Mikseri.net

#2 kirjoitettu 13.11.2007 23:38

bloodycary kirjoitti:

Kai sitä muullakin tavalla kuin kosimalla voi osoittaa rakkautensa?


Voi, mutta toisaalta erilaiset "suhteen virallistamis riitit" kuuluvat lähes joka kulttuuriin. Eivät ne tyhjästä ole syntyneet. Kyllä ne jotain tarvetta palvelevat.

#3 kirjoitettu 13.11.2007 23:43

Kummankaan, äitini tai isäni puolelta ei suvuissa yleensä olla juurikaan kuuluttu kirkkoihin ja kirkollisia menoja ollaan aina ajateltu vähän niin ja näin. Uskoa toki saa, mutta kirkko.. Joten jos nämä halutaan liittää kirkkoon, en osallistu. Siviilivihkiminen tai epäkirkolliset toiminnot suhteen virallistamiseksi hyväksyisin oikean ihmisen sattuessa kohdalle.

VAikka NYT toisin väitänkin, niin voihan olal mahdollista, että joku nainen saa minut niin pauloihinsa, että huijjaa minut vielä kirkkoon. Eihän sitä tiedä. Ennemmin ottaisin kirkkohäät, kuin jättäisin unelmieni vaimon. Mutta uskon, että unelmieni vaimo ei tahtoisi loukata vakaumustani.

#4 kirjoitettu 13.11.2007 23:45

Sitten kun minut on kruunattu tämän maailman Keisariksi niin pakotan Avril Lavignen vaimokseni ja sikiän hänen kanssaan. Ainakin hetken.

#5 kirjoitettu 13.11.2007 23:52

Niin, lapsista. Lapdsista pidän. TAhdon ehdottomasti joskus omia lapsia. En toki nyt, nyt tahdon olla nuori ja mennä ja tulla miten huvittaa ilman vastuuta. Mutta kyllä, joskus lapsia. Ja osaisinko pitää niistä huolen, noh, olen kyllä aika monta vuorokautta jo tähän mennessä joutunut olemaan vastuussa alle vuoden ikäisistä lapsista, joten tiedän mitä se touhu on. Myös ne negatiiviset puolet. Mutta nekin huuhtoutuu muistista kun lapsen naamasta näkee leikkiessä kuinka hän nauttii. Se vain on sellaista henkistä tyydytystä joka on minulle jotenkin se elämän ekstaasi. Siinä tuntee olevansa jotenkin erityisen hyvä ja omat pahat teot ja elämän sekoilut tuntuu pieniltä typeryyksiltä.

Lapsia voisin kuvitella hankkivani ja ottavani "perheeseen" jopa ilman sitä naista, jos nainen ei olisikaan sopiva.

Mutta töissä en kävisi, jos minulla olisi lapsia. Minusta se vain tuntuisi väärälrä. Lapsille pitää nimittäin riittää aikaa ja voimaa, koska lapset tarvii sitä vanhempaa. Tuntuisi vastuuttomalta, jos minulal olisi lapsia ja olisin heidän kanssaan vain pari tuntia päivässä. Sellaista elämää en vanhana voisi itselleni antaa anteeksi.

#6 kirjoitettu 14.11.2007 00:31

En minä mieti näitä asioita.

#7 kirjoitettu 14.11.2007 00:35

Nappar inte. Nuo kaksi ensimmäistä on täysin turhia ja lapsista en pidä ollenkaan (eikä ne minusta), joten en hanki.

#8 kirjoitettu 14.11.2007 00:41

Haluaisin joskus mennä naimisiin. Lapsista en osaa sanoa, vähän niinkuin että jos niitä tulee niin sitten tulee ja se on ihan kiva juttu, mutta jos ei tule niin ok sekin.

#9 kirjoitettu 14.11.2007 00:52

Mutta lisäkysymys tähän threadiin: JOS aikoisitte avioliittoon, olsitteko ihan tosissaan, että "tämä kestää loppuelämän"?

