|
Raphis
955 viestiä
|
#1 kirjoitettu
12.07.2006 17:34
NORTON kirjoitti:
Eikö tämä anna jo melko erilaisen kuvan Jumalasta kuin se, millaisena Häntä yleensä kuvaillaan? Voisiko tällä olla jotain tekemistä elämän epäoikeudenmukaisuuksien kokemisen kanssa?
En usko, että jumala (olisi sitä taikka ei) mitään tuollaista tekisi, vaan antaisi ihmisen itse päättää, mitä uskoa tai uskoako ollenkaan. En puhu mitenkään erityisesti kristinuskon jumalasta vaan siitä jumalasta, joka kaikilla uskonnoilla on sama, sillä kaikki jumalat ovat mielestäni pohjimmiltaan samat. Sitten on niitä kristittyjä, joiden jumala voisi hyvinkin leikata jalat irti, jottei pääsisi mitään muuta uskontoa palvomaan. Mutta onhan niitäkin kristittyjä, jotka ovat aika suvaitsevaisia eivätkä katso muita uskovaisia pahalla.
Uskon siis, että jumala on kaikkien silmien edessä vähän eri ja on vähän tyhmää ruveta häntä kuvailemaan, sillä eihän kukaan edes tiedä, onko häntä olemassa.
Toivottavasti en ymmärtänyt kysymystäsi aivan väärin.
|
|
LauriT
1293 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#4 kirjoitettu
23.07.2006 16:49
Kysymys "Hyvästä Paimenesta" kiteytyy mitä ilmeisimminkin kärsimyksen ongelmaan. Miksi on kärsimystä, jos kerran on olemassa kaikkivaltias olento, jolla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan? Raamatun kirjoittajat ovat pohtineet aikanaan tätä kysymystä eri yhteyksissä ja ajattelinkin lainata tähän nyt muutaman asiaakoskevan ajatuksen heiltä.
Jobin kirjan kirjoittaja ajatteli, että Herra koettelee ja jalostaa ihmistä sallimalla hänelle kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Tämä ajattelumalli on nykyään myös hyvin suosittu, koska siinä on kieltämättä hyvin vahva logiikka takana.
9 Saatana vastasi Herralle: "Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? 10 Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. 11 Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!"
12 Herra sanoi Saatanalle: "Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea." Sitten Saatana lähti pois Herran edestä. (Job. 1:9-12)
Myöhemmin Saatanalle annettiin lisäksi valta runnella itse Jobia fyysisesti kertomuksen mukaan, mutta Job kesti koettelemukset tyynesti ja sai lopulta Herran siunakset takaisin.
Saarnaajan kirjan kirjoittaja puolestaan arveli, että kärsimyksen syynä olisi se, että vastoinkäymiset opettavat ylpeän ja itsevarman ihmisen tuntemaan alhaisen asemansa kaikkivaltiaan olennon edessä.
16 Vielä minä näin auringon alla:
oli oikeuspaikka -- ja siellä vääryys,
oli tuomioistuin -- ja sielläkin vääryys.
17 Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa.
18 Ja minä ajattelin: Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä, jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita. 19 Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. 20 Kaikki menee samaan paikkaan:
kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.
21 Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten henki alas maahan? 22 Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Sellainen on ihmisen osa. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu? (Saarn. 3:16-22)
Kuitenkin Saarnaajan kirjan kirjoittaja joutuu toteamaan, ettei hän kuitenkaan ymmärrä kärsimyksen perimmäistä syytä, mutta toivoo, että lopulta kaikki saavat ansionsa mukaan.
10 Sitten minä näin, miten jumalattomat tulivat ja tunkeutuivat pyhäkköön. Palatessaan he kerskailivat kaupungilla teostaan. Turhuutta kaikki. 11 Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: 12 moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. Tiedän kuitenkin, että Jumalaa pelkäävälle käy hyvin hänen jumalanpelkonsa johdosta, 13 ja tiedän myös, että jumalattomalle ei käy hyvin: koska hän ei pelkää Jumalaa, hänen elinpäivänsä häipyvät kuin pakeneva varjo.
