Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.02.2006 08:12

Tourette kirjoitti:
Jos emme voi varmuudella sanoa kenen mielipide on oikea, miten voimme tietää mistään mitään?


Koska mielipiteiden lisäksi on myös olemassa todistettua faktaa.

#3 kirjoitettu 20.02.2006 08:27

Tourette kirjoitti:

Jos emme voi varmuudella sanoa kenen mielipide on oikea, miten voimme tietää mistään mitään?


Korjataan lausetta vähän uuteen muotoon: "Jos emme voi varmuudella sanoa kenen mielipide on oikea, miten voimme tietää varmuudella mistään mitään?"

Nyt se on parempi. Vastaus tuohon on, että emme mistään. Ellei sinulla sitten ole sisäistä mystistä ääntä, joka kertoo sinulle absoluuttisia totuuksia päiden etikkaan säilömisistä. Sittenkin jää vielä jäljelle pohdinta siitä miksi uskoa tuota ääntä. Siis vaikka se kuinka legitimoisi itsensä.

Se, että emme voi tietää mitään 100% varmasti voi toki olla joillekin niin kova paikka, että on pakko yrittä väen väkisin vääntää tumman harmaa mustaksi ja vaalean harmaa valkoiseksi. Ihmisluonto on sellainen, että se tahtoo tietää.

Mitään ei kuitenkaan voida tietää varmasti. Siitä ei kuitenkaan seuraa se, että emme tiedä yhtään mitään. Jos hyppään alas eiffeltornista, niin kuvittelenko kuolevani? Useimmat ihmiset kuvittelevat, vaikka eivät voikkaan tietää sitä varmasti. Ihmisen on aina pakkoa uskoa johonkin. Totaaliskeptisyys ei ole vaihtoehto.

Ja jos pään leikkaa irti ja säilöö etikkaan, miettiikö se oikeaa ja väärää?


Pidän sitä melkoisen epätodennäköisenä.

#4 kirjoitettu 01.03.2006 01:34

Tourette kirjoitti:
Ja jos pään leikkaa irti ja säilöö etikkaan, miettiikö se oikeaa ja väärää?


ei

#5 kirjoitettu 02.03.2006 19:31

Koska mielipiteiden lisäksi on myös olemassa todistettua faktaa.
Eikä ole. Todistettu & fakta tarkoittavat että asiat eivät jätä mitään kyseenalaiseksi. Mutta jos pelkästään maailma jossa faktat ovat luotu jättää niin paljon kyseenalaiseksi miten se voi luoda jotain missä ei olisi mitään kyseenalaista?

Klisheehän on että ainoa juttu jonka voimme varmasti tietää on se ettemme tule ikinä mitään varmasti tietämään.
Edes omista ajatuksista ei voi tietää että mitä mieltä itse on. Ajatukset ja tunteet myötäävät niin paljon opittuja asioita ja reaktiomalleja ettei niitä voi kutsua omikseen jolleivät ne tule suoraan alitajunnasta. Senkin jälkeen mikä se on joka suodattaa alitajunnasta tulleen ajatuksen? Kuka voi edes todistaa varmuudella mielen olemassa olon? Ehkä koko universumi on meidän kaikkien kollektiivisen tajunnan luoma illuusio. Tätä voisi jatkaa ikuisuuksiin todistaen sen että varmuus on niin suhteellinen käsite ettei sitä oikein pysty käsittelemään sen paremmin kuin ikuisuutta.
Lähin asia varmuutta on mielestäni usko. Jos uskot että olet tässä ja nyt, ja jos uskot että näyttö josta tekstiä luet on olemassa, saattaisit väittää olevasti varma lukevasi itse juuri nyt.

Mutta jos vain mielipiteistä puhutaan, niin sanoisin että kysymys ei ole siinä että kenellä olisi oikea mielipide jota pitäisi uskoa, vaan että kenellä on uskomus jonka haluaisit omaksi mielipiteeksi. Siinä vaiheessa totuudella ei ole mitään väliä.

P.s Voitte syyttää tästä tekstistä musiikkia jota kuuntelen joka inspiroi syventymään tuohon kysymykseen

#6 kirjoitettu 04.03.2006 05:18

MetroTVPlus kirjoitti:
Niin ja opitaanhan ne jutut sinne alitajuntaankin, eihän ne sinnä ihan tyhjästä ilmaannu.

Tarkoitin enemmänkin vaistomaista alitajuntaa. Synnyinäinen alitajunta.
Onhan se mieli missä se illuusio on, silti olemassa. Eikös havainto todista havaitsijan olemassaolon? Tosin siihen varmaan löytyy joku päteväkin vastapointti, en vaan nyt itse keksi.

Tarkoitin kahta eri asiaa. "kuka voi todistaa mielen olemassa olon?" ja sitten erikseen se illuusio juttu.
Jos ajatellaan että sanonta "ajattelen, siis olen" on totta niin havainto tosiaan todistaa (hänelle itselleen) havaitsijan olemassaolon. Mutta tästä voitaisiin syventyä määrittelemään sitä että mitä muuta olemassa olo voisi olla kuin itsensä tiedostaminen ajatuksella.
Miten toimisi esimerkiksi "epäilen, olenko siis olemassa?".
Siitä saa hienon paradoksikierteen kun alkaa miettimään asiaa skeptisesti.
Havainto todistaa havaitsijan olemassa olon -> havainto on illuusio?
Illuusio vaatii mielen -> mieli on olemassa?
Mielen on ajateltava ollakseen olemassa -> Mikä siis ei ole olemassa?
Illuusio = jotain jota ei oikeasti ole olemassa -> vaatii havaitsemisen?
Havainto on illuusio..

#7 kirjoitettu 03.04.2006 21:41

MetroTVPlus kirjoitti:

Kuitenkin tässä taas lähtisin siihen että ei ole havaintoa ilman havaitsijaa, minkä voisi ajatella mieleksi.


Nyt ollaankin itse kysymyksen ytimessä. Se mitä me normaalisti kutsumme todellisuudeksi on nimittäin vain aistien tuottaman informaation pohjalta luotu kuva mielessä. Jos aisteille syötetään tarkoituksellisesti väärää informaatiota tai jos aistit ohitetaan kokonaan (esim. kemiallisesti tai meditoimalla) syntyykin uusi todellisuus, joka poikkeaa suuresti aiemmin mainitusta todellisuudesta. On siis olemassa monenlaisia erityyppisiä todellisuuksia rinnakkain riippuen tarkkailijan mielentilasta ja fyysisestä sijainnista sekä hänen vastaanottamistaan ärsykkeistä. Nämä todellisuudet ovat tietenkin puhtaan subjektiivisia. Varsinainen objektiivinen todellisuus ei ole mahdollista ihmisen käsityskyvylle niin kauan, kun hän on sidoksissa fyysisen kehonsa ja ulkoisten aistiärsykkeiden luomiin rajoihin - sidoksissa aikaan ja paikkaan siis. Objektiivinen todellisuus sen sijaan nousee kaiken tämän yläpuolelle ollen läsnä kaikkialla ja joka hetki. Tämä on todellisen olevaisuuden perimmäinen olemus jota ei subjektiivisen todellisuuden tavoin ole luotu katoavaisuuteen.

#8 kirjoitettu 04.04.2006 09:06

MetroTVPlus kirjoitti:

Tosin tuo objektiivinen todellisuus on sitten aika teoreettinen.


Niin onkin. Ainakin näin ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna.