Mikseri.net

#42 kirjoitettu 21.02.2007 02:09

MIKKELI

Mikkeli
Koskaan käynynt en
en käykään, kai
käyskentele
Kuka tahtoisi siellä?
Mikkelintapaisessapaikassa.

#43 kirjoitettu 22.02.2007 00:24

Ehkä

ehkä uni onkin kuoleman hetki
ehkä kuolema onkin unen retki

miltä tuntuu olla kuollut
samalta kun et ole vielä syntynyt
miltä tuntuu olla kuollut
samalta kuin unen kadonnut hetki

vaaksaisessa maailmassa kaikki on aina oikein päin
ylös, alas, vasemmalle, oikealle
voitko pudota ylös, jos makaat vain
voitko kavuta alas, jos lennät vain

katossa on reikä
sinne putoan
lattiassa on viemäri
sinne lennän

näetkö kasvoistani elämän
näetkö kavoistani kaiken
luulet niin
et näe mitään
toivot niin
et koe mitään

mitä on olla olematon
mitä on olla ehkä

#44 kirjoitettu 22.02.2007 14:42

medium kirjoitti:
MIKKELI

Mikkeli
Koskaan käynynt en
en käykään, kai
käyskentele
Kuka tahtoisi siellä?
Mikkelintapaisessapaikassa.


Vastaruno:

Mikkelissä on koulut ja työt
sekä muutkin ikävät asiat
Mikkelissä päätä seinään lyöt
mut koht' on maalismarkkinat!

Jos Mikkelissä vailla hommaa
kävelet keväällä, kesällä
Vasta silloinhan sen huomaa
Mikkeli on paratiisi, kyllä

(accent on Mikkelin naapurikunnasta)

#45 kirjoitettu 21.06.2007 11:07

Vähän iloisempaa aihetta kehiin, julkaisemattomasta Drown Me Bluen piisitä:


Two Became None

...and the rain begins to fall
And it's sound it seems to call
Her name

...and you hear a distant thunder
And your mind begins to wander
Back to her

One life was lost and the other has to go on
Where to find strength to endure beyond the pain?
Two became one in a way you could not think of
What kind of god would allow this waste of love?

...and you wait for the night
To explain you only write
Her name

...and the rope will bear your weight
Just a jump and you're on your way
Back to her

One life was lost and the other couldn't hold on
Found not the strength, but a different solution
One became none and the pain is gone forever
No god could force you to live without your love



On se rakkaus vaan niin kaunista

#46 kirjoitettu 25.07.2007 01:27

Unityttö

Ihmislapsen siivet
Läpinäkyvät
Supussa

Valoisat varjot yön kätkyessä

Et henkäissytkään tässä elämässä


Kasvoillasi hymy
Sinä taisit tietää jo kaiken


Käväisit luonani
Jatkoit matkaasi


Minä hyydyin kyselemään vastauksia


Hyvin hentoinen
Lähes läpikuultava kehosi oli valmis
Kaikin puolin kaunis


Olit vielä minusta lämmin
Unityttöseni

#47 kirjoitettu 26.07.2007 22:47

Memo kirjoitti:
Se, miksi minä juon
on syytä Sarasvuon.
On viinan himo ankarin
sisäisen sankarin.

Taas täynnä vaasi on,
se on syytä Paasion.
Murphyn laki tarttuu kuomaan,
joka saunakaljaa juo vaan.

Miksi viinalle haisen?
Syy on Uosukaisen.
Kun sänkyhommia vertaan,
tilaan viskin kahteen kertaan.

Jarin ja Pertin jutut riittää,
en Riittaa aio kiittää.
Selvänä olla koitan,
siitä kirjan kirjoitan.



Jejee, löysit oikeat tyypit, joiden syytä on ties mikä.

#48 kirjoitettu 29.07.2007 16:43

Uskotko sä jumalaasi?
Johtajien propagandaan?
Putoaviin pommeihin?
Räjähtäviin pommeihin?

Johtajat huutaa:
"Marssikaa tai kuolkaa!" (X3)

Luuletko sä voittavasi?
Ampuessas vihollista,
joka on kuin sinä,
bunkkerissaan nyt!

