Mikseri.net

#2 kirjoitettu 21.03.2006 21:06

Frippihän on yksinkertaisesti paras. Sanat eivät riitä, joten en sano enempää.

#3 kirjoitettu 21.03.2006 21:17

Fripp on varsin loistava soittaja. Omanlainen tyyli sillä ainakin on. Kyllä se taitoa vaatii soittaa vaikkapa Fracture, Elektrik tai ConstruKction of Light, joten ei se ihan rähmänäppikään ole. En niitä Soundscapeja ole niin montaa kuullut että niistä paljon osaisin sanoa, mut on Frippin hommat King Crimsonissa niin taitavia että.

#4 kirjoitettu 22.03.2006 11:02

puhdasta matematiikkaa, kuten herra on ite todennut, Fripp on taitava.

#5 kirjoitettu 22.03.2006 11:43

Paitsi aivan uskomaton virtuuosi Fripp on tinkimätön työssään ja vaatii toki kanssasoittajiltaakin paljon. Plektrasoitannan kingi. Edelleen on suosikkibiisini "Larks' Tongues in Aspic, Part Two"

#6 kirjoitettu 22.03.2006 12:08

Kuvaava oli se Brufordin lausunto, että kun ruvetaan oikeen soittamaan niin mukaan kerkiävät Frippin lisäksi vain Wetton. No, sillä hetkellä King Crimsonin kokoonpano supistuikin näihin hemmoihin.

#7 kirjoitettu 22.03.2006 12:11

Lapsi_ajassa kirjoitti: En niitä Soundscapeja ole niin montaa kuullut että niistä paljon osaisin sanoa, mut on Frippin hommat King Crimsonissa niin taitavia että.

Eiks' niitä Frippin Soundscapeja ole joku sinfoniabändikin soittanut?

#8 kirjoitettu 22.03.2006 16:35

Shoganai kirjoitti:

Eniten ehkä iskee KC:n vuosien 72-74 aikaisen kokoonpanon aikainen kitarointi. Siinä on otettu "vanhan ajan kamoista", eli simppelistä kitara-wah-fuzz-styrkkari-yhdistelmästä kaikki irti. Kuunnelkaapa tuon aikaisia livelevyjä!



Niin suurin osa tuon aikaisista live tallenteista on erinomaisia, mutta onko tullut kuultua Earthbound livelevyä? Soittohan siinä on toki kelvollista mutta on huonosoundisin virallinen live taltiointi mitä oon koskaan kuullut. Muistaakseni Fripp onkin sanonut kyseisestä lätystä että olisi saanut jäädä julkaisematta. Taisi olla levy-yhtiön idea koko fiasko. Kuullostaa kuin olisi äänitetty Anttilan mikillä isoisän kelanauhurille.

#9 kirjoitettu 22.03.2006 16:57

oliver3 kirjoitti:
Shoganai kirjoitti:

Eniten ehkä iskee KC:n vuosien 72-74 aikaisen kokoonpanon aikainen kitarointi. Siinä on otettu "vanhan ajan kamoista", eli simppelistä kitara-wah-fuzz-styrkkari-yhdistelmästä kaikki irti. Kuunnelkaapa tuon aikaisia livelevyjä!



Niin suurin osa tuon aikaisista live tallenteista on erinomaisia, mutta onko tullut kuultua Earthbound livelevyä? Soittohan siinä on toki kelvollista mutta on huonosoundisin virallinen live taltiointi mitä oon koskaan kuullut. Muistaakseni Fripp onkin sanonut kyseisestä lätystä että olisi saanut jäädä julkaisematta. Taisi olla levy-yhtiön idea koko fiasko. Kuullostaa kuin olisi äänitetty Anttilan mikillä isoisän kelanauhurille.




Soi just tossa taustalla. Kamalat soundit kyllä. Julkastiin aikanaan kyllä Mid-Pricenä eli se makso 1.8 £, joten...

Kyllä noi 72-75 -livekamat on jotain ihan sairasta. Wetton on mun mielestä perhanan kova basisti, sopi jotenkin Frippin kanssa soittamaan, sopivan raaka soundi siinä sen fuzzbassossa. Night Watch on kova live ja the Great Deceiver.

Nykyinen kama on jotain niin ulkona ymmärryksestä että huhhuh. Niissä instrumentaaleissa on mahdoton tajuta mitä yks soitin tekee, kun ne linjat vaan menee menemistään.

Fripp on sankari.

#10 kirjoitettu 22.03.2006 17:47

oliver3 kirjoitti:
Shoganai kirjoitti:

Eniten ehkä iskee KC:n vuosien 72-74 aikaisen kokoonpanon aikainen kitarointi. Siinä on otettu "vanhan ajan kamoista", eli simppelistä kitara-wah-fuzz-styrkkari-yhdistelmästä kaikki irti. Kuunnelkaapa tuon aikaisia livelevyjä!



