Mikseri.net

#2 kirjoitettu 02.01.2006 20:36

quafka kirjoitti:
Nujazz ei ole mikään helposti määriteltävä genre, mutta yleensä sillä käsitetään jazz, jonka tekoprosessissa ovat koneet näytelleet tavallista suurempaa osaa. Tietysti synia on käytetty jazzissa iät ja ajat, mutta nujazzissa koko levyn takan on yleensä muutama heppu, jotka ohjelmoivat vaikkapa rummut, basson ja kutsuvat studioon live-muusikoita heittämään sooloja. Nujazz voi olla klubi-soundimaista, lähes housea (vaikka Kyoto Jazz Massive), dubin ja muiden genrejen kanssa vahvasti fuusioituvaa (Jazzanova) tai perinteisemmän jazzin tyylistä, mutta paljolti ohjelmoitujen soundien kera (kuten kotoinen Five Corners Quintet).

Nujazz ei tipu kauas downtemposta. Se on musiikkia esim. kauppoihin, jotka haluavat antaa vähän hienostelevan/yläluokkaisen vaikutelman... ja tämä onkin minusta ainut juttu, mikä nujazzissa on perseestä. Mutta, ehdottomasti yksi lemppari-genreistä silti.

Mä muistaakseni artisteja jo listasin johonkin omaan nujazz-topiikkiin, joten en taida nyt jaksaa. Mutta toivottavasti antoi suunta.


Juu, kiitoksia vaan paljon.

Itellä kun on nyt semmonen biisi kesken missä rummut ovat akustiset ja kehissä on saxofonia, e-pianoa + konesoundeja niin rupesin miettimään että olisikohan se lähelläkään nu-jazzia.

#3 kirjoitettu 02.01.2006 21:53

Rääväsuu kirjoitti:
Missä on Original Free Soul?




quafka kirjoitti:
Nujazz ei tipu kauas downtemposta.

Juu, toinen lähisukulainen on Acid Jazz (eli groove jazz), joka on nu-jazzia hiukan orgaanisempaa, kun downtempo on elektronisempaa.

Nu-jazzia todellakin löytyy laidasta laitaan, house-jazz:kin muistaakseni kuuluu nu-jazz-termin alle, mutta myös elektronisia elemennttejä käyttäviä live-bändejä kuuluu genreen.

Quafka tuossa hienosti jo paljon selittikin, mitäs tässä enempää toistelemaan!

#4 kirjoitettu 02.01.2006 21:55

Itellä kun on nyt semmonen biisi kesken missä rummut ovat akustiset ja kehissä on saxofonia, e-pianoa + konesoundeja niin rupesin miettimään että olisikohan se lähelläkään nu-jazzia.


Ei ne instrumentit vaan se fiilis ja soundi.

--
apo

#5 kirjoitettu 02.01.2006 22:06

Apo kirjoitti:
Itellä kun on nyt semmonen biisi kesken missä rummut ovat akustiset ja kehissä on saxofonia, e-pianoa + konesoundeja niin rupesin miettimään että olisikohan se lähelläkään nu-jazzia.


Ei ne instrumentit vaan se fiilis ja soundi.

--
apo


Jepulis, eipä kai noita genrejä niin kovin vakavasti tarvitse muutenkaan ottaa.

#6 kirjoitettu 02.01.2006 22:20

tässä tuli vain tällainen huvittava ajatus mieleen...että ku jazz perustuu mitä enimmissä määrin improvisaatiolle (jep, ne 10-minuutin soolot) ja tämä ns. nujazz on jotain ohjelmoitua modaalikelluntaa niin tuota - miten ne rumpukoneet ja samplerit saa improvisoimaan?

eipä siit sit muuta. jatkakaa.

#7 kirjoitettu 02.01.2006 22:37

karman hardon kirjoitti:
tässä tuli vain tällainen huvittava ajatus mieleen...että ku jazz perustuu mitä enimmissä määrin improvisaatiolle (jep, ne 10-minuutin soolot) ja tämä ns. nujazz on jotain ohjelmoitua modaalikelluntaa niin tuota - miten ne rumpukoneet ja samplerit saa improvisoimaan?

eipä siit sit muuta. jatkakaa.


Painaa randomnappia. Etkö o kuullu et konemusiikkia tehdään yhtä nappia painamalla?

#8 kirjoitettu 02.01.2006 22:41

Painaa randomnappia. Etkö o kuullu et konemusiikkia tehdään yhtä nappia painamalla?


Eiköhän se niin onnistu. Simppeliä

Mutta noita Jazz genrejäkin on niin pirun monta, että vain hullu erottaa kaikki kaikista. Taikka sitten totaalipätijä...
Siihen pyrin ---->

#9 kirjoitettu 09.01.2006 22:52

karman hardon kirjoitti:
että ku jazz perustuu mitä enimmissä määrin improvisaatiolle (jep, ne 10-minuutin soolot)


Onhan improvisaatio iso osa jazzia, mutta en sitä noin mustavalkoisesti siltikään ilmaisisi.

