Mikseri.net

#2 kirjoitettu 05.01.2006 07:12

veezay kirjoitti:
MetroTVPlus kirjoitti:
Mikä tekee hauskasta hauskaa, mikä on hauskan määritelmä?

Itse olen pohtinut liittyykö se lähinnä yllätykseen, siihen että maailma onkin toisella tavalla kun oletti (millä monet vitsit pelaavat, punchline muuttaakin aikaisemman kertoman kontekstin tai sitten on muuten odottamaton)...

mitäpä tähän muuta, kuin että:
perushuumori ei kovinkaan usein tehoa muhun. oon melko tehokkaasti kyllästynyt "normaaleihin" vitseihin ja yllättävyys ei enää toimi, ja todennäköisesti sen takia antivitsit ovat parhautta, joissa yllättävyys perustuu perusvitseistä poikkeaviin yllätyksiin (tätäkään ei olis kuitenkaan tarvinu selittää, mutta palikoiden varalta).


http://www.mummila.net...



Näistä antivitseistä tulee tässä konseptissaan tavallisia yllätykseen perustuvia vitsejä. Esim. perinteinen "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen" -vitsi tai tuhanteen kertaan kuullut pikkukallevitsi, jossa odottaa sitä vitsin loppulinjaa, mutta se onkin muutettu täysin uudeksi ja yllättäväksi, jolloin siitä tulee oikeastaan ihan eri vitsi, mutta jälleen se yllättää kovin samalla tavoin, kuin alkuperäinen versio. Eli vitsin vitsi oli kun alettiin kertoa vitsiä, jossa tulee se "puncline" lopussa, joissain tapauksissa se oli jo ennalta tiedossa, mutta siinä punchlinessa ei sitä vitsiä ollutkaan, mikä oli se vitsi.

Hieno juttu sinänsä, nauroin kyllä noille, varsinkin pikkukallevitsi oli hauska.

#3 kirjoitettu 05.01.2006 09:16

MetroTVPlus kirjoitti:
Kun tapahtuu jotain hupaisaa ja naurat, niin mille itseasiassa naurat?


Sille hupaisuudelle.

Mikä tekee hauskasta hauskaa, mikä on hauskan määritelmä?


hauskuus on tunnetila. Kun se tietty tunnetila hupähtää päälle niin se on hauskuutta. Vähän sama kuin kysyisi mikä tekee surullisuudesta surullisuuden. Surulisuus, huvittuneisuus, ilo, jne.. ovat kaikki tunnetiloja.

Mikä tekee kirjoitetusta tekstistä vitsin eikä vain kuvittellisen kertomuksen?

... tosin tuo yllätyksellisyys on aika olennainen myös jännitystä tai pelkoa luovassa tekstissä tai elokuvassa tai missä vaan... ovatko huumori ja kauhu toisiaan lähellä olevia asioita?


Tässä on nyt se oikea kysymys.

Evoluution kautta ihmisen käytöstä tutkinut Desmond Morris toi jo aikoinaan tuo pelko defenssi teorian selkeästi päivänvaloon. Eli hän oli sitä mieltä, että nauru on suojakeino pelolta. Yhteisöllinen tapa lievittää sosiaalista ongelmaa. Eli nauru on luoteva suojakeino, kun ihminen on hämmentynyt. Ei tiedä pitäisikö nyt pelätä vai ei.

Eli siis pelko liityy Morrisin mukaan olennaisesti nauruun, mutta vielä keskeisempi käsite olisi hämmennys. Toki Morris käsittää, että naurun käsite laajenee kongnitiivisella ihmisellä ja saa kultuurisia piirteitä ja myös himan etääntyy tuosta pohjavireestä. Siitä se kuitenkin ponnistaa ja dravinsa saa.

#4 kirjoitettu 05.01.2006 11:34

MetroTVPlus kirjoitti:
Kun tapahtuu jotain hupaisaa ja naurat, niin mille itseasiassa naurat?
Sille, että tajusin.

Mikä tekee hauskasta hauskaa, mikä on hauskan määritelmä?
Esim tissit yhtäkkiä keskellä mainosta ovat hauskat, vaikka mainos kertookin lehmänmaidosta ja kuvassa on siis utareet. Miehiä on vain niin helppo naurattaa ja miellyttää mutenkin. Hauska sutkaus suhtautuu mailmaan keveästi. Siten, että millään ei ole kauheasti väliä eikä tarvitse huolestua mistään tai suojella ketään. Moraalisesti siis täysin väärä suhtautuminen maailmaan.