Niin suurin osa tuon aikaisista live tallenteista on erinomaisia, mutta onko tullut kuultua Earthbound livelevyä? Soittohan siinä on toki kelvollista mutta on huonosoundisin virallinen live taltiointi mitä oon koskaan kuullut. Muistaakseni Fripp onkin sanonut kyseisestä lätystä että olisi saanut jäädä julkaisematta. Taisi olla levy-yhtiön idea koko fiasko. Kuullostaa kuin olisi äänitetty Anttilan mikillä isoisän kelanauhurille.




Tuoltahan se levyhyllystä löytyy. Menee vähän tahattoman komiikan puolelle se Boz Burrellin laulanta. Mel Collinsin saxofonia tosin kuuntelee ihan mielellään vaikka vähän huonommin äänitettynäkin.

#11 kirjoitettu 22.03.2006 17:51

Lapsi_ajassa kirjoitti:
oliver3 kirjoitti:
Shoganai kirjoitti:

Eniten ehkä iskee KC:n vuosien 72-74 aikaisen kokoonpanon aikainen kitarointi. Siinä on otettu "vanhan ajan kamoista", eli simppelistä kitara-wah-fuzz-styrkkari-yhdistelmästä kaikki irti. Kuunnelkaapa tuon aikaisia livelevyjä!



Niin suurin osa tuon aikaisista live tallenteista on erinomaisia, mutta onko tullut kuultua Earthbound livelevyä? Soittohan siinä on toki kelvollista mutta on huonosoundisin virallinen live taltiointi mitä oon koskaan kuullut. Muistaakseni Fripp onkin sanonut kyseisestä lätystä että olisi saanut jäädä julkaisematta. Taisi olla levy-yhtiön idea koko fiasko. Kuullostaa kuin olisi äänitetty Anttilan mikillä isoisän kelanauhurille.




Soi just tossa taustalla. Kamalat soundit kyllä. Julkastiin aikanaan kyllä Mid-Pricenä eli se makso 1.8 £, joten...

Kyllä noi 72-75 -livekamat on jotain ihan sairasta. Wetton on mun mielestä perhanan kova basisti, sopi jotenkin Frippin kanssa soittamaan, sopivan raaka soundi siinä sen fuzzbassossa. Night Watch on kova live ja the Great Deceiver.

Nykyinen kama on jotain niin ulkona ymmärryksestä että huhhuh. Niissä instrumentaaleissa on mahdoton tajuta mitä yks soitin tekee, kun ne linjat vaan menee menemistään.

Fripp on sankari.

Wetton on minunkin suosikkibasistini. Ehkä Trey Gunn vetää vähän vertoja. Mutta kaiken lisäksi Wetton on mainio laulaja ja Richard Palmer-Jamesin sanoituksetkin vähän toista kuin ne Sinfieldin hippihörhöilyt.

#12 kirjoitettu 22.03.2006 17:58

Lokakuun maa kirjoitti:

Tuoltahan se levyhyllystä löytyy. Menee vähän tahattoman komiikan puolelle se Boz Burrellin laulanta. Mel Collinsin saxofonia tosin kuuntelee ihan mielellään vaikka vähän huonommin äänitettynäkin.

Niinpä. Omasta mielestäni toi Islands-levyn aikainen on huonoiten toimiva Crimso kokoonpano. Toki kyseisellä levyllä on hyvätkin hetkensä. Taisi olla just se Boz, kenet Fripp otti bändiinsä ihan ystävyyspohjalta, opetti sille vähän bassonsoiton alkeita ja siittä vaan. (Vai olikohan se Gordon Haskell, en nyt muista)

#13 kirjoitettu 22.03.2006 19:03

oliver3 kirjoitti:
Lokakuun maa kirjoitti:

Tuoltahan se levyhyllystä löytyy. Menee vähän tahattoman komiikan puolelle se Boz Burrellin laulanta. Mel Collinsin saxofonia tosin kuuntelee ihan mielellään vaikka vähän huonommin äänitettynäkin.

Niinpä. Omasta mielestäni toi Islands-levyn aikainen on huonoiten toimiva Crimso kokoonpano. Toki kyseisellä levyllä on hyvätkin hetkensä. Taisi olla just se Boz, kenet Fripp otti bändiinsä ihan ystävyyspohjalta, opetti sille vähän bassonsoiton alkeita ja siittä vaan. (Vai olikohan se Gordon Haskell, en nyt muista)

Eiks' Frippillä ja Haskellilla ole vieläkin aika nihkeät välit. Ihmettelen, että sillä Cirkus-kokoelmalevyllä on se live-versio "Ladies of the Roadista". Mulla on naurussa pitelemistä kun Burrell kohkaa sen biisin läpi. Levyversiolla äijä on sentään paremmin aisoissa.

