Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.02.2006 17:45

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?

onnellisuutta minäkin tavoittelen niinkuin varmaan kaikki ihmiset. En sinänsä elä minään tietyn ideologian arvojen mukaan, mutta pyrin toimimaan siten, mikä tuntuu oikealta.

Mitä ajattelet olemassaolosta?

Ihan kiva juttu. Ja aika mystinen asia loppujen lopuksi.

Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?

Ilman muita ihmisiä olisi varmaan aika synkkää.. Tarvitsen siis muita ihmisiä saavuttaakseni onnen. En oikeastaan tiedä mitä tähän kuuluisi vastata.. Varmaan aika samanlainen kuin muidenkin ihmisten suhde toisiinsa.

Mitä ajattelet maailman nykytilasta?

Viimeaikoina on vaikuttanut aika heikolta. Liikaa ongelmia. Liikaa ihmisiä näin pienellä planeetalla. Liikaa köyhyyttä, liikaa sairautta yms. Tosin empä tiedä onko paljon parempiakaan aikoja ihmiskunnan historiassa ollut. Monet asiat ovat kuitenkin paremmin kuin ennen.

Mikä on suhteesi uskontoon?

En usko mihinkään tiettyyn uskontoon vaikka kirkkoon (vielä) kuulunkin. Kristinuskossa ja muissa uskonnoissa on monia hyviä eettisiä arvoja ja elämänohjeita kuten "tee muille niinkuin haluaisit heidän tekevän sinulle" mutta mihinkään luomis/jumala-teorioihin en usko. Hyväksyn ihmisten erilaisen uskonnollisen vakaumuksen ja muutenkin erilaisuuden, kunhan jokainen tosiaan saa uskoa mihin uskoo ja olla sellainen niinkuin on aiheuttamatta kuitenkaan muille vahinkoa. On kieltämättä mystistä koko maailmankaikkeuden olemassaolo ja kaiken tarkoitus yms. mutta en tarvitse mitään yliluonnollista luojaa selittämään asioita joita en ymmärrä. Se ei kuitenkaan lopullisesti selitä mitään asiaa vaan siirtää vaan kysymystä eteenpäin ->mistä jumala on tullut? Miksi?

#3 kirjoitettu 10.02.2006 19:29

NapalmHead kirjoitti:
Mitkä ovat elämäsi perusarvot?
Mitä ajattelet olemassaolosta?
Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
Mikä on suhteesi uskontoon?
jne.


Elämäni perusarvoja... hmm. en minä osaa sanoa, ne tavalliset kai.

Olemassaolosta: Minä olen, me kaikki olemme. Olemme miljoonien vuosien kehitystyön tulosta, eläviä organismeja muiden joukossa. Olemme sattuneet kehittymään älykkäiksi. Silti luulemme, että meidät on luotu jonkin entiteetin toimesta. Meidät on luotu satunnaisten tapahtumien ja yhteensattumien seurauksena hitaana kehitysprosessina. Mitenniin "ajattelen, siis olen"?! Ei olemassaolo vaadi ajattelua. Ihminen on vain yksi iso kemiallisten reaktioiden ja fyysisten ilmiöiden, lähinnä sähkön ja mekaniikan, muodostama puolikaoottinen järjestelmä.

Suhteeni muihin ihmisiin: Onhan ne ihan jees.

Maailman nykytila: Päin persettä, ihmiset voisivat alkaa kehitellä keinoa painua vittuun tältä planeetalta tai lopettaa luonnon raiskaamisen. Joka ikisessä asiassa tavoitellaan vaan omaa etua, yleensä rahallista sellaista. Rakastakaa toisianne sekä tätä planeettaa! Toisiannen nimittäin tarvitsette kuitenkin ja planeettaa tarvitsette siihen, että ylipäänsä olette olemassa!

Suhteeni uskontoon: Uskon, että tämän kaiken takana ei ole mikään yliluonnollinen entiteetti. En ole ihan varma, ettei mitään Jumalaa ole, mutta tuntuu siltä. Luotan ja uskon tieteellisiin todisteisiin ja teorioihin ihmisen, maapallon ja maailmankaikkeuden synnystä. Muiden uskonnot - ihan jees. Uskokaa vapaasti mihin haluatte, jos se tekee teistä tyytyväisiä.

#4 kirjoitettu 10.02.2006 21:03

Meikä on niin yksinkertanen ihminen, että kun saan lasillisen piimää ja kuuman kylvyn, niin olen onnellinen. Onnellisuutta haen, muuta en osaakaan miettiä.

#5 kirjoitettu 10.02.2006 21:42

JaDubb kirjoitti:
Meikä on niin yksinkertanen ihminen, että kun saan lasillisen piimää ja kuuman kylvyn, niin olen onnellinen. Onnellisuutta haen, muuta en osaakaan miettiä.

Yksinkertaisuus ei ole mielestäni aina ala-arvoisempaa kuin viisaus (jota esim. aloitusviestissäni esiintyvä päteminen yrittää sisältää). Toisinaan liika pohtiminen voi johtaa vain masentumiseen. Tieto lisää tuskaa.

#6 kirjoitettu 10.02.2006 21:51

accent kirjoitti:
Olemassaolosta: Minä olen, me kaikki olemme.

Jes. Nyt tulee suosikkini: mistä tiedät?

#7 kirjoitettu 11.02.2006 00:53

NapalmHead kirjoitti:
accent kirjoitti:
Olemassaolosta: Minä olen, me kaikki olemme.

Jes. Nyt tulee suosikkini: mistä tiedät?


Koska ei tämmöinen nyt perhana voi mielikuvituksen tuotettakaan olla. Pysyttäydyn mielelläni kuitenkin logiikan rajoissa: olemassaolo on peruslogiikan mukaan itsestäänselvyys. Tai sen pitäisi olla.

Toinen lähestymistapa tuli vielä mieleeni: Minä vaan olen. Mitä vaihtoehtoa edes on? En ole olemassa? Olen ainakin tiettyyn rajaan asti olemassa. Mikä tuo raja on, siitä esitän villin spekulaation: oletetaan että maailma olisi jonkun mielikuvituksen tuotetta. Siinä maailmassa kuitenkin olen olemassa, joten mitä minuun tulee niin olen olemassa. Se on perspektiivistä kiinni.

Joo, vähän levotonta filosofointia tähän aikaan.

#8 kirjoitettu 11.02.2006 01:31

accent kirjoitti:
Toinen lähestymistapa tuli vielä mieleeni: Minä vaan olen. Mitä vaihtoehtoa edes on? En ole olemassa? Olen ainakin tiettyyn rajaan asti olemassa. Mikä tuo raja on, siitä esitän villin spekulaation: oletetaan että maailma olisi jonkun mielikuvituksen tuotetta. Siinä maailmassa kuitenkin olen olemassa, joten mitä minuun tulee niin olen olemassa. Se on perspektiivistä kiinni.

Joo, vähän levotonta filosofointia tähän aikaan.

Joo, vähän levotonta filosofointia. Kaikki mitä näet pohjautuu loppupeleissä omiin ajatuksiisi. Vai näkisitkö ajattelematta? Ajattelisitko näkemättä? Säästän sinut nyt suurelta pohdinnalta. Vastaukset kysymykseen: ei, joo. Koko elämän pohtiminen on yhtä perseestä kuin munkkien kuitupitoisten ulosteiden tutkiminen haarukan ja veitsen kera. Yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa.

