Mikseri.net

#42 kirjoitettu 15.01.2008 20:41

Hei, olen Juuso ja olen kotoisin kai Kainuusta ja nykyisin asustelen Kuusamossa, lapsuuteni ja suurimman osan nuoruuttani vietin lähinnä Kemissä. Olin koulussa aineissa aina tosi hyvä, mutta häiriköin eikä minua päsätetty tunneilla, paitsi pariin aineeseen missä oli niin kivat opettajat, että tottelin heitä. Sitten en olekkaan jakanut oikein kouluja ja roikun niissä selitellen kelalle poissaolojani ihan vain koska vanhemmat ja suku vaatii että opiskelal pitää vaikka saapa nähdä, valmistunko miksikään. Tämän alan töitä tuskin tulen tekemään koskaan. Kulttuurin ja sivistyksennälkäni ei sensijaan ole kuollut, koulu lähinnä haittaa kaikenlaista kehittävää toimintaa. Tykkään paljon todella monenlaisesta musiiksita ja etenkin musiikinteosta. Omasta mielestäni teen ihan mielenkiintoista musiikkia, mutta toteutustapoja täytyy vielä harjoitella loputtomasti ennenkuin voisin sanoa olevani lopputuloksiin kamalan tyytyväinen. Minulal on aika paljon kavereita ja ystäviäkin ja hyvät välit sukulaisiin ja vanhempiin. Kavereita tapaan vain silloni tällöin, vietän eniten aikaa muutaman hyvän ystävän seurassa, joiden kanssa me yleensä kuunnellaan musaa ja jutellaan kaikkea, joskus syvällisiä ja vaikeitakin, usein myös ryypätään. Olen muuten kova ryyppäämään ja pidän aika paljon monista muistakin päihteistä, minun mielestä myös eri päihteiden kokeilu kuuluu jonkinlaiseen perussivistykseen. Tykkään myös ruoasta, tänään ostin halpakaupasta ison palan "läskiä" eli savukylkeä ja se on tosi herkkua, nautin sitä nyt viinan kannsa. Mulla on myös diabetes jota olen hoitanut päin vittua ja muutenkin olen fyysisesti hiljalleen lahoamassa totaalisesti ja se vähän harmittaa mutta en jaksa miettiä sitä nyt, enkä kohta enkä huomennakaan. Harmittaahan se, kun sisäelimet pettää ja on aina jotenkin kipeänä ja voi sokeutua.. mutta en oikein jaksa tehdäkkään tilanteelle mitään. Minull myös mielenterveys horjahtelee välillä, mutta ei nyt niin pahasti. Periaatteessa olen tällä hetkellä suht jees kunnossa, noin niinkuin toimintakyvyltä.

Olen aika usein suht hyvällä tuulella, silloinkin kun vaikutan "hiljentyneeltä" mutta toisaalta se voi johtua humalasta.

#43 kirjoitettu 15.01.2008 21:08

Minä olen sivupersoonani, joka syntyi keskosena ja on huomattavasti toisien sivupersoonieni keski-ikää nuorempi. Ensimmäisen ikä on 17, toisen 38, kolmannen ikä on 9 x 9 vuotta, minkä ikäinen loppujen lopuksi olen?

Onko normaalia, että sivupersoonat riitelevät keskenään, vaikka kuinka kolmas sivupersoonani yrittää rauhoitella tilanteita. Minä en ole varma, olenko se pääroolin esittäjä vai kuusi siellä näyttämöllä joulunäytelmässä.

Kirjoitin kerran Umalle, lasketaanko sekin vielä normaaliuden piikkiin vai olenko jo muuttunut symboliikaaksi piilotajunnan syövereihin.

Terveisin
Luna
Jasnaja
Luukatti ja Puukissa

#44 kirjoitettu 15.01.2008 21:57

BVR kirjoitti:
Olen hyvinkin väsynyt kokoajan ja nyt viime aikoina on ollut havaittavissa että hiillyn liiankin nopeasti.
[..]
Ja vaikka seksiä olisi saatavilla, en jaksa hoitaa hommia.


Onko siis kyse ensisijaisesti fyysisestä väsymyksestä?

#45 kirjoitettu 15.01.2008 22:00

accent kirjoitti:
Fyysinen reaktio niiden harvojen tapausten kohdalla milloin olen uskaltanut yrittää maistaa.


No jos kyseessä on fyysinen reaktio, niin sille ei sitten mitään voi. Noin niinkuin psykologisesti.

#46 kirjoitettu 15.01.2008 22:01

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
accent kirjoitti:
Fyysinen reaktio niiden harvojen tapausten kohdalla milloin olen uskaltanut yrittää maistaa.


No jos kyseessä on fyysinen reaktio, niin sille ei sitten mitään voi. Noin niinkuin psykologisesti.


No mutta kun musta tuntuu että se on psykologisesta syystä johtuva fyysinen reaktio.

#47 kirjoitettu 15.01.2008 22:01

sv kirjoitti:
MOI!!!

olen 20-vuotias mieshenkilö kaakkois-suomesta. Olen työtön. Pidän paljon alkoholista. Minulla on hyvin vähän ystäviä ja hekin kaikki Last.fm:ssä. Lisäksi koen ajoittain pakottavaa tarvetta päteä asioilla, joista en oikeesti tiedä hevosen pillua. Mikä minua vaivaa?


Hommaa duuni ja liity facebookiin.

#48 kirjoitettu 15.01.2008 22:03

accent kirjoitti:
No mutta kun musta tuntuu että se on psykologisesta syystä johtuva fyysinen reaktio.