Johtajat huutaa:
"Marssikaa tai kuolkaa!"

Yhden biisin sanat vaan...

#49 kirjoitettu 29.07.2007 19:18

Zomby Woof kirjoitti:
Runoja? 90% runoista on ärsyttävää saastaa. Runoilijat on ärsyttäviä mukaherkkiä mukataiteilijoita. Ja lopettakaa liika riimien käyttö :(
Tässä tyhmä runo teille tyhmät runoilijat:

Riimit on tyhmiä, tyhjiä sanaryhmiä

Noniii raja ylitetty! nyt on aika mennä nukkumaan kun yöapina alkaa pursuta outoa elegiaa-....-.---.- pliib.


Niinpä, riimit on paskinta asntia maan päältä ikinä! Riimit on syvältä, niitä ei saa käyttää, ne pitää polttaa.

Pistän saman tien uuden lyyrisen pahuuden:

Toverit, raiskatkaa kaikki.
Vihanne tuottama hurmos,
aiheuttaa orgasminne,
ja nautinnon aalto syöksyy lävitsenne.
Siis, tappakaa, ja raiskatkaa.
Jos haluatte,
nussikaa vaikka kuolleita.
Aivan sama minulle,
kunhan elämän valo sammuu uhrienne silmästä.
Miksette siis tee sitä,
mitä olette aina halunneet?
Vailla pelkoa tuskasta,
joka kiinnijääminen tuottaa?
Miksette te kusipäät ymmärrä,
että te olette sitä, mitä haluatte,
aina, ikuisesti, jopa kuoleman läpi.
Mustavalkoisen maailmankuvan sytyttäminen tuleen,
aiheuttaa siemensyöksyn,
joka johtaa elämän syntyyn,
tai kuolemaan.



Kenties kuitenkin liian mahtipontista...

#50 kirjoitettu 12.08.2007 00:30

Odotellen tapahtumia

Tietä kävellen,
kattelen mitä tulee
tarinan kertojana heikko,
kokemuksissa taas rampa
Salaisuuden pitää voin,
mutta mitä se ketään hauskuuttaa
Parempi rikkoa lupaus
kuin tuppisuuna muitten juttuja tuijottaa
Lasku! pakko lähtä kotiin,
ennen ku loputkin paljastan
Kotona hymyilen sängyssä,
kun ei tarvinnut vain puolet valehdella

#51 kirjoitettu 12.08.2007 00:46

sisäinen verenvuoto kirjoitti:
minä söin sinenen. se oli pinei.
punaista ja vlkoista.
alkoi näkyä jeesuksisa!!111 VITUISTI!!1!!


Nonniih, siis niin aitoa tunnelmaa runo suorastaan tihkuu. Tässä ei ole epäilyksen häivääkään, etteikö olisi sinenen syönyt heppu kyseessä. Oivaltava ja ennen kaikkea loistavasti kiteytetty idea pienimuotoiseen, mutta niin paljon ilmaisevaan tekstiin.

Loistoveto!

#52 kirjoitettu 15.08.2007 05:04

sisäinen verenvuoto kirjoitti:
minä söin sinenen. se oli pinei.
punaista ja vlkoista.
alkoi näkyä jeesuksisa!!111 VITUISTI!!1!!


Toi oli kyllä herkintä ja hienointa mitä olen lukenut pitkään aikaan. Ihanan minimalistisesti mennään suoraan homman ytimeen säilyttäen kuitenkin runollinen ote aiheeseen. Jäätävää parhaimmuutta!

#53 kirjoitettu 15.08.2007 05:13

Tunne.
Aisti.
Valaise.
Voita.
Ole onnellinen.
Tee toisetkin onnellisiksi.
Ei käskymuotoja
ei mihinkään muutu.