Elä nyt sen minkä pystyt, vituilleen se menee kuitenkin.

#9 kirjoitettu 11.02.2006 01:51

NapalmHead kirjoitti:
Millainen on sinun elämänkatsomuksesi?

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?
Mitä ajattelet olemassaolosta?
Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
Mikä on suhteesi uskontoon?


Ruoka, juoma ja lepo.

Tällähetkellä turha.

Heikohko.

Hmm... Jos ei ole hyviä sanottavia, olen mielummin hiljaa. Siis vastaukseni on:

Kukin tavallaan. Samaa ne kuitenkin tietämättään palvoo.

Ja Sweetie pahoittelee gallupinomaista vastailuaan. Tänään ei tämän enempää.

#10 kirjoitettu 11.02.2006 01:51

Millainen on sinun elämänkatsomuksesi?

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?

- Pyrkimys jonkinlaiseen onnellisuuteen ja tasapainoiseen elämään. Pyrin myös välttämään turhan vahingon aiheuttamista toisille.
Mitä ajattelet olemassaolosta?

- Liian monimutkainen kysymys.
Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?

- Kavereihin ja tuttaviin hyvä(kait). Olen kohtalaisen epäsosiaalinen ja uusiin ihmisiin tutustuminen usein hankalaa.
Mitä ajattelet maailman nykytilasta?

- Ei hyvältä näytä. Ihminen aiheuttanut jo aivan liikaa peruuttamatonta vahinkoa luonnolle.
Mikä on suhteesi uskontoon?

- Ristiriitainen. Itse en usko mihinkään uskontojen määrittelemään jumalaan. En kuitenkaan näe että siinä olisi mitään pahaa että uskoo johonkin. Ainoa mikä todella häiritsee, on se että (muutamat) ihmiset oikeuttavat itselleen tekoja uskontonsa vuoksi.

#11 kirjoitettu 11.02.2006 05:59

1.Mitkä ovat elämäsi perusarvot?
2.Mitä ajattelet olemassaolosta?
3.Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
4.Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
5.Mikä on suhteesi uskontoon?

1.Jos tuntuu, että jotain pitää tehdä: tehdään se.
2.Hetki täällä, isompi hetki pois.
3.Tuttuihin sosiaalinen, tuntemattomiin odottava.
4.Kaikki hommat on pulkassa ja pulkka alamäessä.
5.Oma.

#12 kirjoitettu 11.02.2006 23:57

Uskon, että elämällä on tarkoitus.

Minun on helppo samastua muiden ihmisten tunteisiin. Ahdistun, jos joku lähelläni oleva ihminen on ahdistunut. Jos olen itkevän ihmisen lähellä tarpeeksi kauan, alan todennäköisesti itsekin kyynelehtiä.
Nuo asiat vaikuttavat erittäin paljon suhteeseeni muihin ihmisiin. Tuonkaltainen "empaattisuus" estää minua olemasta nihilisti.
En ymmärrä ihmisiä, jotka toivovat jonkun muun ihmisen kuolemaa. En ymmärrä "mun puolestani se sais olla vaikka kuollut" ja "kuolis pois" -asennetta. En osaa ajatella niin. En tiedä mistä johtuu, mutta niin se vain on.

Maailma on aina ollut äärimmäisen rakkauden ja äärimmäisen itsekkyyden taistelutanner. Välillä tuo voima, jonka äärimmäinen itsekkyys on alulle pannut, osuu rankasti meihin suomalaisiinkin ja välillä se liippaa vain läheltä.
Koko ajan se voima osuu johonkin osaan maapalloa täydellä teholla. Täydellisen tuhon estää pienikin määrä tuota äärimmäistä rakkautta.

Uskon uskoon, en uskontoon. Uskonnot voivat kyllä olla hyviä keinoja saada uskoa levitetyksi eteenpäin. Uskon, että esimerkiksi joitain kirkkokuntia on hyvä tukea, vaikka ei täysin uskoisikaan niiden opettamiin asioihin.

Periaatteessa voisin sanoa itseäni agnostikoksi, mutta en kuitenkaan voi. En tiedä onko jumalaa olemassa, mutta uskon, että on. Olen siis uskovainen, joka ei kuitenkaan täysin hylkää muita käsityksiä elämästä ja kuolemasta. Periaatteessa siis kaikki on mahdollista.

NapalmHead kirjoitti:
Nykypäivän maailmassa huonoin puoli on mielestäni se, että ihmisiä on liikaa, ja tästä syystä on täytynyt luoda järjestelmiä, joista suurin osa on mielestäni toimimattomia.


Minä taas en usko, että ihmisiä on vielä liikaa. Se ei tosin tarkoita sitä, että ihmisten määrän pitäisi tästä enää kasvaa. Mieluiten näkisin ihmisten määrän laskevan, mutta sekään ei tarkoita, että ihmisiä olisi vielä liikaa. En usko, että ihminen pystyy IKINÄ tuhoamaan maapalloa. Ihminen voi pystyä tuhoamaan ihmiskunnan, mutta ei koko maapalloa. Elämä tulee jatkumaan aina jossain muodossa.

Perimmäinen ongelma onkin mielestäni siinä, että ihmiselle kehittyivät tunteet ja ajattelukyky. Tunteiden myötä ihminen kykeni itsekkyyteen ja ajattelukyvyn myötä typeryyteen, jota ajavat itsekkäät tunteet. Itse asiassa todellinen epäitsekkyys on mielestäni mahdotonta. Kaikkein hyväsydämisinkin hyväntekijä toimii itsekkäästi lahjoittaessaan rahaa köyhille, sillä hänelle tulee hyvä mieli näin tehdessään, eli hän toimii omien mielihalujensa vuoksi.



Täyttä epäitsekkyyttä ei ole olemassakaan, eikä pidäkään olla. Tottakai asian on oltava niin, että hyvästä teosta tulee hyvä mieli. Näin ihmiset pyrkivät tekemään enemmän hyvää kuin pahaa. Ongelma on vain siinä, että hyvää ei voi ikinä tehdä niin paljoa kerralla, kuin pahaa. Yhden ihmisen tekemän pahuuden päärä voi olla moninkertainen verrattuna sadan ihmisen tekemään hyvään, vaikka nämä hyväntekijät olisivat tehneet sitä hyvää elämänsä jokaisen päivänä.

Uskon, että ihminen kykenisi itsekkyyteen ilman tunteitakin. Ihmisellä käytössään oleva äly yhdistettynä tunteettomuuteen on erittäin vaarallinen asia. Uskon, että ihminen olisi itsekkäämpi ilman tunteita. Silloin olisi panovietti se asia, mikä ohjaisi täysin ihmisen elämää. Ilman tunteita ei voi välittää asioista. Tunteeton ihminen voisi pitää panemaan pääsyä ainoana tavoiteltavana asiana ja sitä varten hän voi muita vahvempana yksilönä tulla yhteisön johtajaksi ja hankkia lisää valtaa, jotta pääsisi panemaan mahdollisimman usein.

Kun uskon, että elämällä on tarkoitus, en näe järkevänä maailmaa, jossa millään elävällä olennolla ei olisi älykkyyttä ja tunteita. En näkisi sellaista maailmaa mitenkään mielekkäänä. Se olisi periaatteessa yhtä tyhjän kanssa.

