Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.01.2008 13:50

“The oldest and strongest emotion of mankind is fear, and the oldest and strongest kind of fear is fear of the unknown.” - H.P. Lovecraft

#3 kirjoitettu 29.01.2008 14:09

Haava kirjoitti:
“The oldest and strongest emotion of mankind is fear, and the oldest and strongest kind of fear is fear of the unknown.” - H.P. Lovecraft

Tuli kerran pelattua läpi sellainen klassikko kuin Alone in the Dark. Lovecraft-henkinen 1980-luvun peli, jossa oli kummasti tunnelmaa siitäkin huolimatta, että grafiikka oli kökköä (vaan olipa sentään 3D, varmaan ensimmäisiä laatuaan!) ja monet hirviöt vähän naurettavan näköisiä.

Säpsähdyksiä tuli aika harvoin, mutta äkkikuolemat olivat sitäkin helpompia. Aika hyvin siinä toteutui juurikin tuo mainittu "fear of the unknown". Osa tunnelmasta tuli epäilemättä äänimaailmasta: välillä pelissä kuului vain pelihahmon kenkien kopina lattialla, dramaattisemmissa kohdissa soi hemmetin pelottava midi-musiikki.

#4 kirjoitettu 29.01.2008 14:24

Pelasin jotain Resident Evil demoa, siellä on sellanen kohta missä poliisiaseman katossa tippuu joku nyljetty elukka. Vitu mä pelästyin sitä. Harvoin olen tuntenut pelissä sellasta kauhua. Piti mennä paskalle heti sen jälkeen että sain itseni rauhoittumaan.

Doom 1, erityisesti se episodi ykkösen tietokonelabrakenttä (tai joku...) jossa muistaakseni oli niitä pimeässä lähes näkymättömiä Spectrejä, ja siellä oli sellanen pimeä alue, missä oli helvetisti niitä elukoita, ja vielä sellanen kohta et kun seinässä olevaa nappia painaa niin sieltä tulee lauma hirviöitä selän takaa.

Doom 3 oli vitun pelottava. Ahdistava suorastaan. Tosin ehkä pelkään helposti.

Bladur's Gate kakkosen alun labra oli monessa mielessä pelottava. Helvetin isoja mörköjä ja ahdistava ilmapiiri.

Ei muuten hirveän pelottavia pelejä, mut Exile-sarjan peleissä välillä jos intoutu seikkailemaan liikaa niin vastaan tuli jotain ultimate kauheus mörköjä jotka sitten tappo sut kuoliaaksi. Se oli aika kauheaa kun tajusi et tappelet jotain elukkaa vastaan mitä et voi voittaa.

#5 kirjoitettu 29.01.2008 14:33

Turkilas kirjoitti:
Tuli kerran pelattua läpi sellainen klassikko kuin Alone in the Dark. Lovecraft-henkinen 1980-luvun peli, jossa oli kummasti tunnelmaa siitäkin huolimatta, että grafiikka oli kökköä (vaan olipa sentään 3D, varmaan ensimmäisiä laatuaan!) ja monet hirviöt vähän naurettavan näköisiä.

Säpsähdyksiä tuli aika harvoin, mutta äkkikuolemat olivat sitäkin helpompia. Aika hyvin siinä toteutui juurikin tuo mainittu "fear of the unknown". Osa tunnelmasta tuli epäilemättä äänimaailmasta: välillä pelissä kuului vain pelihahmon kenkien kopina lattialla, dramaattisemmissa kohdissa soi hemmetin pelottava midi-musiikki.

Se kohta siinä alussa kun se peikko tulee sieltä ikkunasta, oli ihan helvetin pelottava! Siihen aikaan ei olisi paljoa realistisempia grafiikoita uskaltanut edes toivoa, joten sekin vain syvensi kokemusta.

#6 kirjoitettu 29.01.2008 14:49

Sanotaan nyt taas kerran, että Silent Hill 4: The Room oli pelottava peli.

#7 kirjoitettu 29.01.2008 14:50

Putte kirjoitti:
Se kohta siinä alussa kun se peikko tulee sieltä ikkunasta, oli ihan helvetin pelottava!

Pitää ihan ekaksi työntää kaappi ikkunan eteen, ettei se pääse.

#8 kirjoitettu 29.01.2008 15:35

Itsekin pelannu tuota ensimmäistä Alone In The Darkkia, en kylläkään läpi. Se alku on aika ahdistava. Resident Evilit ja Silent Hillit ovat jääneet osaltani aika vähälle huomiolle, voisi niitäkin kyllä joskus pelailla.

Maukkaita kauhunhetkiä peleistä (mitä nyt äkkiseltään mieleen tuli, ei missään erityisessä järjestyksessä):

- Half Life 2: n Ravenholm. Erinomaisen hyytävä osuus loistavassa pelissä.
- Jo varmaan neljässä eri ketjussa hehkutettu Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth, Innsmouth ja etenkin se viemäripoukkoilu. Brrrr.
- Quaken Cthon. Kyllä siinä säpsähti kun sen ensimmäisen riimun nappasi. Iloisesti pimeistä nurkista naamaan hyppivät fiendit olivat myös aika ilahduttavia. Myöhemmissäkin Kvaakeissa on pari aika maukasta kohtaa, etenkin nelosessa.
- Ensimmäinen sellainen helvetin varjopinky Doomissa. Hiljaiseksi veti kun jo valmiiksi pimeässä kentässä vastaan tulee puolinäkymätön moso natustamaan kylkeä.
- Sherlock Holmes: The Awakened, vankila- ja suoepisodit. Ja toki myös aivan loppumetrit.
- FF7, Shinra HQ: n vankilasta poispäästessä. Vakuuttavat verivanat pitkin rappusia ja lattioita ja muutenkin ahdistava tunnelma.

Ja erityiskehut peleille joissa onnistutaan vaikkapa musiikin ja miljöön avulla saavuttamaan pelottava ja ahdistava tunnelma ilman perinteistä 1st tai dynaamista 3rd person kuvakulmaa, melko haastavaa hommaa.

#9 kirjoitettu 29.01.2008 15:45

Disintegr8 kirjoitti:

- Half Life 2: n Ravenholm. Erinomaisen hyytävä osuus loistavassa pelissä.
- Jo varmaan neljässä eri ketjussa hehkutettu Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth


Nuo molemmat ansaitsevat kauhukehut minulta.

Kauhupeleistä täytyy mainita ensimmäisenä s2&id=177" target="_blank" class="bb-url">Project Zero, ja hieman enemmän perus mutta silti hyytävä kakkos osa.
Likalla pelataan joka menee etsimään kadonnutta veljeään kartanosta mikä sitten on täynnä kuolleita.
Erikoisemman tästä asetelmasta tekee se että ainoa ase joka tytöllä on käytössä on vanha kamera jolla kuvia ottamalla tapetaan haamuja.
Todella onnistuneesti tehty peli.
Tyhmiä kliseisiä kohtia ei oikeastaan ole ja jokainen oven avaus tuntuu vatsapohjassa.

Viellä toinen joka pitää mainita on Pedumbra Overture. Tässä on päästy kauhun kliimaksiin omalla kohdallani.
Kannattaa kokeilla vähintäänkin loistavan pelimoottorinsa takia.

#10 kirjoitettu 29.01.2008 16:04

Endorpheeny kirjoitti:
Alone In The Dark 1 julkaistiin muistaakseni 1993 tai 1994.. että vitut se mikään 80-luvun peli ole!!!!1! HOMO!!1!!1!

Nomuttakunminä...

Tarkistin: 1992. Ni.

#11 kirjoitettu 29.01.2008 16:47

MKDELTA kirjoitti:
Doom 1, erityisesti se episodi ykkösen tietokonelabrakenttä (tai joku...) jossa muistaakseni oli niitä pimeässä lähes näkymättömiä Spectrejä, ja siellä oli sellanen pimeä alue, missä oli helvetisti niitä elukoita, ja vielä sellanen kohta et kun seinässä olevaa nappia painaa niin sieltä tulee lauma hirviöitä selän takaa.

Tähän voin samaistua, kyl. Tai siis sillon lapsena kun pelasi. Mutta nykyään on niin turtunut noihin...

Doom 3 oli vitun pelottava. Ahdistava suorastaan. Tosin ehkä pelkään helposti.

