Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.02.2007 16:26

Jaijot kirjoitti:
Taiteen tekeminen vaatii tiettyä herkkyyttä, ja herkälle ihmiselle eläminen voi käydä varsin raskaaksi ja ahdistavaksikin. Minusta taide pikemminkin tarjoaa ahdistuksen purkamisessa vaihtoehtoisen kanavan itsetuholle, mutta toki ne voivat toisiaan ruokkiakin, varsinkin jos ottaa liian vakavissaan sen "taiteilijaelämän".


Tyhjentävästi ja ytimekkäästi ilmaistu se mitä miekin tästä ajattelen.

#3 kirjoitettu 17.02.2007 16:47

Sitä, että itkuiset emopojat kirjoittavat pari runoa, hakkaavat pari mollisointua kitarasta tai maalaavat huonon taulun ennen kuin vapauttavat maailman surkeasta olemassaolostaan, ei pitäisi käsittää niin, että se on jonkinlainen esiehto taiteen tekemiselle.

#4 kirjoitettu 17.02.2007 17:54

Demotion kirjoitti:
Sitä, että itkuiset emopojat kirjoittavat pari runoa, hakkaavat pari mollisointua kitarasta tai maalaavat huonon taulun ennen kuin vapauttavat maailman surkeasta olemassaolostaan, ei pitäisi käsittää niin, että se on jonkinlainen esiehto taiteen tekemiselle.


Esiehto on kuitenkin reilusti eriasia kuin selkeä tilastollinen poikkeama. Se, että vaikka taiteilijoista poikkeuksellisen iso osa olisi itsetuhoisia ei toki tarkoita esiehtoa, mutta olisi silti aika kiintoisa asia.

#5 kirjoitettu 17.02.2007 19:09

Kaipa tämä on enemmänkin itsekuri/keskittymiskysymys, joka on hermoilevilla taiteilijoilla aina kortilla---taiteilija yrittää luoda jotakin karkoittaakseen sisäisiä demoneitaan tai yksinkertaisesti apatian pauloissa yrittää luoda sitä moniulotteisinta luomustaan, että tulisi edes jotakin serotoniinia, dopamiinia yms. erinäisistä kehon rauhasista--->haluttu mielentila taiteen luomiseen/itsetuhoon.

Selvennettynä: filosofit ja tietenkin taiteilijat etsivät viisautta. Mystisemmin sanottuna molemmat yrittävät saattaa käpylisäkkeen tahdonalaiseen toimintaan, mikä mahdollistaa hormonaalisen 'douppauksen' ynnä paremman intuition ja vision...

Joskus päihteet t. elämäntilanne vievät taiteilijapolon umpikujaan, joskus se mahdollistaa "silmien aukaisun"---ei ole henkeä ilman kipua.

#6 kirjoitettu 17.02.2007 23:01

Asiaan perehtyneiden tutkijoiden mielestä on. Onko tuo totta, vain tutkija tietää. Itse olen jossain määrin itsetuhoinen, mutta toisaalta en ole taiteilija...

Joku joskus oli asiaa tutkinut ja huomannut esim. Sibeliuksen persoonassa paljon häiriöitä. Ja ymmärtääkseni "Sibbe" oli oikeastaan ihan järjissään, voi vain miettiä mikä on vaikkapa Mozartilla ollut!?

#7 kirjoitettu 18.02.2007 02:40

jmm kirjoitti:
en ole taiteilija...


Sävellät, sanoitat, soitat kitaraa ja laulat. Miten niin et ole taiteilija?

Kyllä tuollainen väite pitää ainakin sinun tapauksessa jo perustella. Jos kerran teet taidetta, niin miten niin muka et ole taiteilija?

#8 kirjoitettu 18.02.2007 10:57

Tourette kirjoitti:
Onko näillä mielestäsi yhteyttä? Jos on/ei ole, niin miksi?


itsetuhoiset tekee taidetta, skarpit tekee viihdettä. itse pidän viihteestä.

#9 kirjoitettu 19.02.2007 03:14

Tourette kirjoitti:
Taiteilija tekee alitajuisesti olonsa mahdollisimman kurjaksi jotta rikkoutuneesta psyykestä pääsee vapaammin valumaan ekstaattinen ja innovatiivinen elämän mahla.


Erittäin hyvin sanottu. HÖMÖHÖMÖ!

poppanaattori muokkasi viestiä 03:20 19.02.2007
Jotenkin vain tuntuu siltä että ihmiset ketkä eivät hyväksy perinteisiä ajatusmalleja ja erottuvat joukosta näkevät maailman paljon paremmasta perspektiivistä ja voivat luoda hyvää taidetta. Ja juuri tästä joukosta erottumisesta johtuu se ahdistus --> itsetuhoisuus.

#10 kirjoitettu 20.02.2007 13:43

En näe suoraa asiayhteyttä, eikö kuka tahansa voi harrastaa itsetuhoista elämää asemaan, poliittiseen suuntaumukseen, filosofiseen vakaumukseen, sukupuoleen tai mihin tahansa katsomatta?

Ehkä tärkeämpi kysymys on se, onko siinä, että taiteilija ajautuu tilanteeseen johon ei auta kuin kompromissiratkaisu, jotakin poikkeavaa esim 10 muun itsetuhoisen henkilön psykologiaan ja tilanteeseen verrattuna?

#11 kirjoitettu 20.02.2007 16:23

Sunt1o kirjoitti:

Tuo hormonaalinen douppaus on suomeksi sanottuna että koittaa saada olon paremmaksi, mitä käsittääkseni ihminen aika pitkälti tekee, oli taiteilija, urheilija tai ihan mikä tahansa.

Kyllä, mutta hormonaalisen douppaamisen suhteen käyttötarkoitus vaihtelee---toiset haluavat rypeä paskassa, toiset taas elää Shangri-Lassa kaiket päivät, kun taas toiset haluavat kontrollia. Taiteilija pyrkii etsimään uusia ilmaisun muotoja, missä arkinen mielikuvitus ei aina toimi halutulla tavalla---tuntemattoman tutkiminen/"ääripäiden" kahlaus kuuluu taiteilijan uteliaisuuteen.
Toisaalta taiteilija voi olla sinut maailman meininkien suhteen ja tuottaa taidetta taiteilijan yleisön maun mukaisesti ja suurin osa taiteilijoista kuuluu tuohon kategoriaan.

Tuosta paremmasta intuitiosta ja visiosta en nyt ole niin varma kyllä. Joka tapauksessa käsittääkseni ihan tervejärkisiäkin taiteilijoita on. Lisäksi minusta välttämättä ahdistuksen määrä ei ole suorassa suhteessa taiteen hyvyyteen, ainakin itsellä tulee mieleen jotain angsti-ihmisiä jotka kyllä taidetta tekevät mutta minusta se ei ole kovinkaan mainittavaa tasoltaan. Eli vaikka monet loistavat taiteilijat ovat itsetuhoisia, kaikki itsetuhoiset ihmiset eivät ole loistavia taiteilijoita.

Tai angsti-petterit vaan ovat jämähtäneet paikoilleen ja suoltavat ääripäämateriaalia, koska tietävät etteivät ihmiset sitä hyväksy---se on sitä kriittistä ts. osoittelevaa taidetta, jota mm. Teemu Mäki harrasti.
Toinen itsetuhoista t. sen kaltaista taidetta tehnyt oli Kalervo Palsa, joka käytännöllisesti katsoen maalasi elämänsä kanvaasille.
Harvinaisen onnistunut angsti-petteri on Markus Copper, jonka käsialaa mm. "Archangel of the Seven Seas" Kiasmassa on. Siitä harvinainen taiteilija, jonka teoksia isompikin yleisö on hyväksynyt omakseen.
Kaiketi Copperin teosten massiivisuus ja interaktiivisuus ovat tekijöitä, mitkä ovat tehneet herran teoksista niin...stimuloivia.

Itsetuhoisen taiteen voisi melko saumattomasti yhteiskuntakriittiseen taiteeseen, esim. Zhu Yun lapsensyöntikuvat t. Viktor Jaran vasemmistolaiset folklaulut, mikä kertoisi nimenomaan taiteilijan tarpeesta jättää jälkensä/vaikuttaa ihmisten ajattelutapaan, vaikka oma henki lähtisi siinä prosessissa.

#12 kirjoitettu 21.02.2007 19:18

Sunt1o kirjoitti:
Kyllä, ei ole mikään ongelma löytää mainioita itsetuhoisia taiteilijoita. Itse uskon että vielä helpompi on löytää aivan avuttomia itsetuhoisia taiteilijoita. Elikkä siis nämä eivät olisi ainakaan kovin suorassa yhteydessä toisiinsa nämä taiteelliset kyvyt ja itsetuhoisuus. Muuten aika moni narkkari ei taiteile juuri ollenkaan, tiesittekö? Eikä pultsari.

Joo pintaraapaisujahan nuo olivat nuo mainitsemani yksilöt ja tottakai ns. "huonoja" SD-taiteilijoita maailma on pullollaan, mutta on aivan liian helppo nimetä tämmöiset taiteilijat ennenaikaisesti angstitaiteilijoiksi jo heidän eläessään, kuin kuoleman jälkeen---silloinhan taiteilijoiden töiden arvo yleensä nousee kuin vintagealkomahoolin hinta. Raha tässä ei nyt pointtina ollut, vaan taiteilijan koko elinkaari---vasta kun taiteilija tai vaikkapa mainitsemasi pultsari tai narkki on poistunut keskuudestamme, on arvioiden aika. Siis noinhan sen pitäisi mennä, mutta ihmiset eivät ajattele. Hienovaraisuus on katoavaista, kaiketi.

Narkkari t. pultsari---mikäli itsetuhoisista elämäntavoistaan ko. henkilö selviää, niin kyllä hänellä ainakin tarina on kerrottavana ja parhaat tarinathan ovat kuin hätkähdyttävä taulu. Mistä se sitten kertoo, että näitä tapauksia on paljon ja yhä kasvavassa määrin?

Umm... minä en kyllä mieltäisi tuota itseasiassa itsetuhoiseksi ainakaan siinä mielessä missä sitä psykiatrian suhteen käytetään.

Ainahan yhteiskuntakriittiset taiteilijat voisivat hiljentää itsensä ja mennä muiden mukana taiteilijalle valheellisessa todellisuudessa. Esim. tuo Viktor Jaro mm. tapettiin sen takia, että hänen laulut pisti kapuloita Chilen valtaapitävien rattaisiin nimenomaan Jaron laulujen suuren suosion takia. Eikö se ole itsetuhoista mikäli tietää, että henki lähtee vakaumuksen takia?

Ööö...itse asiassahan tuo koskee kaikkia, eikä pelkästään taiteilijoita.
Nooh...

#13 kirjoitettu 21.02.2007 19:27

NORTON kirjoitti:

En kyllä jaksa oikein uskoa tuohonkaan. Yhteiskunta tai "poliittisuus" ovat melko mielenkiinnottomia ja pinnallisia asioita itsetuhoisen taiteilijan kannalta.

Totta tuokin, koska melko yksinäisiä tapauksiahan itsetuhoiset taiteilijat ovat---yhteiskunta on hahmoton, valuva massa, jolla ei ole mitään kosketuspintaa taiteilijan levottomuuteen. Ei muuten kuin, että taiteilija on yhteiskuntaan kasvanut ja siitä yleensä itsensä irrottanut.

Siltikin voin sanoa, että yhteiskunta (enemmistö) kulttuureineen, rahoineen, uskomuksineen on vaikuttanut ja vaikuttaa vastedeskin taiteilijan elämänlaatuun ja sitä kautta, taiteeseen. Yleensä semmoinen taide nähdään kylläkin katkerana.

#14 kirjoitettu 23.02.2007 19:51

Minun mielestäni itsetuhoisuudella ja taiteen tekemisellä ei ole mitään tekemistä keskenään, ja jos on, niin se on aika sairasta.

Ei se ole taidetta, jos joku tahtoo heittää heivinsä sen vuoksi ._0

Mutta joo.. kyllähän esimerkiksi maalauksen voi maalata itsemurhasta. Tämän perusteella voisin yhtä hyvin kysyä: onko rakkaudella ja taiteen tekemisellä tekemistä keskenään?

Eli aiheena aiheiden mukana, mutta jos taiteen tekemiseen liittyy konkreettista itsetuhoisuutta, niin vastaus on ei.

#15 kirjoitettu 25.03.2007 09:20

Jaijot kirjoitti:
Eri asia on olla oikeasti itsetuhoon taipuvainen ja masentunut kuin olla teiniangstinen "synkkien animekuvien piirtelijä" tai sitten vähän varttuneempi pälli joka ottaa sen taiteilijamyytin väärällä tapaa vakavasti ja kuvittelee että angstaaminen on luovuutta ja kiinnostavaa.


Tuo on ihan totta, ei tarvitse olla angstinen ja itsetuhoinen ollakseen taiteilija. Tuntuu että on paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat ruokkivat omaa angstiaan vain sen takia että on hienoa olla angstinen ja masentunut. Elämän pitää mennä huonosti jos haluaa olla suuri taiteilija.

Itsekin sen huomaaminen kuinka vähän sitä loppujen lopuksi osaakaan tuo masennusta, lähinnä homma menee niin että sitä on iloinen oppiessaan jotain uutta ja masentuu huomatessaan kuinka paljon sen oppiminen avasi uusia kysymyksiä ja asioita joita pitäisi oppia. Mutta en ainakaan itse saa masentuneena mitään aikaiseksi.

Liika asioiden kelaaminen on aiheuttaa itselläni ainakin masennusta. Eikä kuoleminen tee kenestäkään suurempaa taiteilijaa, ehkä suositumman monessa tapauksessa, niinkuin on nähty. Hassua kyllä mutta itsemurha tuntuu olevan aika hyvää pr:ää taiteilijoille, ehkä tästä tämä kuoleman ihannointikin lähtee.

Silti elämä on asenteesta kiinni! Ja kyllä se että kutsuu itseään taiteilijaksi pitää lähteä siitä että tekee taidetta eikä siitä että on ihan hiton angstinen ja masentunut ja juo pullokaupalla punaviiniä. Väittäisin että on "taiteilijoita" jotka eivät koskaan saa mitään aikaan mutta elävät vain sellaista taiteilijan elämää saadakseen kunnioitusta.

#16 kirjoitettu 25.03.2007 12:48

Joo eipä mulla mikään ihmeellinen kommentti tähän näin...


Mutta itsetuhoisuus ja taiteen tekeminen... NOoo Yleensä itsetuhoiset ihmiset tekee taidetta jonkun ihmeen takia... Ehkä sen takia, että se on yksi tapa näyttää ja lukea omaa mieltään...

Mutta taidetta voi kyllä tehdä itsetuhoisuudesta... Itseni mielestä se on oikein hyväkin inspiraatio... Se koskettaa AINA...

Ja omia kokemuksiani... hmm... Itsetuoisuudesta voin sanoa, että tällöin aloin tekemään taidetta... Ehkä eniten sen takia, että se asia on niin helppo sanoa omalla musiikilla ja sitten se tulee sanotuksi ja sanominen helpottaa... JA tietenkin jos aikoo kuolla nopeasti niin täytyyhän sitä itsestään jättää maailmaan tällöin ajattelin, että jätän sen tärkeimmän ja "syvimmän" eli musiikin!

#17 kirjoitettu 25.03.2007 13:18

Electrical Shaman kirjoitti:
JA tietenkin jos aikoo kuolla nopeasti niin täytyyhän sitä itsestään jättää maailmaan tällöin ajattelin, että jätän sen tärkeimmän ja "syvimmän" eli musiikin!


Niinpä, kuolemattomuuden tavoitteluhan meillä kaikilla on mielessä. Taiteilija elää aina taideteoksissaan, joskaan ei itse siitä hirveästi kuolleena hyödy. Kuolemaan liittyy niin paljon mystiikkaa, silti kaunista katsottavaa kuolinkouristelut eivät ole.

#18 kirjoitettu 26.03.2007 21:38

Mielestäni pelkkä agressiivisuuskin riittää luomaan luovuutta, ei sen aina tarvii olla itsetuhoisuutta Viha voi olla joskus jopa erittäin vapauttavaa