#14 kirjoitettu 22.03.2006 19:07

Muistan muuten 1970-luvulla, kun vieraat alkoivat tympiä niin ei muuta kuin Enon&Frippin "Swastika Girls" soimaan, niin johan pikkuhiljaa vieraat, jotka eivät olleet niin sisäistäneet äijien musaa, alkoivat tehdä lähtöä

#15 kirjoitettu 22.03.2006 19:49

Lokakuun maa kirjoitti:
Muistan muuten 1970-luvulla, kun vieraat alkoivat tympiä niin ei muuta kuin Enon&Frippin "Swastika Girls" soimaan, niin johan pikkuhiljaa vieraat, jotka eivät olleet niin sisäistäneet äijien musaa, alkoivat tehdä lähtöä


Heh Itsellä vähän samoja kokemuksia: Aikoinani soitin muutamallekin tyttöystävälle Frippin "Let The Power Fall" levyä (pelkkää Frippertronicsia) niin sain hämmentyneitä katseita ja epäilyjä mentaalisesta tasapainostani. Mitäköhän heille nykyään kuuluu?

#16 kirjoitettu 23.03.2006 01:18

Tarkistelin just levyhyllyäni ja löytyihän se "Let The Power Fall" vihdoin viimein nykyään harvemmin kuunnellulta vinyyliosastolta. Törmäsin samalla The League of Crafty Guitarists-levyyn, jonka pistin silloisen tyttöystävän hankkimaan opiskelupaikkakunnaltaan Turusta. Joku tyttöystäväni opiskelukaveri oli kysäissyt, että soittaaks' toi Fripp vähän samanlaista musaa kuin Francis Goya. Tässä levyllä soittaa muuten Trey Gunn

#17 kirjoitettu 23.03.2006 01:27

Höh ! Tietty Fripp on guru, mutta progemaestroista David Gilmour on tyylikkyydessään ainakin meikäläiselle se kaikkein guruin. Ja pakko tunnustaa, että Yesin Steve Howekin menee Frippin edelle, joten ehkä Fripp on sitten kolmanneks guruin. Tai en mää tiedä... on niin monta hyvää, pitää vissiin laittaan Crimsonin levy soimaan.

#18 kirjoitettu 23.03.2006 08:29

Klokuttaja kirjoitti:
Höh ! Tietty Fripp on guru, mutta progemaestroista David Gilmour on tyylikkyydessään ainakin meikäläiselle se kaikkein guruin. Ja pakko tunnustaa, että Yesin Steve Howekin menee Frippin edelle, joten ehkä Fripp on sitten kolmanneks guruin. Tai en mää tiedä... on niin monta hyvää, pitää vissiin laittaan Crimsonin levy soimaan.


Suorastaan pyhäinhäväistys, että joku pistää jonkun Frippin edelle

#19 kirjoitettu 23.03.2006 09:44

Olikos kukaan tsekkaamassa Finlandia talolla King Crimsonia? Pari frendiä kertoivat että vaikka liput olivat hävyttömän kalliita, oli musiikillinen anti jotain niin mahtavan käsittämätöntä.

Pidän kyllä noista uudemmista levyistä myös aika lailla. Ja positiivista huomata kuinka Fripp`kin on tietty joustanut ja muovautunut uusien tuulien ja uudempien (nuorempien) muusikoiden mukana.
Frippin omaa saundia voisi hyvin kuvata elastiseksi.

Itse on tullut vain Trey Gunn ja Pat Mastelotto livenä nähtyä, kun Pohjosen Kimmo ja Samuli Kosminen löivät heidän kanssaan päät yhteen. Tulos oli aika hillitöntä, ottaen huomioon että yhdet treenit vetivät vain keikkaa ennen.

Shah

#20 kirjoitettu 23.03.2006 10:43

Shah kirjoitti:
Olikos kukaan tsekkaamassa Finlandia talolla King Crimsonia? Pari frendiä kertoivat että vaikka liput olivat hävyttömän kalliita, oli musiikillinen anti jotain niin mahtavan käsittämätöntä.

Shah


Tottakai King Crimson Finlandia-talossa oli must. Samoin kuin KlusterTU Nosturissa. Lisäksi olin kuuntelemassa Frippin, Steve Vain ja sen kolmannen tyypin (nimi ei koskaan tule mieleen, kun en suuremmin välitä ko. äijän musasta. No, en kyllä välitä Vainkaan musasta mutta on se sentään ehtinyt Zappan kanssa soittaa niin kuin Belewkin). No joka tapauksessa tyypit pahoinpitelivät settinsä lopuksi "Redin",
Naurettavaa oli Vain pelleily sen tuulettimen kanssa. Tuuletin pisti äijän tukan liehumaan "käheesti".

