Mikseri.net

#42 kirjoitettu 12.11.2009 00:02 Muok:12.11.2009 00:03

Airola kirjoitti:
En jaksa kyllä kumpaakaan kuunnella, mutta kaipa sillä Ismolla ainakin enemmän meriittejä on. Kai se jotain paremmuudesta kertoo.

Ismopa siis on valintani tässä.
(vaikka onkin ehdottoman yliarvostettu)


Kolmen vuoden sisällä mielipide on muuttunut silleen, että Ilkka on parempi.

Molemmat ovat aivan käsittämättömän paskantärkeitä ja ovat tehneet musiikkia, jota ei vaan jaksa kuunnella, mutta Ilkka sentäs on munakkaasti ruvennu tekemään trancea kaiken sen kölppäsen ja kämäsen suomirokin jälkeen. Ei sillä, että trance niin kauheesti kiinnostais, mutta on se nyt hiton paljon kovempi juttu, kuin mikään Sielun veli missään ikinä.

Airola muokkasi viestiä 00:03 12.11.2009

Tarvii tota paskantärkeys -kommenttia muuttaa silleen, että molemmat siis KUULOSTAVAT LAULAESSAAN paskantärkeiltä. Eivät sitä välttämättä ihmisinä ole. Mutta laulutyyli! Se on!

#43 kirjoitettu 12.11.2009 10:41

Goatsemencommando kirjoitti:
Rami Alanko.

#44 kirjoitettu 12.11.2009 11:37

Coivisto kirjoitti:
Jotenkin Ismo Alangon lähes kaikki tuotanto on minusta ollut hervotonta paskaa.
Ilkka on ihan sellanen ihan sama mutta Ismon tuotanto ottaa oikeasti päähän.

Sanon siksi Ilkka.


Kiinnostaisi vain uteliaisuudesta tietää millä laajuudella tarkoitat että Ismon lähes koko tuotanto on potaskaa vai tarkoitatko "vain" niitä lähinnä viime vuosien tai vaikka viime vuosikymmenen sooloprojekteja??? Suurin piirtein silloin kun sinä synnyit, oli Ismo aivan parhaimmillaan Hassisen Koneen ja Sielun Veljien kanssa! Enkä nyt henk. koht. niin huonona nykyisiäkään Ismon tuotoksia pidä... Ne ei vaan vedä vertoja niihin kunnon kasariaikoihin...

Meinaan vaan sitä että aikakaudet varmasti vaikuttavat mielipiteisiin että millaisessa ympäristössä ja ilmapiirissä kokenut asioita. Meikäläiselle on mm. Ismo merkinnyt musiikillisesti todella paljon! Totta kait ymmärrän jos joku oikein inhoaa Ismon tuotantoa eikä pidä sitä minään...

#45 kirjoitettu 12.11.2009 11:41

Goatsemencommando kirjoitti:
Rami Alanko.

Andy Livid kirjoitti:



Auts! Tämähän on aivan ihanaa! Ihan kylmät väreet käy alkutahdeista lähtien ja varsinkin kun laulu alkaa...

(Hui helvata...)

#46 kirjoitettu 12.12.2009 13:15

Ismo kyllä vie voiton ehdottomasti. Tietty musiikillinen lahjakkuus ja määrätietoisuus kokonaisvaltaisesti katsoen on kahdesta veljeksestä tämän vanhemman, karhean persoonallisena tulkkina selkeästi edukseen erottuvan miehen juttu.
Ilkka ei ole tainnut tehdäkään niin paljon sävellys -tai sovitustyötä, Neljä Ruusua ei jossain kohdin suositummasta tyylistään huolimatta ole mitenkään joukosta erottuva popbändi. Monilla mittapuilla taas Ismon soolotuotanto ja kun mukaan vielä lasketaan Hassisen Kone ja Sielun Veljet, on varmasti suomirockin suurimpia pitkän linjan kulmakiviä. Ismo on musiikillisesti jylhätehoinen, kovinkin monenlaisia visioita aikaansaava kun taas Neljä Ruusua näkee tämän vain muun kappaleen tukijaksi, on vuodesta toiseen ollut kovinkin tietyntyyppinen. Sävellyksissäkin Ismolla on taito saada kuulija mukaan kun taas Neljällä Ruusulla useat levyt on vähän puolitiehen jätettyjä harvoja helpompia hittejä lukuunottamatta. Sanoitusten puolella Ilkan harvoja mainitsemisen arvoisia asioita on se, että on rytmisesti selkeä ja sopivan kekseliäästi riimittävä hänkin, ei hänelläkään koko tuotanto ole sellaista mikä ei voisi aidosti koskettaa tai vähän pistää hauskana mukana laulamaan. Kärjistäen toisaalta Ismokaan ei aina niin kaksisesti nero tai täysin epäteennäinen, jotkut kuvauksensa voi olla turhankin värikkäitä ja jossain melkein lauletaan iskelmää hänelläkin. Ennen kaikkea paikoin teksteissä hutilointia, epätarkkaa tunnelmaa ja selkeää itseltään kuulostavuutta, pidemmän päälle näkyvämpää valtavirtaan menoa pidän jossain määrin Ismonkin ominaisuutena. Mutta Ismolla kuitenkin on tietty realismi ja osallistuminen suurempi, hänen laulunsa on elettyä elämää ja mielenkiintoa herättävää yksityiskohtineen. Ilkalla taas tuntuu pehmeiden arvojen kannatus ja usein alusta loppuun positiivisuus olleen alusta asti näkyvämpiä, sen kummempaa tarkoitusta ei monilla kappaleillaan tunnu olevan, niitä perustotuuksia kuulee monelta muultakin.