Tätä en tajua. Jostain syystä kyseinen peli ei aiheuttanut pelon tunnetta missään vaiheessa. Säikäytyksiä kyllä, ja jännitystä. Mutta se on eri asia kuin pelko.

Ei muuten hirveän pelottavia pelejä, mut Exile-sarjan peleissä välillä jos intoutu seikkailemaan liikaa niin vastaan tuli jotain ultimate kauheus mörköjä jotka sitten tappo sut kuoliaaksi. Se oli aika kauheaa kun tajusi et tappelet jotain elukkaa vastaan mitä et voi voittaa.

Ai sääki oot pelannu näitä! Tosin itse olen pelannut enemmän Avernumia joka on käytännössä sama peli kuin Exile mutta uudistetuilla grafiikoilla. Just kauheeta kun aloittelevilla hahmoilla eksyy jonkin demonin tai loharin kanssa vastatusten ja sitten seuraa nopea teurastus... jännitystä ja turhautumista vain tosin itselläni aiheuttanut. Ei tuommoisissa peleissä pääse se tunnelma välittymään niin hyvin että pelottaisi.

Niin, tässä pitää miettiä ihan että tunteeko itse asiassa pelkoa vai vain jännitystä? Itseäni pelottavat vain ufojutut ja sitten sellainen psykologinen tai todella mystinen kauhu. Eli aiheina esimerkiksi mystiset kultit, musta magia, avaruusolennot, tekoälyt yms. Sellainen toivoton fiilis pitää tulla, että on joku voimakas paha jolle ei mahda mitään muuta kuin yrittää paeta.

Half Life 2:ssa (lähinnä episodi kahdessa) ne advisorit vai mitä ne ihme psykokineettismatomömmöt oli... huhhahhooo ne kohtaukset olivat ihan VITUN pelottavia kun tavattiin niitä mömmöjä, varsinkin kun jätettiin melkolailla arvoitukseksi vielä että mitä/ketä ne oikein ovat ja miksi ne ovat siellä. Siinä välittyi hyvin sellainen fiilis että "tässä on nyt jokin täysin vieras ja tuntematon olento jonka tarkoitusperät ja ajattelutapa on ihan toisesta maailmasta".

accent muokkasi viestiä 16:49 29.01.2008

#12 kirjoitettu 29.01.2008 17:04

impronen kirjoitti:
Thief kakkosen haamukohdissa muistan pelänneeni.

Thief kolmosen the cradle on kans aivan tajuttoman pelottava.

#13 kirjoitettu 29.01.2008 17:10

Terminator Future Shock aiheutti skynet-kentässä jotain värinää muttei kyl tuu mielee mitää peliä joka ois pahemmin vaikuttanu

#14 kirjoitettu 29.01.2008 17:50

Muistelisin ainakin yhden täällä foorumilla joskus olleen samaa mieltä kanssani siitä, että tämän hetken hurjin pelisarja on Penumbra. Jo tuo tech-demo nostattaa niskakarvat pystyyn tunnelmallaan. Tapettavaa ei ole paljoa siinä eikä ilmeisesti Penumbra Overturessakaan jos verrataan Doom-pelien tapaiseen tykitykseen, mutta paljon pelottavampaa on mielestäni se kun eläinten ja örkkien tappamiseen on liitetty ongelmanratkaisua sen sijaan että nämä olennot voisi lahdata tavallisten kauhuräiskintäpelien tavoin pelkillä pyssyillä.

#15 kirjoitettu 29.01.2008 18:03

tahtila kirjoitti:
...mutta paljon pelottavampaa on mielestäni se kun eläinten ja örkkien tappamiseen on liitetty ongelmanratkaisua sen sijaan että nämä olennot voisi lahdata tavallisten kauhuräiskintäpelien tavoin pelkillä pyssyillä.


Trickbossit pistää vaan vituttamaan.

#16 kirjoitettu 29.01.2008 18:09

Lisään vielä tuohon listaani ne helvetin leijuvat kolmisilmäiset aivomosot Duke Nukem 3D: stä. Se yksikin kenttä missä mentiin paljolti veden alla jossain ahtaissa onkaloissa ja tuommoisia tuli vastaan niin huhhuh. Shadow Warriorin Ripper-viholliset olivat myös aika ahdistavia.