#54 kirjoitettu 15.08.2007 05:38

tehtaassa suhisee
linja on seis
nukuttaa
liuotin tuoksuu
radio pilaa kaiken
saatana

#55 kirjoitettu 16.08.2007 08:26

Oihh, olen kaskelotti
höyryissä muhinut kaskelotti

Yön mustan viitan alla kiehunut
pyörinyt pahasti, vaan en liehunut

Tämä kuumuus ajaa kohti merta
lienee ollut jo kahdeksas kerta

Nimim. Kypsynyt

#56 kirjoitettu 16.08.2007 12:46

Synkkä pakoni ei ollut parantumattoman raivohullun,
vaan eräänlaisia päähänpistoja potevan.
Kaipasin etsiä suippoa paimenmajaa
ja huudahtaa rukousmyllyn sanoin:
"oi lootuskukan helmi"!
Mutta seutu kelpasi enää hädintuskin edes kuolinpaikaksi
eikä onni meidän ja kaikkien välillä vallinnut
kuten nuorten eläinten.

Juhani Peltonen

#57 kirjoitettu 22.08.2007 22:08

Jääkaapissa
oli pissa.
Pissa oli
jääkaapissa.

#58 kirjoitettu 31.08.2007 23:14

sisäinen verenvuoto kirjoitti:
aivot repeää,
mitä minä niillä teen,
ENÄäÄ!!!1!!1!1!!!!!


Juuri tätä tarkoitin, niin tulee suoraan sisältäsi tuo runous, jotta.

#59 kirjoitettu 31.08.2007 23:18

Yksi yö
yksi kuolema
vannon,
sinua odottaa
tuonela
yksi valo
tämä mätä
kerrostalo

Yksi rakkaus
nyt kuin
rutistettu
kertakäyttöpakkaus
vain yksi vala
nyt haukot henkeäsi
kuin kuoleva kala

Yksi yö
yksi kuolema
vannon,
sinua odottaa
tuonela.

Otakunst muokkasi viestiä 23:19 31.08.2007
fixd

#60 kirjoitettu 31.08.2007 23:24

Huurtuneita kirsikoita

Jään spektrinen ydin pusertui talven kyynelistä

Riettaan raikkaita kirpaisuja poskipäillä

Pakastettu suru sujahti ihon läpi kuin veitsen viilto

Terävä ja tehokas rajanvetäjä arpeutuneille mielikuville
Hätäänsä tuskastuneille


Hymy repäisi kasvojen kylmän kilven kahtia

Helakat verenpisarat kukkivat haljenneilla huulilla
Varisivat vihlaisten viimeisen kerran


Huurtuneita kirsikoita valkoisella tarjottimella

Jäähyväiset hangella

Vain varis todistajana


Karpalonpunaiset valheet jähmettyivät rubiineiksi

Kultaisella vaanijalla polttavan oranssit silmät
Ja
Kavala, kiukkuinen, pohjaton kita


Pidot pedolla

Varis nokki hangelta lumitimantteja
Kylmiä kiviä nälkäisen vatsaan

Vahvat leuat jauhoivat rubiineista nektaria


Peto veresti muistoja
Mässäili menneillä murheilla

Höyrysi huuruksi, nielaisi itsensä

#61 kirjoitettu 18.11.2007 00:36

Pliul URON

HOMOPPO
Ahmtavan tiukakaksa Hompopkllassa Kikureaka
PLiuuuu...
Homppopliu tuikkaa
Hompoppliu tuiki tähtönen

Kova oli psukanieri lähtönen
Ja kiilupiilussa,
kikkupluu paneksi

ja kiikkupuussa paraps
ja puttyöama letsik

#62 kirjoitettu 18.11.2007 00:39

LAULU KIVELLE (san. hippi)


"Vain joskus jää, näin kikkar studder otus!
Ehkä joskus vaikka jokin?
Kunnes kerran kauas katson ja siellä sen nääääään!!
Oli se kerrassaan keltainen.

Ylöspäin vain ystäväni Bruuttus,
Ehkä joskus kuitenkin vain?
kerrassaan epälooginen kuin jyvä.
Tyrmää sen vasarallaaaaan..



Ja huhha hei vei Buddha ja Lammas
hammaspeikkokin sen räiskäleen söi!
Ja ryökäle kun on, ja aivan mahdotoooooon!
Se sen retiisin sit´ ihQ vonQ parQ!

