Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.09.2005 15:53

Viime yönä vitutti. Ajattelin katsoa DVD-elokuvan ja tätä varten valmistin jos jonkinmoista mässäiltävää. Oli sipsiä, dippiä, lihapullia, nakkeja, leipää, aurajuustoo ja ihan kaikkee. DVD -leffa ei sitten toiminutkaan toivotulla tavalla ja jouduin syömään hyvät ruuat katsellessani Ostos-TV:tä ja jotain Chättiä.

#3 kirjoitettu 30.09.2005 02:05

Mun huonot päivät on yleensä sellasia keskinkertaisen tylsiä, ei varsinaisesti huonoja. Inhoan keskinkertaista tylsyyttä, vaikka se onkin samalla rauhoittavaa, toisaalta en ole oikein rauhallinen ihminen ainakaan koko päivää jaksa. Tulee sellanen "tapahtuispa nyt jotain, ihan mitä vaan, kuhan jotain" -tunne.
Ei mulla oikeestaan kovin huonoja päiviä ole, sitäpaitsi realistisesti ajateltuna "huonot" tapahtumat on monesti mielenkiintoisia ja tuo päivään sisältöä eikä se sitten olekkaan niin huonoa. Kunhan ei tupakit mene hukkaan.

#4 kirjoitettu 30.09.2005 04:04

Jaijot kirjoitti:
Tiedä nyt sitten mitä tuon avaimen kanssa tekisi. Kai se pitäisi jollekin ammattilaiselle viedä oiottavaksi tai jotain.


Tai sitten et poistu asunnostasi enää koskaan.

Minä en halua muistella huonoimpia päiviäni.

#5 kirjoitettu 30.09.2005 07:21

Aikoinaan kun leikin Vartijaa! Kyseisen päivän/yön aikana tapahtui:
- myöhästyin töistä.
- portin tukipilari tippui päähän (meinas lähtee taju päästä).
- kyynärpää jäi autonoven väliin.
- bussikuski runttas auton oven sisään.
- sormet jäi kerran autonoven väliin.
- yhdessä kohteessa joku päätti yrittää itsaria! sain lasit päälleni! (kiitos palomiesten ja poliisien).
- tussarisankari riehui Hesassa! hyvällä tuurilla ois tullu meikästä Emmentaalia.
- kaadoin kahvit päälleni!
- nukahin bussiin ja heräsin vasta Espoon Tapiolassa.

#6 kirjoitettu 30.09.2005 08:54

En tiedä mistä se johtuu, mutta huonona päivänä minun on äärimmäisen vaikea muodostaa suullani sanoja. Kokonaisista lauseista puhumattakaan. Puhuminen vain jotenkin psyykkisesti sattuu, aivan helvetisti. Eikä kyseisen päivän tarvitse olla edes mitenkään ruumiillisesti raskas, tai epäonninen. Kaikki riippuu kaikesta. Ja silloin olen pahalla tuulella.

#7 kirjoitettu 01.10.2005 20:09

jonkun aikaa sitten minä lähdin kouluun. koulun loputtua huomasin että rengas oli tyhjentynyt (pieni reikä). kännykkää ei ollut mukana piti työntää pyörä kotiin (reilut 3 kilsaa). sitten illemmalla lähdin jalkapallo harkkoihin mutta juuri pallohallin edessä missä harkat pidetään huomasin että olin unohtanut sisäpelikengät ja eikun takas. alkoi vettä sataa ja en ehtisi hakea kenkiä ja tulla takaisin...

#8 kirjoitettu 02.10.2005 00:19

13 kilometrin kävelymatka tappokrapulassa yli 25 asteen helteessä reppu selässä, ja 24 tuntia syömättä olleena. Lepotaukoineen matka vei yli 4 tuntia. Nukahdin matkalla kaksi kertaa, ensin alikulkutunneliin, ja sen jälkeen bussipysäkille. Kotiin vihdoin ja viimein päästyäni olin niin uupunut, että rojahdin eteiseen ja jäin siihen makoilemaan tunniksi. En jaksanut enää kiivetä yläkertaan keittiöön hakemaan ravintoa, joten ryömin sen sijaan alakertaan syömään omenahilloa. Taas tunnin ruokalepo, jonka jälkeen pääsen taas jaloilleni pitkästä aikaa.

