käy?

Kyllä minä tiedän, että ei tähän pysty kukaan vastaamaan


Tuohon on niin vähän lisättävää. Kunhan tietokoneet kehittyvät, niin jotain viitteitä saatetaan saada.

#31 kirjoitettu 02.06.2005 11:26

NORTON kirjoitti:

Jos tämä oletus osoittautuisi todeksi tai ainakin hyvin perustelluksi, niin sitten menisi monien oppien selitykset melko uuteen uskoon.


Minkä oppien?

#32 kirjoitettu 02.06.2005 16:07

NORTON kirjoitti:

Oikeastaan kaikkien, joissa ihmistä pidetään jonkinlaisena henkenä. Humanismi muuttuisi radikaalisti, kun pitäisi löytää uudet perustelut sille.


Ööh... Ahaa... Miten humanismi sitten pohjaa epämateriaaliseen sieluun? Tuo oli uusi juttu minulle? Miten humanismi sitten on perusteltu?

Teologia muuttuisi myös.


En minä nyt tiedä. Riippuu kenen teologia. Kyllähän nyt jumala voi hoitaa sen homman aivosoluillakin. Ei siinä nyt minusta mitään kumaa olisi siinäkään. Kyllähän hän nytkin näyttää hoitaneet esim. Lajien synnyn evoluution avulla, jos on olemassa siis tämä jumala.

#33 kirjoitettu 02.06.2005 16:18

NORTON kirjoitti:

Humanismissa on melko tärkeää ajatus persoonasta, ihmisestä kaiken keskiössä. Tästä nousevat sitten ajatukset ihmisarvosta, jne. Nyt jos voitaisiin osoittaa, että voisi olla olemassa tietoisuus ilman minuutta, ja että minuus, ihmisyys, olisi vain harha, jouduttaisiin pahoihin eettisiin ongelmiin.


Kyllähän minuus ja tietoisuus olisi edeleen voimassa. Eihän se muuttusi siitä, että sen saisi aikaa sähköimpulssit jonkun mystisen hengen sijasta.

Teologiassa tapahtuisi mielestäni hieman sama juttu. Uudet ajattelumallit tietenkin löydettäisiin, sillä eihän tämä tietenkään horjuttaisi Jumalan asemaa millään tavalla, mutta tietoisuuden ja sielun/hengen suhde saisi aivan uudenlaisen sävyn.


En kyllä osaa tätäkään nähdä noin, mutta toisaalta en mikään teologi olekkaan.

#34 kirjoitettu 02.06.2005 16:29

NORTON kirjoitti:
Ongelma olisi se, että tietoisuutta ei voisi enää pitää arvona sinänsä. Tietokone olisi tiedostavana aivan yhtä arvokas kuin ihminen, ellei oletettaisi ihmisellä olevan sielua.


Miksei sen tietokoneen tietoisuus olisi yhtä arvokas kuin ihmisen? Totta kai se olisi. Hyvänen aika. Kyllä minusta tietoisuus ja tunteet ovat jo itsessään avokkaista eivätkä vain jonkun mystisen sielun kautta.

#35 kirjoitettu 02.06.2005 17:18

NORTON kirjoitti:

Tämä juuri veisi mielestäni pohjan humanismilta. Myös esim. se, että apinat ovatkin ilmeisesti paljon oletettua älykkäämpiä, jossain seitsemänvuotiaan lapsen tasolla älyllisesti, on aika hämmentävä uutinen.


Ajattelet minusta aika paljon klassisen humanismin kannalta. Jo renesanssin ajan humanismi on valinnut minusta tien joka johti vääjäämättä moderniiin humanismiin (humaanimpaan), jossa tuo ongelma on otettu jo huomioon. Noh.. tuohon apinajuttuun, että se on aika kiistanalainen juttu kyllä a ihmisen ikä vertailut ovat aika ongelmallisia, mutta täytyyhän sinun silti huomioida, että kyllä humanistinen aattelu jo klasssiessa muodossaan tekee eron apinan ja kastemadon välille? Noh.. Viimeistään moderni humanismi tekee kyllä.