Onko sinulla päällisimpänä huolena ihmisten toimien aiheuttama tuho ihmisille itselleen vai muulle eläinkunnalle?

#13 kirjoitettu 12.02.2006 10:40

Airola kirjoitti:
Tunteeton ihminen voisi pitää panemaan pääsyä ainoana tavoiteltavana asiana ja sitä varten hän voi muita vahvempana yksilönä tulla yhteisön johtajaksi ja hankkia lisää valtaa, jotta pääsisi panemaan mahdollisimman usein.

Minun mielestäni panemaan pääsemisen halu ja halut yleensäkin ovat lähtöisin tunteista, mutta seksuaalisten halujen suhteen en tästä takuuseen mene.


Kun uskon, että elämällä on tarkoitus, en näe järkevänä maailmaa, jossa millään elävällä olennolla ei olisi älykkyyttä ja tunteita. En näkisi sellaista maailmaa mitenkään mielekkäänä. Se olisi periaatteessa yhtä tyhjän kanssa.

Ennen ihmisen ilmaantumista maailma toimi. Kaikki olennot toimivat vaistojensa mukaisesti, eli ainoa laki oli luonnonlaki. Silloin ei ollut kaaosta. Minulle sellainen maailma kuulostaa todella hienolta nykyiseen verrattuna.

Onko sinulla päällisimpänä huolena ihmisten toimien aiheuttama tuho ihmisille itselleen vai muulle eläinkunnalle?

Ei minua varsinaisesti huoleta maailman nykytila, vaan ainoastaan vituttaa. Minua vituttaa katsella, kun ihmiset aiheuttavat puhtaan typeryytensä vuoksi ongelmia sekä itselleen että muulle eläinkunnalle. Maailma on täynnä ihmisiä, ja kun jokaisella on vielä enemmän tai vähemmän erilainen mielipide siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi olla, eivät mitkään systeemit voi tehdä jokaista tyytyväiseksi. Yksi menee kauppaan ostamaan maitoa työpäivän jälkeen, toinen sylkee edellisen päälle, koska tämä on "systeemin orja" ja kolmas miettii, miten saisi erään vittumaisen tyypin hengiltä.

Kyllä minua taitaa kumpikin rassata yhtä paljon. Mutta esim. pandojen sukupuuttoa surisin aika paljon enemmän kuin vaikka tuhannen tuntemattoman ihmisen kuolemaa jossain päin maailmaa.

NapalmHead muokkasi viestiä 10:48 12.02.2006

#14 kirjoitettu 12.02.2006 13:33

NapalmHead kirjoitti:
...Kaikkein hyväsydämisinkin hyväntekijä toimii itsekkäästi lahjoittaessaan rahaa köyhille, sillä hänelle tulee hyvä mieli näin tehdessään, eli hän toimii omien mielihalujensa vuoksi.

Ylläoleva lainaus on täsmälleen kuin omasta elämänkatsomuksestani. Altruisteja ei ole olemassa; kaiken, minkä ihminen tekee omasta tahdostaan, hän tekee sen vuoksi että haluaa tehdä niin, eli pohjimmiltaan koska hän saa teosta mielihyvää; syyt ovat siis täysin egoistisia ja hedonistisia. Myös ajatuksesi eri "rotujen" samanarvoisuudesta on kuin omani. Ihmistä pitäisi arvostaa hänen tekojensa ja ajatustensa, ei ulkonäkönsä tai uskontonsa perusteella.

En ole uskonnollinen, mutta ajattelen oikeastaan samoin kuin NapalmHead siitä, että uskonnolliset ryhmät ovat tärkeitä ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta. Mielestäni kuitenkaan jumaluskonnot eivät ole paras vaihtoehto, jos etsii helpotusta ahdistukseen ja ryhmähengen tuomaa tukea ja turvallisuutta; olen nimittäin sitä mieltä, ettei mikään nykyisistä uskonnoista voi olla oikeassa vastauksessaan perimmäisiin kysymyksiin. Erilaisia jumaluskontoja on paljon, ja kaikkien hurskaimmat edustajat ovat täsmälleen yhtä vakuuttuneita oman uskontonsa vankkumattomasta totuudellisuudesta ja siitä, että juuri heidän jumalansa on se ainoa oikea, joten ei ole mitään syytä nostaa niistä mitään toisten yläpuolelle. Oletettua jumalallista ilmestystä ei voida pitää riittävänä todisteena juuri sen tietyn jumalan olemassaolosta, jos toisen, kilpailevan ja eri jumalaa palvovan uskonnon edustajatkin sanovat aivan yhtä vakuuttuneina saaneensa jumalallisen näyn. Itseasiassa juuri uskonnollisten ryhmien ääriedustajat säälittävät ja inhottavat minua, koska he ovat niin vakuuttuneita siitä, että juuri he ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä, vaikka heillä ei ole yhtään enempää todisteita oman uskonsa oikeellisuudesta kuin muillakaan. Tällaisten ihmisten kanssa on mahdotonta keskustella rakentavasti aiheesta, koska he kieltäytyvät edes harkitsemasta sitä mahdollisuutta, että vastapuoli ei välttämättä olisikaan läpeensä paha ja kadotukseen tuomittu.


No tulipas vuodatusta. Mutta tuollainen minun elämänkatsomukseni on. Viimeaikaiset tapahtumat ja etenkin surullisenkuuluisa mikseriläinen Hengellinen ovat saaneet minut ajattelemaan näitä asioita ja vain vahvistamaan kantaani. Sinänsä surullista, että ihmiset, jotka uskovat palavasti asiaansa ja hyvää hyvyyttään yrittävät saada muutkin näkemään "totuuden" ja pelastumaan kadotukselta, toimivat minulle varoittavina esimerkkeinä kapeakatseisuudesta, ahdasmielisyydestä ja pelkuruudesta, ja vain muistuttavat minua välttämään heidänlaisiaan ihmisiä.

#15 kirjoitettu 12.02.2006 13:42

Airola kirjoitti:
En usko, että ihminen pystyy IKINÄ tuhoamaan maapalloa. Ihminen voi pystyä tuhoamaan ihmiskunnan, mutta ei koko maapalloa. Elämä tulee jatkumaan aina jossain muodossa.

Ei ihminen välttämättä kykene maapalloa kokonaan tuhoamaan, mutta minusta nykyinen luonnon raiskaaminen ja runtelu on jo riittävän paha asia. Tasapaino ei säily, terveen luonnon osuus vähenee nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan. Se on jo hälyttävää, minusta asioihin pitäisi puuttua ennen kuin kaikki mahdollisuudet pelastaa tilanne on menetetty. Mielestäni ei ole okei jos maailma tuhoutuu melkein kokonaan, "kyllähän se elämä aina jatkuu jossain muodossa."

#16 kirjoitettu 12.02.2006 16:54

MetroTVPlus kirjoitti:
NItse en ymmärrä miksi ihmiset haikailevat tuota luonnonlakien mukaan toimimista... ilmeisesti ihmiset ketkä ovat alkujaan niiden mukaan eläneet ovat todenneet sen epämukavaksi olotilaksi ja pikkuhiljaa väsäilleet mukavamman vaihtoehdon (yhteiskunta as we know it). Sitäpaitsi aikana ilman ihmistä tuskin oli ketään kuka olisi tajunnut sen jotenkin olevan ihanaa.

