Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.03.2006 22:48

Joskus ala-asteella vedin kaksi sormeani metallileikkurilla.
Kyllä siinä vertä lensi.
En ehtinyt tuntea tuskaa ollenkaan kun se kävi niin nopeasti.
Nyt on kuitenkin sormet paikallaan.

#3 kirjoitettu 17.03.2006 22:57

Ehdottomasti se ensimmäinen kerta, kun sydämeni veti temppuilut päälle. Olin noin 11-12 -vuotias. Oltiin koulun liikunnantunnilla pelaamassa pesäpalloa ja juuri, kun hyppäsin ilmaan ottaakseni pallon kiinni, alkoi sydämeni tykyttää aivan älytöntä tahtia. Tuli aivan käsittämätön kuolemanpelko siinä vaiheessa. Olin vain hiljaa ja menin penkille istumaan. Luulin, että oli sydänkohtaus käynnissä ja että kuolisin siihen paikkaan. Kaikesta huolimatta pysyin vain hiljaa ja odottelin paikoillani. Kun se tykytyskohtaus sitten loppui, tuntui että sydän ei olisi pomppinut ollenkaan. Siitä sitten uusi pelko päälle. Ihmettelin miksi olin vielä hengissä. Pikkuhiljaa aloin tuntea sydämentykytyksiä ja huokaisin helpotuksesta.

Kellekään en uskaltanut vielä asiasta kertoa. Parisen vuotta myöhemmin päätin mainita pienistä sydämen "muljahteluista" äidille. Vieläkään en siis maininnut mitään mistään tykytyskohtauksista. Käytiin sairaalassa tutkimassa asiaa ja sain sellaisen sydämen ääniä kuuntelevan laitteen vuorokaudeksi käyttööni (ja koulussa tietenkin sitten tuli sellasta "onk sul joku vitu sydämentahdistin vai hehehähähä" -vittuilua). Sairaalassa sitten osattiin sanoa, että kyseessä on sydämen johdinhäiriö. Tuossa vaiheessa sitten uskalsin jo äidillekin sanoa niistä tykytyskohtauksista, joita aina silloin tällöin ilmeni.

Tuohon aikaan ei kyseiseen vaivaan ollut vielä parannuskeinoja.

Vuosia eteenpäin -> lähtö armeijaan. Siellä sitten lääkäri totesi taas tuon vaivan ja sanoi, että nyt siihen on kehitetty parannuskeino. Siitä sitten vapautusta pari vuotta ja sairaalaan hoitamaan homma kuntoon.

Suonten kautta työnnettiin sydämen lähelle sellanen polttosysteemi, joka sitten koitti polttaa sen ylimääräisen johtoradan pois. Jännitti toki melko paljon. Vahva kipulääkitys tosin lopulta sai vaan nauramaan kaikille asioille. Se polttoprosessi tosin tuntui aika ilkeältä siitä huolimatta. Uskoisin, että sen kaltaista tunnetta tuntee sydänkohtauksen saava henkilö.

Homma ei hoitunut ekalla kerralla, joten piti mennä vielä uudestaan samaan hommaan. Tällä kertaa oli saatu aivan upouudet laitteet ja sydänkirurgi (tai mikälie) suoraan Ruotsista mukaan (myöhemmin sanottiin, että olin ensimmäinen Suomessa, jolle tuota uutta konetta on kokeiltu). Sitten pääsinkin lopullisesti eroon siitä johtoradasta. Muljahduksia ja muita pieniä sydänjuttuja tapahtuu edelleen, mutta tykytyskohtauksia ei ole enää sen operaation jälkeen tapahtunut. Sanoivat, että mulla tuo tykytys oli noin 250 lyöntiä minuutissa. Ei mitään ihan hidasta meininkiä.

Elikäs ehdottomasti pelottavin kokemukseni oli tuo ensimmäinen tapaus silloin pienenä. Sen jälkeiset vastaavat kohtaukset ovat toki myös olleet pelottavia, mutta ymmärrettävästi tuo ensimmäinen kerta vie voiton.