No siinä tapauksessa psykiatrille vaan.

#49 kirjoitettu 15.01.2008 22:05

Hei, olen Eetu 21 vee, olen hullu! Asun tyttöystäväni kanssa Vantaalla, jonne muutin vuosi sitten jätettyäni yliopisto-opinnot Lappeenrannassa kesken heti alkuunsa. Sen jälkee olin reilu puol vuotta raksalla ja nyt opiskelen aikuiskoulutuskeskuksessa semmosella lyhyellä (9kk kestävllä) taide/viestintälinjalla enkä tiedä mitä teen sen jälkeen. Tulevaisuuden epävarmuus on jonkinmoinen ongelma, vaikka toisaalta auki oleva tilanne antaakin hieman vapauden tunnetta. Toinen mieltäni vaivaava ongelma on sitten se hulluus; minulla on pakko-oireinen häiriö (OCD). Melkein koko ikäni minulla on ilmennyt satunnaisesti erilaisia pakko-oireita, pienempänä lähinnä ajoittaisina tic-oireina (esim. silmien nykiminen) ja myöhemmin enemmänkin tarkistuspakkoina (esim. joskus lukioaikoina piti kirjan sivua kääntäessä tarkistaa aina monesti, ettei sivuja jäänyt väliin ja kännykästä et näppäinlukko on päällä), mutta vasta lukion tokalla, muutenkin stressaavassa elämäntilanteessa oireiksi tuli mieleni hyvinvoinnin kannalta haitallisempia pakkoajatuksia ja vasta siinä yhteydessä tuo häiriö minulla diagnosoitiin vakavan masennuksen kera. Nykyään kärsin yhä pakko-ajatuksista ja olen muutenkin hieman neuroottinen, mutta en koe itseäni masentuneeksi.

Pakkoajatukseni ovat äärimmäisen häiritseviä, sillä ne liittyvät yleensä oman itseni ja oman moraalini kyseenalaistamiseen. Pelkään, että olen tehnyt jotain mitä pitäisin moraalisesti vääränä, mutta olisin jotenkin unohtanut nuo teot. Aiemmin nuo pelot liittyivät lähinnä joihinkin typeriin känniördäysiltoihin, jolloin on muisti mennyt, mutta myöhemmin olen alkanut epäilemään melkein mitä tahansa elämässäni tapahtuneita asioita, joista minulla ei ole enää tarkkoja muistikuvia. Esim. mieleeni saattaa tulla mielikuva jostain paikasta, jossa olen joskus ollut ja alan pelätä, että olen tappanut siellä jonkun. Asiaa ei yhtään helpota se, että mulla on helvetin vilkas mielikuvitus ja olen jokseenkin fiksoitunut psykologisiin mysteerileffoihin, kuten "The Machinistiin", "Fight Clubiin" ja "Mementoon" . Mikäli tiedät mistä noissa leffoissa on kyse niin ei varmaan tarvitse enempää selittää. Jokatapauksessa, merkittävä osa ajastani menee siihen, että todistelen itselleni, etten ole tehnyt niitä asioita joita pelkään ja joista vilkas mielikuvitukseni kehittelee mitä mutkikkaampia ja todentuntuisempia mielikuvia, joita en aina edes osaa erottaa oikeista muistikuvista.

#50 kirjoitettu 15.01.2008 22:08

e2 kirjoitti:
Hei, olen Eetu


Mä koin just valaistumisen.. wau!

#51 kirjoitettu 15.01.2008 22:11

MKDELTA kirjoitti:
Nautin pitämästäni musiikista ja taiteesta nyt yleensäkkin, mutta en halua kertoa muille kiinnostuksistani, ja minua ahdistaa kun vanhempani kertovat kaikille puolitutuille että harrastan musiikkia, ja sitten pitäisi selittää millaista musiikkia jne. Raivostuttavaa.
Miksi et halua kertoa siitä muille?

Yritän antaa itsestäni mahdollisimman harmaan vaikutelman. Minun on vaikea olla mukana sosiaalisessa kanssakäymisessä ilman että vittuunnun tai väsyn. Minulla on 1 ainoa ystävä oikeassa elämässä, jotain tuttavia, ja hieman enemmän kontakteja netissä, joskaan en oikein jaksa pitää heihinkään yhteyttä. Viihdyn erittäin hyvin yksin, paremmin kuin seurassa. Osittain tästä, pääosin ulkonäöstäni johtuen en ole koskaan mm. seurustellut tai harrastanut seksiä. En tiedä kaipaanko näitä asioita oikeastaan. Ajatus elämän jakamisesta toisen kanssa on ahdistava. Olen salaillut kiinnostuksiani, harrastuksiani jne. vuosikausia, milloin ne kiinnostukset ovat olleet mitäkin.


Sinua vaivaa selkeästikin heikko itsetunto.

#52 kirjoitettu 15.01.2008 22:19

Stocco kirjoitti:
Epäonnistumisen tunnetta joka johtaa siihen, että kuvittelen olevani kykenemätön persennuolentaan, sillä sitähän työnhaku ilman suhteita on. Työ ei liity lainkaan koulutukseeni. Toivottavasti DI:n papereilla Suomessa vielä jotain tekee. Hieman kyllä epäilen, sillä olen niin kummaan alaan erikoistunut vahingossa kuin kännykät. Itseasiassa en, mutta eipä Suomessa enää muualla taitojani taideta käyttää.


Ehkä sitä työnhakua kannattaa kuitenkin kokeilla, jos tämänhetkinen työpaikka suunnattomasti vituttaa.