"Jazz on soittajien välistä keskustelua." -Wynton Marsalis
Jos pitää koneita soittajina, niin miksei niiden kanssa voisi keskustella musiikin välityksellä?

#10 kirjoitettu 09.01.2006 23:00

Rojola kirjoitti:
Effekt kirjoitti:
"Jazz on soittajien välistä keskustelua." -Wynton Marsalis
Jos pitää koneita soittajina, niin miksei niiden kanssa voisi keskustella musiikin välityksellä?


yhtälailla, "jazz on elitististä kikkailua." ja sitäkin voi harrastaa toki koneilla.

minusta konejazz on erittäin mielenkiintoista.


Jeh. Pointtinani olikin vain, että musiikki kehittyy ja haarautuu aina. Ja niin tekee myös jazz, joka on kuitenkin muokkautunut ja haarautunut jo vuosisadan ajan. Minusta on täysin loogista että myös jazziin tuodaan mukaan nykyteknologian suomat varusteet.

#11 kirjoitettu 09.01.2006 23:08

Acid jazzi on jazzia höystettynä koneilla ja nu jazzi on koneita höystettynä oikeilla soittimilla.

#12 kirjoitettu 10.01.2006 01:09

Tsekkaa nimet kuten St. Germain ja Nuspirit Helsinki...

#13 kirjoitettu 10.01.2006 17:43

"Jazz on soittajien välistä keskustelua." -Wynton Marsalis


Eiköhän musiikin pitäisi aina kuitenkin kertoa muillekin kuin soittajille asioita?Jos soittaa vaan parille tyypille niin kaikki muut jäävät yksin.Tää on just Jazzin ongelma pahimmillaan,siis ihan ääripää tapaus,mutta tätä tapahtuu....
PS: Lionel Hampton is da man!

#14 kirjoitettu 10.01.2006 17:50

Jahman kirjoitti:
Eiköhän musiikin pitäisi aina kuitenkin kertoa muillekin kuin soittajille asioita?

Aina? Miksi pitäisi?

Effekt muokkasi viestiä 18:00 10.01.2006

Tarkennan siis vielä mielipidettäni. Minusta jazzimprovisaatio on parhaimmillaan silloin kun soittaja kertoo omaa tarinaansa. Maailmassa on liikaa ns. "huttusooloja" jossa soittaja nappaa vaan soinnunsäveliä ja muodostaa niistä säveljonoja. Hienoimmat soolot kuitenkin ovat syntyneet soittajan fiiliksestä ja hänen tarinoistaan. Kun kuuntelee vaikka Rollinssin Village Vanguardissa soittamia sooloja, niin kyllä niistä pystyy aistimaan ja kuulemaan Sonnyn fiiliksen. Ihan samalla tavalla vaikka Parkerin parhaimmista suorituksista kuulee hänen tarinansa. Ja olen melko varma, että nämä kaverit eivät ole miettineet kuulijaansa, vaan soittaneet ainostaan omat ajatuksensa ulos. Jazzin saralla on vaan liian paljon tyhjää puhetta.

#15 kirjoitettu 10.01.2006 17:58

Jepu kirjoitti:
Acid jazzi on jazzia höystettynä koneilla ja nu jazzi on koneita höystettynä oikeilla soittimilla.


Mistä erottaa acid jazzin ja acid jazzin, kun toinen acid jazz on tuota jazzia höystettynä koneilla, mutta se toinen acid jazz on sitä 60-luvun hammondin räkkäys musiikkia, tai perinteisesti acid jazziin kuului ne hammondit, mutta onhan noita happopitoisia jazzbändejä jotka soittavat acid jazzia, mm. Temple jazz joka taas eroaa aika reilusti 60 luvun vanhasta hammond jazzailusta. Onkohan näitä kaksoismerkityksellisiä genrejä enemmänkin?

#16 kirjoitettu 10.01.2006 18:16

Tarkennan siis vielä mielipidettäni. Minusta jazzimprovisaatio on parhaimmillaan silloin kun soittaja kertoo omaa tarinaansa. Maailmassa on liikaa ns. "huttusooloja" jossa soittaja nappaa vaan soinnunsäveliä ja muodostaa niistä säveljonoja. Hienoimmat soolot kuitenkin ovat syntyneet soittajan fiiliksestä ja hänen tarinoistaan. Kun kuuntelee vaikka Rollinssin Village Vanguardissa soittamia sooloja, niin kyllä niistä pystyy aistimaan ja kuulemaan Sonnyn fiiliksen. Ihan samalla tavalla vaikka Parkerin parhaimmista suorituksista kuulee hänen tarinansa. Ja olen melko varma, että nämä kaverit eivät ole miettineet kuulijaansa, vaan soittaneet ainostaan omat ajatuksensa ulos. Jazzin saralla on vaan liian paljon tyhjää puhetta.