Olet nyt tainnut käsittää hieman väärin; tässä ei käsitelty sitä, kuinka miellyttävää jokin elämäntapa on, vaan sitä, millaisia vaikutuksia sillä on luonnon kannalta. Tokihan ihmiset ovat tehneet ympäristöstään itselleen helpon ja mukavan elää, mutta samalla ympäristön kasvisto ja eläimistö on vaarannettu. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö helpottaa varmastikin ihmisten elämää, mutta maapallon kannalta se on hyvin kuluttavaa, sillä nämä luonnonvarat eivät ole uusiutuvia. "Luonnon tasapainolla" tarkoitetaan sitä, että luonnonvaroja ei kuluteta nopeammin kuin ne uusiutuvat. Nykyaikaisen ihmisen elämäntapa ei todellakaan kunnioita tällaista tasapainoa, vaan kuluttaa ennen pitkää maapallon luonnonvarat loppuun. Sitten ei ole kellään kivaa kun ei enää ole mitään resursseja, jotka voisivat uusiutua.

Monet tuntuvat tuntevan enemmän sympatiaa eläimiä kuin ihmisiä kohtaan. Etenkin karvaisia pehmoisia eläimiä.... Tavallaan aika erikoista... Eläimethän taas vuorostaan eivät tunne juurikaan sympatiaa ihmisiä kohtaan.

Eläimet eivät tee pahaa tietoisesti. Ihmiset tekevät.

#17 kirjoitettu 12.02.2006 19:41

MetroTVPlus kirjoitti:
Eettinen hyvä ja paha ovat ihmisen keksintöjä, eivät eläimet ole niistä edes tietoisia.

Niinhän juuri sanoin:
Eläimet eivät tee pahaa tietoisesti. Ihmiset tekevät.

MetroTVPlus muokkasi viestiä 17:06 12.02.2006

Ja eikös tämä ollut perusarvoista ym. eikä luonnonsuojelusta?

Arvo se on luonnonsuojelukin. Ainakin niille jotka yhtään välittävät omasta ja jälkeläistensä tulevaisuudesta.

#18 kirjoitettu 12.02.2006 20:12

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?

En tiedä arvojani. Elän, koska en muutakaan nyt tähän hätään keksi/jaksa tehdä
Mitä ajattelet olemassaolosta?

Ihan kivaa, mutta enhän muustakaan tiedä
Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?

Normaali kanssakäyminen on varsin mukavaa aika ajoin
Mitä ajattelet maailman nykytilasta?

Mitäs tuosta? Samaa paskaa eri kääreissä
Mikä on suhteesi uskontoon?

Uskon itseeni ja jonkinlaiseen olemassaoloon ja alkuun. Kaikki alkoi jostain ja jonnekkin se loppuu. Näin uskon.

#19 kirjoitettu 12.02.2006 20:42

NapalmHead kirjoitti:
Minun mielestäni panemaan pääsemisen halu ja halut yleensäkin ovat lähtöisin tunteista, mutta seksuaalisten halujen suhteen en tästä takuuseen mene.


Panemaan pääseminen on edellytyksenä lajin olemassaololle. Jos tunteet riistetään ihmiseltä ja ihmisestä tulisi kuin eläin, tämä ihminen toimisi aivan taatusti "vahvimman lain" mukaan. Yrittäisi saada naista vaikka väkisin aivan kuin apinatkin tekevät.

Ennen ihmisen ilmaantumista maailma toimi. Kaikki olennot toimivat vaistojensa mukaisesti, eli ainoa laki oli luonnonlaki. Silloin ei ollut kaaosta. Minulle sellainen maailma kuulostaa todella hienolta nykyiseen verrattuna.


Toimii se nytkin. Maailman toimimisen huomaa siinä, että häiriön aiheuttajan lukumäärää karsitaan luonnonvoimin. Siinä maailmassa, minkälaisen haluaisit maailman nyt olevan, olisit todennäköisesti kuollut.

Ei minua varsinaisesti huoleta maailman nykytila, vaan ainoastaan vituttaa. Minua vituttaa katsella, kun ihmiset aiheuttavat puhtaan typeryytensä vuoksi ongelmia sekä itselleen että muulle eläinkunnalle. Maailma on täynnä ihmisiä, ja kun jokaisella on vielä enemmän tai vähemmän erilainen mielipide siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi olla, eivät mitkään systeemit voi tehdä jokaista tyytyväiseksi. Yksi menee kauppaan ostamaan maitoa työpäivän jälkeen, toinen sylkee edellisen päälle, koska tämä on "systeemin orja" ja kolmas miettii, miten saisi erään vittumaisen tyypin hengiltä.

Kyllä minua taitaa kumpikin rassata yhtä paljon. Mutta esim. pandojen sukupuuttoa surisin aika paljon enemmän kuin vaikka tuhannen tuntemattoman ihmisen kuolemaa jossain päin maailmaa.


Onkohan sinulla tuon vitutuksen alkulähteenä se, että sinulla sattuu olemaan tunteita? Kamaluuksien näkeminen ja kokeminen aiheuttaa sinussa surua ja vitutusta, joten mieluiten olisit ilman tunteita, jotta sinä et tuntisi näitä ikäviä tunteita.

Koirat eivät sure pandojen mahdollista sukupuuttoa. Mikään eläinlaji ei surrut dinosaurusten sukupuuttoa. Sukupuuttoja tapahtuu ilman ihmistäkin.
Meillä ihmisillä on kyky surra sitäkin asiaa. Sen takia meillä on myös mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Eläinlajien pelastaminen ei voi tapahtua hetkessä, mutta sitäkin voi nopeuttaa hylkäämällä nihilismin ja ottamalla uskon toivoon sen tilalle.

Mikä tarkoitus eläimillä olisi, jos ihmistä ei olisi maailmassa? Sinä et olisi silloin suremassa lajien sukupuuttoon kuolemista. Et olisi suremassa sitä, kun joku eläin syö toisen eläimen vastasyntyneet poikaset. Tuolla viimeksimainitullahan ei pitäisi olla mitään väliä, jos ei olisi ketään siitä välitämässä. Tunteet ja omatuntoko ovat ne asiat, joiden takia ihminen ei saisi aiheuttaa kuolemaa? Ilman noita kahta sillä ei olisi väliä tappaako joku toisen vai ei?

techrono kirjoitti:
Ei ihminen välttämättä kykene maapalloa kokonaan tuhoamaan, mutta minusta nykyinen luonnon raiskaaminen ja runtelu on jo riittävän paha asia. Tasapaino ei säily, terveen luonnon osuus vähenee nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan. Se on jo hälyttävää, minusta asioihin pitäisi puuttua ennen kuin kaikki mahdollisuudet pelastaa tilanne on menetetty. Mielestäni ei ole okei jos maailma tuhoutuu melkein kokonaan, "kyllähän se elämä aina jatkuu jossain muodossa."


Ei se tuhoudu edes melkeinkään kokonaan. Kyllä ihmiskunnan tuhoutuminen tapahtuu ennen, kuin maailma on edes lähellä lopullista tuhoa. Jo se, että pyrkisimme säilyttämään ihmiskunnan olemassaolon, on riittävä syy olla raiskaamatta luontoa. Ensin meidän itsemme takia, sitten muun eläinkunnan.