Myös pienen kesäisen haaverin jälkeen oli pari vuorokautta vähän masentava olotila. Silmät oli turvonneet kiinni, joten jouduin käytännössä viettämään alkuviikon sokeana. Lähellä oli ettei näkö mennyt kokonaan.

Olen laskenut, että noita "normaaleja" huonoja päiviä tulee noin kaksi kertaa kuukaudessa. Niistäkin selviää ajattelemalla seuraavaa päivää.

#9 kirjoitettu 02.10.2005 21:18

äiti ei ostanut uusinta nhl:ää.

nyyh

#10 kirjoitettu 02.10.2005 21:43

Eräänä kauniina keskiviikkoiltana siirryin kyökin puolelle hakemaan ah-niin ravitsevia Euro-Shopper(TM) maissihiutaleita. Otin muropaketin kaapista ja huomasin että se oli tyhjä! Arvatkaas kuulkaa kuinka paljon potutti. Aivan uskomatonta, suorastaan törkeää! Miten voi Kaakkois-Helsinkiläisen köyhän opiskelijapojan murot loppua kesken kaiken? Ja vielä keskiviikkoiltana! Herra Jumala! Meinasin hajottaa koko kämpän mutta jääkaapista löytyi vähärasvaista mansikkayoghurttia joka ei ollut edes mennyt pilalle. Se pelasti tilanteen ja talo säilyi yhtenä kappaleena. Nih.

#11 kirjoitettu 06.10.2005 14:23

performanssi kirjoitti:
..kun kaikki menee niin perseelleen, että tulee miettineeksi onko tämä unta vai todellisuutta



En edes viitsi ..
Tämmöisinä päivinä ei kukaan halua olla kärpäsenä katossani.

#12 kirjoitettu 06.10.2005 14:25

Esimerkki eilisestä:
Pikku-veikkani oli toissapäivänä päässyt vihdoinkin teho-osastolta tavalliselle osastolle, mutta siirrettiin eilen tehon armoille takaisin. Ei jaksa omilla keuhkoilla hengittää.. Lisää voi lukea päiväkirjastani.
Ei jaksa/huvita nyt avautua,uittu.

#13 kirjoitettu 24.10.2005 23:12

Varmaan kurjin päivä oli se kun rupesin seuraamaan tätä tasokasta foorumia...

#14 kirjoitettu 24.10.2005 23:21

Makasin sairaalas jalka paskana ja odotin, että päästäisivät vihdoinki nyt himaan. Sit sieltä tullaan pitkän odotuksen jälkeen sanoo: "joo, jäi neljän millin rako, joudutaan nyt leikkaa ainaki kerran vielä." Pallo hajoo sairaalaoloissa. Makaat vaan siinä punkalla tekemättä mitään.

#15 kirjoitettu 25.10.2005 19:17

bardi kirjoitti:
Makasin sairaalas jalka paskana ja odotin, että päästäisivät vihdoinki nyt himaan. Sit sieltä tullaan pitkän odotuksen jälkeen sanoo: "joo, jäi neljän millin rako, joudutaan nyt leikkaa ainaki kerran vielä." Pallo hajoo sairaalaoloissa. Makaat vaan siinä punkalla tekemättä mitään.


Joo. Makasin ite sillon joskus vuonna nakki ja taivaanvuohi sairaalassa 2 viikkoa putkeen. Se oli helvetin tylsää. Kolme ekaa päivää meni vaan kituessa, mut loput meni kuollessa tylsyyteen. Pääsin pois sieltä ja vietin kotihoidossa toiset 2 viikkoa.

Ei ollu muuten huono päivä, vaan helvetin huono kuukaus...