14 Turhuutta on maan päällä tämäkin: on hurskaita, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet vääryyttä, ja on jumalattomia, joiden käy niin kuin he olisivat tehneet oikein. Minä sanon: se on turhuutta. 15 Niinpä minä ylistin iloa, koska ihmisellä ei ole auringon alla muuta onnea kuin syödä ja juoda ja iloita. Tämä ilo seuraa häntä kaiken vaivannäön keskellä niinä elinpäivinä, jotka Jumala on hänelle antanut auringon alla.
16 Kun koetin perehtyä viisauteen ja tutkistella sitä työtä, jota ihminen maan päällä yötä päivää tekee saamatta untakaan silmiinsä, 17 niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä. (Saarn. 8:10-17)
Sananlaskuissa esitetään myös ajatus, että kärsimys johtuu pohjimmiltaan ihmisen omista vääristä valinnoista:
"Omaan pahuuteensa jumalaton kaatuu, kun hän hylkää sen, mikä on oikein. (Sananl. 21:7)"
Toisaalta myös kärsimyksen käsittämättömyys tuodaan selkeästi esille:
"Ei auta viisaus Herran edessä, ei ymmärrys, ei ihmisen harkinta. (Sananl. 21:30)"
Myös Uuden Testamentin puolella puhutaan jonkin verran kärsimyksestä. Hebrealaiskirjeessä tuodaan jälleen esille ajatusta, että kärsimyksen syynä olisi pohjimmiltaan ihmisen omat valinnat. Tosin tässä raamatunkohdassa tarkoitetaan kai lähinnä tietoisia vääriä valintoja.
26 Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. 27 Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. (Hebr. 10:26-27)
Myös se tuodaan selvästi esille, että kärsimyksen syynä on aina lopultakin se, että Jumala sallii sen:
"On kauheaa joutua elävän Jumalan käsiin. (Hebr. 10:31)"
Pietarin 1. kirje taas puolestaan korostaan enemmän Saatanan roolia kärsimysten aiheuttajana. Tässä myös korostetaan ihmisen oman asenteen ratkaisevuutta vastoinkäymisiä kohdattaessa. Toisin sanoen ihminen voi itse vähentää omia tuskiaan oikealla asenteella.
8 Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. 9 Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. (1. Piet. 5:8-9)
|
|
Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä
|
#7 kirjoitettu
24.07.2006 15:29
"Kristityn elämä on päivittäistä kamppailua. Olemme jatkuvasti alttiina monenlaiselle pahalle: välinpitämättömyydelle, vihalle, kateudelle, omahyväisyydelle ja vallan halulle. Meitä vedetään toisaalta kohti pimeyttä ja syntiä, toisaalta kohti valoa ja uskoa. Emme ymmärrä, miksi Jumala ei päästä meitä rauhaan pahan vallalta.
Kaikkein vaikeimmissakin ahdistuksissa voimme kääntää katseemme Jumalaan ja hänen sanansa lupauksiin. Hän antaa meille voimaa kestää koettelemuksissa." - Suomen evankelisluterilaisen kirkon katekismus.
Tuossa on muuten vielä valtionkirkkomme virallinen näkemys asiasta. Ev. Lut kirkolla on aika selkeä näkemys, että emme edes VOI ymmärtää pahuuden ongelmaa.
Ja lisää:
"Emme osaa selittää, miksi Jumala on sallinut pahan syntyä ja miksi hän sietää sen mahtia. Kristittykin kokee karvaasti pahan vallan omassa elämässään. Edes usko ei näytä vapauttavan meitä sen tuhoavilta voimilta. Rukoilemme kuitenkin, että Jumala itse taistelisi puolestamme. Hän antaa meille kerran lopullisen voiton ja vapautuksen kaikesta pahasta. Jumalan valta on Saatanan valtaa suurempi." - Suomen evankelisluterilaisen kirkon katekismus.
|
Ladataan