#17 kirjoitettu 29.01.2008 18:11

MKDELTA kirjoitti:
Doom 1, erityisesti se episodi ykkösen tietokonelabrakenttä (tai joku...) jossa muistaakseni oli niitä pimeässä lähes näkymättömiä Spectrejä, ja siellä oli sellanen pimeä alue, missä oli helvetisti niitä elukoita, ja vielä sellanen kohta et kun seinässä olevaa nappia painaa niin sieltä tulee lauma hirviöitä selän takaa.



Joo, ekassa Doomissa noista oli oikeasti haittaakin, normipumppuhaulikon alitehoisuuden takia mutta Doom2:ssa hirveät hirviöt lakoavat kuin tyhjää vain supershotgunin edessä.

#18 kirjoitettu 29.01.2008 19:07

pieslice kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
Doom 1, erityisesti se episodi ykkösen tietokonelabrakenttä (tai joku...) jossa muistaakseni oli niitä pimeässä lähes näkymättömiä Spectrejä, ja siellä oli sellanen pimeä alue, missä oli helvetisti niitä elukoita, ja vielä sellanen kohta et kun seinässä olevaa nappia painaa niin sieltä tulee lauma hirviöitä selän takaa.



Joo, ekassa Doomissa noista oli oikeasti haittaakin, normipumppuhaulikon alitehoisuuden takia mutta Doom2:ssa hirveät hirviöt lakoavat kuin tyhjää vain supershotgunin edessä.

No emmä sanoisi sitä haulikkoa alitehoiseksi, kyllähän sillä sai tapettua ne pinkyt ja spectret 2-3 hyvästä osumasta. Mut nopea + näkymätön + pimeä ympäristö on aika voittajayhdistelmä.

#19 kirjoitettu 29.01.2008 19:28

e2 kirjoitti:
Sanotaan nyt taas kerran, että Silent Hill 4: The Room oli pelottava peli.

Perustele! Siis mikä siin toimii parhaisten ja mitä ei oo tungettu mukaan ja pilattu siten kauhua. Ja olisko viel parantamisen varaa? Entä taustan vaikutus? Siis tilasi ja historiasi.

#20 kirjoitettu 29.01.2008 19:37

quafka kirjoitti:
Silent Hill 2 (sarjan paras osa) on aika lailla täydellinen kauhupelikokemus. Ääänet, musa ja visuaalinen anti iskivät aikoinaan todella kovaa ja syvälle. Erinomaiseksi peli nousee tarinan myötä, joka vaatii useampia pelikertoja avautumiseen.

Videota.

Oikeastaan pelin ainut rasittavuus on eräs ylivaikea arvauspuzzle, jossa ollaan lukitussa huoneessa ja inhat ötökät järsivät varpaita.


Hrrr... toi pätkä oli kyllä todella pelottava! Kananlihalle tosta tuli.

---


Itse en ole pelannut juuri mitään pelejä, kauhupeleistä puhumattakaan. Lapsena niitä viimeks pelannu. Sieltä on jääny parhaiten muistiin Mortal Kombat ja Doom.

Doom on ihka ensimmäinen tietsikkapeli (niitä pasiansseja ym. vakioita en laske tähän) mitä olen pelannu ja luoja miten järkytyin kun yhtäkkiä joku monsteri tulee nurkan takaa ja yritän paeta! Moottorisahalla oli kiva huitoo niitä Kun ekan kerran pelasin tätä, niin vapisin kauttaaltaan pelosta. Minun piti vielä mennä kotiin tuon pelin jälkeen pimeää metsätietä (olin kaverilla pelaamassa), eihän siitä mitään tullu. Kaverin oli tultava puoleenväliin saatille ja loput juoksin pakokauhuissani mahdollisimman äkkiä kotiin. Oli siis vuosi -93, jolloin olin 8-vuotias, en yhtään ihmettele et pelkäsin. En minä kovin montaa kertaa uskaltanut sitä enää pelatakaan...