Altruisteja ei ole olemassa; kaiken, minkä ihminen tekee omasta tahdostaan, hän tekee sen vuoksi että haluaa tehdä niin, eli pohjimmiltaan koska hän saa teosta mielihyvää; syyt ovat siis täysin egoistisia ja hedonistisia


Pitää kuitenkin muistaa, että on olemassa monenlaista hedonismia ja egoismia. Osa on kehittävää ja osa tuhoavaa. Tuo siis ei ole mikään syy puhua yleisen ja kaikenlaisen hedonismin puolesta (en tosin väitä, että sitä olet tarkoittanutkaan). Eli jos joku puhuu yleisesti vaikka seksuaalista hedonismia vastaan, ei voi käyttää "teethän sinäkin hyvää sen takia, koska se tuntuu sinusta hyvälle, eli olet pohjimmiltasi hedonisti" -korttia sitä vastaan. Toki on hyvä tuoda ilmi tuokin pointti, jos ei satu sitä vielä käsittämään (jotta tuo toinen ei automaattisesti pitäisi kaikkea hedonismia ja egoismia pahana).

MetroTVPlus kirjoitti:
Monet tuntuvat tuntevan enemmän sympatiaa eläimiä kuin ihmisiä kohtaan. Etenkin karvaisia pehmoisia eläimiä.... Tavallaan aika erikoista... Eläimethän taas vuorostaan eivät tunne juurikaan sympatiaa ihmisiä kohtaan.


Aivan. Pörröiset nappisilmät ovat niin suloisia. Jää huomaamatta se, että tiettyjen eläinten vaarattomuus ja suloisuus johtuu nimenomaan ihmisen toiminnasta. On ilmoilla sellainen asenne, että ihmisen on hyväksyttävämpi kuolla, kuin vaikka esimerkiksi koiran.

#20 kirjoitettu 13.02.2006 08:24

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?
Rehellisyys on tärkeätä. Välittäminen kanssaihmisistä (vaikkakin toivotonta joskus)

Mitä ajattelet olemassaolosta?
Ajattelen, siis olen. Siisti juttu

Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
No, kaikkeen tottuu.

Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
Menee paskempaan suuntaan

Mikä on suhteesi uskontoon?
uskonto tuo lohtua. joillekin.
sen tiedän ainakin etten oo kirkossa

#21 kirjoitettu 13.02.2006 15:17

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?

- Olen ateisti, ja vastustan patriostismia, natsismia, rasismia, konservatismiä, trendejä, normeja ja etikettejä (tarkoitan näitä turhia sääntöjä, joilla ei ole edes mitään tekemistä moraalikäsitysten kanssa)

Pyrin etsimään totuutta, mutta koska se on niin suhteellinen käsite, minun täytyy turvautua konkreettiseen, eli luonnonmukaiseen. Mutta tästä voidaankin johtaa filosofinen ajatus siitä, että onko kaikki tapahtuva luonnonmukaista koska se tapahtuu? Joten kenties joko kaikki mitä on, on totuutta koska se on olemassa, tai sitten totuutta ei edes ole. Tai loppujen lopuksi kaikilla ihmisillä on omat totuutensa, jotka heijastuvat heidän henkilökohtaisista tunteistaan, ja moraalikäsityksestä- siitä minkä se TUNTEVAT olevan oikein, ja minkä väärin. Tosin tällaisiin käsityksiin (siihenkin minkälaisia tunteita tietyt asiat herättävät ihmisessä ihan emotionaalisellakin tasolla) voi hyvinkin suuresti vaikuttaa jokin ulkopuolinen tekijä, joka muokkaa toisen ihmisen käsityksiä psykologisesti (kasvatus), joten erilaiset käsitykset asioista siis kierrättyvät sukupolvelta toiselle, ja koska tämä tapahtuu, se on kenties luonnonmukaista. Kovin moni ihminen ei kuitenkaan tajua sitä, että kaikilla on omat totuutensa, vaan uskoo vain omaan totuuteensa. Sehän on kovin helppoa, koska onhan se hieman paradoksaalista jos tietää totuuden olevan vain suhteellista, ja koittaa kuitenkin pitää omaa maailmankuvaansa eheänä, vastustaen asioita joita tietää toisen ihmisen kannattavan, sekä kannattaen asioita joita tietää toisen ihmisen vastustavan, tietäen myös, ettei kumpikaan ole mahdollisimman laajasti katsottuna enempää tai vähempää "oikeassa" kuin toinen. Joten totuutta on kaikki se, mitä tapahtuu, mukaanlukien se, että toimimme kaikki tunteidemme pohjalta. Tunteiden, jotka ovat mitä erilaisimpia eri ihmisillä. Maailman ja elämän voisi siis sanoa olevansa yksi paradoksi, muttei kuitenkaan.

Mitä ajattelet olemassaolosta?

- Ei ihmisen kuulu tietää mikä maailma todellisuudessa on, tai mistä kaikki on lähtöisin. Ihmisen tehtävä on vain elää täällä ja maatua.

Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?

- Kaikki ollaan eläinlajeja emootioilla ja liian isoilla aivoilla, pyrin tulemaan toimeen, mutta kaikista ihmisistä ei vain yksinkertaisesti VOI pitää.

Mitä ajattelet maailman nykytilasta?

- Ihmiskunta maalaa itseään koko ajan vaan enemmän ja enemmän nurkkaan, ja vauhti vain kiihtyy. "Kehitys" on liian nopeaa, ja maailma tuhoutuu ennätysajassa. Kauan ennen kuin aurinko sammuu, on ihminen jo tämän maapallon tuhonnut.

Mikä on suhteesi uskontoon?

- Minua vituttaa suuresti tekopyhät ihmiset, jotka väittävät itseään uskovaisiksi, mutta
eivät kuitenkaan elä uskontonsa oppien mukaan. En hyväksy missään nimessä
myöskään ihmisiä, jotka luulevat olevansa etuasemassa koska uskovat, tai
ihmisiä jotka ovat ylpeitä uskonnollisesta nöyryydestään. Lisäksi
minusta tuntuu jotenkin naurettavalta, että rikkaat ihmiset ovat niin
uskovaista....Hyvähän se on uskoa antimaterialistiseen uskontoon, kun ei
materiaa itseltä ainakaan puutu. Lisäksi uskonnoissa vituttaa se, että
niiden vuoksi käydään lisää sotia. Ja kristillinen kirkko on silmissäni kuten joku kauppa: siellä kalliilla autoillaan töihin ajaneet papit myyvät kuolemanpelkoisille ihmisille sielunhoitoa.
Jää nähtäväksi koska kirkkossa vaaditaan pääsymaksua...
Tai no, itse asiassahan siellä vaaditaan jo tietynlaisissa tapahtumissa.
"Minulla on kaulassani iso, kultainen risti, koska kannatan antimaterialistista uskontoa... "
"Olen ylpeä siitä, että olen niin nöyrä..."

Mutta jos joku oikeasti uskoo nöyrästi, niin siinä en näe mitään
ongelmaa. Jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa, kunhan usko ei
vahingoita ketään.

Mutta kysehän on vain siitä, että jostain käsittämättömästä syystä ihminen tahtoo säilyä. Miksi? Miksi ihminen tahtoo olla olemassa "ikuisuuden" ?
Vaikka olisikin olemassa jokin korkeampi voima josta kaikki on lähtöisin, niin miksi ihminen kuitenkaan eläisi kuolemansa jälkeen? Mitä ideaa siinä oikein on?