Mikä tekee kirjoitetusta tekstistä vitsin eikä vain kuvittellisen kertomuksen?
Ymmärrys.

ovatko huumori ja kauhu toisiaan lähellä olevia asioita?
Ensin meinasin sanoa, että eivät, mutta silti karvat pystyssä ajattelen rymiviä kuolleita pikkutyttöjä ja samalla nauran katketakseni kuinka älytöntä se on kun vaihtaa kauhukohtauksen musat tai taustan tai vaikkapa vaan vastanäyttelijöiden suhtautumisen. Aika jänskää.

Hassua kuinka ei ikinä tule mieleen ne hauskimmat jutut täältä forumilta. Kai ne tosiaan ovat niin yllätyksellisiä sitten, etteivät ne jää päähän, koska se vitsikkyys tosiaan juuri perustuu siihen, etteivät ne asiat mutenkaan päässä pyöri ja naurun mukana se juttu taas katoaa muistista ja samantyppiselle voi taas uudestaan jossain vaiheessa nauraa.

Välillä punchlinet naurattavat, mutta välillä ne tuntuvat niin taviksilta vedoilta sinne loppuun, mutta ei niitä silti pidä jättää käyttämättä. Välillä täysin absurdi huumori toimii, mutta siinäkin pitää osata tasapainotella tyyliin NYT TÄHÄN KYRPÄÄN TULI EREKTIO kesken kaiken huudettuna saattaa toimia, jos ympäristö on siihen suotuisa. Tai jokin muu kuin mikseri.net (<-punchline (tätäkään ei olis kuitenkaan tarvinu selittää, mutta palikoiden varalta)).

Tässä kohtaa naurahdin: Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät saunaan. Kun he tulivat
saunasta, oli tanskalaisen, islantilaisen ja toisen suomalaisen vuoro.

#5 kirjoitettu 05.01.2006 12:03

Nauran yllättävyydelle. Jos joku kertoo vitsiä, joka oikeasti on tosi hauska, mutta olen kuullut sen jo, niin on nauraminen vaikeaa. Hauska vitsi on yllättävä. Erilaiset näkökulmat tavanomaisiin tekevät tekstistä vitsin.

#6 kirjoitettu 05.01.2006 13:08

Twight kirjoitti:
Nauran yllättävyydelle. Jos joku kertoo vitsiä, joka oikeasti on tosi hauska, mutta olen kuullut sen jo, niin on nauraminen vaikeaa. Hauska vitsi on yllättävä. Erilaiset näkökulmat tavanomaisiin tekevät tekstistä vitsin.
Sekä toisto. Myös se naurattaa, kun asioita toistetaan.

#7 kirjoitettu 05.01.2006 13:10

Stocco kirjoitti:
Twight kirjoitti:
Nauran yllättävyydelle. Jos joku kertoo vitsiä, joka oikeasti on tosi hauska, mutta olen kuullut sen jo, niin on nauraminen vaikeaa. Hauska vitsi on yllättävä. Erilaiset näkökulmat tavanomaisiin tekevät tekstistä vitsin.
Sekä toisto. Myös se naurattaa, kun asioita toistetaan.


Anna esimerkki.

#8 kirjoitettu 05.01.2006 13:19

Stocco kirjoitti:

Myös se naurattaa, kun asioita toistetaan.


Eli hommaa jonkun tylsän työn jossa vain toistetaan samaa, niin johan nauru repeää?

#9 kirjoitettu 05.01.2006 13:28

Haava kirjoitti:
Eli hommaa jonkun tylsän työn jossa vain toistetaan samaa, niin johan nauru repeää?
Eli Twightilla nauru repeää, kun hän saa töistään yllättäen potkut?

Valot päälle nyt, Haava.

#10 kirjoitettu 05.01.2006 13:48

MetroTVPlus kirjoitti:
Twight kirjoitti:
Nauran yllättävyydelle. Jos joku kertoo vitsiä, joka oikeasti on tosi hauska, mutta olen kuullut sen jo, niin on nauraminen vaikeaa. Hauska vitsi on yllättävä. Erilaiset näkökulmat tavanomaisiin tekevät tekstistä vitsin.

Totta varmasti, mutta kuitenkin vitsi on usein tunnistettavissa vitsiksi vaikka se ei yllättäisi eikä naurattaisikaan. Sitten sitä pitää vain huonona vitsinä. Mistä sen tietää vitsiksi?


kyllä vitsissä on yleensä aina jotain yllättävää.

vanhat vitsit ei välttämättä naurata.

#11 kirjoitettu 05.01.2006 13:56

Vahingonilo on paras ilo. Vielä kun se toteutuu jollain hassulla tavalla niin se on hauskaa. Minulle iskee myös kyseenalaisilla jutuilla vitsailu (rasismi, yleinen väkivalta, kaiken mualiman fistausläpät) ja vailla järkeä olevien juttujen heittely. Jos se on helppo tajuta tai sitä ei voi tajuta niin hauskuuttaa, ja tottakai kertomistapa on tärkein. Eli joku hassu ääni voi joskus olla hauska. Ehkä näiden syiden takia takia Kummelit ja Ace Venturat naurattaa.

#12 kirjoitettu 05.01.2006 14:14

MetroTVPlus kirjoitti:
Odottamaton toisto? Tosin monet suomalaiset sketsisarjat naurattavat toistamalla samaa sketsiä pienin muunnoksin... Onko siinä sitten kyse siitä että se laukaisee jonkin muistijäljen siitä ensimmäisestä huumorikokemuksesta... en tiedä.
En nyt sanoisi että odottamaton. No toki jotain odottamattomia variaatioita voi tehdä jolloin repeää aivan täysin. Siis jos pitkään toistetaan tylsää hommaa ja kun siihen viimein tulee jokin muutos niin se on hauskaa. Mutta silti myös pelkkä toisto alkaa naurattaa sen typeryyden takia. Sitä alkaa katsoa, että kuinka kauan ne uskaltaa tehdä vielä tuon saman. Jälleen se pelko (tässä tilanteessa siis jännitys) muuttuu nauruksi.

Komediasarjat myös tarvitsevat täytettä, jotta ne parhaat olisivat hienoja. Ja niillä toistoilla saadaan muistettavuutta ja sitten voi kavereiden kanssa sanoa, dille dong, kylä lähtee sekä toistaa ookkei, ookkei, onks kaikki ookkei, ookkei...

Ei vitsiä välttämättä ymmärrä vitsiksi.

Vitsin esittämistapa on myös todella ratkaiseva.

Mikseriläisistä kymmenet ovat sitdown-koomikkoja.

#13 kirjoitettu 05.01.2006 14:18

MetroTVPlus kirjoitti:

Odottamaton toisto?


Kun Kummelin sketsissä toistetaan TAAS samaa asiaa, niin siinä ei ole enää mitään odottomatonta. Silti se naurattaa?

Sanoisin, että absurdi toisto.. ja palaan taas siihen Morriksen käsitykseen pelon ja naurun suhteesta.

#14 kirjoitettu 05.01.2006 14:24

MetroTVPlus kirjoitti:

Onko vielä muita? Onko näissä korjattavaa?


Ei varsinaisesti, mutta pitää kysyä, että oletko lukenut jonkin aihetta käsittelevän kirjan vai mistä tämä nyt tupsahti?

#15 kirjoitettu 05.01.2006 16:20

Mitäh, tuohan tuli suoraan jostain sivityssanakirjasta. Tai oli muuten vain aika hemmetin hyvä vastaus.

#16 kirjoitettu 09.01.2006 14:30

http://uncyclopedia.or...

#17 kirjoitettu 09.01.2006 23:05

DTBM kirjoitti:
MetroTVPlus kirjoitti:
Kun tapahtuu jotain hupaisaa ja naurat, niin mille itseasiassa naurat?


Sille, että kerroin taas niin mahtavan vitsin jolle vain ja ainoastaan itse nauran. Tai sitten aluksi nauran omalle mahtavalle vitsille ja lopuksi omalle mahtavalle nauruäänelleni.

"joo...ei mitään...jatkakaa..."


Näinpä näin sitä tuppaa aina käymään. Ja kerta toisensa perään sitä todistaa ihmisille oman fiksuutensa ja hyvän huumorintajunsa Ihan pirun ärsyttävää. Mutta silti hauskaa