Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

 
Kirjoittaja Hiljaisuuden sietämättömyys?


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#1 kirjoitettu 26.01.2006 15:55

MetroTVPlus kirjoitti:

Eli: Mitä mieltä tästä ajatuksesta, pitäisikö paikkansa?


Pitää. Se on sitten makuasia kuinka paha asia se aina on. iiallisuuteen mennessään ehddotmasti negaatio.

Mitä mieltä siitä pitäisikö ihmisen opetella viihtymään hiljaisuudessa?


Ei se pahaa tee, mutta olen vähän haluton älyttömästi ketään patistamaan siihen.

Mikä on hiljaisuuden ja yksinäisyyden keskeinen suhde?


Hiljaisuudessa voi olla yksinöinen. Metelissä vi olla yksinäinen. Hiljaisuudessa (ja yksin) voi olla tuntematta yksinöisyyttä. Metelissä voi olla tuntematta yksinäisyyttä.

Eli suoraa yhteyttä ei ole, vaikka jonkinlainen korrelaatio varmasti lötyy.

^ Vastaa Lainaa


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#2 kirjoitettu 26.01.2006 16:12

MetroTVPlus kirjoitti:

Totta, se ei varmaan tekisi siitä hiljaisuudesta ainakaan vähemmän ahdistavaa jos siihen joku muu kovin painostaisi.


Muutenkin, jos ihmisellä on jotain pään sisäisiä mörköjä, niin tokihan niiden kohtaaminen on yleensä hyvä asia, mutta en oikeastaan usko siihen kohtaamiseen, jso ihminen ei itse ole siihen valmis.

Meneepäs offtipikiksi.

^ Vastaa Lainaa


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#3 kirjoitettu 26.01.2006 16:26

Konvert kirjoitti:

Kyllähän siinä on enemmän itsensä seurassa kuin kaiken hälinän keskellä. Itse puhuisin ennemmin yksin olosta kuin yksinäisyydestä.

Olen yksin, mutta en yksinäinen


Totean nyt tähän, ne ovat siis kaksi täysin eri asiaa nuo yksinoleminen ja yksinäisyys. Ei kannata sekoittaa niitä keskenään. Minä puhuisin mielummin yksinöisyydestä silloin kun tarkoitetaan sitä ja yksinolosta jo starkoitetaan sitä.

Minäkin olen niitä jotka tykkäävät olla yksin ja hiljaisuudessa vielä erityisesti. Yksinäisyydestä en tiedä, kun en sitä ole juuri kokenut.

^ Vastaa Lainaa


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#4 kirjoitettu 26.01.2006 16:39

MetroTVPlus kirjoitti:
Mikä on hiljaisuuden ja yksinäisyyden keskeinen suhde?

Konvert kirjoitti:
kuulosti vähän omituiselta minulle.


Minusta ei. Siksi varmaan vastasinkin.

Näkisin, että tuon aloitus vietsin ihmiset jotka ahdostuvat hiljaisuudesta kärsivät luullakseni siinä hiljaisuudessa juutri nimeomaan siitä yksinäisyydestä. Ainakin se on kovasti sopassa mukana.

^ Vastaa Lainaa


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#5 kirjoitettu 26.01.2006 16:41

MetroTVPlus kirjoitti:

Yksinäisyyteen sanan liittyy kai jonkinlainen viittaus siihen että on tyytymätön asiantilaan.


Kyllä noin vättäisin. Yksinolo on fyysinen tila. Yksinäisyys on siitä johtuva negatiivinen tunnetila.

^ Vastaa Lainaa


odkid
3343 viestiä

#6 kirjoitettu 26.01.2006 16:46

MetroTVPlus kirjoitti:
Jotkut ihmiset eivät pidä hiljaisuudesta tai siedä sitä, niinpä ollen ääntä haetaan esim puhelimeen puhumalla, ihmisjoukkoihin hankkiutumalla ja musiikin kuuntelulla (tai television katselulla/kuuntelulla).

Kuulin tässä yhtenä päivänä koulutuksessa sellaisen ajatuksen että ihmiset voivat pyrkiä jatkuvalla musiikin kuuntelulla saada aikaan ulkoista ärsykettä välttääkseen sisäisen ärsykkeen (omien ajatusten) kohtaamisen. Eli haetaan ääntä ettei tarvitsisi kuunnella itseään. Näin suurinpiirtein.