Onko ihmiskunta todellakin niin säälittävä, ettei se osaa olla hyvä ilman uskontoja?
On hyvin ankeaa huomata, kuinka ihmiset toimivat oikeudenmukaisesti vain palkinnon (taivaspaikan) toivossa. Hyvyys ja ystävällisyys itsessään eivät merkitse mitään, vaan se, että saa "ikuisen" elämän.
Kuinka paha tämä maailma olisi, ellei suuri osa ihmiskunnasta uskoisi jumalaan, ja siihen, että heidän hyvät tekonsa palkitaan? Luulenpa, että pahempi. Säälittävää.
Todella säälittävää ettei hyvyys lähde tietyissä tapauksissa ihmisestä itsestään, vaan siitä että hänet on täytynyt valheiden avulla "pelotella" olemaan hyvä. Sekä lupauksin valheellisesta taivaspaikasta. Tämän vuoksi ateistinen moraali on yleisesti ottaen paljon aidompaa.

Loppujen lopuksi en kuitenkaan voi sanoa mitään varmasti. Kukaan ei voi sanoa mitään varmasti.
Nämä ovat kuitenkin tämänhetkisiä näkemyksiäni ja teorioita uskonnosta.

------------------------------

Vaikka jotain tuohon suuntaan.

#22 kirjoitettu 13.02.2006 20:45

Olen kristitty, siitä sopii repii vastaukset.

#23 kirjoitettu 13.02.2006 22:30

Tuolla English osiolla tästä jotain vuodatinkin, ehkä voisin kiteyttää oman maailmannäkemykseni kömpelösti relativistiseksi eksistentialismiksi. Tällä tarkoittaen sitä, etten usko absoluuttisiin arvoihin, totuuteen tai moraaliin, ja toisaalta keskeisimmäksi tekijäksi elämässä nousee kokija, kokemus ja näiden välinen unenomainen suhde.

Maailman nykytila tuntuu aika ikävältä, olen ajatuksiltani vahvasti vihreä ja kyllähän tämä laajamittainen tärveltäminen surettaa. Saapa nähdä, mitä lähivuosikymmenet tuovat tullessaan.

Michikawa muokkasi viestiä 22:31 13.02.2006

#24 kirjoitettu 13.02.2006 23:36

NapalmHead kirjoitti:
Millainen on sinun elämänkatsomuksesi?

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?

Rehellisyys.

Mitä ajattelet olemassaolosta?
Cogito, ergo, sum.

Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
En vaivaa ketään turhanpäiväisellä, eikä kukaan vaivaa mua turhanpäiväisellä.

Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
We got one place to go: Up.

Mikä on suhteesi uskontoon?
Mä luen eri uskonnoista, ja yritän kasata niistä jotain aivan omaa.


Kiteytettynä: Life's a bitch. Sometimes she fucks you good, sometimes she fucks you over.

Coyote muokkasi viestiä 23:39 13.02.2006

#25 kirjoitettu 14.02.2006 13:38

Airola kirjoitti:
Toimii se nytkin. Maailman toimimisen huomaa siinä, että häiriön aiheuttajan lukumäärää karsitaan luonnonvoimin. Siinä maailmassa, minkälaisen haluaisit maailman nyt olevan, olisit todennäköisesti kuollut.

En sanonut, että haluaisin maailman olevan sellainen.

Onkohan sinulla tuon vitutuksen alkulähteenä se, että sinulla sattuu olemaan tunteita? Kamaluuksien näkeminen ja kokeminen aiheuttaa sinussa surua ja vitutusta, joten mieluiten olisit ilman tunteita, jotta sinä et tuntisi näitä ikäviä tunteita.

En sanonut, että haluaisin olla ilman tunteita. Enkä haluaisikaan.

Tunteet ja omatuntoko ovat ne asiat, joiden takia ihminen ei saisi aiheuttaa kuolemaa? Ilman noita kahta sillä ei olisi väliä tappaako joku toisen vai ei?

Taisit hieman ymmärtää väärin sen, mitä viimeiseksi sanoin. Minä en sanonut, mikä on mielestäni väärin tai oikein. Minä vain totesin, että surisin pandojen sukupuuttoa enemmän. Tiedän, että se on tavallaan typerää, mutta sille ei mahda mitään. Sille on selkeät psykologiset selitykset.

MetroTVPlus kirjoitti:
Monet tuntuvat tuntevan enemmän sympatiaa eläimiä kuin ihmisiä kohtaan. Etenkin karvaisia pehmoisia eläimiä.... Tavallaan aika erikoista... Eläimethän taas vuorostaan eivät tunne juurikaan sympatiaa ihmisiä kohtaan.

Tiedostan tämän itsekin, ja se on minunkin mielestäni suorastaan typerää. Sille ei kuitenkaan mahda mitään. Ellei väkisin yritä.

NapalmHead muokkasi viestiä 13:39 14.02.2006

#26 kirjoitettu 14.02.2006 14:01

NapalmHead kirjoitti:
Millainen on sinun elämänkatsomuksesi?

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?
Mitä ajattelet olemassaolosta?
Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
Mikä on suhteesi uskontoon?
jne.



hhmm..aika tarvetyydytys tasolla liikutaan, noin niinkun noissa perusarvoissa.
olemassaoloani pyrin olla ajattelematta sen enempää.
muihin ihmisiin yritän ensisijaisesti suhtautua ihmisinä, mutta heidän oma käyttäytyminen taas muuttaa tuota käsitystäni yleensä idioottien kategoriaan. nojoo... mutta lähtökohtaisesti siis tuo kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia, kaikki paskiaisia jne...
maailman nykytila on mätä, joka tarvitsee hoitavaa salvaa.
usko...no jokaisella omansa.
mitäpä muuta tähän sanoisi viisasta tahi vähemmän viisasta...hhmm

paskan määrä on vakio!!

#27 kirjoitettu 14.02.2006 14:29

NapalmHead kirjoitti:
En sanonut, että haluaisin maailman olevan sellainen.


Ok. Tässä tapauksessa en voi käsittää ollenkaan nihilismiäsi. Pidät jonkinlaista maailmaa parempana, kuin nykyistä muttet kuitenkaan halua, että maailma sellainen olisi.

Taisit hieman ymmärtää väärin sen, mitä viimeiseksi sanoin. Minä en sanonut, mikä on mielestäni väärin tai oikein. Minä vain totesin, että surisin pandojen sukupuuttoa enemmän. Tiedän, että se on tavallaan typerää, mutta sille ei mahda mitään. Sille on selkeät psykologiset selitykset.


Minä vain yhdistän ne vastauksesi siihen nihilismiin, josta puhuit. Ehkä käsitykseni nihilismistä on sitten hieman väärä.

#28 kirjoitettu 14.02.2006 15:33

MikaN kirjoitti:
vastustan... ...modernismia

Miksi modernismia? Mitä pahaa se on tehnyt?
On hyvin ankeaa huomata, kuinka ihmiset toimivat oikeudenmukaisesti vain palkinnon (taivaspaikan) toivossa. Hyvyys ja ystävällisyys itsessään eivät merkitse mitään, vaan se, että saa "ikuisen" elämän.