#53 kirjoitettu 15.01.2008 22:19

ekipae kirjoitti:
Krista kirjoitti:
e2 kirjoitti:
Hei, olen Eetu


Mä koin just valaistumisen.. wau!


Nyt vasta? On kai tuo ollut tuossa luettavissa vaikka kuin kauan.


Siksi se olikin valaistuminen eikä uuden tiedon kuuleminen..

Mistä noita voi tietää, en mä ketään tunne..

#54 kirjoitettu 15.01.2008 22:21

ekipae kirjoitti:

Olen kahviaddikti.


Onko tämä addiktio jotain josta haluat päästä eroon?

#55 kirjoitettu 15.01.2008 22:32

BluesWoman kirjoitti:
Mutta eniten minua suututtaa se, että en voi tehdä tämän maailman ja ihmisten hyväksi niin paljon, kuin haluaisin.

Eli tässäkin on kyse riittämättömyyden tunteesta?

Niin rajuja, että naurusta tulee helposti itku tai suuttumuskohtaus. En ole väkivaltainen, mutta loukkaan pahasti sanoillani. Nuo heilahtelut tietenkin ajoittuvat masentuneisiin kausiin. Pitkiä aikoja tosin on, että menen viivaa pitkin, eikä heilahtelemisia tapahdu.

[...]

Olenko maanisdepressiivinen vai vain mummokuumeessa ja menopaussini lähestyy uhkaavasti?

Onhan tuossa kausittaisessa selittämättömässä tunteiden ääripäästä toiseen heilahtelussa kieltämättä maanisdepressiivisyyden merkkejä.


Kyllä sitä ilmenee joskus ihan hyvänäkin aikana, kun en ole ehtinyt saada esim. töissä jotakin juttua valmiiksi ennen vuoronvaihtoa. Monesti jään tekemään omana ylityönä sen, koska en halua jättää toisille omia hommiani. Tämä tuo tiettyjä paineita, vaikka työkaveri aivan hyvin ehtisi sen tekemään ja mielellään tekisikin. Vaadin vain ehkä liikaa itseltäni ja haluan olla hyvä työntekijä. Samoin haluan olla hyvä muussakin elämässäni, mutta joskus lipsun ja teen jotakin tosi ällitöntä eli otan kaatokännit ja sensemmosta.

Tämän riittämättömyydentunteen kohdalla ilmeisesti kuitenkin ymmärrät rationaalisesti ajatellen, ettei kyse ole oikeasti riittämättömyydestä, vaan pelkästään siitä tunteesta?

#56 kirjoitettu 15.01.2008 22:34

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Ilmaisit tuossa vihaa homoseksuaalisuutta kohtaan, joka ei itsessään vielä kerro välttämättä seksuaalisesta epävarmuudesta. Ilmaiset kuitenkin samalla halusi laittaa fallistisen objektin (haulikon piippu) homon suuhun, vaikka olisit ihan hyvin voinut valita ihan minkä vaan muun ratkaisun ajamaan samaa asiaa. Alitajunta?

Ei alitajunta. Näyttävyys.


Paha sano ihan tuon perusteella. Voi olla ihan fyysisestäkin seikasta kiinni. Jos muualta ei löydy ratkaisua, niin ehkä lääkitys ei olisi pahaksi.


Jotain fyysistä seikkaa minäkin epäilen. Sydän on hakannut oikein perkeleesti lähiaikiona kun olen mennyt yöpuulle, vaikka tälleen normaalitilassa on kaikki pulssit sun muut mielestäni aika normaalit. Ja sitä jatkuu helposti läpi yön. No, tänään uus yritys.

#57 kirjoitettu 15.01.2008 22:34

hapou kirjoitti:
En halua.


Mikset? Pelottaako sinua ajatus siitä?

#58 kirjoitettu 15.01.2008 22:38

Haluatko tietää mikä sinua vaivaa? Siinä tapauksessa olet tullut oikeaan paikkaan.

En ihan tiedä vielä..

Postatessasi tähän threadiin kerro ainakin ikäsi ja anna lyhyt kuvaus tämänhetkisestä elämäntilanteestasi. Aikaisemmasta elämästäsi tehty lyhyt kuvauskaan ei ole pahaksi. Muutakin saat kertoa.


Hjaa no hei, olen Krista (ylläri) ja tällä hetkellä 21v. Opiskelen 3. vuotta TKKlla ja siinä sivussa Taikissa sivuainetta Teollisen muotoilun puolelta. Koulu menee päin peetä, tuet loppu(u) nyt tammi tai helmikuussa.. Haluisin oppia ja osata mutta en löydä motivaatiota lukemiseen tai luennoilla käyntiin. Nytkin pitäisi lukea kahteen tenttiin lauantaiksi, mutta kappas, mitään tentittäviä kirjoja ei edes saa mistään vaan kaikissa on varauksia!
Oon määräaikasessa osa-aikasessa työssä eräässä isohkossa firmassa. Työ on ihan hauskaa duunarihommaa mutten kyllä jaksais siellä joka päivä käydä (vaikka kesällä taas pitää..), käyn siellä siis vaan viikonloppusin sillon kun huvittaa. Tässä hetken mietin että jätän koulun taka-alalle ja käyn joka vkloppu töissä niin tulee aikas kiva tili, mutta kun taikkia ei voi jättää väliin ja muutenkin pisteitä pitäs saada että tuki joskus edes jatkuu ja ei tartte takasin maksella ja että täällä saa vielä asua (ja että kesällä oisi palkkakin viime kesästä isompi ja ei nolottaisi pisteiden heikko kasvu). Eli enpä taida tehdä niin, käyn sitten vissiin 1-2krt kuussa töissä niin saan sen opintotuen verran rahaa tai enemmän.
Asustelen opiskelijakämpässä poikaystävän kanssa, hyvin menee paitsi muuten. Täällä on myös pupu ja kärmy meidän kanssa, ne on molemmat hirmu söpöjä myös.
Viime kuukautisissani oli jotain häikkää, se pelottaa.
Hampaani hajoavat suuhuni, pelkään mielettömästi hammaslääkäriä ja olen löytänyt ratkasun joka ikävä kyllä maksaa enemmän kun nyt on varaa, kaiken lisäksi tiedot summasta vaihtelee paljon.. pelottaa se päivä kun hampaita alkaa toden teolla särkeä ja se ei menekään enää lääkkeillä ja unella pois =/
Eräs ystäväni on toivotusti raskaana, tuntuu oudolta että kaveripiirissä alkaa olla jälkikasvua. Ei sellasta voi olla! En pidä lapsista ja vähiten osaan olla niiden kanssa tekemisissä joten pelottaa kun tuo kaveri joskus synnyttää että mitä sitten. Siskokin menee naimisiin kesällä ja kaikki kyselee jo kihlojen ja vauvojen (!) perään. Eikö niille mikään riitä!
Menneisyydestähän täällä tietää jo kaikki kaiken psykologisesti merkittävän Mutta juu.. iskä kuoli kun olin 5, siitä asti asuttiin äipän ja siskon kanssa kolmistaan. äippä löys uuden miehen vasta 15 vuoden jälkeen ja ensimmäinen isovanhempi kuoli vasta pari kuukautta sitten.


Kertooko psykologisesti enemmän sisältö vai kirjotustyyli?

#59 kirjoitettu 15.01.2008 22:43

JM kirjoitti:
Hei, olen Juuso ja olen kotoisin kai Kainuusta ja nykyisin asustelen Kuusamossa, lapsuuteni ja suurimman osan nuoruuttani vietin lähinnä Kemissä. Olin koulussa aineissa aina tosi hyvä, mutta häiriköin eikä minua päsätetty tunneilla, paitsi pariin aineeseen missä oli niin kivat opettajat, että tottelin heitä. Sitten en olekkaan jakanut oikein kouluja ja roikun niissä selitellen kelalle poissaolojani ihan vain koska vanhemmat ja suku vaatii että opiskelal pitää vaikka saapa nähdä, valmistunko miksikään. Tämän alan töitä tuskin tulen tekemään koskaan.

Koetko siis vanhempiesi miellyttämisen niin tärkeäksi, että annat sen ratkaista päätöksesi opinnoistasi?

minun mielestä myös eri päihteiden kokeilu kuuluu jonkinlaiseen perussivistykseen.
Ettei tämä olisi vaan keino jolla oikeutat itsellesi päihteidenkäyttösi?


Harmittaahan se, kun sisäelimet pettää ja on aina jotenkin kipeänä ja voi sokeutua.. mutta en oikein jaksa tehdäkkään tilanteelle mitään.

Onko kyse tosiaan jaksamisesta?

#60 kirjoitettu 15.01.2008 22:45

Moi, nimeni on Pasi Koivisto 19 vuotias Sähköalan opiskelija Kotkasta.
Tällä hetkellä elämässäni on hieman hektistä, tai ainakin siltä tuntuu.
Tuntuu kuin minulla ei olisi aikaa tehdä mitään koska kiinnostuksia minulla on monia. Piirtäminen, lukeminen kirjoittaminen, musiikin teko, bändi työskentely. Tulevat koitokset painavat päätäni todella paljon, esim olen menossa Saksaan työharjoitteluun keväällä ja pelkään kusevani koko homman vaikka en minä mikään tuhelo oikeastaan ole näissä automaatio hommissa.
Toinen on intti joka on myös tulossa tänä vuonna vastaan.
Riittääkö kunto ja psyyke. Sekin että nuo vievät tuhottomasti aikaa niin en uskalla tuntuu että asioitten rakentelu omassa elämässä kannattaisi jättää pois kun ei kumminkaan ole aikaa... Tosin nuo ovat vielä useitten kuukausien päässä mutta silti.

#61 kirjoitettu 15.01.2008 22:45

Väritön Persoona kirjoitti:
Hyvä Tohtori

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa.
Olen 22-vuotias patologinen valehtelija ja olen syntynyt Mänttässä.
Onko mitään enää tehtävissä?


Riippuu siitä, että oletko oikeasti syntynyt Mänttässä, vai oliko sekin vale?

#62 kirjoitettu 15.01.2008 22:48

Endorpheeny kirjoitti:
Olen 26-vuotias ja elämä menee päivä päivältä enemmän päin persettä.


Tämä oli oikein valaiseva postaus. Kärsit maanisdepressiivisyydestä ja skitsofreniasta. Suosittelen ritalina.

#63 kirjoitettu 15.01.2008 22:48

Coivisto kirjoitti:
Toinen on intti joka on myös tulossa tänä vuonna vastaan.
Riittääkö kunto ja psyyke.


Voin kertoa, että jos jostain kumman syystä ei riitä, niin se ei haittaa; aina voi vempata.

#64 kirjoitettu 15.01.2008 22:50

Jasnajan Puukissa kirjoitti:
Minä olen sivupersoonani, joka syntyi keskosena ja on huomattavasti toisien sivupersoonieni keski-ikää nuorempi. Ensimmäisen ikä on 17, toisen 38, kolmannen ikä on 9 x 9 vuotta, minkä ikäinen loppujen lopuksi olen?