Minua ainakin alkaisi ahdistamaan jo pelkkä ajatus. Että tämä on viimeinen seksipartnerini, tämä on viimeinen asuinkummpanini. Siinä tulisi olo, että tietyt vaihtoehdot on elämästä nyt pois. Sellaista en halua. Ajattelisin mieluummin, että "tämän ihmisen kanssa minulla on perhe ja vakava parisuhde". Ja kuten monilla, myös omassa suvussani on ollut monta "vakavaa parisuhdetta" ja perhettä. Toisaalta esim. äitini isä ja äiti ovat monesti kertoneet, kuinka heidän jo n. 45 vuotta kestäneessä suhteessa on ollu jopa 10 vuoden "vähemmän hyvä" ajanjakso. Mummoni kommentti siihen on "mihimpä minä olisin tästä talosta lähtenyt." Ei sen ajan pohjois-suomussalmelta voinut nainen mihinkään noin vain lähteä. Tai olisi voinut, mutta olisiko se elämä ollut sitten sen parempaa.

Tuli vain mieleen, kun nykyään erotaan heti, jos toinen puoliso kerran erehtyy pettämään, ryypiskelemään liikaa, jne. jne. (mikä sinusta onkaan pahaa käytöstä aviopuolisolta) niin nyt on pareja, jotka ovat sietäneet "ilman rakkautta" jopa 10 vuotta ja ovat 70-kymppisinä valintaansa tyytyväisiä, koska se muu aika elämästä on ollut onnellista. Toki on vaikea sanoa, kannattaako jättää, jos aviopuoliso lyö kerrn? Kannattaako jättää, jos se lyö toisen? Komannen? Voihan se lopettaa siihen kolmanteen kertaan? Tai ehkä kymmenenteen. Pitäisikö 40 vuoden onnellisuuden edestä kestää vähän väkivaltaa?

Vaikeita kysymyksiä. Eikä nämä edes liity aviooliittoon, vaan ihmisten yhteiseloon yleensä. Mutta sellaisen kuvan monista nykyjutuista on saanut,. että lähdetään hiukan turhankin helposti hhajoittamaan perhettä.

Ja kuten itse ylhäällä sanoin, lapsista pitäisin huolta. Akka paetkoon vaikka afrikkaan jos ei kelpaa.

#10 kirjoitettu 14.11.2007 01:01

JM kirjoitti:
Mutta lisäkysymys tähän threadiin: JOS aikoisitte avioliittoon, olsitteko ihan tosissaan, että "tämä kestää loppuelämän"?


No minä ainakin. Itse olisin varsin tyytyväinen jos pääsisi ylipäänsä koko avioliittoon asti, ja kun siihen kerran pääsee niin ei halua heittää sitä vaivannäköä hukkaan. Tai ainakin olen optimisti sen suhteen, että päätyisin joskus semmoiseen suhteeseen jota ei tarvitse lopettaa, joka on molemmille osapuolille hyvä ja lopullinen.

accent muokkasi viestiä 01:03 14.11.2007

Mutta sellaisen kuvan monista nykyjutuista on saanut,. että lähdetään hiukan turhankin helposti hhajoittamaan perhettä.


Niin ja myöskin liian helposti siihen avioliittoon. Hätiköityjä päätöksiä tehdään ja sitten kadutaan kun huomataan lyhyen yhdessäolon jälkeen että eihän tämä olekaan niin hyvä tyyppi miltä aluksi vaikutti. Itse ainakin miettisin hyvin tarkkaan ja tutustuisin naiseen mahdollisimman hyvin ennenkuin kosimaan ryhtyisin.

#11 kirjoitettu 14.11.2007 02:55

MKDELTA kirjoitti:
En minä mieti näitä asioita.


Sama.

Jos meinais tehdä jotain noista kolmesta, pitäis ensin hommata nainen.

Sitä kun pitäis niin paljon muutakin...

#12 kirjoitettu 14.11.2007 05:42

Kun todella se oikea kolahtaa täysillä, niin nuo kolme tulevat aika luontaisesti. Mutta, jokainen tyylillään.
Vaikuttanee paljon oma lapsuus ja vanhempien suhde, eli elämä yleensä, minkälaisena sitten vanhemmiten kokee parisuhteen, rakkauden ja haluaako hankkia lapsia.


Itse siis olen ollut kahdeksan vuotta naimisissa ja meillä on 7-vuotias tyttönen.

rawhead muokkasi viestiä 05:42 14.11.2007

#13 kirjoitettu 14.11.2007 05:50

bloodycary kirjoitti:
Kihlautuminen, naimisiinmeno ja lastenhankinta.


Täyttä paskaa, tuohon vielä talo, auto, koira + kissa, mökki, oravanpyörä.
Tavallinen ihminen noista tykkää, tykätköön.

On se saatana kun kaikki virastot, yhteiskunta ja valtio painostaa tollaseen touhuun, Hyi Helvetti, sano. Varmaan jollekin juntille on pelottava tunne jos/kun se ei ole saavuttanut noita kaikkea, siinä varmaan piruparka ei tunne itseään ede TOSImieheksi, ja "töissäkin nauretaan". Naurettavaa.

Naimisiinmeno on ainut jänskä homma, se on niin romanttista, ah. On tyylikästä sanoa tyttöystävää VAIMOKSI. verri khuul, mään. Lapsen hoivailu vie aikaa ja rahaa, eihän siinä ehdi luovia hommia tehdä, ellei jätä kaikkea akan kontolle. Ja se olisi hemmetin väärin. Ellei akka tykkää?

Zomby Woof materialisoitui muokkaaamaan viestiä 05:51 25.12.2029

bloodycary kirjoitti:
Mitä järkeä on kihlautumisessa?


tjaa-a. Kaikennäköiset gigolot, kekkulit ja auervaarat saattavat toisinaan pysyä kauempana nartustasi, kun sormus vilahtelee hänen nimettömässään. Saattaa välttyä monilta harmeilta ja machoiluilta.

Itse pyysin naiseni kättä, kun oon vähän semmosta vanhanajan romantikkoa. Kyllä sydän hakkasi kun sormusaskin kaivoin esiin. Rohkeutta piti kerätä..
Ja kun toimitus oli ohi, jotenkin tuli heti sellanen pysyvämpi ja elämää suurempi tunne suhteesta. Se fiilis täytyy itse kokea.
Ilman sormusta tuntuu että voi häippästä kumpi tahansa milloin tahansa. Tusina-irto-suhde.

#14 kirjoitettu 14.11.2007 09:58

Joskus sanoin, etten mene ikinä naimisiin tai kihloihin. Nyt mentyäni ensin kihloihin ja siitä naimisiin sanon etten ikinä tee lapsia.

Noh, tosiasiassa kahta ensimmäistä en vastusta niin tosissani. Lapsen tekemiseen taas liittyy niin monta periaatepäätöstä, että uskon sen pitävän kyllä. Adoptiosta on puhuttu sitten kun on tylsää ja yksinäistä.

Luultavasti sittenkin suosin ennemmin lemmikkiä.

#15 kirjoitettu 14.11.2007 12:40

Kihloihin ja naimisiin saatan joskus mennä, tällä hetkellä siis ihan avoliitossa elän. Lapsia en todennäköisesti tule koskaan hankkimaan. Ei sillä ettäkö lapsia mitenkään inhoaisin, mutta ihan jo sen takia, että en halua tuottaa lisää ihmishenkiä tälle maapallolle, jossa on jo liikaa ihmisiä. Toiseksi, lapsen kasvattamisen vastuu ja se, että tulisiko sen elämästä mahdollisesti onneton myös pelottaisi hieman, etenkin kun minun ja tyttöystäväni sukujen geeniperimän perusteella huonon tsägän käydessä lapsesta voisi tulla varsinainen mielenterveysongelmapesäke.. Niin ja en mä mitään lapsia edes yhtään haluaisi. Mieluummi ottaisin kissan tai koiran.

#16 kirjoitettu 14.11.2007 13:41

accent kirjoitti:
Tai ainakin olen optimisti sen suhteen,

Tietysti. Kukapa ei olisi optimisti, jos johonkin tuollaiseen noin isoon hankkeeseen päättää lähteä.
että päätyisin joskus semmoiseen suhteeseen jota ei tarvitse lopettaa, joka on molemmille osapuolille hyvä ja lopullinen.

Tämähän se ihanne olisi ja tätähän siltä toivoisi, mutta jotenkin sitten aina tätä avioliittoasiaa miettiessä lyö sellainen pessimismi sen suhteen, että onko tällainen nyt muka. Vaikka toisaalta joskus olen kuullut puhuttavan myös, että jokainen avioliitto onnistuisi, jos vain ne puolisot jaksaisivat uskoa siihen ja tehdä siitä onnistuneen.

Niin ja myöskin liian helposti siihen avioliittoon. Hätiköityjä päätöksiä tehdään ja sitten kadutaan kun huomataan lyhyen yhdessäolon jälkeen että eihän tämä olekaan niin hyvä tyyppi miltä aluksi vaikutti. Itse ainakin miettisin hyvin tarkkaan ja tutustuisin naiseen mahdollisimman hyvin ennenkuin kosimaan ryhtyisin.

Hmm.. kyllä ainakin pohjoisemmassa Duomessakin pikkukylissä avioliitot on ollut tietyssä mielessä "järjestettyjä" joskaan ei tietenkään ainakaan suoraan apkotettuja. Mutta vähän siihen tyyliin, että jos siinä polkupyörämatkan säteellä on n. 100 naimaikäistä vapaata naista ja saman verran sopivan ikäisiä vapaita miehiä, niin aika äkkiä ne päätökset syntyy, että valinnanvaraa ei kovin monen ihmisen välillä ole. Kun vielä sekin on vaikuttanut asiaan, että hyväksyvätkö suvut keskenään ja kyläyhteisö avioliiton. Ja aikaista avioitumista on myöskin pidetty jonkinlaisena "elämässä onnitumisena" (toinen vaihtoehto on ollut se, että on lähtenyt pois, isompaan kaupunkiin esim. yliopistoon opiskelemaan millä voi perustella avioitumattomuuttaan, mutta tähän nyt ei ollut varaa kuin muutamalla) joten naimisiin on mielellään menty aika lailla heti kun sellainen suurinpiirtein soveliaan näköinen kumppani joka vielä on asiaan suostuvainen ja haluavainen on sattunut vastaan.

Tai voinhan olla ihan väärässä, mutta tällainen kuva minulla on avioitumisesta suomalaisella maaseudulla, alueen syrjäisyydeswtä riippuen vielä n. 40-60 vuotta sitten.

#17 kirjoitettu 14.11.2007 14:34

Kuulostaa ihan hyvältä, tosin ensiksi pitäisi hommata se nainen...

#18 kirjoitettu 14.11.2007 14:58

Sweetie kirjoitti:
Joskus sanoin, etten mene ikinä naimisiin tai kihloihin. Nyt mentyäni ensin kihloihin ja siitä naimisiin sanon etten ikinä tee lapsia.
Eikö tuon jatkoksi olisi kuulunut ettet tee sitä toiste.

Jos joku ei vielä tiedä niin olen tuon Sweetien vaimo. En muistaakseni ole koskaan vastustanut avioliittoa (kirkollista vihkimistä kylläkin) ja minulle se on vakavan suhteen luontainen jatkumo, merkki siitä että tahtoo ihan tosissaan jakaa elämänsä valitsemansa kuNppanin kanssa.

Lapsia en aio koskaan tehdä (harkitsemme Sweetien kanssa vakavasti kilpikonnaa tai käärmettä, siinä on kaikki mihin yhteinen hoivaviettimme riittää) enkä oikein jaksa tajuta miksi kaikki tuntuvat ajattelevan että naimisiinmenon jälkeen seuraava askel on väistämättä lisääntyminen. Kun siis eihän lapsenteko ole elämän tarkoitus eikä edes pakollista.

HWta riepoo tänään vähän se Q kaikki kyselevät että milloin tulee mukuloita

#19 kirjoitettu 14.11.2007 15:47

Naimaliitto on Saatanasta, kihlakahle Perkeleestä ja lapsoset Vitusta..
Eli lähinnä muksujen suuntaan voin taipua, muuten elän kuin synti pellossa

#20 kirjoitettu 14.11.2007 19:01

Minä en oikein ole tajunnut tuota kihlautumisjuttua ikinä... mutta en näe siinä mitään sellaistakaan miksen niin voisi tehdä.

Naimisiin kyllä voisi mennä kirkossa, mutta mikään uskovainen minusta ei silti sen takia tulisi. Kirkko nyt vain on kivempi paikka juhlistaa liittoa kuin jokin tylsä maistraatti, mikä sekin kyllä käy.

Ja jotta joskus voisin miettiä lapsienhankintaa, minun pitäisi ensin muuttua aikuiseksi No joo, eniten lapsissa risoo ne ärsyttävät vaipanvaihdot ym. hoitamiset. Lapset jotka on 3-vuotiaita tai ylöspäin, on kivoimpia. Välillä minuun kyllä iskee jokin kumma vauvakuume mutta se on minun ikäisillä naisilla varmaankin melko yleistä. Olen nyt 22 ja äitini sai minut ollessaan 23 että kyselyitä alkaa kohta kuulua sieltäpäin... Mutta vastaukseni on edelleenkin se sama: kunhan ensin löytyisi työ ja mies. Sitten voisi harkita...

#21 kirjoitettu 14.11.2007 19:22

Rippikoulu jäi vähän väliin, joten avioliitto olisi jännä hoitaa ihan vaan maistraatilla, ja sitten jotkut kivat jatkot ja syömingit, viinoineen päivineen, ja hääjuhlissahan on aina bändi.. sinne vaan kaikki vieraat soittamaan vuorotellen, kumminkin muusikoita sielä sitten riittäisi. Häävalssi eri tulkintoina... hitto siitä tulee hauskaa.

#22 kirjoitettu 14.11.2007 19:38

Todella vaikea sanoa, tulevaisuuden elämäntilanteestahan kun ei voi koskaan tietää.

Naimisiinmeno ja kihlautuminen on varmaan aika todennäköistäkin (ainakin kihlautuminen)..Mutta lapsien hankinta..

Enpäs tiedä.En pysty kuvittelemaan itseäni hoitamaan jotain muksua, ja kun mietin että siitä pitäisi sitten ottaa vastuu 18 vuoden ajaksi..En pidä itseäni sopivana vanhemmaksi.En muutenkaan pidä läheskään kaikista lapsista, vaikka osaankin tulla kohtuullisen hyvin muksujen kanssa toimeen.

Voihan tämä mielipide muuttua kun ikää ja kokemusta tulee lisää, mutta epäilen.Sen näkee sitten, mutta nyt ainakin tuntuu sille että äitiys on todella absurdi asia minulle.

#23 kirjoitettu 14.11.2007 20:03

Ihan vaan ihmiskunnan parasta ajatellen taidan jättää kaikki kolme väliin. Kaiken lisäksi vauvat ärsyttävät minua suunnattomasti. Kissat on parempia.

#24 kirjoitettu 14.11.2007 21:13

paljonko maksaa yksi lapsi?

Esimerkkilapsi kuluttaa keskimäärin 420 euroa kuukaudessa. Pieni lapsi kuluttaa vähemmän, iso enemmän ja tietenkin hyvätuloisen perheen lapsen kulutus on suurempi kuin vähätuloisen. Lapsen kuluihin lasketaan myös hänen osuutensa asumiskuluista eikä vain päivittäinen kulutus.

Esimerkkissä otetaan kulutukseksi tuo keskiarvo ja lisätään elinkustannusten nousun vuoksi siihen 10% ja vähennetään siitä lapsilisä (100 euroa).Yksinhuoltajakorotusta ei vähennetä lapsen elatuksen tarpeesta, mutta se voidaan huomioida lähivanhemman tulona, koska se on tulonsiirto, jolla pyritään nimenomaan kompensoimaan yh-perheiden vähävaraisuutta. Vastaavasti samaan aikaan hallitus sääti elatusapua maksavalle verovähennyksen. Elatuksen tarpeeksi saadaan siis pyöreästi 360 euroa/kk.

http://www.eroperhe.ne...

lapsen hinta = 360 euroa * 12kk * 18a = ~77760 euroa ja parin palkka = ~5000e/kk ja vähennetään verot eli nettotulot = ~3700e/kk

tuosta vähennetään lapsen kulutus ja vuokra ja lainat ja vakuutukset ja eläminen ja lisätään summa, jonka valtio maksaa lapsilisää ja saadaan erotukseksi rahasumma, joka on jää käytettäväksi viihteeseen ja muuhun hauskaan = 0 euroa

:(

ja jos hankimmekin kaksi lasta....

#25 kirjoitettu 14.11.2007 23:10

Minä menisin oikein mielelläni kihloihin, naimisiin ja hankkisin lapsia. Mutta näyttää siltä, että korkeammat voimat ovat päättäneet puolestani että moiset hapatukset eivät ole tarkoitettu minua varten.

#26 kirjoitettu 14.11.2007 23:19

Aika naurettavaa väittää, että lapsi olisi taloudellinen kysymys. Ei se lapsi mitään kummempia leluja jne. tarvi, vaan ruokaa, turvallisen kodin ja ennenkaikkea vanhemmat. Ja ruokakulujen kannalta lapsi on lähinnä marginaalinen menoerä, jos vanhemmat itse harrastavat syömistä. Lapsi pitää totuttaa pienestä lähtien siihen, että hän syö sitä mitä tänään on pöydässä, eikä pidä taipua mihinkään erikoisavaatimuksiin (mihin esim. omat vanhempani nykyään pienten sisarusteni kohdalla, koska se on helpompaa, kuin alkaa kouluttamaan lapsia, tästä olen heille vähän näreissäni). Lelujakin on nykyään lapsilla vuoria, ei yksittäisiä leluja. Kyllä vuoden leluhankintoihin pitäisi 50-100e riittää. Lasten vaatteet on tietty ongelmansa, ne kun maksaa. Mutta tuskin nekään kahden vanhemman perheessä kynnyskysymys. Ja jos partiskunta, joka saa lapsen, jo vamiiksi asuvat kaksiossa, ei lapsi nosta vuokrakulujakaan penniäkään. Ja useitenhan vanhempien taloudellinen tilanne koheneekin ensimmäisen lapsen vartuessa, jos ensimmäinen lapsi hankitaan luonnollisissa ajoin.

#27 kirjoitettu 14.11.2007 23:35

JM kirjoitti:
TAhdon ehdottomasti joskus omia lapsia.


Ja mä kun luulin että sun mielestä maailmassa on jo liikaakin ihmisiä, joita pitäisi pikemminkin harventaa kuin tehdä lisää.

#28 kirjoitettu 14.11.2007 23:41

Original Free Soul kirjoitti:
JM kirjoitti:
TAhdon ehdottomasti joskus omia lapsia.


Ja mä kun luulin että sun mielestä maailmassa on jo liikaakin ihmisiä, joita pitäisi pikemminkin harventaa kuin tehdä lisää.


Niin onkin. Se vain riippuu alueesta, tavasta ja rodusta, mitä harvennetaan ja etenkin keinoista. Eikä niitä lapsiakaan tarvi kuuttatoista olla, ei edes viittä. Parikin riittäisi, niistä kun sitten huolehtisi hyvin.

Tietty Suomi on ekologisessa mielessä aivan liikakansoitettu alue, mutta toisaalta jos suomalaiset ei lisäänny, niin menetetään yksi hieno kulttuuri. Siksi olisikin suotavaa, että suomalaisten ja ei-suomalaisten kesken ei lisäännyttäisi.

#29 kirjoitettu 14.11.2007 23:43

Kaikki kolme plakkarissa.

christoart muokkasi viestiä 23:44 14.11.2007

christoart muokkasi viestiä 23:46 14.11.2007
En osaa lainata muitten tekstejä, fakit.

#30 kirjoitettu 15.11.2007 00:18

JM kirjoitti:
Niin onkin. Se vain riippuu alueesta, tavasta ja rodusta, mitä harvennetaan ja etenkin keinoista.


Tehkää niinkuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen?

Ja mikä ihme voisi olla tämä hyväksytty keino harventaa ihmisiä?

#31 kirjoitettu 15.11.2007 00:36

Original Free Soul kirjoitti:
Tehkää niinkuin minä sanon, älkää niin kuin minä teen?

Minähän tuossa jo annoin muutamia, kylläkin aika "leveästi" perusteltuja näkökulmia, miksi suomalaisten pitäisi lisääntyä ja nimenomaan suomalaisten kanssa?
Ja mikä ihme voisi olla tämä hyväksytty keino harventaa ihmisiä?

Esim. pakkosterilisointi, vaikkapa ravinnon tai vesijohtoveden kautta annettavalla myrkyllä. Sehän harventaisi parin vuoden kuluessa. Se olisi tietysti vain hätäratkaisu, lopulliseen lopputulokseen päästäisii vain valistuksella, ehkäisyllä, elintason tasaamisella maapallon eri ihmisten kesken, tasa-arvolla, eritoten rotujen ja kansojen tasa-arvolla, sotien lopettamisella jne. Maailmanrauhaan päästään vain ottamalla ensin kovat otteet käsiin. Sitten se tilanne saadaan rauhoitettua. Ylikansoitettu maailma nimittäin sotii.

#32 kirjoitettu 15.11.2007 00:49

JM kirjoitti:
Minähän tuossa jo annoin muutamia, kylläkin aika "leveästi" perusteltuja näkökulmia, miksi suomalaisten pitäisi lisääntyä ja nimenomaan suomalaisten kanssa?

No jaa, käytännössähän et vielä määritellyt että kumpi on mielestäsi pienempi paha, suomen (ja/tai maapallon) ylikansoitus vai suomalaisten kuoleminen sukupuuttoon.
Esim. pakkosterilisointi, vaikkapa ravinnon tai vesijohtoveden kautta annettavalla myrkyllä. Sehän harventaisi parin vuoden kuluessa. Se olisi tietysti vain hätäratkaisu, lopulliseen lopputulokseen päästäisii vain valistuksella, ehkäisyllä, elintason tasaamisella maapallon eri ihmisten kesken, tasa-arvolla, eritoten rotujen ja kansojen tasa-arvolla, sotien lopettamisella jne. Maailmanrauhaan päästään vain ottamalla ensin kovat otteet käsiin. Sitten se tilanne saadaan rauhoitettua. Ylikansoitettu maailma nimittäin sotii.


Suomalaiset saisivat lisääntyä mutta afrikkalaiset eivät?

Ja kehtaat vielä puhua tasa-arvosta eri rotujen ja kansojen kesken?

#33 kirjoitettu 15.11.2007 00:59

Original Free Soul kirjoitti:
No jaa, käytännössähän et vielä määritellyt että kumpi on mielestäsi pienempi paha, suomen (ja/tai maapallon) ylikansoitus vai suomalaisten kuoleminen sukupuuttoon.

Suomalaiset elinkeinot tällä hetkellä painottuvat henkisen pääoman myymiseen muulle maailmalle, mikä ei kuormita Suomen luontoa. Jos taas suomalaiset yrittäisivätr elää Suomen luonnosta, olisi tilanne katastrofaalinen. Jos jatkamme pärjäämistä henkisellä pääomalla, ei ole hätää ja tällöin ongelma on muualla, kuin 5,2 miljoonassa suomalaisessa ja pitäisi keskittyä suomalaisuuden vaalimiseen itseisarvoisena hienona uhanalaisena kulttuurina.

Suomalaiset saisivat lisääntyä mutta afrikkalaiset eivät?

Yläpuolelta luetkin, miksi asia on näin. Toisaalta, kun afrikkalaiset kansat pääsisivät tasa-arvoiseen asemaan, niin heidän ei tarvitsisi lisääntyä hillittömästi ja nälänhätä yms. ongelmat poistuisivat. Nythän afrikassa sodatkin liittyvät tähän. On pakko sotia esim. laitumista, kun alueella asuu kaksi kansaa ja laitumia ei riitä molemmille. Täm,ä inhimillinen kärsimys pitäisi ratkaista. Siis kun afrikkalaiset pääsisivät yhtä arvostettuun ja tunnustettuun asemaan, kuin suomaliset, niin hekin voisivat elää muustakin, kuin lisääntymällä hillittömästi, että saisivat pellolle lisää lapsia töihin, vaikka eivät osaa huomata, että ekologisen kantokyvyn raja on jo ylittynyt ja se mitä tänään otetaan pelloilta kostautuu tuleville sukupolville vielä kamalampina nälänhätinä, kun maa ryöstöviljellään. Siksi se ratkaisu väestöongelmaan täytyy olla nopea ja siitä ei voida äänestää jne. vaan se pitää tehdä pakkovallalla ja radikaalisti. Mitä pidempää odotellaan, sitä kamalampaa inhimillistä kärsimystä tullan näkemään. Vai kumpi olisi pahempaa, miljardille ihmiselle vääryyttä tänään, vai 132353463575463425 miljardeille ihmisille kärsimystä tulevaisuudessa, kun ongelmaan ei uskalleta puuttua eettisistä syistä?
Ja kehtaat vielä puhua tasa-arvosta eri rotujen ja kansojen kesken?

Joskus keinot hyvään voivat näyttää pahanteolta. Joskus viiden vuoden pahanteko voi luoda 100 vuoden hyvää. Pitäisi olla vähemmän idealistinen ja enemmän utilatiristinen ja käytännönläheinen.

JM muokkasi viestiä 01:00 15.11.2007
Lisättäköön, että mielestäni suomalainen kulttuuri on yhtä arvokasta, kuin bushmannien kulttuuri. Miksikähän bushmannien kulttuurista on kirjoitettu niin vähän? Eikä sen nykyiseen hädänalaiseen katoamisuhkaiseen tilaan puututa?

#34 kirjoitettu 10.10.2012 20:51

Goatsemencommando kirjoitti:
Sitten kun minut on kruunattu tämän maailman Keisariksi niin pakotan Avril Lavignen vaimokseni ja sikiän hänen kanssaan. Ainakin hetken.