Mortal Kombatista en juuri muista mitään muuta kuin sen, että se oli hirvittävä. Niin hirvittävä että mieleni ei suostu muistelemaan millainen se itse asiassa oli.

dbgirl muokkasi viestiä 19:39 29.01.2008

Voisihan sitä itse kysymykseenkin vastata

Eli mielestäni parasta kauhua sekä leffoissa että peleissä on jatkuva epävarmuus, pelko jostain jota ei tunne. Pelon kohdetta ei tarvitse välttämättä edes olla olemassa, siitä vihjailu eri keinoin on jo sitä kauhua. Itse asiassa sitä helpottuu usein kun viimeinkin kohtaa sen vihollisen.

#21 kirjoitettu 29.01.2008 20:24

accent kirjoitti:
Tätä en tajua. Jostain syystä kyseinen peli ei aiheuttanut pelon tunnetta missään vaiheessa. Säikäytyksiä kyllä, ja jännitystä. Mutta se on eri asia kuin pelko.

Sitä monet juuri hakevat. Adrenaliinia hetkeksi eikä mitään pitkäaikaista pissathousussaexperienssiä.

Niin, tässä pitää miettiä ihan että tunteeko itse asiassa pelkoa vai vain jännitystä? Itseäni pelottavat vain ufojutut ja sitten sellainen psykologinen tai todella mystinen kauhu. Eli aiheina esimerkiksi mystiset kultit, musta magia, avaruusolennot, tekoälyt yms. Sellainen toivoton fiilis pitää tulla, että on joku voimakas paha jolle ei mahda mitään muuta kuin yrittää paeta.

Broken Sword kakkosessa tais olla jotain muka jännää kulttia mut paskat se oli ihan paskaa koko peli. Yök. Ei toiminu. Itselleni liian iso paha luo vain turhautumisen tunnetta ja vittuuntumista ja vihaisena en pelkää enää sitten ja se on harmi.

Siinä välittyi hyvin sellainen fiilis että "tässä on nyt jokin täysin vieras ja tuntematon olento jonka tarkoitusperät ja ajattelutapa on ihan toisesta maailmasta".

Noissa on aina se vaara, että alkaa naurattaa, kun ei tajua tai jotai. Itseasiassa aina kunnon kauhu jakaa ihmiset kahtia: toiset nauraa ja toiset pelkää. Sen vuoksi kovimmat rahat taotaan doomeilla ja ressuilla, koska ne perustuvat enemmän perinteisiin elementteihin, jotka vaan ilmestyvät yllättäen ja säpsäyttävät pelaajaa muksasti.

#22 kirjoitettu 29.01.2008 21:12

Joskus aikoinaan ensimmäinen Resident Evil oli pelottavin peli ikinä. Täytyy kyllä sanoa, että loppujenlopuksi suurimman pelon siinä sai aikaan ne äkilliset säikäytykset, joita sitten pelonsekaisin tuntein odotti tulevan hetkenä minä hyvänsä. En ole ikinä tykännyt PÖÖ-peläyttämiseen perustuvista peleistä ja elokuvista (no okei, tykkään kyllä niistäkin, mutta en mitenkään suosi niitä), mutta etenkin pelin zombiteema sai kiinnostukseni juurrutettua niin syvälle, että nautin kovasti tuon pelin pelaamisesta. Ja kyllähän tuossakin oikeastaan oli paljon muutakin pelottavaa, kuin seuraavan säikäytyskohdan odottelu, mutta suurimmat paniikkitilanteet koin siellä jossain tunnelipaikassa, jossa en meinannut uskaltaa edetä ollenkaan, kun pelkäsin, että nurkan takaa hyppää taas kohta joku. Ja se oli jo vähän rasittavamman puolelle menevää kauhutunnelmaa.

Siksi olikin hienoa, kun ensimmäinen Silent Hill julkaistiin. Vaikka tuossakin pelissä oli niitä säikyttelykohtia, niin pääosin pelottelijana toimi aivan muut jutut.