Tuosta Finlandia-talon konsertissa oli tietenkin valokuvaaminen ankarasti kieletty. Onneksi sentään Frippin tinkimätöntä suhtautumista tähän sääntöön ei päästy kokemaan. Kerrotaanhan, että hän eräässä konserissa pisti pillit pussiin heti kun salamavalo välähti

#21 kirjoitettu 23.03.2006 14:45

Shoganai kirjoitti:
Lokakuun maa kirjoitti:
Lisäksi olin kuuntelemassa Frippin, Steve Vain ja sen kolmannen tyypin (nimi ei koskaan tule mieleen, kun en suuremmin välitä ko. äijän musasta. No, en kyllä välitä Vainkaan musasta mutta on se sentään ehtinyt Zappan kanssa soittaa niin kuin Belewkin). No joka tapauksessa tyypit pahoinpitelivät settinsä lopuksi "Redin",
Naurettavaa oli Vain pelleily sen tuulettimen kanssa. Tuuletin pisti äijän tukan liehumaan "käheesti".


En kertakaikkiaan tajua, miten Fripp on viitsinyt lähteä kiertämään noiden kahden tiluiivarin kanssa. Onneksi älysin olla lähtemättä tuonne. Faija kävi, oli ollut pettymys.


Faijasi oli oikeassa. Yleisö ei ollut oikein vastaanottavainen Frippin soundscapeille. Kohkaus alkoi vasta, kun Vai rupesi heiluttamaan tukkaansa puhaltimen edessä. Frippin soittaessa varmaan moni ajatteli, että mitä kummaa toi roudari tuolla hämyssä oikein puuhaa noitten laitteiden kanssa

#22 kirjoitettu 23.03.2006 14:55

Tuossa tuli mieleen, että Fripp on niitä harvoja muusikkoja, joissa näkemys yhdistyy virtuoositeettiin. Kyllä joku Vai niinkuin Belewkin ovat virtuooseja, mutta niiden (soolo)tuotantoa en minä ainakaan jaksa kuunnella. Sama se on muiden muusikkojen, kuten esim. Shorter, Perko, yms. kanssa, He ovat hyviä pelimanneja mutta eivät paljon muuta.

#23 kirjoitettu 23.03.2006 15:10

Lokakuun maa kirjoitti:
Tuossa tuli mieleen, että Fripp on niitä harvoja muusikkoja, joissa näkemys yhdistyy virtuoositeettiin. Kyllä joku Vai niinkuin Belewkin ovat virtuooseja, mutta niiden (soolo)tuotantoa en minä ainakaan jaksa kuunnella. Sama se on muiden muusikkojen, kuten esim. Shorter, Perko, yms. kanssa, He ovat hyviä pelimanneja mutta eivät paljon muuta.

Näin on. Fripp Crimsoneineen on ainoita "vanhan koulun" progebändejä jotka ei ole tavalla tai toisella tuottaneet pettymystä uusimmilla levyillään. Toki Yessit ja kumppanit on tehny myös laadukkaampaakin kamaa, mutta usein tuotanto on melko epätasaista ollut 80-,90- ja 2000 luvuilla. Ehkä se tinkimättömyys ja tietty kurinalaisuus jolla Fripp musiikkiinsa suhtautuu on johtanut tähän. Mieshän on laittanut bändin aina jäihin kun ei ole ollut sanottavaa musiikillisesti. Belewistä sen verran että mulle uppoaa noi sen kaksi ekaa soololevyä (Lone Rhino ja Twang Bar King) mutta sen jälkeiset tekeleet on ollut jotenkin vaisumpaa Beatles nostalgiaa. Loistava kitaristi kuitenkin hänkin.

#24 kirjoitettu 23.03.2006 15:42

Aika vähän huonoja soittajia on Crimsonissa ollut. No, vieläkin taitaa Burrellilla ja Frippillä olla sukset ristissä, kun Fripp tyytyi Burrellin bassoiluun samalla kun Burrell yritti kammeta Crimsonia enemmän rythm and blues suuntaan. Wettonkin meni mukaan semmoisiin tuulentupiin kuin Asia ja eikös hän ollut jopa Uriah Heepissä.

Kun No Pussyfooting ilmestyi joskus 70-luvulla, yritin jäljitellä Frippertronicsia sähkökitaralla, slideputkella ja kelanauhurilla ja unelmoin neliraitanauhurista. Nyt äijillä on semmoiset välineet, että täytyisi voittaa lotossa, että voisi hankkia vähääkään vastaavat.

#25 kirjoitettu 23.03.2006 17:11

Lokakuun maa kirjoitti:
Aika vähän huonoja soittajia on Crimsonissa ollut.


Ite en tykkää Haskellista pätkääkään. Levyillä kuulostaa ettei se ukko osais laulaa pätkääkään.

