Mikseri.net

#2 kirjoitettu 21.09.2006 15:01

En taitaisi lähteä listimään enemmistöä kansasta jos kerran ovat tuota mieltä asioista. Saattaisin kyllä saada moisesta yhden hyvän syyn lisää listiä itseni.

#3 kirjoitettu 21.09.2006 16:45

NORTON kirjoitti:
No entäpä sitten, jos myös säädettäisiin laki, jonka mukaan kuka tahansa saa tappaa kenet tahansa mistä syystä tahansa. Pitäisitkö tämän lain ollessa voimassa tappamista moraalin vai lain piiriin kuuluvana asiana?

Kummankin piiriin kuuluvana asiana.

NORTON kirjoitti:
Eli esim. niin, että et pidä pedofiileista, mutta kunnioitat lakeja ja demokratiaa. Koska laki puolestaan sallii heidänkin tappamisensa, niin tappaisit heitä. Vai nostaisitko itsesi lain yläpuolelle, ja paheksuisit lakia, joka sallii tappamisen?

Tappaisin vain ne lentävät lehmät.

NORTON kirjoitti:
Sinusta tämä on väärin. Löytyy myös muita samanmielisiä. Pyritkö muuttamaan tilannetta demokraattisten kanavien kautta? Hyväksytkö ajatuksen vallankaappauksesta, joka saattaa olla verinen? Onko oikeus enemmän kuin valtaväestön mielipide? Oletko valmis tappamaan oikeuskäsityksesi puolesta?

Jotta mitään tällaista voisi ollenkaan tapahtua niin seksuaalisen kanssakäynnin lasten kanssa täytyisi olla jo varsin yleinen ja hyväksytty käytäntö joten vallankaappaus ei olisi todennäköinen. Ei minulla sitä mitään vastaan kuitenkaan olisi. En ymmärrä mitä tarkoitat kysyessäsi onko oikeus enemmän kuin valtaväestön mielipide.

Mikähän idea tässä on? Mitä yrität osoittaa? Että jos ihmisten mielestä demokratia ei toimi niin väkivalta on ok? Vai että pedofiilit on perseestä? Vai mitä häh?

#4 kirjoitettu 21.09.2006 23:26

Ehkä vähän turhan teoreettinen tilanne.

Niin, eihän siellä eduskunnassa ole läheskään aina tehty sellaisia lakeja jotka minua miellyttäisivät. Parhaana esimerkkinä tämä Tanja Karpelan aikaansaama.. tiedätte kyllä. Ei se kuitenkaan niin vakavaa ole, että hyväksyisin verisen vallankaappauksen tai en kannattaisi enää demokratiaa. Kuten sanoin, liian teoreettista, että jotain todella törkeitä lakeja ajettaisiin siellä läpi.

#5 kirjoitettu 22.09.2006 19:46

Demokratiassa väkivallan käyttäjät tuomitaan ja heidän viestinsä unohtuu yleensä pian---mikä on sinänsä harmi, että ummistetaan korvat ja silmät siltä, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtuman. Muutenkin suomalaisessa keskustelussa yhä harvemmin saavutetaan yhteisymmärrys.

Suomessa on tällä hetkellä asiat suhteelisen hyvin, mistä johtuu ettei täällä pahemmin mieltä osoiteta, kuten esmes tuolla Unkarissa tehtiin.
Me ollaan vaan niin pirun apaattisia ja...sovinnaisia. Ei kait siinä mitään pahaa ole, mutta kun suomalaisten sinisilmäinen suhtautuminen auktoriteetteihin on jo lähes naiivia---mandaatti annetaan niille, jotka pystyvät takaamaan lupauksensa vain muutamalle harvalle. Näin on ollut jo pitkään puoluekirjaan katsomatta.

Kun elämme kvartaalikapitalistisen talouden pyörteissä, on pääpaino alkanut siirtymään ihmisestä ihmisten tuloksellisuuteen ja kilpailuun. Täytyypähän vaan kysyä, mikä kilpailussa on niin saatanan hienoa, kun se tapahtuu tavallisten ihmisten kustannuksella? Kaikki varmuus tulevaisuudesta on ikäänkuin kadonnut jonnekin yksityistämisien ohella? Pitääkö EU-maiden taatakseen kilpailukykynsä maailmalla kompromisseerata jostakin pois, kuten ihmisoikeuksista ja perusturvasta?

Yritämmekö tuhota jälkipolviltamme omantunnon?

Jos nämä ajat eivät ole suotu kapinointia varten, niin en tiedä mitkä on.

#6 kirjoitettu 23.09.2006 09:19

NORTON kirjoitti:
Joo. Onhan nämä todella kovia ääripäitä. Valitsin nämä kuitenkin siksi, että kevyempien asioiden ollessa kyseessä asiat vain jotenkin tuntuvat menettävän merkityksensä.


Niin, ja onhan siinä sekin että tämä kääntää yleisen me-ne asetelman päälaelleen. 'Niiden' näkökulmaa on muulla tavalla hankala selittää.

Ja siinähän taas on se hankaluus että ihmiset jotka ovat, ovat aina olleet ja uskovat aina olevansa 'Meitä', pystyvät kuittaamaan esitetyn päälaelleen käännetyn tilanteen aina 'todella epätodennäköisenä tilanteena', mitä se varmasti onkin, koska 'me ollaan me'.

Yleinen asetelma on siis se perinteinen 'enemmistö on oikeassa', vaikka kuinka voissa paistelisi. Vai?

Miten siis on mahdollista nähdä tilanne toisin? Luulisinpa että se vaatisi jonkinnäköistä irtautumista 'meistä'.

(Vaikka tämä nyt rytiseekin pikkuisen offtopikina, jatkan vielä että me ja meidän arvot eivät tässä tietenkään ole mitään yksiselitteisiä ja tiukasti rajattuja käsitteitä vaan hyvinkin liukuvia.)

Mutta kun tuli löpistyä näin pitkästi niin voisipa vaikka vastata alkuperäiseen kysymykseenkin. Edellisten rajoitusten mukaan.

Ajatellaan sellainen tilanne, jossa Suomessa on demokraattisten vaalien kautta valittu eduskunta, joka kansan enemmistön tukemana säätää lait, joiden mukaan seksuaalinen kanssakäynti lasten kanssa hyväksytään.

Sinusta tämä on väärin. Löytyy myös muita samanmielisiä. Pyritkö muuttamaan tilannetta demokraattisten kanavien kautta? Hyväksytkö ajatuksen vallankaappauksesta, joka saattaa olla verinen? Onko oikeus enemmän kuin valtaväestön mielipide? Oletko valmis tappamaan oikeuskäsityksesi puolesta?


Ei tuollaista koskaan tapahdu.

Eiku. Ööh. Luulisin että muuttaisin maasta. (Omat pikku hankaluutensa liittyen mm. siihen että esimerkiksi koko entinen ELÄMÄ sukulaisineen yms. on jätettävä.) Mutta sitten tietenkin kysytään että mitäs jos koko maailmassa olisi samanlainen tilanne? No äh. Luulisin että liittyisin rauhanomaisesti toimivaan järjestöön joka ajaa tilanteen muuttumista, ja ryhtyisin kriittiseksi kirjailijaksi. Heh.

Oikeus siinä syvimmässä mielessä ei minusta koskaan ole valtaväestön mielipide. Se on ainoastaan yhden ihmisen mielipide. Jos sitä ei ole, tarvita, tai uskalleta esittää... noh, en sitten tiedä mitä se on. Lakia. (?)

Luulisinpa etten ole valmis tappamaan muuten kuin äärettömän kovan pelon tai vihan takia. Pitäisi olla aika helevetin tiukka juttu sen mikä saa tappamaan. Mutta siinä vaiheessa kun aletaan tappamaan ihmisiä niin en usko että 'oikeuskäsityksellä' on hirveästi merkitystä muuten kuin jälkiviisautena.

#7 kirjoitettu 25.09.2006 11:23

NORTON kirjoitti:
Ajatellaan sellainen tilanne, jossa Suomessa on demokraattisten vaalien kautta valittu eduskunta, joka kansan enemmistön tukemana säätää lait, joiden mukaan seksuaalinen kanssakäynti lasten kanssa hyväksytään.

Sinusta tämä on väärin. Löytyy myös muita samanmielisiä.


Minusta se on myös väärin. Pyrkisin kaikin laillisin keinoin taistelemaan tuota lakia vastaan.

Pyritkö muuttamaan tilannetta demokraattisten kanavien kautta?


Nimenomaan.

Hyväksytkö ajatuksen vallankaappauksesta, joka saattaa olla verinen?


En.

Onko oikeus enemmän kuin valtaväestön mielipide?


On. Käytännössä silti Demokratian tie on paras kompromissi mitä tiedän. Erityisesti edutuksellinen demokratia vielä. Suoraan demokratiaan en usko.

Oletko valmis tappamaan oikeuskäsityksesi puolesta?


Joissakin harvoissa erikoistapaksissa kyllä. Silloin kun se on sekä laillista, että omien moraalikäsitysteni mukaista. Sanotaanko, että kyseiset tilanteet olisivat kyllä äärimmäisen teoreettisia.

#8 kirjoitettu 25.09.2006 11:24

NORTON kirjoitti:
No entäpä sitten, jos myös säädettäisiin laki, jonka mukaan kuka tahansa saa tappaa kenet tahansa mistä syystä tahansa. Pitäisitkö tämän lain ollessa voimassa tappamista moraalin vai lain piiriin kuuluvana asiana?


Helppoa. Molempiin. Laki ja moraali ovat eriasia, joilla on eri funktiot. Maailmassa on aika vähän ihmisiä, jotka laskevat ne täysin samaksi.

#9 kirjoitettu 25.09.2006 11:28

NORTON kirjoitti:

Yritän sitä tässä kaivaa esille, että on helppo olla demokratian kannattaja silloin, jos hommat menevät oman mielen mukaan. Eli on siis suuren enemmistön edustaja. Jos kuitenkin yleinen ilmapiiri sotisi omia mielipiteitä vastaan, niin silloin ei välttämättä enää demokratia kiinnostaisikaan.


Niin. Aika vahvan teoreettisen pohdiskelun jälkeen olen aika vahva demokratian puollustaja. Uskon, että olisin vaikka sen lopputulos ei vastaisikan näkemyksiäni. Ne vaihtoehdot kun ovat aina niin huonosti aikaa kestäviä.

Toki todelliseen koetukseen näkemykseni joutuisi vasta esittämässäsi tilanteessa. Silloin kuitenin näkisin, että esim. pedofiili esimerkin kohdalla ymmärryksen lisääminen minusta "väärin" ajattelevien ihmisten keskuuteen olisi loppujenlopuksi se tehokkampi tapa kuin vallankumous. Oli näitä ihmisiä sitten 40% tai 60% kansasta. Tuollainen näkemys pedifiliasta myös 40% kansasta olisi traagista, vaikka eivät mitään lakia saisikaan läpi.