Hienoja kokemuksia ovat olleet myös Trilby -seikkailupelit 5 Days a Stranger, 7 Days a Skeptic, Trilby's Notes ja 6 Days a Sacrifice. Ensimmäinen osa oli amatööritekeleeksi aivan uskomattoman jännittävä peli (peli on muutenkin, grafiikkaa lukuunottamatta, ammattilaistasoa ainakin mitä tarinankerrontaan tulee). Toinen osa oli vähän vaisumpi, vaikkakin sekin jännittävä. Kolmannessa osassa tulee mukaan Silent Hill -fiiliksiä ja kyseessä onkin noista kolmesta ehdottomasti pelottavin peli. Sitä en ole tosin läpi vielä pelannut, koska aikaisemmista osoita-ja-klikkaa -peleistä poiketen se on vanhemman koulukunnan tekstiparseriin pohjautuva peli. Kaikki komennot (paitsi hahmon liikutus) pitää siis hoitaa kirjottamalla ja sen kanssa on tuonut haastetta lisää aikaslailla paljon. Uusinta peliä en ole halunnut vielä kokeilla, kun en ole kolmostakaan läpi pelannut. (ja kuuluu tuohon Trilby -sarjaan näemmä myös yksi muunkin tyylinen peli, mutta sitäkään en ole vielä kokeillut).
Saman tekijän 1213 on myös erittäin hieno 2d-toimintaseikkailupelisarja. Tunnelma on todella tiheässä ja meininki muutenkin kaikinpuolin mallikasta. Pelit ovat tosin aika lyhyitä, mutta se annettakoon anteeksi, kun tekijä noita kuitenkin nollabudjetilla väsää ja tarinankerronta on kohdillaan justiinsa eikä melkein.



mos6581 kirjoitti:
Kahden ekan Silent Hillin kauhu on parasta pelihistoriassa. Kolmosessakin oli vielä hyvät hetkensä, nelonen oli lähinnä haukotuttava vitsi joka tahraa vaan Silent Hill pelisarjan mainetta. Pelihän piti alunperin julkaista ihan eri pelinä, mutta konamin mielestä se ei eronnut tarpeeksi Silent Hilleistä, joten siihen lätkäistiin SH4 tarra päälle. VIRHE!
Mutta ilmapiiri sarjan ensimmäisissä on kyllä jotain sanoin kuvaamatonta.


Tuosta SH4:sta olen lukenut aika paljon ja lukeman perusteella siinä on aivan hitosti potentiaalia, mutta peli pilataan mm. liiallisen vaikeuden myötä. Siinä ei lukeman mukaan yksinkertaisesti ole aikaa tutustua siihen ympäristöön ja pelimaailmaan kunnolla, kun jo jostain pyrkii esille jos jonkinmoista mörköä, joita vielä on hankala pysäyttää. Idealtaan ja tarinaltaan tuo on kyllä paperilta (eli koneen näytöltä) luettuna todella mielenkiintoinen. En siis ole itse ikinä pelannut tuota peliä, mutta kerran tuli ahmittua aivan hitosti tietoa lukemalla siitä eri juttuja (arvosteluja, läpipääsyohjeita, teorioita yms).

#23 kirjoitettu 29.01.2008 21:18

tahtila kirjoitti:
ongelmanratkaisua


Vammasta! Sitä pitää sniikata sen taakse, lyödä, ja hakata sitä kun se on maassa!
Himputin peelo! -_-

#24 kirjoitettu 29.01.2008 21:24

quafka kirjoitti:
Silent Hill 2 (sarjan paras osa) on aika lailla täydellinen kauhupelikokemus.

Liian paljon ykkösen suorakopio parannetulla grafiikalla. Pinnalla ei ole koskaan minulta pointseja saanut. Tunnelma oli jo ykkösessä kohdillaan ja juoni. Liian samaa rataa kulki kakkonen. Mutta jos olisin kakkosen ekana pelannut ja ykkösen vasta esimerkiksi tänä vuonna niin saattaisin ajatella hieman toisin. Kuitenkin kolmosessa oli nerokas alku ja muutenkin se oli joissain kohdin pirteä juuri tuon kakkosen perään ja nelonen sitten taas vääntää homman ihan uuteen sektoriin. Mutta eipä silti kakkosessa mitään vikaa ole.

Ääänet, musa ja visuaalinen anti iskivät aikoinaan todella kovaa ja syvälle. Erinomaiseksi peli nousee tarinan myötä, joka vaatii useampia pelikertoja avautumiseen.