Onko normaalia, että sivupersoonat riitelevät keskenään, vaikka kuinka kolmas sivupersoonani yrittää rauhoitella tilanteita. Minä en ole varma, olenko se pääroolin esittäjä vai kuusi siellä näyttämöllä joulunäytelmässä.

Kirjoitin kerran Umalle, lasketaanko sekin vielä normaaliuden piikkiin vai olenko jo muuttunut symboliikaaksi piilotajunnan syövereihin.

Terveisin
Luna
Jasnaja
Luukatti ja Puukissa


Hmmm... Sanoisin, että kyse on huomionkipeydestä.

#65 kirjoitettu 15.01.2008 22:54

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Miksi et halua kertoa siitä muille?
Miksi haluaisin? Yleensä jos kertoo jollekkin kiinnostuksista jotka eivät liity alkoholiin, pillun metsästykseen, biletykseen (oikeastaan nuo kaksi yhdistettynä), työhön, radiomusiikkiin tai miehistä menestystä mittaavan materian (autot, tietokoneet) hankkimiseen niin tuloksena on negatiivinen reaktio.

Sinua vaivaa selkeästikin heikko itsetunto.

Ehkä. Itse koen että kyse on siitä että en vain pidä sosiaalisesta toiminnasta.

MKDELTA muokkasi viestiä 22:55 15.01.2008

#66 kirjoitettu 15.01.2008 22:54

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Jasnajan Puukissa kirjoitti:
Minä olen sivupersoonani, joka syntyi keskosena ja on huomattavasti toisien sivupersoonieni keski-ikää nuorempi. Ensimmäisen ikä on 17, toisen 38, kolmannen ikä on 9 x 9 vuotta, minkä ikäinen loppujen lopuksi olen?

Onko normaalia, että sivupersoonat riitelevät keskenään, vaikka kuinka kolmas sivupersoonani yrittää rauhoitella tilanteita. Minä en ole varma, olenko se pääroolin esittäjä vai kuusi siellä näyttämöllä joulunäytelmässä.

Kirjoitin kerran Umalle, lasketaanko sekin vielä normaaliuden piikkiin vai olenko jo muuttunut symboliikaaksi piilotajunnan syövereihin.

Terveisin
Luna
Jasnaja
Luukatti ja Puukissa


Hmmm... Sanoisin, että kyse on huomionkipeydestä.


Sinunko, jestas, ja nyt me se vasta huomataan

#67 kirjoitettu 15.01.2008 22:56

Progenius kirjoitti:
Rakas KK:

Olen Toni, kesällä 30-vuotias miekkonen Nurmeksesta. Sydäntäni lähellä on musiikki (erityisesti proge), perhe, ystävät, suomen luonto ja kauniit naiset. Tällä hetkellä olen osa-aikainen opiskelija sekä freelancer-muusikonretku.

Olen sydämellinen, empaattinen ja välittävä ihminen. Läheiseni voivat turvautua minuun milloin haluavat. Olen hyvä kuuntelija ja lohduttaja. Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta, tosin terapian ja lääkityksen avulla olen viimeaikoina voinut paremmin.

Ihmissuhteeni ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen, vikaa on ollut molemmissa osapuolissa. Näistä kokemuksista olen pikkuhiljaa pääsemässä yli. Tällä hetkellä en vakituista parisuhdetta halua, keskityn saamaan oman elämäni kuntoon.

Mitähän muuta... niin ja *kivesnäppäil*

Noh, olenko hullu, idiootti, runkkari, jotain muuta vai kaikkia näitä? Olenko laitoshoidon tarpeessa? Olenko yhteiskuntakelpoinen? Kerro guru!


Lääkkeet ovat näköjään valmiiksi kunnossa. Laitetaan nyt varmuuden varalta vielä pari reseptiä Vicodinia ja diapameja. Ehkä onnistut sitten kontrolloimaan myös *kivesnäppäil*

#68 kirjoitettu 15.01.2008 22:57

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Koetko siis vanhempiesi miellyttämisen niin tärkeäksi, että annat sen ratkaista päätöksesi opinnoistasi?

No toisaalta ei minulal ole parempaakaan tekemistä. Vaihtaisin alaa, jos keksisin jotain. Ja toisaalta tähän liittyy se, että haluan pitää välit hyvinä muuten vain. Jotenkin minulal vain ei ole pokka asoittaa, että "äippä, ei kiinnosta koulu". Kumma kyllä aika usein on pokkaa valehdella, että olen käynyt sitä ahkerasti (mikä toki ahdistaa iaka paljon kun joutuu kokoajan olemaan sellaisessa pienessä kusetusmoodissa).

Ettei tämä olisi vaan keino jolla oikeutat itsellesi päihteidenkäyttösi?

Kyllä se minun päivittäinen, kuukausittainen tai vuosittainenkin päihdekavalkadi on aika suppea, puhuin nimenomaan tutustumisesta ja uskoin, että ymmärtäisit sen olevan myös muihin asioihin kuin päihteisiin liittyvä elämänasenne.
Onko kyse tosiaan jaksamisesta?

No ei vaan muista jaksa ja kykene. Tuntuisi, että pitäisi alkaa ihan ammatikseen hoitamaan itseään että muistaisi syödä lääkkeet ja käydä lääkäreissä ja kaikki muukin. Ei sellainen huvitakkaan, haluan tehdä kaikkea muuta ja ajatukseni ovat niin hyvin kiinni kaikessa muussa etten muista moisia ellen oikein muistele.