Mitä mieltä tästä ovat herrat muusikot? Oma kantani tähän on vähän epäselvä, toissä (olen itse lasten mielenterveystyön parissa töissä) tämä ilmiö joissain tapauksissa on minusta erittäin selvästi havaittavissa.

Eli: Mitä mieltä tästä ajatuksesta, pitäisikö paikkansa?
Mitä mieltä siitä pitäisikö ihmisen opetella viihtymään hiljaisuudessa?
Mikä on hiljaisuuden ja yksinäisyyden keskeinen suhde?


Jaa-a, voihan noilla olla jotakin tekemistä keskenään, siis että peittää melulla ajatukset. Toiset käyttävät vaikka jatkuvaa kiirettä tai muuta vastaavaa siihen, ettei tarvitse kohdata itseään ja ajatuksiaan. Omasta mielestäni hiljaisuudesta on hyvä oppia nauttimaan, kyllähän se helpottaa elämistä jos osaa nauttia erilaisista (tässä tapausksessa ääni-)ympäristöistä.

^ Vastaa Lainaa


Humaloidi
260 viestiä

#7 kirjoitettu 26.01.2006 17:23

Oulamon kirjoitti:
tiedän muutamia ihmisiä jotka eivät pysty nukkumaan elleivät kuuntele musiikkia nukkumaan mennessä.


Niin muuten minäkin... nimittäin minä itse pidän stereot päällä, mutta kuitenkin aika hiljaisella. Volaa on vain niin paljon, että se peittää kaikki pienet rasahdukset tai naksunat, joita esimerkiksi pattereista kuuluu.

Onko kenelläkään muulla samaa "vikaa", että rupeaa puhumaan itsekseen tai koiralle/jollekin muulle lemmikille, jos on pidemmän aikaa yksin kotona. Minä ainakin huomaan usein ajattelevani ääneen, jos talossa on aivan hiljaista. Joskus saatan jopa ruveta laulamaan, mikä on minun lauluäänelläni aika noloa, jos joku sattuukin olemaan kotona.

^ Vastaa Lainaa


mystran
645 viestiä

#8 kirjoitettu 26.01.2006 18:21

Tuohon edellä käsiteltyyn yksinäisyys vastaan yksinolo väittäisin että kumpikaan noista ei vaadi toista. Minä olen aina välillä yksinäinen vaikka samalla viettäisinkin aikaa ihan hyvien kavereiden seurassa, ja vastaavasti olen välillä yksin tuntematta itseäni lainkaan yksinäiseksi.

^ Vastaa Lainaa


Siddhartha
883 viestiä

#9 kirjoitettu 26.01.2006 22:20

MetroTVPlus kirjoitti:
Jotkut ihmiset eivät pidä hiljaisuudesta tai siedä sitä, niinpä ollen ääntä haetaan esim puhelimeen puhumalla, ihmisjoukkoihin hankkiutumalla ja musiikin kuuntelulla (tai television katselulla/kuuntelulla).

Kuulin tässä yhtenä päivänä koulutuksessa sellaisen ajatuksen että ihmiset voivat pyrkiä jatkuvalla musiikin kuuntelulla saada aikaan ulkoista ärsykettä välttääkseen sisäisen ärsykkeen (omien ajatusten) kohtaamisen. Eli haetaan ääntä ettei tarvitsisi kuunnella itseään. Näin suurinpiirtein.

Mitä mieltä tästä ovat herrat muusikot? Oma kantani tähän on vähän epäselvä, toissä (olen itse lasten mielenterveystyön parissa töissä) tämä ilmiö joissain tapauksissa on minusta erittäin selvästi havaittavissa.

Eli: Mitä mieltä tästä ajatuksesta, pitäisikö paikkansa?
Mitä mieltä siitä pitäisikö ihmisen opetella viihtymään hiljaisuudessa?
Mikä on hiljaisuuden ja yksinäisyyden keskeinen suhde?



hiljaisuus on kivaa


hhmm...mut hiljaisuus...luonnollisestihan aina on jotain ääntä jos sikseen tulee, mut enpä rupee hiuksia halkomaan. eikun siis mähän alotin jo!! no antaa olla. kuka täällä oikein puhuu muuten?? eikun kallokaverithan ne siellä vaan räyhää... skitsofrenics never walk alone jeiii.......

^ Vastaa Lainaa


Caamos

#10 kirjoitettu 26.01.2006 23:12

Mä en oo koskaan yksin. Mul on aina tinnitus seurana

^ Vastaa Lainaa


Tommy Loose

#11 kirjoitettu 26.01.2006 23:38

Pitää paikkansa!