Belew oli aika ylläri veto bändiin sillon joskus 80-luvulla, mutta minusta sopi varsin mainiosti Crimsonin uuteen versioon, ja sopii edelleen. Pitemmän päälle hiukan rasittavia laulumaneereita harrasti 80-luvulla, mutta ihan hyvin on hillinnyt itseään nykyisin. Muutamat hänen sanoituksistaan ovat aivan hervottomia, mutta Palmer-James (mikä sen nimi olikaan?) on paras sanoittaja. Sinfieldillä oli ekalla levyllä tosi hyviä sanoja, mutta tuntu vähän väsyneen jo Lizardilla.

#26 kirjoitettu 23.03.2006 17:53

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Lokakuun maa kirjoitti:
Aika vähän huonoja soittajia on Crimsonissa ollut.


Ite en tykkää Haskellista pätkääkään. Levyillä kuulostaa ettei se ukko osais laulaa pätkääkään.

Belew oli aika ylläri veto bändiin sillon joskus 80-luvulla, mutta minusta sopi varsin mainiosti Crimsonin uuteen versioon, ja sopii edelleen. Pitemmän päälle hiukan rasittavia laulumaneereita harrasti 80-luvulla, mutta ihan hyvin on hillinnyt itseään nykyisin. Muutamat hänen sanoituksistaan ovat aivan hervottomia, mutta Palmer-James (mikä sen nimi olikaan?) on paras sanoittaja. Sinfieldillä oli ekalla levyllä tosi hyviä sanoja, mutta tuntu vähän väsyneen jo Lizardilla.


Joo, en mäkään. Menin jopa ostamaan äijän cd:n sen kummemmin miettimättä. Onneksi sain sen kaupattua Huuto.netin kautta.
Nyt kun kuuntelee niitä Sinfieldin sanoituksia niin aika on tehnyt tehtävänsä. Onneksi 21st Century Schizoid Man on englantia ettei biisiä kuunnellessa tule vaivautunut olo. Sen sijaan Palmer-Jamesin sanoitukset edelleen erinomaisia ja kestäneet paremmin aikaa. Välillä tosiaan Belewin laulutyyli ja etenkin sanoitukset ärsyttävät. Tuli mieleen näistä Belewin lauseparsista ja sanoista "Neon Heat Disease" ja tietenkin "Elephant Talk"

#27 kirjoitettu 23.03.2006 19:26

Jaa-a, vanha progekeräilijä on kyllä sitä mieltä, että niin Frippin,Belewin kuin Vainkin (ja oikeastaan suurimman osan noiden virtuoosien levyistä) on sävellykselliseltä materiaaliltaan kovin keskinkertaista tavaraa. Virtuositeetti kun ei automaattisesti tee soittajasta erinomaista säveltäjää. Vaikka (keräilijänä) levyt tulee ostettua,niin oikeastaan vain Yesin Rick Wakemanin, Gongista tutun David Allenin psykedeeliset sessiot ja ex- Pink Floyd tyranni Roger Watersin soolot ovat jaksaneet kiinnostaa enempäänkin kuunteluun.

#28 kirjoitettu 23.03.2006 20:37

Klokuttaja kirjoitti:
Jaa-a, vanha progekeräilijä on kyllä sitä mieltä, että niin Frippin,Belewin kuin Vainkin (ja oikeastaan suurimman osan noiden virtuoosien levyistä) on sävellykselliseltä materiaaliltaan kovin keskinkertaista tavaraa. Virtuositeetti kun ei automaattisesti tee soittajasta erinomaista säveltäjää. Vaikka (keräilijänä) levyt tulee ostettua,niin oikeastaan vain Yesin Rick Wakemanin, Gongista tutun David Allenin psykedeeliset sessiot ja ex- Pink Floyd tyranni Roger Watersin soolot ovat jaksaneet kiinnostaa enempäänkin kuunteluun.


No Fripp ei munkaan mielestä ole perinteisessä mielessä säveltäjänä kovin vakuuttava. Mutta sepä ei ilmeisesti (ainakaan parin ekan levyn jälkeen) ole ollut miehen pyrkimyskään. Siis säveltää länsimaisen "melodiamaun" mukaista musiikkia. Fripp siirtyi jo Crimson alkuaikoina toisiin sfääreihin. Toki Belew on mukaan tultuaan tuonut sitä melodisempaa puolta mukaan mutta ei onneksi liikaa. Kyllähän siellä Crimson tuotannossa on just niitä käsittämättömiä juttuja kuten kasari "Heartbeat" joka on melko mauton pop biisi laulumelodialtaan. Taitaa olla Belewin biisi. Muuten kyseinen "Beat" levy on upea!

#29 kirjoitettu 23.03.2006 20:40

No Daevid Allen on aina ollut hippihörhö ja Rick Wakeman on ihan tusinamuusia Frippin King Crimsoniin ja ProjeKcteihin verrattuna.