Niinpä,tätä just tarkotin itekkin että kertos sen tarinan muillekkin eikä vaan soittajakavereilleen,kun yleensä soittaja vaan vetäsee jonkun nopean kuvion ja sitä pitäisi sitten "ymmärtää",sen takia Blakeyn bändi on niin upea,koska jos ja kun joku vetää soolon,se on perusteltua,ne jätkät sentään ovat tutkineet mitä musiikilla voi saavuttaa ( polyrytmejä ja sen sellasta ).Että tälleen ...................

#17 kirjoitettu 10.01.2006 18:23

Jahman kirjoitti:
Niinpä,tätä just tarkotin itekkin että kertos sen tarinan muillekkin eikä vaan soittajakavereilleen,kun yleensä soittaja vaan vetäsee jonkun nopean kuvion ja sitä pitäisi sitten "ymmärtää",sen takia Blakeyn bändi on niin upea,koska jos ja kun joku vetää soolon,se on perusteltua,ne jätkät sentään ovat tutkineet mitä musiikilla voi saavuttaa ( polyrytmejä ja sen sellasta ).


Minun mielestä pointti ei ole se kenelle tarina kerrotaan, vaan että se kerrotaan ylipäänsä. Todella usealta soittajalta se tarina vaan puuttuu. On hyvä treenata tekniikkaa ja kehittää soittotaitoaan, tottakai, mutta jos musiikista puuttuu sanoma, on se yksinkertaisesti mitäänsanomatonta. Jazzissa tämä pätee erityisesti. En tiedä mitä Blakeyn kokoonpanoa meinaat, mutta esimerkiksi Hank Mobley, joka soitti jossain vaiheessa Jazz Messengerssissä, on hyvä esimerkki siitä että soittaja ei tarvitse edes huimia teknisiä suorituksia kuullostaakseen hyvältä. Mobleyllä ei tosiaan ollut Parkerin fraseerausta tai Rollinssin tekniikkaa, mutta hänellä oli oma tarinansa ja niitä sooloja kuuntelee mielellään.

#18 kirjoitettu 11.01.2006 03:58

Minun mielestä pointti ei ole se kenelle tarina kerrotaan, vaan että se kerrotaan ylipäänsä. Todella usealta soittajalta se tarina vaan puuttuu. On hyvä treenata tekniikkaa ja kehittää soittotaitoaan, tottakai, mutta jos musiikista puuttuu sanoma, on se yksinkertaisesti mitäänsanomatonta. Jazzissa tämä pätee erityisesti. En tiedä mitä Blakeyn kokoonpanoa meinaat, mutta esimerkiksi Hank Mobley, joka soitti jossain vaiheessa Jazz Messengerssissä, on hyvä esimerkki siitä että soittaja ei tarvitse edes huimia teknisiä suorituksia kuullostaakseen hyvältä. Mobleyllä ei tosiaan ollut Parkerin fraseerausta tai Rollinssin tekniikkaa, mutta hänellä oli oma tarinansa ja niitä sooloja kuuntelee mielellään.


Juu,ei toi mobley ookkaan mikään Lee morgan ( paras trumpetisti mitä olen kuullut ikinä ) mut ei tarvikkaan,mobley vetää semmosia ihanan laiskoja juttuja ja kaikki on perusteltua,mobleyn soitto oikeen kutsuu kuuntelemaan.........mut tosta tarinasta vielä et onhan se aina hauskempaa jos useampi sen tajuaa,no anyway,ei jaksa paatostaa,hhehe.Juu,ei se pelkkä tekniikka saa ku miehen itkemään,ja ei hyvässä mielessä,noh tossahan tota asiaa tuli taas .

#19 kirjoitettu 11.01.2006 11:58

Jahman kirjoitti:
Juu,ei toi mobley ookkaan mikään Lee morgan ( paras trumpetisti mitä olen kuullut ikinä ) mut ei tarvikkaan,mobley vetää semmosia ihanan laiskoja juttuja ja kaikki on perusteltua,mobleyn soitto oikeen kutsuu kuuntelemaan.........


Hank Mobley on fonisti (legendaarinen äänistys esim levy Soul Station [Blue Note], jossa Art Blakeykin muuten soittaa), ei trumpetisti. Blakeyn kanssa soitti Messengerssissä trumpettia esim Donald Byrd, Kenny Dorham ja Bill Hardman.

Pakko vielä sanoa, että Morganilla jäi parhaat jutut tekemättä. Että kiitosta vaan hänen tyttöystävälleen.