Ja näin sai alkunsa siviilipalvelukseni

#4 kirjoitettu 17.03.2006 22:59

Joitain vuosia sitten olin yksin kotona ja menin nukkumaan siinä 1 aikaan yöllä. Vähän aikaa ehdin oleen sängyssä ja taisin ollakin puoli unessa kun keittiössä rysähti, ja minähän nousin sängystä ja juoksin suoraan rappuun. Sieltä sitten pelkät kalsarit jalassa varovasti menin kurkkaamaan mitäs siellä niin maustekaapista joku lauta oli pudonnut.

#5 kirjoitettu 17.03.2006 23:14

Olen kohdannut karhun parin metrin päästä, mutta jostain syystä kerhu oli vain ystävällinen nalle eikä pelottanut lainkaan, kunndeshuomasi minut ja juoksi karkuun.

JM muokkasi viestiä 23:14 17.03.2006
Pelottavaa on vain oma mieli. Sen ulkopuolella ei ole mitään niin mhtavaa uhkaa.

#6 kirjoitettu 18.03.2006 11:13

Joskus skidinä kärsin viikon satunnaisista hengen salpaantumisista. Se oli kohtalaisen pelottavaa. Iski kuolemanpelko. Ensimmäinen tapaus sattui ajaessani polkupyörällä. Aivan yllättäen ilma kulki sisään keuhkoihin, muttei ulos. Kaaduin. Toinen kerta sattui yöllä. Nukuin parvisängyssäni ja heräsin siihen että henki ei kulje. Siinä sitten pimeässä haparoin vanhempieni huoneeseen. Puhumaan en pystynyt. Haukoin vain henkeä ja aloin jo vaihtamaan väriä. Siinä taisi vanhemmillanikin tulla lusikallinen housuun. Itsestään taas alkoi sitten ilma kiertää ja se olikin lääkärireissu sen jälkeen. Lääkäri anto jotain lääkettä ja papreipusseja. Mistään hyperventilaatiosta ei käsittääkseni silti ollut kyse.

#7 kirjoitettu 18.03.2006 13:17

Kyllähän se aina vähän pelottaa kun yöllä kuljeksii jossain kaduilla ja tulee enemmän kuin yksi henkilö haastamaan riitaa. Yleensähän siis siitä selviää tarjoamalla tupakan tai puhumalla mukavia, mutta joskus kun huomaa että kohta pitää juosta niin kyllä siinä vähän pelottaa. Montaa kertaa ei ole kyllä niin paha tialnne ollut, että olisi tarvinut juosta. Se jos on riitaa jonkun tutun kanssa, niin se ei silleen pelota, kun tietää, että vaikkase vetäisikin turpaan, niin ei se mikään hullu ole.. mutta tuntemattomistaei tiedä, että onko ne ihan murhamielellä. Harvoin kuulemma nekään ovat.

#8 kirjoitettu 18.03.2006 14:31

Höh. Minulle ei juurikaan mitään pelottavia kokemuksia ole käynyt. Kaikkea muuta paskaa tulee niskaan kyllä, mutta ei mitään pelottavaa tai jännittävää.

Ehkä pelottavinta tähän mennessä oli selkäleikkaus, eikä sekään pelottanut paljoa. Semmoinen pieni epärealistinen pelko, että entäs jos lekuri ryssii sen leikkauksen ja selästä menee jotkut hermot paskaksi, tai tulee jotain komplikaatioita.

Ja sitten pari kertaa on kaupungilla jossain kaupassa tai pankissa ollut jotain epäilyttävän näköisiä miehiä ja on tullut semmoinen lähes skitsofreniamainen ajatus, että "tuo tyyppi vetää ihan varmasti kohta jonkun aseen esiin".

#9 kirjoitettu 18.03.2006 15:26

Hmm. Sellaisia tilanteita, joissa olisin pelännyt henkeni edestä, ei ole ollut. Usein on kyllä pelottanut, tosin se voi johtua siitä, että olen melko säikky.