Todella säälittävää ettei hyvyys lähde tietyissä tapauksissa ihmisestä itsestään, vaan siitä että hänet on täytynyt valheiden avulla "pelotella" olemaan hyvä. Sekä lupauksin valheellisesta taivaspaikasta. Tämän vuoksi ateistinen moraali on yleisesti ottaen paljon aidompaa.

Itse ajattelen oikeastaan täsmälleen samoin uskonnoista.

#29 kirjoitettu 14.02.2006 17:46

Airola kirjoitti:
Minä vain yhdistän ne vastauksesi siihen nihilismiin, josta puhuit. Ehkä käsitykseni nihilismistä on sitten hieman väärä.

Tietoteoreettinen nihilismi on sitä, ettei objektiivista tietoa pidetä mahdollisena, eikä sen enempää. Tai ainakin Wikipedia sanoo niin.

#30 kirjoitettu 14.02.2006 17:50

jakeriver kirjoitti:
Olen kristitty, siitä sopii repii vastaukset.

Kristittyjä on monenlaisia. Millainen sinä olet?

PS. Olen ihan oikeasti kiinnostunut.

#31 kirjoitettu 14.02.2006 17:55

Airola kirjoitti:
Pidät jonkinlaista maailmaa parempana, kuin nykyistä muttet kuitenkaan halua, että maailma sellainen olisi.

Tässä on nyt hirveä ketju väärinkäsityksiä, joihin taidan olla osasyyllinen. Minä en sanonut, että haluaisin, mutten myöskään sanonut, etten haluaisi. Minä vain totesin, että sellainen maailma kuulostaa minulle nykyistä hienommalta. Tarkoitin tällä sitä, että sellainen maailma olisi hienompi koko maailman kannalta, eikä ainoastaan minun itseni kannalta. En kuitenkaan tarkoittanut, että haluaisin maailman muuttuvan takaisin sellaiseksi. Olen tyytyväinen elämääni tässä maailmassa, vaikka siinä onkin paljon epäkohtia. Minä vain sattumalta tykkään tuoda niitä esille.

NapalmHead muokkasi viestiä 17:57 14.02.2006

Pointtini on tiivistettynä suurin piirtein tällainen: "Koko maailman kannalta olisi parempi, ettei ihmisiä olisi olemassa. Mutta koska minä olen maailman napa ja vähät välitän, antaa olla näin".

#32 kirjoitettu 15.02.2006 11:08

Minä pyrin onnellisuuteen. Ja aivan kuten miljardit muut ihmiset, minä pyrin sinne keinolla millä hyvänsä. Rakkaus on toistaiseksi osoittautunut suorimmaksi ja yksinkertaisimmaksi tieksi siihen suuntaan, ainakin minulle. Ihmiset ovat hyvin petomaisia ja kusipäisiä, joten nämä suhteetkin usein ajautuvat toteuttamaan jotain muuta kun onnellisuutta, mutta ainakin teoriassa ja tämän hetkisen kokemuksen mukaan koen toisen ihmisen tieksi omaan onneeni. No okei, toinen ihminen, plus itsensä toteuttaminen taiteen kautta. En usko täydelliseen yliluonnolliseen voimaan, uskon että jumalan loppujen lopuksi muodostamme me ihmiset ja tämä maailmankaikkeus. Ihmisessä itsessään on jo niin ihmeellisiä ominaisuuksia, joista välillä tulee tämä "ei vaan tajuu" -ilmiö, että miksi lähteä hakemaan vielä jotain yliluonnollista siihen pääle. En ole löytänyt oikein mitään omaa mistään suuresta uskonnosta, välillä tuntuu että katson maailmaa liian realistisin lasein lähteäkseni uskomaan asioihin joita en ole mitenkään kokenut. Ja realistisuuteen tuntuu kaatuvan moni muukin asia, mikä voisi olla yksinkertainen tie kohti onnea. Tuntuu, että välillä en vaan voi suhtautua maailmaan ja asioihin optimistisesti tai edes odottaen, vaan kylmä realistisuus pistää minut hymähtämään "hm, saas nähdä". Maailma on perse paikka, jossa on tarjolla muutamia hetkiä olla onnellinen. Harmi, että ne hetket eivät jakaannu tasan kaikille. Mutta hei, that's the way it goes. En minä ainakaan jaksa olla surullinen siitä, että maapallolla menee yleisesti vähän heikosti. Loppujen lopuksi me kaikki kuollaan ja niin tämä pallokin, ei jaksa stressata sellaisesta. Minä olen ainakin niin kusipäinen ihminen usein, että on ihan hyvä homma että tietää kuolevansa joskus. Tavoitteenani oikeastaan onkin vain antaa itsestäni ulos kaikki rakkaus ja kaikki musiikillinen sanottava ennen kun henki menee.

"I'm living in a world of shit, but I'm alive, and I'm not afraid.

#33 kirjoitettu 15.02.2006 11:30

MetroTVPlus kirjoitti:
Vai onko se tasapainoa vain jos ihminen ei ole kuvassa mukana?


jep.

kyllä se on osoitettavissa että monet asiat on menny aikalailla päin helvettiä ihmisen leviämisen ja älykkyyden kehittymisen myötä.

#34 kirjoitettu 15.02.2006 13:25

Johannes Vapahtaja kirjoitti:
kyllä se on osoitettavissa että monet asiat on menny aikalailla päin helvettiä .. älykkyyden kehittymisen myötä.

Seuraakin kysymys: Voiko huonoja asioita ja tuhoa aiheuttava toimnta olla älykkyyden tuote? Minusta se ei ole älykkyyttä se sellainen "ajattelun kehittyminen" joka aiheuttaa tuhoa, todellista älykkyyttähän olisi sellaisten ajatusten ja tapojen kehittyminen joka toisi hyvinvointia ihmisten keskuuteen ja auttaisi ihmisiä elämään niin, että emme tuhoaisi ympäristöämme. Eikö se olisi oikeaa älykkyyttä?

#35 kirjoitettu 15.02.2006 14:42

Ongelma tässä taitaa olla se, että "tasapaino" tarkoittaa optimaalista tilannetta, jossa kokonaisenergian kulutus on mahdollisimman pieni, elikkä siis energia on jakautunut mahdollisimman tasaisesti ympäri universumia. Siis maksimaalista entropiaa. Ihminen jalostaa toiminnallaan luonnon raaka-aineita ja rakentaa niistä vaikkapa betonitaloja, rautateitä tai tietokoneita. Tämä toimintahan on siis täysin vastakkaista tuolle optimaaliselle entropian lisääntymiselle. Ihmisen toiminta, joka lähes poikkeuksetta tähtää jonkinlaiseen materian jalostamiseen ja "hyvinvoinnin" lisäämiseen, ohjaa universumia vääjäämättä kohti sen tuhoa.

#36 kirjoitettu 15.02.2006 14:57

MetroTVPlus kirjoitti:
Tarkoitatko että ihminen vääjäämättä tuhoaa universumin? Kuulostaa vähän suuruudenhullulta ajatukselta.

Tarkoitan sillä vakavuudella, mitä viestini lopussa oleva hymiö antaa ymmärtää. Eli päättelyketjuni on vähän överiksi vedetty, mutta perusajatus on ihan pätevä. Eli ihmisen toiminta vähentää entropiaa, johon "luonto" pyrkii. Todennäköisesti universumi ei tämän vuoksi kuitenkaan tuhoudu...

Mutta, edelleen eikö se missä tilassa luonnon pitäisi olla ole tällä hetkellä aika pitkälle ihmisten määrittelemä? Tai yleensäkin mikä on oikein ja mikä väärin? Onko niitä käsitteitä olemassa ilman ihmistä?

No se "pitäisi" on aika pitkälti juuri ihmisen määrittelyä. Mutta jos puhutaan "luonnon tasapainosta", niin minä käsittäisin sen sellaisena tilanteena, jossa energian vaihtumista tapahtuu mahdollisimman vähän.

Eivätkö kaikki toimintakykyiset olennot pyri lisäämään omaa hyvinvointiaan?

Eivät varmaankaan ainakaan tietoisesti, mutta miten tuo nyt muutenkaan liittyi aiheeseen?

#37 kirjoitettu 19.02.2006 16:49

Zarathustra kirjoitti:
Olen sekoittanut maailmankatsomukseeni Nietzscheä, Heideggeriä, Pentti Linkolaa ja tietenkin oppeja Napoleonilta, Hitleriltä ja Stalinilta. Tämänhetkinen peruskysymys on: maapallolla on 6 miljardia ihmistä, joista ainakin 4 miljardia on liikaa. Kaikki keinot ovat sallittuja tämän kuormituksen poistamisessa ja elämän itsensä suojelemisessa. Likvidointi tulisi aloittaa alimmasta ihmisroskasta mitä maanpäältä löytyy. Ainoastaan eurooppalaisilla ja itä-aasialaisilla on potentiaalia viedä ihmiskuntaa eteenpäin. Lantamajoissa kyhäilevät ihmiset voitaisiin surutta 90% likvidoida säilyttäen kuitenkin n. 10% heidän surullisen säälittävästä olemassaolostaan ihmislajin monimuotoisuuden säilyttämiseksi.


Pidän kaikenlaista tasa-arvoa, vapautta ja veljeyttä kapitalismin tarjoamana uutena porkkanana, jolla huijataan rahvasta keskittymään epäolennaiseen. Tärkeintä elämässä on kantaa todellisuuden masentavan musertava taakka. Niinpä, tasa-arvon kumoan sillä, että aina jompikumpi voittaa kun kättä väännetään --> mikä ei ole todellista on olematonta. Vapaus on suurin vitsi mitä Ranskan vallankumouksesta lähti liikkelle--> Kaikki te 'ihmis' nimiset elukat olette sidottuja omaan yksinkertaiseen ja säännönmukaiseen ihmisyyteenne. Veljeys? Marxilaista taikauskoa kaikkien kansojen yhteisestä elosta niityllä maaten, pössytellen ja kumbaajaata lauleskellen. Tämä marxilainen mielipuolisuus on huipentunut ajatukseen, jonka mukaan islam ja eurooppalaisuus voisi yhdessä käsi kädessä astella kohti huomista iloisesti lauleskellen "suvaitsevaisuudesta". Viimeistään oman sukupolveni lapsenlapset joutuvat selvittelemään välejään muslimien kanssa Kalashnikovien laulaessa jotain ihan muuta kuin guumbaajaata. Kiitos vitusti päättäjät. Kiitti vitun paljon.

Bolsevistien ja feministien fyysisen ja hengisen olemassaolon poistaminen kuuluvat elämänpalvelijoiden vallankumouksen perusajatuksiin.


Miksi niin paljon väkivaltaa? Sanokaa minun sanoneen; väkivalta ei ratkaise ongelmia, väkivalta poistaa ongelmat!



Elämänkatsomuksesi saattaisi olla hieman toisenlainen jos olisit sattunut syntymään kapitalismin aikaansaaman hyvinvointiyhteiskunta-Suomen sijaan sinne afrikkalaiseen lantamajaan.

techrono huomasi että puuttui sanoja 19:45 19.02.2006

#38 kirjoitettu 28.10.2010 09:50

NapalmHead kirjoitti:
Millainen on sinun elämänkatsomuksesi?

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?


Uskon rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen koska ne eivät tuo onnea vain muolle vaan myös minulle itselleni. Vastakohtana itsekkyys ja omaneduntavoittelu, joiden uskon tuovan epäonnea muiden lisäksi myös tekijälle itselleen.

Uskon epämaterialistisiin arvoihin, mutta en kiellä ihmisyyttä siinä sivussa.

Mitä ajattelet olemassaolosta?


Uskon olevani. Minun on heitetty tähän maailmaan minulta kysymättäni ja tässä olen kun en muutakaan osaa.

Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?


Olen hyvin empaattinen ihminen ja siitä seuraa että välitän muista ihmisistä kamalasti.

Mitä ajattelet maailman nykytilasta?


Maailma on aina ollut perseestä, mutta aina ihmiset ovat osanneet nauttia siitä. Se että sanoo maailman olevan enemmän perseestä kuin ennen kertoo vain siitä että ihminen katsoo maailmaa kapeasti. Moni asia on huonommin ja moni paremmin.

Mikä on suhteesi uskontoon?


Suhtaudun lämpimästi materialistiseen mystiikkaan, mutta en tunnusta mitään varsinaista uskontoa.

#39 kirjoitettu 28.10.2010 19:32 Muok:28.10.2010 19:34

Mitkä ovat elämäsi perusarvot?
Tieteellinen maailmankatsomus, järkevyys, itseohjautuvuus, mielekkäiden asioitten tekeminen. Yritän myös olla muita parempi, mutta kate ei riitä siihen, valitettavasti.
Mitä ajattelet olemassaolosta?
Olemassaolo on kohtuu itsestäänselvä asia. Kiintoisampaa on ajatella että miten ollaan.
Mikä on suhteesi muihin ihmisiin?
Ihmiset ovat tietoisia eläimiä jotka keräävät itseensä käytösmalleja ja toimivat sen mukaan. Jotkut osaavat jopa astua sen oman laatikon ulkopuolelle ja tarkastella asioita hieman erilaisen filtterin läpi. Sitten ne toimivat yhdessä mitä kiehtovimpien lainalaisuuksien mukaan. Ihmiset kärvistelevät keskushermoston emergenttien ilmiöitten, omien yhteisöjensä painon ja viettien ristitulessa välillä melko rassukoilla tavoilla. Ihmisenä oleminen on todella vittumaista puuhaa pahimmillaan mutta niitten tarkkailu on henkisesti aika stimuloivaa. Ihan OK tyyppejä, vähän keskeneräisen oloisia tekeleitä.
Mitä ajattelet maailman nykytilasta?
Vituiks meni ja kohta sukelletaan pohjaan. Jännittää ihan että miten hirveä tulevaisuus tulee olemaan.
Mikä on suhteesi uskontoon?
Ehdottomasti PASKAA. No ei oikeastaan. Uskonnot ovat sekoitus todellisuustajun menettäneiden narsistien piirileikkejä ja yhteisöä joka pitää itseään yllä palvomalla itseään. Mielenkiintoinen rakenteellinen sekoitus järjettömyyttä ja toisaalta hyvin luontevaa inhimillistä toimintaa. Lukekaa joskus se Emile Durkheimin uskontoteoria, selittää paljon maailmasta.

#40 kirjoitettu 29.10.2010 20:18 Muok:29.10.2010 20:18

Hyödy ihmisistä, manipuloi, juo. Aseta itsesi muiden yläpuolelle.