#30 kirjoitettu 23.03.2006 20:45

Klokuttaja kirjoitti:
Jaa-a, vanha progekeräilijä on kyllä sitä mieltä, että niin Frippin,Belewin kuin Vainkin (ja oikeastaan suurimman osan noiden virtuoosien levyistä) on sävellykselliseltä materiaaliltaan kovin keskinkertaista tavaraa. Virtuositeetti kun ei automaattisesti tee soittajasta erinomaista säveltäjää. Vaikka (keräilijänä) levyt tulee ostettua,niin oikeastaan vain Yesin Rick Wakemanin, Gongista tutun David Allenin psykedeeliset sessiot ja ex- Pink Floyd tyranni Roger Watersin soolot ovat jaksaneet kiinnostaa enempäänkin kuunteluun.


Tuotahan minä juuri ajoin takaa kirjoittamalla Shorterista, jonka Weather Reportin jälkeiset touhut ovat olleet melkoista tusinatavaraa huolimatta siitä, että Zawinul on sanonut äijää tyylitaitoisemmaksi muusikoksi, jonka tietää

#31 kirjoitettu 23.03.2006 20:58

oliver3 kirjoitti:
Klokuttaja kirjoitti:
Jaa-a, vanha progekeräilijä on kyllä sitä mieltä, että niin Frippin,Belewin kuin Vainkin (ja oikeastaan suurimman osan noiden virtuoosien levyistä) on sävellykselliseltä materiaaliltaan kovin keskinkertaista tavaraa. Virtuositeetti kun ei automaattisesti tee soittajasta erinomaista säveltäjää. Vaikka (keräilijänä) levyt tulee ostettua,niin oikeastaan vain Yesin Rick Wakemanin, Gongista tutun David Allenin psykedeeliset sessiot ja ex- Pink Floyd tyranni Roger Watersin soolot ovat jaksaneet kiinnostaa enempäänkin kuunteluun.


No Fripp ei munkaan mielestä ole perinteisessä mielessä säveltäjänä kovin vakuuttava. Mutta sepä ei ilmeisesti (ainakaan parin ekan levyn jälkeen) ole ollut miehen pyrkimyskään. Siis säveltää länsimaisen "melodiamaun" mukaista musiikkia. Fripp siirtyi jo Crimson alkuaikoina toisiin sfääreihin. Toki Belew on mukaan tultuaan tuonut sitä melodisempaa puolta mukaan mutta ei onneksi liikaa. Kyllähän siellä Crimson tuotannossa on just niitä käsittämättömiä juttuja kuten kasari "Heartbeat" joka on melko mauton pop biisi laulumelodialtaan. Taitaa olla Belewin biisi. Muuten kyseinen "Beat" levy on upea!


Niinhän se Greg Lakekin luuli, että King Crimsonissa oli kysymys, jostain aurinkoisista kukkaistunnelmista ja varmaan jotain samansuuntaista tuumi Ian McDonald. Tästä melodisesta suuntauksesta on kyllä näyttöjä jo esim. Moonchildissä ja Cadence and Cascadessa. Kuitenkin Frippillä on ollut aina hyvä melodiantaju ja aina ohjelmistossa on ollut joku melodinen kappale (Matte Kudasai tms. balladi). Toisaalta Fripp ei halua koskaan esittää mitään kliseitä. Tämä on hyvin kuultavissa näillä ProjeKct -kokoonpanoilla soitetuissa livejutuissa ja improvisaatioissa. Eli jos vähänkin alkaa improvisaatio mennä kliseiseksi alkaa Fripp ohjata sitä toiseen suuntaan.

#32 kirjoitettu 23.03.2006 21:00

Shoganai kirjoitti:
Höh. Minusta Heartbeat on kerrassaan mainio pop-biisi. Kun vaan malttaa kuunnella sen kasaripop-ulkokuoren läpi. On Belewn biisi joo...

Se biisi ilman laulua toimisi mulle täysin. Hillittömän upeat kitarasoundit ja soolo. Lukeudun itse varmaan enemmänkin intsrumentaali Crimso faneihin. Toki tuo laulettu Crimsokin nousee tosi korkealle monen muun bändin tekeleistä.

#33 kirjoitettu 23.03.2006 21:03

Shoganai kirjoitti:
Klokuttaja kirjoitti:
Jaa-a, vanha progekeräilijä on kyllä sitä mieltä, että niin Frippin,Belewin kuin Vainkin (ja oikeastaan suurimman osan noiden virtuoosien levyistä) on sävellykselliseltä materiaaliltaan kovin keskinkertaista tavaraa.