#69 kirjoitettu 15.01.2008 22:58

Olen Timo, 29-vuotias laulaja helvetin perseestä. Täytän toukokuussa 30 ja pelkään, että muutun silloin vanhaksi. Ovatko kaikki kolmekymppiset oikeasti vanhoja? Voiko esimerkiksi olla 30-vuotias, mutta silti 16-vuotias, vai muuttuvatko säännöt kolmekymppisenä? Tähän asti olen ollut aina tasaiseen tahtiin vanhempi, mutta silti 16-vuotias. Toisin sanoen en enää muista mitä olin sanomassa ja nyt pelkään, että sekin johtuu siitä, että täytän kohta 30 ja alan dementoitua. Mistään kriisistä en silti vielä puhuisi, sillä en ole jaksanut tehdä mitään vitun älytöntä osoittaakseni että olen vielä 16-vuotias, vaikka olenkin kohta 30-vuotias.

#70 kirjoitettu 15.01.2008 23:02

e2 kirjoitti:
Hei, olen Eetu 21 vee, olen hullu! Asun tyttöystäväni kanssa Vantaalla, jonne muutin vuosi sitten jätettyäni yliopisto-opinnot Lappeenrannassa kesken heti alkuunsa. Sen jälkee olin reilu puol vuotta raksalla ja nyt opiskelen aikuiskoulutuskeskuksessa semmosella lyhyellä (9kk kestävllä) taide/viestintälinjalla enkä tiedä mitä teen sen jälkeen. Tulevaisuuden epävarmuus on jonkinmoinen ongelma, vaikka toisaalta auki oleva tilanne antaakin hieman vapauden tunnetta. Toinen mieltäni vaivaava ongelma on sitten se hulluus; minulla on pakko-oireinen häiriö (OCD). Melkein koko ikäni minulla on ilmennyt satunnaisesti erilaisia pakko-oireita, pienempänä lähinnä ajoittaisina tic-oireina (esim. silmien nykiminen) ja myöhemmin enemmänkin tarkistuspakkoina (esim. joskus lukioaikoina piti kirjan sivua kääntäessä tarkistaa aina monesti, ettei sivuja jäänyt väliin ja kännykästä et näppäinlukko on päällä), mutta vasta lukion tokalla, muutenkin stressaavassa elämäntilanteessa oireiksi tuli mieleni hyvinvoinnin kannalta haitallisempia pakkoajatuksia ja vasta siinä yhteydessä tuo häiriö minulla diagnosoitiin vakavan masennuksen kera. Nykyään kärsin yhä pakko-ajatuksista ja olen muutenkin hieman neuroottinen, mutta en koe itseäni masentuneeksi.

Pakkoajatukseni ovat äärimmäisen häiritseviä, sillä ne liittyvät yleensä oman itseni ja oman moraalini kyseenalaistamiseen. Pelkään, että olen tehnyt jotain mitä pitäisin moraalisesti vääränä, mutta olisin jotenkin unohtanut nuo teot. Aiemmin nuo pelot liittyivät lähinnä joihinkin typeriin känniördäysiltoihin, jolloin on muisti mennyt, mutta myöhemmin olen alkanut epäilemään melkein mitä tahansa elämässäni tapahtuneita asioita, joista minulla ei ole enää tarkkoja muistikuvia. Esim. mieleeni saattaa tulla mielikuva jostain paikasta, jossa olen joskus ollut ja alan pelätä, että olen tappanut siellä jonkun. Asiaa ei yhtään helpota se, että mulla on helvetin vilkas mielikuvitus ja olen jokseenkin fiksoitunut psykologisiin mysteerileffoihin, kuten "The Machinistiin", "Fight Clubiin" ja "Mementoon" . Mikäli tiedät mistä noissa leffoissa on kyse niin ei varmaan tarvitse enempää selittää. Jokatapauksessa, merkittävä osa ajastani menee siihen, että todistelen itselleni, etten ole tehnyt niitä asioita joita pelkään ja joista vilkas mielikuvitukseni kehittelee mitä mutkikkaampia ja todentuntuisempia mielikuvia, joita en aina edes osaa erottaa oikeista muistikuvista.


No tuossa taisit itse jo kertoa, että mikä vaivaa, joten eipä lisättävää siihen analyysiin.

#71 kirjoitettu 15.01.2008 23:05

ekipae kirjoitti:

Kyllä. Pidän kyllä helvetisti kahvin mausta, mutta koska vatsani on viime kuukausina alkanut kertomaan, että kahvi ei ole hyvä juttu niin, pitäisi sitä kahvin juontia pystyä vähintäänkin vähentämään, tai saada sellainen teräsvatsa, että kahvia pystyisi vetämään mielin määrin.


Oletko koittanut kofeiinitonta kahvia?
Itse en ole, joten en tiedä maistuuko samalta.

#72 kirjoitettu 15.01.2008 23:08

Goatsemencommando kirjoitti:
Ei alitajunta.


Mistä sinä sen tiedät?

#73 kirjoitettu 15.01.2008 23:17

ekipae kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
ekipae kirjoitti:

Kyllä. Pidän kyllä helvetisti kahvin mausta, mutta koska vatsani on viime kuukausina alkanut kertomaan, että kahvi ei ole hyvä juttu niin, pitäisi sitä kahvin juontia pystyä vähintäänkin vähentämään, tai saada sellainen teräsvatsa, että kahvia pystyisi vetämään mielin määrin.