Eniten ovat ehkä pelottaneet sellaiset tilanteet, joissa olen joutunut kävelemään yksin pimeässä. Ensinnäkin, viime kesänä Englannissa, ollessani matkalla "kotiin" joskus yhdentoista aikoihin. Silloin oli jo ihan pimeää, ja tarposin yksikseni katua pitkin. Tiellä ei liikkunut ketään, mutta tuntui että kaikki pihoillaan olleet ihmiset kyttäsivät minua. Vain mulkoilivat perääni. Samalla reissulla Englannissa, kun olin illalla menossa jonnekin tanskalaisen kämppikseni kanssa. Saimme peräämme joukon meitä hieman vanhempia poikia, jotka myös tulivat meille jotain uhittelemaan. Joku myös sylkäisi kämppikseni päälle. Onnistuttiin kuitenkin livistämään siitä.
Viime syksynä taas poljin kahden aikoihin yöllä pyörällä kotiin kaverini luota. Ei siinä ollut muuta pelottavaa kuin se, että matkan aikana en nähnyt ainuttakaan autoa tai ihmistä. Kuului vain jotain etäisiä eläinten ääniä. Eikä missään näkynyt valoja. Pyörässänikään ei ollut lamppua, joten onneksi kuu näkyi sinä yönä.
Myös se, kun sain Helsingissä joskus öiseen aikaan jonkun seuraamaan itseäni, hirvitti vähän.

Mutta siis, eivätpä nuo nyt niin kovin pelottavia ole.

Zen Attitude muisti 21:20 18.03.2006

Haa, nyt muistan tilanteen, jossa minua oikeasti pelotti. Siis todellakin pelotti. En itse ollut silloin minkäänlaisessa vaarassa, mutta moni tuttuni oli. Tämä siis tapahtui samaisella Englannin reissulla kuin nuo aikaisemmin mainitsemani. Päivämäärä taisi muistaakseni olla 7.7. ja silloinhan Lontoossa räjähteli niissä busseissa ja metrossa. Itse olin silloin kaupungin laitamilla vasta menossa Lontooseen, mutta pari melko läheistä ihmistä oli kaupungissa. Heidän puolestaan pelkäsin, että ovatko he kunnossa. Hiljaiseksi veti, ja tunnelma meidän bussissamme oli sanalla sanoen kuolemanvakava.

#10 kirjoitettu 18.03.2006 20:57

kun pelleilin puussa nokkosten ja vanhan kyntöauran yllä (olin oksalla) ja sitten horjahdin...

#11 kirjoitettu 18.03.2006 21:11

Pelottavia kokemuksia

1. Sain lapsena kumiveneen ja meloin sillä innoissani, kunnes huomasin että tuulee rannikolta ja että en pääse enää takaisin rantaan vaikka meloin kaikin voimin. Ehdin jo ajatella elämää avomerellä. Lopulta noin puolen tunnin taistelun jälkeen onnistuin luovimaan viistosti tuulta vasten niin että pääsin matalikolle.

2. Luin kerran yli 100 vuotta vanhassa isossa talossa kirjaa. Talossa ei ollut muita ihmisiä. Yhtäkkiä kuului n. 3 sekuntia kestävä syvään huokaava ääni suoraan korvani takaa. Kyse ei ollut tuulesta tai muusta ja lähin naapuri tai tie oli yli 500 metrin päässä. Piti siinä tupakaksi laittaa.

3. Kerran olin syönyt liikaa liian Hashis-pitoisia eväitä. En pystynyt liikkumaan ja olin niin rentona, että pelkäsin että kohta tulee paska housuun. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Nämä tarinat ovat tosia.
All for Satan

#12 kirjoitettu 18.03.2006 23:31

Tämä ei ollut se just pelottavin juttu mun elämässä, mutta olin tuossa viime kesänä Lontoon metrossa pari viikkoa niiden pommi-iskujen jälkeen. Kieltämättä vähän varauksella katsoin kun junaan astui Lähi-idässä syntyneen näköinen mies sellainen hyvän kokoinen rinkka selässään Ei sillä että mulla olisi mitään sitä ihmistä vastaan, tuo yhdistelmä oli vaan vähän huvittava.

#13 kirjoitettu 19.03.2006 01:11

Vajaa kymmenen vuotta sitten asuessani vielä porukoilla kävelin joskus talvella kaverilta kotiin keskellä yötä. Matkaa oli noin kilometri eikä reitin varrella ollut juurikaan asutusta, myöskään säästötoimista johtuen kaikki katuvalot eivät palaneet. Tallustelin siis pimeässä yksin, muita kulkijoita ei näkynyt.

Kotimatkani reitti kulki suht hämärän metsän ohi, kyseisestä metsästä oli usein löydetty tapettuja eläimiä ja lintuja ja ties mitä verisiä jätöksiä, ei siis mitään petoeläimen tappamia vaan esim. hirtettyjä tai kurkku auki viillettyjä eläimenraatoja. Tullessani tämän metsän kohdalle olin jo valmiiksi hieman jännittynyt, mutta kun sieltä alkoi kuulumaan tuskaista ulvontaa ja parkumista pistin todellakin juoksuksi. Vaikea sanoa tuliko ääni eläimestä vai ihmisestä, mutta sellaista ääntä voi kuvitella pitävän ainoastaan olento joka on järjettömissä tuskissa ja kivuissa.

Koskaan mulle ei selvinnyt mikä siellä ulvoi, mutta säikyssä teinimielessäni kuvittelin joutuvani seuraavaksi uhriksi ellen ehdi karkuun. Pelotti.

#14 kirjoitettu 19.03.2006 01:58

Huu, liian hyvä mielikuvitus minulla. Pelottaa nuo teidän kertomuksennekin, kun näen mielessäni tapahtumat!

#15 kirjoitettu 19.03.2006 02:04

Tästä jo muutamia kuukausia aikaa. Poikien kanssa rovaniemellä juomassa oltiin ja joskus vähän ennen puoltayötä asuntolalle lähin kävelemään.

(Voinen sanoa ettei kukaan ole sitä mieltä että rovaniemellä olisi kannattavaa kävellä keskellä yötä yksin varsinkaan humalassa. jos kuitenkin joutuu tähän tilanteeseen kannattaa kulkea pääteitä, ei oikaista mistään. Rovaniemellä on paljon huumausainerikollisia.)

Siinä kun hiippailin ja hieman (paskajäykkänä) pelkäsin tulevani ryöstetyksi tms näin kun vastaan käveli joku. Kasvoja en nähnyt, mies piti huppua joka peitti kasvot ja kun hän pysäitti minut olin jo lähteä juoksemaan.

Hän pummasi tulta, annoin hänelle coltin, hän sytytti röökin, antoi sytkärini takaisin, kiitti ja jatkoi matkaansa. Ts. ihan hyvin tuo meni.

KoBa muokkasi viestiä 02:04 19.03.2006

#16 kirjoitettu 19.03.2006 02:56

Ei huumausainerikolliset tole vaarallisempia kuin humalaisetkaan. Itseasiassa alkoholin vaikutukset tekevät väkivaltaisemmiksi kuin huumeet"(kokaiini, amfetamiini, marihuana, heroiini..)

#17 kirjoitettu 19.03.2006 03:03

JM kirjoitti:
Ei huumausainerikolliset tole vaarallisempia kuin humalaisetkaan. Itseasiassa alkoholin vaikutukset tekevät väkivaltaisemmiksi kuin huumeet"(kokaiini, amfetamiini, marihuana, heroiini..)


Viittaako tämä minun viestiini? No joo, mutta itsekin tiedät minkälainen paikka roi on, kun yöllä joku epämääräinen henkilö tulee vastaan ja vielä pysäyttää nousee pulssi yllättävän korkealle.

#18 kirjoitettu 19.03.2006 03:11

KoBa kirjoitti:
JM kirjoitti:
Ei huumausainerikolliset tole vaarallisempia kuin humalaisetkaan. Itseasiassa alkoholin vaikutukset tekevät väkivaltaisemmiksi kuin huumeet"(kokaiini, amfetamiini, marihuana, heroiini..)


Viittaako tämä minun viestiini? No joo, mutta itsekin tiedät minkälainen paikka roi on, kun yöllä joku epämääräinen henkilö tulee vastaan ja vielä pysäyttää nousee pulssi yllättävän korkealle.