Ymmärrän Vain mainitsemisen tuossa lauseessa erittäin hyvin ja Belewn mainitseminen selittynee sillä, että vanhat progekeräilijät harvemmin ymmärtävät yksinkertaisten pop-biisien päälle. Mutta haluaisin kyllä vähän perusteluja Frippin osalta. Mikä nyt sitten tekee vaikka Wakemanin lurituksista sävellyksellisesti hienompia, kuin Frippin?

oliver3 kirjoitti:
Kyllähän siellä Crimson tuotannossa on just niitä käsittämättömiä juttuja kuten kasari "Heartbeat" joka on melko mauton pop biisi laulumelodialtaan. Taitaa olla Belewin biisi. Muuten kyseinen "Beat" levy on upea!


Minusta "Heartbeat" on vähintäinkin vaivaannuttava, ja sitten vielä Belew kehtaa joskus protestoida, kun hänen biisiään ei kelpuuteta King Crimsonin ohjelmistoon.
Minusta taas "Beat" on huonoin näistä 80-luvun levyistä.

Höh. Minusta Heartbeat on kerrassaan mainio pop-biisi. Kun vaan malttaa kuunnella sen kasaripop-ulkokuoren läpi. On Belewn biisi joo...

#34 kirjoitettu 23.03.2006 21:09

Shoganai kirjoitti:
Höh. Minusta Heartbeat on kerrassaan mainio pop-biisi. Kun vaan malttaa kuunnella sen kasaripop-ulkokuoren läpi.


Samaa mieltä. Beat on mielestäni muutenkin ihan hyvä levy, vaikkakin täysin erilainen kuin Discipline. Itse taas pidän vähiten Three of a Perfect Pairista tuolta vuosikymmeneltä

Erikoista muuten on, että Crimsonin sävellykset ovat tavallaan pysyneet tuoreina ja uudistuvina juuri, koska kokoonpano on vaihtunut tiuhaan. Aina kun uusi jäsen on tullut mukaan, soundi ja sävellykset ovat muuttuneet. Joillain bändeillä soundi on pysynyt vuosikymmeniä samana, kuten Yesillä. Onhan se hieman muuttunut, muttei niin rajusti kuin Crimson

#35 kirjoitettu 23.03.2006 21:21

Tämä "vanha progekeräilijä" on kyllä musiikillisesti kaikkiruokainen ja ei millään muotoa vastusta peruspoppia. Ja en kyllä ihan hevillä (heh) sulata Rick Wakemanin tituleerausta tusinamuusiksi. Yesin ja Crimsonin tuotantoja ei kannattane edes vertailla, molemmat ovat omalla uniikilla tavallaan lyömättömiä. David Allen on hippihörhö ja juuri siksi kiinnostavampi ainakin meikäläisestä kuin Finlandia-talon sterillissä ympäristössä akateemisesti esiintyvä ja musiikkia muusikoille sanan negatiivisessa merkityksessä tekevä Fripp. Sitä se ainakin on meikäläiselle edustanut. Virtoosikin on erehtyväinen ja kuolevainen; Steve Vai oli omimmillaan DaviD Lee Rothin tai Frank Zapan kanssa soittaessaan, soololevyt sen sijaan kuolettavan tylsää taituruuden esittelyä. Adrian Belewin soolot ovat ainakin näihin korviin olleet aina vaan kolmannen luokan Talking Heads-apinointia. Heti kun Bowie on produktiossa, alkaa jotain mielenkiintoista tapahtua.
Tämä koko keskustelu on ihanalla tavalla loputon suo, varsinkin kyseessähän on loppujen lopuksi puhtaasti makuasia. Deja vu.

#36 kirjoitettu 23.03.2006 21:25

Joillain bändeillä soundi on pysynyt vuosikymmeniä samana, kuten Yesillä. Onhan se hieman muuttunut, muttei niin rajusti kuin Crimson
Hmm... onkohan koko Yesin tuotanto tuttu ? Yesin ekasta vaikkapa Big Generatoriin on kyllä aikas pitkä matka, niin soundillisesti kuin sävellyksellisesti.

Klokuttaja muokkasi viestiä 21:25 23.03.2006

#37 kirjoitettu 23.03.2006 21:34

Klokuttaja kirjoitti:
Joillain bändeillä soundi on pysynyt vuosikymmeniä samana, kuten Yesillä. Onhan se hieman muuttunut, muttei niin rajusti kuin Crimson
Hmm... onkohan koko Yesin tuotanto tuttu ? Yesin ekasta vaikkapa Big Generatoriin on kyllä aikas pitkä matka, niin soundillisesti kuin sävellyksellisesti.



Vähän huonosti ehkä sanoin. Tarkoitin lähinnä sitä että harvan bändin soundi on muuttunut niin rankasti kuin Crimsonin. Verraten ensimmäistä ja uusinta. Yesin yleensä tunnistaa Yesiksi, mutta Crimsonissa on se hankaluus että eri aikakaudet voivat kuulostaa täysin erilaiselta, jopa eri bändiltä,joka vain kulkee King Crimson nimen alla. Kuitenkin King Crimson on King Crimson kokoonpanosta riippumatta.

Häh?

#38 kirjoitettu 23.03.2006 22:06

Jep, tästä olen samaa mieltä, Yesin tunnistaa aina heti Yesiksi (eikä vähiten Jon Andersonin laulun ansiosta), mutta King Crimsonin on bändinä aina ollut jotenkin hankalammin "tunnistettavissa" ja kategoroioitavissa. Ainakin meikäläiselle se onkin aina ollut Crimsonin suuri plusmerkkinen tekijä, tuo tietty yllätyksellisyys ja varioivuus.

#39 kirjoitettu 23.03.2006 22:21

Mutta annoit ymmärtää, että Wakemanin tuotanto on mielestäsi sävellyksellisesti korkeatasoisempaa, kuin Frippin. Tähän kaipaisin perusteluja.



Vakavasti ottaen, itsellä ei kantti taida riittää mestaroida kummankaan sävellysten korkeatasoisuutta sen enempää. Itseäni vain innostaa enemmän nuo Wakemanin ajalleen tyypilliset mahtipontiset teemalevyt. Jokin niissä tenhoaa ja osittain jopa huvittaa. Toisaalta taas viime vuosien levyt (esim.pianolevy Country Airs) ovat yllättävänkin pelkistettyjä ja ehjiä kokonaisuuksia. Itse kitaraa rääkkäävänä en Frippiäkään halua mitenkään sivuuttaa tai vähätellä
(ja erityisesti hänen projektinsa Enon kanssa kolisevat), mutta Fripp on allekirjoittaneelle vakuuttanut enemmänkin soittajana kuin säveltäjänä.
Tälläiset korvat täällä.

Klokuttaja muokkasi viestiä 22:22 23.03.2006

#40 kirjoitettu 23.03.2006 22:29

Klokuttaja kirjoitti:
Tämä "vanha progekeräilijä" on kyllä musiikillisesti kaikkiruokainen ja ei millään muotoa vastusta peruspoppia. Ja en kyllä ihan hevillä (heh) sulata Rick Wakemanin tituleerausta tusinamuusiksi. Yesin ja Crimsonin tuotantoja ei kannattane edes vertailla, molemmat ovat omalla uniikilla tavallaan lyömättömiä. David Allen on hippihörhö ja juuri siksi kiinnostavampi ainakin meikäläisestä kuin Finlandia-talon sterillissä ympäristössä akateemisesti esiintyvä ja musiikkia muusikoille sanan negatiivisessa merkityksessä tekevä Fripp. Sitä se ainakin on meikäläiselle edustanut. Virtoosikin on erehtyväinen ja kuolevainen; Steve Vai oli omimmillaan DaviD Lee Rothin tai Frank Zapan kanssa soittaessaan, soololevyt sen sijaan kuolettavan tylsää taituruuden esittelyä. Adrian Belewin soolot ovat ainakin näihin korviin olleet aina vaan kolmannen luokan Talking Heads-apinointia. Heti kun Bowie on produktiossa, alkaa jotain mielenkiintoista tapahtua.
Tämä koko keskustelu on ihanalla tavalla loputon suo, varsinkin kyseessähän on loppujen lopuksi puhtaasti makuasia. Deja vu.


Tuosta Frippin ryppyotsaisuudesta tulee mieleen se Jukka Tilsan sarjakuva Rytmi-lehdessä. Voi tietenkin olla, että Frippin huumorintaju on niin farout (Cheerful insanity of Giles, Giles & Fripp) ettei sitä aina tajua ihan heti. On kyllä ihan selvä, että Fripp on aika omintakeinen persoona. Mutta toisaalta ei voi kuin kunnioittaa miestä joka sanoo itsestään, että on täysin rytmitajuton ja epämusikaalinen ja vieläpä vasuri niinkuin minäkin (vaikka soittaakin "oikeakätisesti") Mutta toisaalta on myönnettävä, että KC on aika akateeminen eikä mielestäni joku Prozac Blues ole sopinut koskaan bändille kun se soittaa niin akateemisesti. No, tämä on loputon suo eli mitä Fripp on minulle on Wakeman sinulle ja se siitä.

Tuosta Daevid Allenista niin en jaksa kaivaa niitä Gongin ja Soft Machinen vinyylejä, millä äijä soittaa, mutta tämä hippimielikuva on mulle tyypistä jäänyt.

Apropoo, tuosta Allenista tuli taas mieleen Robert Wyatt ja Wyattista taas tuli mieleeni Elvis Costellon Wyattille tekemä Shipbuilding, joka on edelleen varsin mainio biisi, vaikka siitä ovat tehneet omat versionsa niinkin toisistaan poikkeavat yhtyeet kuin Suede ja Mr McFall's Chamber