Oletko koittanut kofeiinitonta kahvia?
Itse en ole, joten en tiedä maistuuko samalta.


Juu maistuu ihan erille. Ja on siinä se tietyn tyyppinen pirstävä vaikutuskin, mikä aiheuttaa sitä kahvin juonita. Ei pelkästään se maku.


Kannattaa muuten keittää heti aamulla koko pannullinen vahvaa kahvia ja juoda se kaikki itse. Tulee ihan vitun hieno fiilis; kädet tärrää ja sydän hakkaa. Sit jossain vaiheessa huomaa et on ihan älytön nälkä mut ruokahalusta ei oo tietoakaan. Sit väkisin pistää jotain ruokaa koneistoon ja sprayaa sitä pitkin lattioita ku haarukkakäsi tärrää ko parkinsonista kärsivällä.

#74 kirjoitettu 15.01.2008 23:20

Thimns kirjoitti:
ekipae kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
ekipae kirjoitti:

Kyllä. Pidän kyllä helvetisti kahvin mausta, mutta koska vatsani on viime kuukausina alkanut kertomaan, että kahvi ei ole hyvä juttu niin, pitäisi sitä kahvin juontia pystyä vähintäänkin vähentämään, tai saada sellainen teräsvatsa, että kahvia pystyisi vetämään mielin määrin.


Oletko koittanut kofeiinitonta kahvia?
Itse en ole, joten en tiedä maistuuko samalta.


Juu maistuu ihan erille. Ja on siinä se tietyn tyyppinen pirstävä vaikutuskin, mikä aiheuttaa sitä kahvin juonita. Ei pelkästään se maku.


Kannattaa muuten keittää heti aamulla koko pannullinen vahvaa kahvia ja juoda se kaikki itse. Tulee ihan vitun hieno fiilis; kädet tärrää ja sydän hakkaa. Sit jossain vaiheessa huomaa et on ihan älytön nälkä mut ruokahalusta ei oo tietoakaan. Sit väkisin pistää jotain ruokaa koneistoon ja sprayaa sitä pitkin lattioita ku haarukkakäsi tärrää ko parkinsonista kärsivällä.

Höh, mulal on usein kamala tärinä vaikka en tiedä mitään syytä, tuskin kahvin vuoksi. Ei pysy kädessä mikään ja sydän pomppii kurkun ja peräsuolen välissä. No on mulla verenpainelääkitys mutten tiedä johtuuko tuo mielettömästä verenpaineesta.

#75 kirjoitettu 15.01.2008 23:21

JM kirjoitti:
Thimns kirjoitti:
ekipae kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
ekipae kirjoitti:

Kyllä. Pidän kyllä helvetisti kahvin mausta, mutta koska vatsani on viime kuukausina alkanut kertomaan, että kahvi ei ole hyvä juttu niin, pitäisi sitä kahvin juontia pystyä vähintäänkin vähentämään, tai saada sellainen teräsvatsa, että kahvia pystyisi vetämään mielin määrin.


Oletko koittanut kofeiinitonta kahvia?
Itse en ole, joten en tiedä maistuuko samalta.


Juu maistuu ihan erille. Ja on siinä se tietyn tyyppinen pirstävä vaikutuskin, mikä aiheuttaa sitä kahvin juonita. Ei pelkästään se maku.


Kannattaa muuten keittää heti aamulla koko pannullinen vahvaa kahvia ja juoda se kaikki itse. Tulee ihan vitun hieno fiilis; kädet tärrää ja sydän hakkaa. Sit jossain vaiheessa huomaa et on ihan älytön nälkä mut ruokahalusta ei oo tietoakaan. Sit väkisin pistää jotain ruokaa koneistoon ja sprayaa sitä pitkin lattioita ku haarukkakäsi tärrää ko parkinsonista kärsivällä.

Höh, mulal on usein kamala tärinä vaikka en tiedä mitään syytä, tuskin kahvin vuoksi. Ei pysy kädessä mikään ja sydän pomppii kurkun ja peräsuolen välissä. No on mulla verenpainelääkitys mutten tiedä johtuuko tuo mielettömästä verenpaineesta.


Johtuisko se krapulasta?

#76 kirjoitettu 15.01.2008 23:31

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Mistä sinä sen tiedät?


Olen fiksu. Ja hyvä ihminen.

#77 kirjoitettu 15.01.2008 23:39

Thimns kirjoitti:
JM kirjoitti:
Thimns kirjoitti:
ekipae kirjoitti:
Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
ekipae kirjoitti:

Kyllä. Pidän kyllä helvetisti kahvin mausta, mutta koska vatsani on viime kuukausina alkanut kertomaan, että kahvi ei ole hyvä juttu niin, pitäisi sitä kahvin juontia pystyä vähintäänkin vähentämään, tai saada sellainen teräsvatsa, että kahvia pystyisi vetämään mielin määrin.


Oletko koittanut kofeiinitonta kahvia?
Itse en ole, joten en tiedä maistuuko samalta.


Juu maistuu ihan erille. Ja on siinä se tietyn tyyppinen pirstävä vaikutuskin, mikä aiheuttaa sitä kahvin juonita. Ei pelkästään se maku.


Kannattaa muuten keittää heti aamulla koko pannullinen vahvaa kahvia ja juoda se kaikki itse. Tulee ihan vitun hieno fiilis; kädet tärrää ja sydän hakkaa. Sit jossain vaiheessa huomaa et on ihan älytön nälkä mut ruokahalusta ei oo tietoakaan. Sit väkisin pistää jotain ruokaa koneistoon ja sprayaa sitä pitkin lattioita ku haarukkakäsi tärrää ko parkinsonista kärsivällä.

Höh, mulal on usein kamala tärinä vaikka en tiedä mitään syytä, tuskin kahvin vuoksi. Ei pysy kädessä mikään ja sydän pomppii kurkun ja peräsuolen välissä. No on mulla verenpainelääkitys mutten tiedä johtuuko tuo mielettömästä verenpaineesta.


Johtuisko se krapulasta?

Ei, se iskee ihan alkoholinkäytöstä tai käyttämättömyydestä johtumatta tietyissä tilanteissa. Kyllähän lakoholi tietty nostaa myös verenpainetta, että sinänsä alkoholi kyllä vaikuttaa siinä jos se johtuu verenpaineesta.

#78 kirjoitettu 15.01.2008 23:57

Alkaa olla neljäsosavuosisadankriisi käsillä, kuukauden päästä räjähtää verisuoni päästä ja pitää olla aikuinen koko ruumiin ja mielen tarmolla.

En tiedä miten toimia... Autathan, hyvä tohtori?

#79 kirjoitettu 16.01.2008 09:30

Hyvä herra Lanttu M.A.A. Kari.

Olen toistuvasti törmännyt elämässäni aiheeseen joka vain ei jätä rauhaan minua. Tämä luonnollisuus mistä olemme tuolla toisaalla vähän jo keskustelleetkin. Minä en tunne itseäni kotoisaksi tässä elämänmuodossa näillä elintavoilla, tunnen syyllisyyttä ostaessani ruoan kaupasta, syyllisyyttä matkustessani julkisilla kulkuneuvoilla ja syyllisyyttä kävellessäni asfaltilla päällystettyjä katuja talojen lomassa ja syyllisyyttä ylipäätään kaikesta mitä teen. Mistä apu? Miten voin vaientaa syyllisyyden painavan taakan? Miten pian minut ammuttaisiin jos olisin venäjän rajaa ylittämässä alasti matkalla etelään?

Tiedän että on paljon ihmisiä joiden mukaan ihmisen elämä on luonnollista. Olen myös yrittänyt ajatella asiaa "ihminen on tarkoitettu lentämään koska meillä on siihen ajatus ja teknologia" periaatteella mutta se vain ei tunnu minulle toimivan vaikka kuinka haluaisin. Olenko kadotettu vai vain tyhmä?

Anna minulle vastaukset heti! Anna minulle helppo elämä, olen sen ansainnut.

#80 kirjoitettu 16.01.2008 14:05

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
No tuossa taisit itse jo kertoa, että mikä vaivaa, joten eipä lisättävää siihen analyysiin.

Joo, mutta sesemmonen psykologinen analysointi, että mistä kaikki johtuu vielä. Eli vaikuttaako ongelmiini aikuistumiseen totuttellu, onko itsetuntoni liian huono vai onko pääni vaan pipi? Ja miten voisin kohentaa elämänlaatuani? Pyrkimällä olemaan vain rohkeampi ja välinpitämättömämpi pelkojeni suhteen? Syömällä sieniä? Entäpä tuo tulevaisuuden suunnittelun ja valintojen tekemisen vaikeus? Pitäisikö ryhdistäytyä ja valita jokin suunta ja tavoite, josta sitten pitäisi kynsin ja hampain kiinni? Entäpä jos on jonkinlainen unelma, mutta se on epärealistinen niin pitäisikö taistella tuulimyllyjä vastaan vai mennä sieltä mistä aita on matalempi? Vai onko parempi elää päivä kerrallaan, vaikka se stressaakin, kun siinä kuitenkin on oma vapautensa? Heitä ny vaikka jotain Freudilaista hölynpölyä, kuinka kaikki lähtee lapsuudestani tai jotain..

e2 muokkasi viestiä 14:09 16.01.2008
Niin joo ja mua vaivaa kans tuo sama juttu kun Sweetietä. Olen viime aikoina pyrkinyt ekologisempaan elämään, mutta oikeastaan se melkeimpä lisää syyllisyyden tuntoa, koska tunnen itseni ajoittain tekopyhäksi paskaksi, kun en kuitenkaan pysty elämään kuluttamatta luontoa ja tukematta markkinataloutta. Tykkään monista teknologisista ja kaupallisista jutuista, kuten syntikoista, mutta nyt kun tilasin ensimmäisen hardissyntsani niin sen jälkeen tunsin syyllisyyttä siitä, että sekin tuodaan/tuotiin jollain saastuttavalla lentokoneella tai rahtilaivalla Saksasta ja se on osittain minun syyni. Olen yrittänyt vakuuttaa itseni, että on kuitenkin parempi edes pyrkiä elämään ekologisemmin, kuin olla välinpitämätön koko asiasta, mutta jos näistä asioista tulee keskustelua niin vastapuolen kommentit on yleensä tyyliä: "ihan turhaa näpertelyä omaatuntoasi pönkittääksesi, millä ei ole luonnon kannalta mitään merkitystä". Onko näin? Entäpä onko omantunnon pönkittäminen välttämättä pahasta? Kun muutenkin olen huonoitsetuntoinen ja turhastakin syyllisyydestä kärsivää tyyppiä niin tarvitseeko tästäkin vielä kärsiä? Voinko pitää itseäni hyvänä ihmisenä vai onko syytäkin elää itsesyytöksien keskellä niin kauan kunnes elän kuin Linkola ja minulla on 100%:t todisteet siitä etten ole tehnyt mitään kovin pahaa?