Roissa on paskasia pirihuoria. Heität niitä lumipallolla niin ne kaatuu. ihan oikeesti. Ei niistä nisteistä ole mihinkään. Jos ne alkaa rähisee, niin lataa kerran täysillä ja sillä aikaa kun nisti on maassa, soittaa poliisin hakee sen pois.

#19 kirjoitettu 19.03.2006 03:25

JM kirjoitti:
KoBa kirjoitti:
JM kirjoitti:
Ei huumausainerikolliset tole vaarallisempia kuin humalaisetkaan. Itseasiassa alkoholin vaikutukset tekevät väkivaltaisemmiksi kuin huumeet"(kokaiini, amfetamiini, marihuana, heroiini..)


Viittaako tämä minun viestiini? No joo, mutta itsekin tiedät minkälainen paikka roi on, kun yöllä joku epämääräinen henkilö tulee vastaan ja vielä pysäyttää nousee pulssi yllättävän korkealle.


Roissa on paskasia pirihuoria. Heität niitä lumipallolla niin ne kaatuu. ihan oikeesti. Ei niistä nisteistä ole mihinkään. Jos ne alkaa rähisee, niin lataa kerran täysillä ja sillä aikaa kun nisti on maassa, soittaa poliisin hakee sen pois.


Hahahahaha... KoBa lataa täysillä... KoBa on penkistä 30kg nostava, 20kg ylipainoinen irkkaaja ja linux-käyttäjä. allekirjoittanut oikeasti oli lopussa vedettyään noin 500m kevyttä hölkkää. Heitä arvaus, osaako KoBa "ladata täysillä"

#20 kirjoitettu 19.03.2006 03:54

KoBa kirjoitti:
JM kirjoitti:
KoBa kirjoitti:
JM kirjoitti:
Ei huumausainerikolliset tole vaarallisempia kuin humalaisetkaan. Itseasiassa alkoholin vaikutukset tekevät väkivaltaisemmiksi kuin huumeet"(kokaiini, amfetamiini, marihuana, heroiini..)


Viittaako tämä minun viestiini? No joo, mutta itsekin tiedät minkälainen paikka roi on, kun yöllä joku epämääräinen henkilö tulee vastaan ja vielä pysäyttää nousee pulssi yllättävän korkealle.


Roissa on paskasia pirihuoria. Heität niitä lumipallolla niin ne kaatuu. ihan oikeesti. Ei niistä nisteistä ole mihinkään. Jos ne alkaa rähisee, niin lataa kerran täysillä ja sillä aikaa kun nisti on maassa, soittaa poliisin hakee sen pois.


osaa sen verran, että piriä 4 päivää vetänyt tipahtaa.

Hahahahaha... KoBa lataa täysillä... KoBa on penkistä 30kg nostava, 20kg ylipainoinen irkkaaja ja linux-käyttäjä. allekirjoittanut oikeasti oli lopussa vedettyään noin 500m kevyttä hölkkää. Heitä arvaus, osaako KoBa "ladata täysillä"

#21 kirjoitettu 19.03.2006 21:53

Äijien dialogi Snadisti offtopic

Oikeasti. Kyllä raskaan sarjan rikolliset osaa olla Suomessakin ihan vitun pelottavia. Perus pirilaiheliinit on sitten tietenkin erikseen. Itte ei kyllä tuu lyötyä edes heiveröitä, eipähän tarvi sitten jännittää minkä värinen toyota hiljentää kohdalla.

#22 kirjoitettu 20.03.2006 13:26

JM kirjoitti:
Ei huumausainerikolliset tole vaarallisempia kuin humalaisetkaan. Itseasiassa alkoholin vaikutukset tekevät väkivaltaisemmiksi kuin huumeet"(kokaiini, amfetamiini, marihuana, heroiini..)

Paskan marjat.

Itseasiassa ainoa noista mainitsemistasi huumeista joka ei tee ihmistä väkivaltaiseksi on marihuana.
Vaarallisuuskin on kyllä ihan toista luokkaa piripäällä joka on skarppi kuin porkkana eikä tipu vaikka kuinka kovaa mottaset. Fakta on kuitenki se että ne jotka kännissä rähisee, rähisee kännissä eikä näin ollen oo kovinkaan suuri uhka vähääkään ketterämmälle jannulle.

#23 kirjoitettu 20.03.2006 14:06

Joskus kun olin ala-asteella joku mies tuli meille sisään kirveen kera yöllä. selvis et se oli känniläinen joka otti kirveen meidän liiteristä et pääsi sisälle soittaan taksin. eikä sillä edes ollu rahaa jolla olis maksanu sen, isä sit soitti ja makso. Mutta kyllä pelotti, ajatelkaa nyt! Tuntematon mies tulee yöllä kirveen kera sisälle.

#24 kirjoitettu 20.03.2006 19:58

Olisit kattonu viereisestä työpajasta.

#25 kirjoitettu 20.03.2006 20:05

Zitru kirjoitti:
JM kirjoitti:
Ei huumausainerikolliset tole vaarallisempia kuin humalaisetkaan. Itseasiassa alkoholin vaikutukset tekevät väkivaltaisemmiksi kuin huumeet"(kokaiini, amfetamiini, marihuana, heroiini..)

Paskan marjat.

Itseasiassa ainoa noista mainitsemistasi huumeista joka ei tee ihmistä väkivaltaiseksi on marihuana.
Vaarallisuuskin on kyllä ihan toista luokkaa piripäällä joka on skarppi kuin porkkana eikä tipu vaikka kuinka kovaa mottaset. Fakta on kuitenki se että ne jotka kännissä rähisee, rähisee kännissä eikä näin ollen oo kovinkaan suuri uhka vähääkään ketterämmälle jannulle.


Niin.. tietty voi antaa epäselkeän kuvan kun on nähnyt niin paljon enemmän kännisiä ihmisiä kuin erilaisten huumausaineiden vaikutuksen alla olevia. Mutta ainakin "lääkenistit" mitä nyt eniten kemissä näki vaikutti olevan aika paskassa kunnossa sitä ajatellen, että jos kimppuun kävisi. Sama parin pidemmän aikaa piriä käyttäneen kanssa. Heroiinia käyttäviä en ole tavannut, tai ainakaan tiedä jos olen.
Siis tarkoitin ihan sellaisia jotka käyttää enemmänkin enkä mitään "viikonloppukäyttäjiä" joille piri varmaankin saattaa antaa yllättävät voimat..
Jostain syystä kuitenkin pelkään humalaista uhittelevaa nuorta miestä enemmän kuin selkeästi "aineissa" olevaa.

#26 kirjoitettu 21.03.2006 13:12

Olin siskoni kanssa yöllä kahdestaan kotona (vanhemmat matkailivat Lapissa) ja kaverini (viidakkoveitsi) oli juuri lähtenyt polkemaan kotia kohti. Yhtäkkiä kaiken hiljaisuuden keskellä (jo pelkkä hiljaisuus oli kammottavaa) kuului kauhea rymäys! Menin aivan paniikkiin enkä liikkunut moneen minuuttiin, tuijotin vain siskoani, joka tuijotti takaisin kauhistuneena. Olin varma, että talossamme on murhaaja tai rosvo.
Sitten soi puhelin. Kaverilleni on käynyt jotakin! Ei sentään, hän
kertoi olevansa tiellä jonka keskellä palaa mäyräkoiran pahvi ja kyseli mitä sille voisi tehdä.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Emme tosin koskaan saaneet selville mistä rysäys oli kuulunut.
Tapaus ei ehkä olisi tuntunut niin kammottavalta, jos emme juuri
ennen olisi katsellut kuvia ihmissusista tai leikkauksista...*kröhm*

Jep! tossa kyllä laamantui pariksi minuutiksi aivan täysin... rymäys kuulosti aivan laukaukselta ja olin varma, että jossain lähellä on joku hullu ase kädessä...
Toinen pelottava juttu kävi, kun olin käymässä nukkumaan eräänä yönä. Sammutin valot ja katsahdin ikkunaan. Ikkunassa näkyi kummallinen valoilmiö, joka nousi hitaasti ylöspäin kunnes vihdoin hävisi kokonaan... silloin kyllä pelotti!