^ Vastaa Lainaa


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#12 kirjoitettu 27.01.2006 13:12

mystran kirjoitti:
Tuohon edellä käsiteltyyn yksinäisyys vastaan yksinolo väittäisin että kumpikaan noista ei vaadi toista. Minä olen aina välillä yksinäinen vaikka samalla viettäisinkin aikaa ihan hyvien kavereiden seurassa, ja vastaavasti olen välillä yksin tuntematta itseäni lainkaan yksinäiseksi.


Ehdottmasti näin. Siis, että yksinöäiseksi voi tuntea itsensä myös seurassa. Kuitenkin sen yksinäisyyden määritelmän pitää lähteä siitä yksinolosta. Tai siitä, että tuntuu kuin olisi yksin. Hmm... Vai olisko jotain parempaa määrtelmää? Tunteiden "määrittely" kun on melkoisen hankalaa aina.

^ Vastaa Lainaa


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#13 kirjoitettu 27.01.2006 13:53

IZZI THE SNAKE kirjoitti:

Tuosta että en haluaisi kuulla sisäisiä ajatuksiani jotka ilmaantuvaisivat hiljaisuudessa olen kyllä eri mieltä...
Kun musa soi ja tärykalvot lepattaa sillä on ainakin meikäläisen ajatustoiminnalle piristävä vaikutus.
Ongelmanratkaisukyky pelaa ja asiat lutviutuu kun asioita pohtiessani kuuntelen samalla musiikkia.


Väitän edeleen, että se johtuu siitä, että sisäisen fiiliksen nousevat hiljaisuudessa. Tottakai ongelman ratkaisukyky paranee, kun turhat ajatukset eivät pääse siinä hiljaisuudessa pinnalle.

Kun taas sitten ilman musiikkia tuntuu että ratkaisujen tekeminen on vaikeaa ja olen jotenkin pessimistisempi kun mietin onnistumismahdollisuuksia.


Nimenomaan. Väitän, että syy on juuri siinä, että musiikki aktivoi päässäsi tiedostamatonta ajattelua ja samalla estää niitä pohtimasta mitään muuta.

^ Vastaa Lainaa


Hombre Muerto
3489 viestiä

#14 kirjoitettu 27.01.2006 15:06

Hyviä pointteja tässä ketjussa. Itse olen tässä suhteessa samaa maata IZZIn kanssa, sillä mielelläni pidän musiikin soimassa taukoamatta jos minulla on siihen mahdollisuus. Ainoat hetket jolloin mielummin olen kuuntelematta musiikkia ovat välittömästi bändiharjoitusten jälkeen, kirjaa lukiessa ja nukkuessa (eivät nämäkään ole mitään säännönmukaisesti hiljaisia hetkiä).

MetroTV:n esittämä ajatus, että ihmiset pakenisivat itseään meteliin ja ulkoisiin häiriötekijöihin pitää varmasti osin paikkansa. Itse kuitenkin koen musiikin stimuloivan ajatuksiani.

^ Vastaa Lainaa


Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#15 kirjoitettu 27.01.2006 15:10

Hombre Muerto kirjoitti:

MetroTV:n esittämä ajatus, että ihmiset pakenisivat itseään meteliin ja ulkoisiin häiriötekijöihin pitää varmasti osin paikkansa. Itse kuitenkin koen musiikin stimuloivan ajatuksiani.


Nuo kaksi asiaahan eivät mitenkään sulje pois toisiaan.

^ Vastaa Lainaa


zood
425 viestiä

#16 kirjoitettu 27.01.2006 16:35

Hombre Muerto kirjoitti:

MetroTV:n esittämä ajatus, että ihmiset pakenisivat itseään meteliin ja ulkoisiin häiriötekijöihin pitää varmasti osin paikkansa. Itse kuitenkin koen musiikin stimuloivan ajatuksiani.