Pikkusälä varsinaisen äksönin ympärillä tosiaan nostaa jo ykkösen omaan luokkaansa. SH tarinat ovat sopivan outuja, mutta eivät kuitenkaan sorru typerään Twin Peaks sekoiluun, jossa ollaan outoja vain jotta oltaisiin outoja.

Oikeastaan pelin ainut rasittavuus on eräs ylivaikea arvauspuzzle, jossa ollaan lukitussa huoneessa ja inhat ötökät järsivät varpaita.

Tuo on kyllä joka pelikerralla ollut sellainen, että mitä helkkaria täs nyt pitää/piti tehdä. Muuten kyl on ollut vähän liian helppoja ja varsinkin aivan liian vähän puzzleja. Mukavampaa olisi ollut jos kaikissa kauheissa paikoissa olisi ollut puzzle joka olisi pitänyt nopeasti ratkaista tai kuolla.

Muistan kun ekaa kertaa tuli taskulamppuseikkailua ja piti mennä ensimmäistä kertaa koulun pihalle. Siinä vaiheessa alkoi kinaaminen, että kuka uskaltaa pelata. Oli se sillon kyl hienoo. Kello oli jotain kaks yöllä ja pelottavassa omakotitalossa pelailtiin ihan pimeässä kauan. Nyt myöhemmin kun uudelleen pelailin niin eihän siel pihal ollu ku kaks kakruu ja muutenki piha oli pieni ja sellasta, mutta kun eihän sitä sillon tienny. Asennoitumisesta se on kans kii. Jos ajattelee liikaa että näkee vain pikselimössöä ni eikai se ketään pelotakaan.

#25 kirjoitettu 29.01.2008 21:47

Hexen: Näin kyseisestä pelistä pienenä painajaisia.

Doom: Ekan episodin viimeinen kenttä (varsinkin musiikki ja se viimeinen pimeä hirviöhuone)

Joku roolipeli, jota en muista: Olin aika pieni. Täysin pimeä luolasto ja epämääräisiä ääniä. Tuon tuntemattoman pelossa katkaisin virrat koneesta. Varmaankin pelottavin pelikokemus ikinä.

Escape from Delirium aiheutti parit vilunväreet väkivaltaisemmissa kohdissa.


Sitten on näitä klassisia "säikäytyksiä".

Alien versus Predator 2: Marinen yksinpelikampanjan ensimmäisen kentän "putkikohta" (kaikki peliä pelanneet tietävät).

Resident Evil (remake): Eräällä käytävällä ikkunasta hyppäävät koirat. Myös henkiin heräävät zombiet.


Olen muuten Resident Evil 4:ssa välttänyt saarella sijaitsevan "uunikohdan". Tarkastelin yksityiskohtaisesti teksturoituja mädäntyviä matoja täynnä olevia lihanpaloja, kun takaani kuului järkyttävä pamahdus ja örinää. Käännös ympäri ja pari kertaa pistoolilla palavaa örrimörriä päähän. Kaverini pettyi pahasti, sillä pilasin hänen mielestään "parhaan sydärikohdan koko pelissä".

#26 kirjoitettu 29.01.2008 21:55

Eleria kirjoitti:
Olen muuten Resident Evil 4:ssa välttänyt saarella sijaitsevan "uunikohdan". Tarkastelin yksityiskohtaisesti teksturoituja mädäntyviä matoja täynnä olevia lihanpaloja, kun takaani kuului järkyttävä pamahdus ja örinää. Käännös ympäri ja pari kertaa pistoolilla palavaa örrimörriä päähän. Kaverini pettyi pahasti, sillä pilasin hänen mielestään "parhaan sydärikohdan koko pelissä".


Tais mulle käydä täsmälleen samoin
Vasta jälkeenpäin kun olin jo koko pelin pelannut läpi, sain jostain lukea, että siellä oli joku ihan saakelin pelottava säikähdyskohta. Mä vaan muistelin, että siellä kuulu kova ääni ja joku pahis piti ampua.

#27 kirjoitettu 29.01.2008 22:09

Disintegr8 kirjoitti:
Lisään vielä tuohon listaani ne helvetin leijuvat kolmisilmäiset aivomosot Duke Nukem 3D: stä. Se yksikin kenttä missä mentiin paljolti veden alla jossain ahtaissa onkaloissa ja tuommoisia tuli vastaan niin huhhuh.