Soveltavalla tasolla nuo ongelmat kuitenkin varsinaisesti nousisivat. Pitäisi tehdä uusia linjavetoja siitä mitä pidetään tärkeänä ja mitä ei.


Jooh. Varmasti.

Mutta jos tietokoneen tietoisuuteen ei liittyisi persoonallisuutta, minää, niin voisiko siihen liittyä tunteitakaan? Onko minuuden ja tietoisuuden pakko kulkea aina yhdessä.


Paha sanoa. Uskoisin, että niillä on joku korrelaatio, mutta aika arvailuksi menee. Toisaalta en myöskään usko, että tietoisuus ja minuus on ihan on/off juttuja, vaan jonkinlaisia välimuotojakin voisi olla. Paha silti sanoa.

#36 kirjoitettu 02.06.2005 17:42

NORTON kirjoitti:

Ihmisen ja eläimen välille asetetaan humanismissa laadullinen ero, ei määrällinen ero. Vaikka eläin tai tietokone kehittyisi yhtä älykkääksi kuin ihminen, niin se ei silti olisi laadullisesti samanlainen ihmisen kanssa. Tähän pohjaa ajatus ihmisarvosta, ja mielestäni se vaatii pohjakseen jonkinlaista oletusta sielusta tai muusta henkisestä tekijästä ihmisessä.


Miksi ihmeessä se vaatisi oletuksen sielusta? Eihän tietokone eikä älykäs apina ole ihminen vaikka miten vääntäisi. Laadullinen ero säilyy silti.

#37 kirjoitettu 02.06.2005 17:51

NORTON kirjoitti:
Siksi, että ihminen katsotaan laadullisesti ylemmäksi. Ja tämä pitäisi perustella.


Minusta se, että on itse ihminen riittää jo perusteeksi. Ei sitä tunteellista tosiseikkaa pääse kuitenkaan pakoon. Parmpi myöntää. Toki modernin humanistin pitää myös myöntää, että se apinakin on arvokas. Arvokkaampi kuin kivi. Samoin myös älykään tietokoneen tunteet pitää ottaa huomioon.

Jos nyt otamme esimerkiksi vaikkapa HAL tietokoneen Avaruussseikkaulu 2001 elokuvasta, niin esim. sen tuntemukset olisivat minusta jo arvokkaita. Tosiaalta sen sammuttaminen oli oikeutettua kun se uhkasi tuhota koko miehistön.

#38 kirjoitettu 02.06.2005 18:00

NORTON kirjoitti:

Tuo olisi varmaan käytännön toimintamalli, mutta perusteeksi se tuskin riittäisi vakavassa mielessä, ja juuri perusteet olisivat se juttu, jota tällainen asia humanismissa järisyttäisi.

Tavallaan toivoisin jotain tämänsuuntaista kehitystä, sillä humanismi kaipaisi jonkinlaista herätystä ja paneutumista terminologiseen ankaruuteen.


Jooh. Ymmärrän mitä tarkoitat humanismin järkkymisellä, mutta olen edeleen sitä mieltä, että moderni humaismi on jo tolla tiellä ja on jo järkkynyt tuosta asiasta. Viimeinen niitti sille ei enää juuria riuhtoisi, vaikka saattaisi puuta hailuttaakkin. Kuten jo sanoin, niin minusta tuo peruste on hyvä ja oikeasti vakamielinen peruste. Toki se pakottaa ottamaan muut enemmän huomioon, mutta ei se edes intellektuellia humanismia tappaisi. Lähellekkän.

#39 kirjoitettu 13.07.2005 16:37

Ei ole mahdottomuus etteikö ihmisellä olisi sielua.
Onhan materiallakin vastakohtansa (antimateria)



"The Truth Is Out There"

#40 kirjoitettu 23.07.2005 23:57

Mää oon ajatellu että sielu ja aivot on asia erikseen. Aivot on se osa, joka pitää ihmisen elintoiminnot, refleksit, aistit, yms. hallinnassaan, mutta taas sielu käsittää kaiken tunnepuolen, tahdonvoiman, persoonan ja vastaavat. Tää on vaan mun outo näkemys asiasta, enkä pidä tätä minään absoluuttisena totuutena asiasta..