Onko tämä jo toteutunut? (en lue uutisia, jos olet Keisari, kumarran syvästi, jos olet muuten sikissyt Avrilin kanssa, kumarran syvemmin)

#35 kirjoitettu 10.10.2012 21:03

bloodycary kirjoitti:
Mitä mieltä olette kolmesta edellämainitusta asiasta? Aiotteko tulevaisuudessa hankkia lapsia tai mennä naimisiin (vai oletteko jo)? Tai aijotteko mennä kihloihin tai oletteko jo mahdollisesti kihloissa?
Koska on hyvä aika mennä kihloihin?

Olen ollut kihloissa, olen ollut naimisissa ja olen hankkinut lapsen. Kihloihin on hyvä aika mennä ihan millon huvittaa, mutta käytännössä varmaankin se kannattaa tehdä sitten kun uskoo itse että suhde on pysyvää laatua jos ei tahdo toista johtaa harhaan.

Itse en varmaan koskaan tuu lasta hankkimaan, en erityisemmin pidä lapsista ja en halua sitä suurta vastuuta kanettavakseni jonka lapsi tuo väistämättä.

Sinällään ilman lasta elämisessä ei ole mitään vikaa, mutta nuo mainitut syyt on semmoisia että niiden pohjalta tehdyt päätökset olla hankkimatta lasta tuntuu aika usein muuttuvan jossain vaiheessa.

Naimisiinmenoa en ole koskaan miettinyt, sitäkään en välttämättä koskaan toteuta.
Tyttöystäväni kanssa olen keskustellut, ja hän on sanonut tahtovansa kanssani kihloihin (olemme seurustelleet 8kk). Mitä järkeä on kihlautumisessa?

Siinä on se järki että se on lupaus. Jos se lupaus merkkaa molemmille jotain niin miksi ei. Jos ei merkkaa niin tuskin erityisen kannattavaa.

Mielestäni nämä ovat vaan melko turhanpäiväisiä juttuja...
Kai sitä muullakin tavalla kuin kosimalla voi osoittaa rakkautensa?

Voi, mutta tuo kosiminen on aika suosittu tapa osoittaa sitoutuminen. Eri asia kun rakkaus.

#36 kirjoitettu 10.10.2012 22:18

Joskus ajatteli olevansa perhonen ja lentävänsä kukasta kukkaan. Naisväki tosin sanoi, että kyseessä olisi ollut koiperhonen lentäen lumpusta lumppuun.
Sitten tapahtui se aivokemiallinen ilmiö, jota rakastumiseksi sanotaan. Sitten mieli muuttui kovin totaalisti.
Sen olen huomannut, etteivät nuo rituaalit todista mitään. Mentiin vaimon kanssa yhteen maistraatissa vähän niin kuin ohimennen. Ollaan oltu jo 40v. kimpassa.
Olen myös soittanut hiton isoissa hääjuhlissa, joiden sankaripari otti ja erosi vuoden sisällä.
Nopein kuulemani erotapaus oli sellainen, että morsian odotti häissä jo lasta toiselle. Häiden jälkeen hän ilmoitti sulhaselle, ettei yhteistä hääyötä vietetäkään. Mutta kun ei raaskinut ilmoittaa ennemmin, kun sukulaiset olivat niin suuren vaivan nähneet. Että älä nyt tykkää matalaa...

Vanhan sanonnan mukaan "Oma laps on laps, lapsen laps on lapsukainen". Odottakaapa miltä tuntuu, kun sellaisen saatte kerran syliin.

#37 kirjoitettu 10.10.2012 23:13

Noinhan se on mullakin kolmeportaisesti mennyt ja sanon että toimii.

#38 kirjoitettu 11.10.2012 10:00

Kihlautuminen, naimisiinmeno ja lastenhankinta.

Noi on ihan jees, jos juo välillä itsensä ensiapukuntoon.

#39 kirjoitettu 11.10.2012 18:09

En vastusta mitään mainituista toimenpiteistä oikeastaan millään tavalla, vaikka se kaltaiselleni taidehomolle olisikin varmaan ihan suotavaa.

#40 kirjoitettu 11.10.2012 21:26

En ymmärrä naimisiinmenoa.

En ymmärrä kihlautumista, koska se on vaan perinteinen "aviolupaus".

En ymmärrä lapsia.

Se siitä sitte kai.