#27 kirjoitettu 21.03.2006 14:44

JM kirjoitti:

Jostain syystä kuitenkin pelkään humalaista uhittelevaa nuorta miestä enemmän kuin selkeästi "aineissa" olevaa.


Kaikista pelottavin on varmaan kuitenkin kovan luokan narkkari, jolla on jäänyt pari annosta välistä.

#28 kirjoitettu 22.03.2006 01:21

Pelkäsin viimeksi kunnolla jokin aika sitten, kun minulla oli poikkeuksellisen ikävä vatsatauti. Taudin puhkeamisen jälkeisenä yönä tuntui moneen kertaan siltä, että tästä ei välttämättä hengissä selvitä. Yhden kerran ennätin harkita yhteydenottoa rakkaimpiin ystäviinikin. Sain joskus myöhään aamuyöstä unenpäästä kiinni, ja olo parani hieman. Tauti väistyi lopulta varsin nopeasti.

Kaikkein pelottavimpiin kokemukseeni en taida täällä paneutua.

wiren kirjoitti:
Nuorena jätkänä ison rekkakuskin poistaminen asunnosta tärisytti varmaan viisi päivää vaikka jostain ne voimat siinä uhkaavassa tilanteessa tuli.


Ihan näin mielenkiinnosta: miten sinä tuollaiseen tilanteeseen päädyit? Tai tarkemmin, miten ihmeessä se isokokoinen rekkamies asuntoon päätyi? Ei tietenkään tarvitse vastata, jos menee liian henkilökohtaiseksi. Kiinnostaisi vain kuulla lisää näinkin mielenkiintoisesta sattumasta.

wiren kirjoitti:
Silmäkulmaan oli tatuoitu kyynel, mikä vankilakorstoilla tarkoittaa että on tappanut miehen.


Satutko tietämään enempää vankilatatuointeja? Erityisesti Suomen vankiloiden merkistöstä kuulisin mielelläni enemmänkin, Yhdysvaltojen ja Venäjän vastaavista löytyi melko kattavasti tietoa.

#29 kirjoitettu 22.03.2006 11:20

Tämän takia meinasin paskoa housuuni:

Olin menossa Helsinkiin kattomaan Rammsteinia systerini, systerin kaverin ja yhden oman kaverini kanssa. Systerini kertoi pari päivää ennen keikkaa, että tämä hänen kaverinsa on kuulemma kauhea kuski. Olin varma että mun tavanomaisen paskalla tuurilla me kuollaan sillä reissulla. Vedin sitten edellisenä iltana perseet ja kerroin kaverilleni minkä biisin haluan hautajaisissani soitettavan. Jos jotain kiinnostaa se oli Scorpionsin Heroes don't cry. Ei oo muuten enää se minkä haluaisin soitettavan, mutta anyway mennään eteenpäin.

Lähdettiin sitten seuraavana aamuna reissuun ja tämä systerini kaveri halusi välttämättä ajaa koska meillä oli käytössä hänen poikaystävänsä auto. Vittu joo. Siinä sitten muutaman sadan kilsan jälkeen oli jossain päin ajomatkaa tullu eteen linja-auto. Ajeltiin siinä sen perässä tovi, kunnes tämä dösä oli pysähtymässä maantien varressa olleelle pysäkille. Samaan aikaan kauempana mäen päällä tuli vastaan vitun iso rekka helvetistä, peräkärryineen päivineen. Siinä sitten tämä meidän "huippukuski" ajoi edelleen semmosta satasen tuntivauhtia huolimatta siitä, että dösä edessämme hiljentää ja kauempaa tulee rekka. Kuskimme oli ilmeisesti ajatellu, että se menee dösän ohi ja niin pois päin, mutta ei tullut ajatelleeksi, että me vedetään siinä samalla nokkakolari rekan kanssa. Viime hetkellä tämä tampio tajusi vetää jarrut pohjaan ja renkaat vinkuen onnistuttiin pysähtymään vajaan metrin päähän dösästä ja rekka pyyhälsi ohi samalla.

Meinas todellakin päästä kylmä pieru. Vaihdettiin sit kuskia myöhemmin ja päästiin vielä elävänä takas. Vitun siistii. Tai siis ei..