Äimänkäkenä oli pöllö vaikkei ollu käki
Joskus silloin joskus jolloinkin?
Lasi tyhjeni vaan kunnes aamu sarasti
Pakkasessa hajos Vichy -pullokin.

Sen jälkeen oli vain alku ja loppu
Mitä kuka missä milloin mitä HÄ?!
Ja kun pää on tyhjä loppuu laulu
Huom: Järjestelmä muuttaa rivinvaihdot automaattisesti, joten niitä eri tarvitse "koodata" HTML:nä.

Ja huhha hei vei Buddha ja Lammas
hammaspeikkokin sen räiskäleen söi!
Ja ryökäle kun on, ja aivan mahdotoooooon!
Se sen retiisin sit´ ihQ vonQ parQ!

#63 kirjoitettu 18.11.2007 00:53

Vaikka meille annettaisiin
koko avaruus
vain hetki kun sen saisin katoamaan

Vaikka maailma eteeni polvistuisi
Sen vain saisBUKKAKE!!!!!!!!!1

#64 kirjoitettu 18.11.2007 01:28

En pahemmin runoja rukstaile mut tuossa pari vanhaa mitä löysin.

1.
Istuin keskellä hiljaisuutta veneeni syleilyssä
pienten tuulenhenkäysten keikuttaessaan taivaan peilaavaa merta allani.
Istuin, odotin, en tiedä mitä, mutta jotain tunsin palavan sisälläni.
Olisiko se kenties jokin taaksejäänyt murhe, suru joka kaivaa niin
syvällä itsessäni etten tunnista sen olemassaoloa,
vai olisiko se toive, unelma tulevasta jota yritän saada itselleni selvitettyä.
Mikä se sitten olikin, niin se tuntui sisälläni kuin odotus ensi rakkauden huumasta.
Nostin katseeni ylös taivaalle jonne herran enkelit olivat riipustaneet miljoonat
ajatuksensa meidän pienten olentojen ihailtaviksi.

2.
Hiljalleen kohti äitiluonnon ihmeitä menen,
katson kirkaaseen tuuleen ja kuulen laulun miljoonien enkelten.
kertovat, "rakkautteemme nukahda, tätä hetkeä rakasta"
Sisällä Jumalan kyyneleen, pieni lapsonen uinuu
maailmansa ovien takana, koskaan sisään kasomatta.
Elämän sisällä kasvaa ja kasvaa rakkauden pisara,
silmillän ei osaa nähdä mustaa valoa jota tulvii puun muista oksista,
joista joskus välähtää kirakas rakkaus, minkä peittävät vihaan.
Laps' tuo mustaa valkoiseen ei saanut,
rakkaus oli silmissä ja kuullen rakastavan laulun.

#65 kirjoitettu 18.11.2007 08:04

Endorpheeny kirjoitti:
Printtasin uutiset verkosta.

Menin vessaan. Luin.
Sitten ulostin.

Olen biologinen tulostin.


Tunteitteni tulkki!

#66 kirjoitettu 21.11.2007 18:14

Elämää.

#67 kirjoitettu 22.11.2007 15:20

BluesWoman kirjoitti:
Taas on aamu
taas sinä lähdet.
Miten kipeästi
kaipaus
sinusta minuun siirtyy.

Miten kipeästi
sattuu
huulten hellä kosketus.

Miten sielua repivät sanat ovenkahvassa.


Toi on hieno ja tunteikas runo

---------------------------------------

En ole tainnu laittaa yhtäkään runoo ja siihen tulee poikkeus nyt:

Liian lämmintä

Lumi jota rakastin, oli mennyttä.
Kaikki sen suloisuus, kaikki sen kylmyys.

Lumi suli pienenpieneksi lammikoksi,
kunnes kuivui ja oli myös mennyttä.
Ei yhtäkään pisaraa jäänyt jäljelle.

Kaikki mennyttä typerän pikkusynnin,
rakkauden vuoksi.

#68 kirjoitettu 22.11.2007 15:32

Maenas malesuada posuere sapien
Duis molestinier venenatis turpis

Praesent commodo viverra metus
Nam sedd arcu et est pharetra ornare

Morbi tristiqune pharetra sapien

Phasellus tempor est in quam
Ut congue tortor nec urna fringilla viverra
Sed vestibullume libero feugiat urna facilisis blandit

Nam porta tellus et massa.

#69 kirjoitettu 13.03.2011 14:40 Muok:13.03.2011 14:40

Tässä on tämänpäiväninen runontapainen kyhäelmä. Teen tämmösiä silloin tällöin lyriikoita kirjoittaessa jne. Tämä sattui syntymään mukavasti 10 minuutissa, niin kuin kaikki kyhäelmäni hyvän inspiksen päästessä valtaan. Runolla ei ole nimeä.

Kaksihaarainen kieli käärmeen
on oleva rauhan symboli
Sen seuralaiset, nuo kaksi terävää hammasta
Hammasta, myrkystä tihkuavat
Upottautuvat lihaan ilman kivun tunnetta
Horjuuttavat järjestelmää, maailmaa
Luoden sille mallin täydellisyydestä
Hiljaisuudesta ja rauhan pimeydestä
Rauhan symboli ja sen edistäjät
Vievät maailmaa eteenpäin voimalla
Kuoleman

-Isth-

Istharium The Foe muokkasi viestiä 14:40 13.03.2011

P.s. Herätän tämän langan pois unesta taas vaihteeksi.

#70 kirjoitettu 13.03.2011 14:47

Osoitan sormella ja nauran
Vammainen lapsi kuolaa
Onneksi tuo ei ole oma
Ajattelen sirkusta ja kuinka tuosta rahaa saisin
Tyydyn vain nauramaan
En halua vankilaan

#71 kirjoitettu 13.03.2011 16:10

toinen kierros

jossain ihmisen sisässä on ihmeellinen neste
geologia tulee ennen geografiaa, sanotaan

minun on vaikea käskeä itseäni ulkoapäin

myötätunto ei maksa paljon
kahvi viisi (5) euroa paketti nykyään

vittu.

toisinaan keskellä yötä on tukahtumaisillaan, on olevinaan
molemmat kurkut tukossa, avot!

isona minusta tuli akateemikko
nyt

näenkö edestä turkoosia kampaustasi enää koskaan.

#72 kirjoitettu 13.03.2011 17:40

Annat itsesi taivaan syliin

Eihän välittänyt huomisesta
vaikka lapsien kasvot katsovat
huuruisten ikkunoiden takaa
pihalle.

Lumessa juoksu askeleet.
Odotat puukon iskujen kuolevan
luotasi.

Ja että, pudotus
olisi viimeinen.

Ilman kantavia siipiä
ei mikään kestä.

Jos vain voisin,
poimisin sinut turvaan.

#73 kirjoitettu 13.03.2011 18:28

Oi miksi olen olemassa
olenko turvassa
pienessä maailmassa
ihan kaljassa

Multa hajoo pää
ihan perseestä on runo tää
on paska sää
oon vittu lammas "bää"

#74 kirjoitettu 14.03.2011 08:22

Tässä vähän vanhempi runo jonka olen aiemminkin psk-keskusteluun linkittänyt


Ikuisesti minun häkkilintuni

Lieassa roikut
Linnuksiko itseäsi luulit?
Siihen minä sinut jätin
Menit altasi kaatamaan häkin

Rakastan sinua
Se on varmaa
Nyt sinusta on jäljellä vain massa harmaa

Joka kerta kun sinut hakkasin
itkit ja pyysit laittamaan laastarin
Sen jälkeen sinua aina halasin
Sitten itselleni suutuin ja maahan paiskasin

Nytten olet mulle vain palasena kurkussa
Siltikin ehjänä mielessä hullussa
Viikkoja hampaillani ruumistasi sorkin
Sitten mätään lihaasi kuolin

#75 kirjoitettu 14.03.2011 09:08

Nousin kaaoksen keskeltä lähteäkseni ulos.
Sinne missä seisovat mykkinä kymmenet
sumun häpäisemät katulamput.
Ja missä vaeltavat yksinäiset
sielut kävelevät eteenpäin

yöllisen kylmyyden puristaessa
heitä.