Hmm, itse pakenen taas monasti meteliä ja ulkoisia häiriötekijöitä kuuntelemalla musiikkia. Siksipä harvemmin kuuntelen musiikkia kun kävelen töihin aamuyöstä. Niinkuin haava jo sanoi nuo eivät pois sulje toisiaan. Joskus itsekin pakenen omia ajatuksiani varsinkin musiikin kuunteluun. Tosin joskus kohtaan ajatukseni, jota pidän ihan terveenä, varsinkin juuri noilla samaisilla työmatkoilla on mukavaa vähän selviltellä ajatuksiaan. Itse rakasta hiljaisuutta, tosin ihan absoluuttista hiljaisuutta en ole koskaan kokenut, aina kuuluu jotain ääniä, en sitten tiedä mitä tapahtuisi jos olisi ihan totaalinen hiljaisuus vaikkapa päivän. Olisi päivän kuuro, se voisi olla tavallaan aika pelottavaa, varsinkin muusikolle

^ Vastaa Lainaa


Hombre Muerto
3489 viestiä

#17 kirjoitettu 27.01.2006 18:25

Haava kirjoitti:
Nuo kaksi asiaahan eivät mitenkään sulje pois toisiaan.


Eivät suljekaan, enkä tuohon millään tavalla edes viitannut viestissäni.

^ Vastaa Lainaa


ArchHeretic
643 viestiä

#18 kirjoitettu 27.01.2006 19:18

DJ Yo man kirjoitti:
Onko kenelläkään muulla samaa "vikaa", että rupeaa puhumaan itsekseen tai koiralle/jollekin muulle lemmikille, jos on pidemmän aikaa yksin kotona. Minä ainakin huomaan usein ajattelevani ääneen, jos talossa on aivan hiljaista. Joskus saatan jopa ruveta laulamaan, mikä on minun lauluäänelläni aika noloa, jos joku sattuukin olemaan kotona.


Tullut muuten itsekkin tätä tehtyä. Varisinkin silloin jos pitää kävellä jonnekkin niin alan höpöttää itselleni. Lemmikkejä kun en satu omistamaan niin puheripulin kohteeksi joutuvat sitten omat raajat ja seinät.
Ja mitä laulamiseen tulee niin kyllä sitäkin tulee tehtyä, tosin yleensä silloin taustalla soi jokin levy.

Välillä hiljaisuudessa oikeasti pystyy viihtymään, sellaisessa rauhallisessa, sereenissä ja ehkä jopa hitusen raukeassa tilassa. Se on myös oikein hienoa jos ulkona on nätti keli, sillä silloin voi mennä pihalle istumaan. Mutta yleensä kun sisällä tulee yksin nyhjättyä niin koetan kehittää jotain tekemistä ja/tai melua.

^ Vastaa Lainaa


sarana

#19 kirjoitettu 27.01.2006 20:32

Ääni voi johdattaa hiljaisuuteen... Toisaalta kaikki ääni sinänsä on hiljaisuudesta kotoisin... Esim. ei kitara itsessään pidä ääntä vaan on hyvinkin hiljaa, paitsi jos sitä manipuloi tai stimuloi jotenkin. Kenenkään pää ei sinänsä soi, vaikka musiikkia ja ääntä voi luodakin ja kuunnella muiden kuulematta mielikuvituksessaan.. Tarvii jonkin välineen tyyliin kehon jotta voi sisäistä maailmaansa ja hiljaisia muotoja tuoda julki.

Usein elokuvat joilla ei ole paljoakaan tarinallista sisältöä pyrkivät peittämään sitä isoilla räjähdyksillä ja visuaalisella tykityksellä, turruttamaan aistit ajatuksilta. Samankaltaista on äärimmilleen puristetussa musassa, jonka dynaaminen vaihtelu ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa.. Pienetkin tauot ja hiljaisuudet voivat tehdä ihmeitä.

Jos on aina hiljaa päätyy luultavasti yksinäisyyteen eikä juurikaan löydä ketään seurakseen Kaikki on toisaalta jatkuvaa ääntä ja täynnä pakotettua ja luonnollista rytmiikkaa.. Olisi mielenkiintoista leijua avaruudessa kuuntelemassa.

^ Vastaa Lainaa


Lapsi_ajassa
2467 viestiä

#20 kirjoitettu 27.01.2006 22:16

Hiljaisuus on mukavaa. Hiljaisuudessa kuulen ääniä, oman ääneni ja joitain muita ääniä joita ei muuten kuulisi. Hurinaa, surinaa, pientä kolinaa. Kaikilla on oma rytminsä. Haen äänikuvioita, kehittelen niitä mielessäni.

Hiljaisuudessa voin keskittyä musiikkiin, jonka kuulen päässäni. Kuuntelemalla hiljaisuuden ääniä kehitän mielikuvia ja rakennan melodioita.

Hiljaa on mukava olla myös ajattelematta kunnolla mitään. Pyrin usein siihen, etten ajattele mitään.

^ Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu