Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.12.2007 20:00

Minä en todellakaan tahdo elää siihen toiseen vaippaikään asti. Hiukan reilu 50 vee on ihan maksimi minulle. Toivottavasti lähdön hetki on jo aikaisemmin.

Enkä ymmärrä muutenkaan tuota pitkän iän ihannointia. Sen verran vittumaiseksi se elämä jossain vaiheessa varmasti muuttuu.

#3 kirjoitettu 17.12.2007 20:38

27 riittää minulle. 4 vuotta vielä jäljellä.

Mutta tosissaan jos puhutaan, niin silloin kun on aika niin on aika, on se sitten 80-vuotiaana tai ylihuomenna. Mitään tavoitetta, jonka ikäiseksi tahtoisin elää, minulla ei ole.

#4 kirjoitettu 17.12.2007 20:53

Progenius kirjoitti:
Kun kyrpä ei enää seiso viagrankaan voimalla niin sitten sitä joutaa jo montun pohjalle. Joku 60v riittäs mulle, en haluu täristä missään laitoshoidossa kaheksankymppisenä syöpäpotilaana housuun paskovana dementikkona.


Ehkä sä sitte kuuskymppisenä haluatkin


En muuten usko, että monikaan, joka nuorena on toivonut kuolevansa ennen kuin tulee "liian vanhaksi", haluaisi lopettaa elämisen sitten kun on "liian vanha"

#5 kirjoitettu 17.12.2007 22:21

"I wanna live. I don’t wanna die. That’s the whole meaning of life: Not dying! I figured that shit out by myself in the third grade."
- George Carlin

#6 kirjoitettu 18.12.2007 02:44

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Mutta tosissaan jos puhutaan, niin silloin kun on aika niin on aika, on se sitten 80-vuotiaana tai ylihuomenna. Mitään tavoitetta, jonka ikäiseksi tahtoisin elää, minulla ei ole.

Aikalailla tällä tavalla täälläkin.

Elämässä on niin paljon muutakin ajateltavaa ja suunniteltavaa kuin sen loppuminen, että jätän sen mieluummin vaikka sattuman varaan jos ei yläkerrassa kukaan siitä huolehdi.

#7 kirjoitettu 18.12.2007 09:22

Kyl mä voisin elää vaikka sinne johonkin kahdeksaankymppiin tai vaikka ysikymppiin. Ainoa asia minkä toivoisin vain olis se, että tarvittaessa olisi mahdollisuus pyytää armokuolemaa tai jo etukäteen ilmoittaa tietyt kriteerit siitä milloin sen haluaisi jonkun mulle suorittavan. Kitua en tod. halua!

#8 kirjoitettu 18.12.2007 12:23

Pitkä ikä voisi olla ihan mukava kokea jos siinä pysyisi sentään jonkinlaisessa fyysisessä kunnossa. Olisi mukava kokea miltä maailma näyttää sitten kun alkaa jo tekemään mieli rajan taakse lepäilemään. Mutta aika lailla sama on tuleeko kuolema huomenna vai kymmenen vuoden päästä. Koen kuoleman enemmänkin vapautuksena kuin rangaistuksena. Eli kuolemaa en mielestäni pelkää, saas nähdä miten sitten tosipaikan tullen käy.

#9 kirjoitettu 18.12.2007 13:14

http://video.google.co...

#10 kirjoitettu 18.12.2007 16:53

Omassa suvussa tuo pitkäikäisyys tuntuu olevan yleistä sekä äidin että isän puolella. Ei pitkässä iässä mielestäni mitään pahaa ole jos pysyy kunnossa (äitini setä asui 92 vuoden ikäisenä yksin kerrostalon kolmannessa kerroksessa, talossa ei hissiä).

Itse ainakin olisin mielelläni keikkailukunnossa vielä yli 90vuotiaana, Les Paulin tavoin. Mutta jos ehdin seitsemäänkymmeneen mennessä kokea tarpeeksi, niin kyllä sekin riittää.

#11 kirjoitettu 18.12.2007 18:06

Kuolen sitten kun kuolen. Kun olen kuollut tietoisuuteni on mädäntynyt, aivokemiani tuhoutunut, neuronien sähköpurkaukset poistuneet. En minä ole enää sitten ajattelemassa asioista mitään. Itse asiassa aika sama milloin kuolen. Itsaria saattaisin harkita tilanteessa jossa on joku parantumaton suolisyöpä ja vaihtoehtona on oksentaa paskaa. Kuolemanpelko on voimakas asia, mut varmaan johtunee länsimaalaisesta moraaliperinteestä jossa joutui helvettiin ellei otettu poskeen kirkonopilta.

#12 kirjoitettu 18.12.2007 18:27

Onhan se hölmöä, että ihmisiä pidetään elossa aivan väkivängällä, joissain tapauksissa jopa tiedottomina.

Mutta joo, vaikea kysymys. Toki vanhallakin on oikeus elää, mutta toisaalta, jos se elo on sitä, että makaa sängyssä ja "virkeinä päivinä" pystyy heiluttamaan sormiaan ja jokeltamaan ja tätä jatkuu vuosia, niin en minä sitä oikein käsitä. Kenen etu se on?

Mutta muuten sanoisin, että kyllä se on elämänkin kanssa se laatu eikä määrä. Tietysti (terveellä) ihmisellä on kai jollain tapaa "sisäänrakennettuna" halu pysyä hengissä. Myös vanhana. Ainoa ongelma vain on, että nykyajan lääketieteen ja teknologian kanssa yhteytettynä tämä hengissäsäilymishalu saa sairaita piirteitä.

Eläkejutut taas on erijuttuja. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että sellainen ei toimi, että eletään ysikymppiseksi ja aletaan eläkkeelle vähän päältä kuuskymppisenä. Jos keski-iän nousu jatkuu, täytyy eläkeikää nostaa. Ainakin naisten kohdalla, koska he ovat terveempiä ja elävät pidempään, muuten se on todella törkeää epätasa-arvoa miehiä kohtaan. Varsinkin kohtuuttomasti päihteitä käyttäviä, tupakoivia ja ylipainoisia miehiä kohtaan, jotka poistuvat suunnilleen siinä eläkkeen alkuvuosina.

Nykyään työssäkäyvät keski-ikäiset vastustavat eläkeiän nostoa sillä verukkeella, että "minusta kyllä tuntuu, että päivääkään yli 64 vuotiaaksi en tätä enää jaksa!" Mutta silloinhan työssä tai työtahdissa on joku mätänä? Eli pitäisi muuttaa töitä, työntekoa esim. työaikoja, työterveyshuoltoa panostaa, rennompaa työrytmiä jne. jotta ihmiset jaksaisivat työelämässä pidempään. Lisäksi erilaiset sairaseläkkeet keski-ikäisillä ovat lisääntyneet.

#13 kirjoitettu 18.12.2007 20:59

JM kirjoitti:
Mutta joo, vaikea kysymys. Toki vanhallakin on oikeus elää, mutta toisaalta, jos se elo on sitä, että makaa sängyssä ja "virkeinä päivinä" pystyy heiluttamaan sormiaan ja jokeltamaan ja tätä jatkuu vuosia, niin en minä sitä oikein käsitä. Kenen etu se on?

Näinpä. Tuossa kymmenen vuotta oman mummoni "elämää" katselleena tuli välillä mieleen että miksi helvetissä sitä pitää kituuttaa elossa. Molemmat jalat amputoituina makasi sängyssä 15 vuotta ja vanhainkodissa vieraillessamme tuntui pääasiassa olevan niin lääketokkurassa että eipä oikein jutunaiheita ollut. Joskus viitisen vuotta sitten mummo sai vatsahaavan ja pääsi sairaalaan ja oli virkeämpi ja parempimuistinen kuin pitkiin aikoihin. Silloin mieleeni tulikin, että mitähän ihme pillereitä siellä vanhainkodissa taas syötettiinkään... Kai se on sitten parempi, että on 100 vanhusta vihanneksina räkä poskella ja paskat housuissa vuodeosastolla kuin 65 vanhusta kuolleena ja 35 vikisemässä hoitajille.
Noh, pääsipä tuossa vuoden alussa tuskistaan, mutta odotanpa vain kun toinen puoli isovanhemmistani tulevat siihen kuntoon. Molemmat vielä melkoisen hyvässä kunnossa kotona asustavat, mutta annas katsoa kun jompikumpi menee huonommaksi. En luonnollisestikaan toivo heidän kuolemaansa, mutta minusta tuntuisi paremmalta että sitä kuolisi "suorilta jaloilta".

#14 kirjoitettu 18.12.2007 22:41

JM kirjoitti:
[...] todella törkeää epätasa-arvoa miehiä kohtaan. Varsinkin kohtuuttomasti päihteitä käyttäviä, tupakoivia ja ylipainoisia miehiä kohtaan, jotka poistuvat suunnilleen siinä eläkkeen alkuvuosina.

Siis häh? Terveemmän elämän valinneetko ovat velvollisia maksamaan elinikäänsä vapaaehtoisesti lyhentävien viimeisiä vuosia, etteivät mokomat vaan elintapojensa seurauksena kuole ennen kuin pääsevät vanhainkodin pillereitä kokeilemaan?

Eli pitäisi muuttaa töitä, työntekoa esim. työaikoja, työterveyshuoltoa panostaa, rennompaa työrytmiä jne. jotta ihmiset jaksaisivat työelämässä pidempään.

Minusta nykykehityksen tahti melkeinpä vaatii sen, että työtä tehdään tehokkaasti niin kauan kuin työkykyä löytyy, tietäen että siitä pääsee jossain vaiheessa eroonkin. Sitten kun ei työtahtia jaksa ylläpitää ja uusien asioiden oppiminen yms. käy vaikeaksi heitetään pallo uudelle sukupolvelle... asia erikseen tietysti, riittääkö uuden sukupolven resurssit takaamaan kunnollisia eläkkeitä, mutta kuitenkin, eikö se olisi rasittavampaa jos joutuisi koko elämänsä tekemään töitä (vaikka se työtahti olisikin hitaampaa) tietäen, että työelämästä poistutaan vain makuuasennossa?

#15 kirjoitettu 19.12.2007 02:38

neokoo kirjoitti:
Siis häh? Terveemmän elämän valinneetko ovat velvollisia maksamaan elinikäänsä vapaaehtoisesti lyhentävien viimeisiä vuosia, etteivät mokomat vaan elintapojensa seurauksena kuole ennen kuin pääsevät vanhainkodin pillereitä kokeilemaan?

Niin eikun nostetaan se eläkeikä kaheksaan kymppiin niin sitten kaikki terveet, kunnolliset, ja näin ollen eläkkeensä ansainneet saavat nauttia eläkkeistä eikä tarvitse maksaa kaikenmaailman hampuusien eläkkeitä.
Niinkö?

Minä vain en näe, miksi maksaisimme eläkemaksuja jos vain hyväkuntoisimmille pitäisi sallia niistä nauttiminen.


Minusta nykykehityksen tahti melkeinpä vaatii sen, että työtä tehdään tehokkaasti niin kauan kuin työkykyä löytyy, tietäen että siitä pääsee jossain vaiheessa eroonkin. Sitten kun ei työtahtia jaksa ylläpitää ja uusien asioiden oppiminen yms. käy vaikeaksi heitetään pallo uudelle sukupolvelle... asia erikseen tietysti, riittääkö uuden sukupolven resurssit takaamaan kunnollisia eläkkeitä, mutta kuitenkin, eikö se olisi rasittavampaa jos joutuisi koko elämänsä tekemään töitä (vaikka se työtahti olisikin hitaampaa) tietäen, että työelämästä poistutaan vain makuuasennossa?

Se on mahdoton yhtälö vain, jos pyritään markkinatalouden ja näin ollen kollektiivisen työpanoksen ja sitä kautta tuloksen kasvuun seurauksia katsomatta, unohtaen että vaikka työmäärät pysyvät ennallaan (eli kasvavat tasaiseen tahtiin), työntekijät hupenevat eläkkeelle nopeammin kuin niitä putkahtelee kouluista.
Toisin sanoen jo tälläkin hetkellä jatkuvasti kasvavat yksilöihin kohdistuvat työtaakat kasvavat päivä päivältä nopeammin, eikä sitä voi hidastaa siirtämällä nuorten työntekijöiden (eli koko tulevan työuran huomioon ottaen tätä vauhtia moninkertaisen työpanoksen edelliseen sukupolveen nähden antavien ihmisten) eläkeikää entistä korkeammalle. Sehän huonontaisi tulevaisuuden työntekijän osaa entisestään.

Älkääkä nyt viitsikö kysyä että mihin sitten pitäisi pyrkiä.. Tai kysykää vaan, mutta minä en viitsi edes vastata kun tiedätte itsekin. Toivottavasti...

After-Ego muokkasi viestiä 02:38 19.12.2007

After-Ego muokkasi viestiä 02:46 19.12.2007

#16 kirjoitettu 19.12.2007 09:03

Twight kirjoitti:

Miksi halutaan elää mahdollisimman vanhaksi, onko se kuoleman pelkoa?


Juuri sitä. Tavallisesti ihminen tahtoo, eikä kuolla. Biologisesti rakennettu juttu.

Endorpheeny kirjoitti:
Toinen pappani kuoli about 60 -vuotiaana suht terveenä ja iloisena sydänkohtaukseen lumitöiden jälkeen.

Toinen pappani eli pitempään, mutta vietti viimeiset vuotensa syöpähoidoissa ja kaiken maailman laitoksissa masentuneena maaten.

Valitsisin kyllä tuon ensimmäisen vaihtoehdon.
Ei se elämän pituus minua innosta, vaan se elämänlaatu.


Harmi vaan kun et saa valita. Korkeintaan voi vähän vaikuttaa, mutta vaita ei saa.

Se oikeampi kysymys on se, että tahtooko kuolla sitten kun on siellä vanhainkodissa, kun siellä on huonokuntoisena.

#17 kirjoitettu 19.12.2007 09:12

Kyllä minulle kelpaa jos elän pitkän elämän mitenkään loppuaikojani kärsimättä.
Mitä pahaakaan siinä olisi? Voih mä oon ryppynen eikä ketään kaveria yyhyyhyy jne.

Riippuu ihan ihmisestä minkälainen vanhus on. Itse haluan ajatella positiivisesti maailmasta kun alan näuttää rapakiveltä.

Ei liity oikeestaan tähän mutta meidän pappa on kauhea kyttääjä..
Sellaseksi en halua muuntautua