Kävelin Humalistonkatua pitkin
käännyin juna-aseman ohi
jatkoin suljettujen pornokauppojen vierustaa
ja näin hullun shamaanin tuijottavan minua noenmustilla silmillään.

(Hän ei sanonut sanaakaan
pysähtyi millisekunnin ajaksi
tuijotti kummastuneena ihmistä
ja jatkoi matkaa. )

#76 kirjoitettu 14.03.2011 13:53

oi rakkaani
syö kakkaani

#77 kirjoitettu 14.03.2011 14:18

En koskaan syntynytkään

Sydämeni ei lyö kellekään ihmiselle,
ei edes minun ruumilleni.
Vain kuoleman tuloa varten
se lyö kerran tunnissa.

En minä oikeasti elä,
minä kuolin vuosia sitten.
Autot ajavat päältäni.
Ihmiset kävelevät lävitseni.
En koskaan syntynytkään.

Näytän ihmiseltä ja näyttäydyn joillekin tutulle ehkä
ettei kenenkään tarvitse tiputtaa ainuttakaan
kyyneltä vuokseni.
Vastaan puhelimeen kerran vuodessa.

Elän täysin kuolleena, kannan surua.
Jotain taas liikahti, kello löi tasatunnin.
Olen seinää vasten lyyhistyneenä
haavat kamppailevat tilastaan ihollani
niitä on aivan helvetisti liikaa mahtuakseen minuun.
Silti kannan niistä jokaisen, ne tietää nimeni.
Veitsi hymyilee pöydällä taas.
En koskaan syntynytkään.

Vaikka ei enää elävältä ihmisiä haudata
minä olen poikkeus.
Mikä minussa puhuu ja kirjoittaa
on kuoleman ääni ja sydän.
Se ainut mitä rakastan.

Enää vain odotan sitä milloin kuolemani
on virallista.
Pääsisin viimein kotiin hietaniemeen.
Syntyessäni minut sinne jo vietiin puettuna
valkoiseen, kaikki muut pukeutui mustaan.
Yksi elämä kuoli ja yksi muka syntyi… niin luullaan.
Sain kasteen, kuolemanko mukaan?

#78 kirjoitettu 14.03.2011 16:49

(Enemmänkin motto tämä mutta useitten henkilöiden mielestä parasta mitä olen kirjoittanut koskaan.)


UNTELUUS VIE HÖYRYSTÄ VÄRYN!

#79 kirjoitettu 08.04.2011 07:31 Muok:08.04.2011 07:31

Jos voit vain olla jotain

--------------------------------------------------

Miksi nauran?
kun tunnen turhuuden johon vajoan
Muttaa onko vastaanotto väkivallan velloma?
Vaiko hellä kosketus ymmärtäväinen?
Vaikka toivoo jotain suurempaa kuin voi saadakkaan
Onko olemassakaan mitään suurempaakaan?
Mitä voi omillla voimillaan kokeakkaan?

Tarvinko enempää?

Onko sinulla antaa enempää?

Älä ujostele jos on.

Koska itse olen päättämätön

Jos uskot olemaani näytä se

Tunne mitä voin olla

Koe minut

Kiitos

Coivisto muokkasi viestiä 07:31 08.04.2011

#80 kirjoitettu 08.04.2011 08:56

havahtuminen

aamulla herään
silmäripseni takertuvat toisiinsa
kuin Amazonin puut
ne korkeammat
tai ehkä ne matalammat
luultavasti eivät kummatkaan
millaisia ne ovat
sormimaisiako
vai eivätkö sittenkään millään mainitsemisen arvoisella tavalla
minkään aineellisen ruumiinosani kaltaiset?

hämärä kaikkoaa
silmäripseni takertuvat toisiinsa kuin meren levä
ja korvieni välissä kasvaa jotain pelottavaa.