Ja se kauhee mölinä-ääntely mitä ne päästää kun niitä ampuu! Aika pelottavia ovat kyllä.

#28 kirjoitettu 29.01.2008 23:32

Asiaan liittyen: http://www.youtube.com...

#29 kirjoitettu 29.01.2008 23:51

Stocco kirjoitti:
Perustele! Siis mikä siin toimii parhaisten ja mitä ei oo tungettu mukaan ja pilattu siten kauhua. Ja olisko viel parantamisen varaa? Entä taustan vaikutus? Siis tilasi ja historiasi.

Ei mun "tila ja historia" vaikuttanu siihen oikeestaan, jos tarkoitat sitä mitä luulen, koska ei mulla sitä ongelmaa sillo ollu samalla tavalla.. Mutta siis joo, kai sillä siinä mielessä on merkitystä, että olin silloinkin kiinnostunut ihmismielen syövereistä ja tossa se on aika isossa osassa.

Mutta siis se mikä tossa toimii on se mitä Airolakin tuossa selitti:
Airola kirjoitti:
Tuosta SH4:sta olen lukenut aika paljon ja lukeman perusteella siinä on aivan hitosti potentiaalia, mutta peli pilataan mm. liiallisen vaikeuden myötä. Siinä ei lukeman mukaan yksinkertaisesti ole aikaa tutustua siihen ympäristöön ja pelimaailmaan kunnolla, kun jo jostain pyrkii esille jos jonkinmoista mörköä, joita vielä on hankala pysäyttää. Idealtaan ja tarinaltaan tuo on kyllä paperilta (eli koneen näytöltä) luettuna todella mielenkiintoinen. En siis ole itse ikinä pelannut tuota peliä, mutta kerran tuli ahmittua aivan hitosti tietoa lukemalla siitä eri juttuja (arvosteluja, läpipääsyohjeita, teorioita yms).

Eli siis se tarina on se mikä kiehtoo ja pelottaa siinä. Walter on hiton kiintoisa hahmo, etenkin kun *spoiler* se on siinä sillä lailla kaksoisroolissa, pienenä poikana, joka kaipaa äitiään ja aikuisena sekopäänä, jonka kieroutuneessa mielikuvitusmaailmassa päähenkilö itseasiassa seikkailee. */spoiler* Se mielenkiintoinen tarina on aika tärkeä siinä, että syntyy psykologista jännitettä ja samalla epämääräistä pelkoa, kun miettii, että mistä tässä oikein on kyse. Ja siis sitä ei silleen voinut sivuuttaa ja lahdata vaan mörköjä, kun se tarinan eteneminen riippui siitä, että tietää mitä tekee ja tietääkseen mitä tekee piti tutkia kaikkia karmivia päiväkirjamerkintöjä, viestejä, uskonnollisen kultin sakramentteja ja kaikkea muuta jänskää. Tuntemattoman pelko, niinkuin Haavakin jo sanoi. äänimaailma on myös yksi juttu mikä toimii suurimmaksi osaksi pirun hyvin.

Parantamisen varaa tietysti aina on. Mörköjen lahtaamista siinä oli vähän liikaa mun makuun kun se ei ole se mikä minua kiehtoo ja pelottaa (sillä en Resident Evileistä ole kiinnostunut, kun se on kai enemmän sitä lahtausmeininkiä, kuin pelottavaan tarinaan perustuvaa jännitystä), mutta emmä ehkä vaikeustasoa liian tiukkana pitäis, ainakaan kovin paljoa. Jossain vaiheessa piti vissii käyttää walkthroughta apuna. Accentin valittamat japskipelien kuvakulmat kans oli muistaakseni joskus vähän vittumaiset, mutta ei nyt liian häiritsevästi.

#30 kirjoitettu 29.01.2008 23:53

Alien Versus Predatorin ihmisten kampanja oli muuten kans aika pelottava.

Alienin pelaaminen sen multiplayerissa silloisia kavereita vastaan oli mahtava kokemus.

#31 kirjoitettu 29.01.2008 23:55

mos6581 kirjoitti:
Emmä nyt tiedä oliko se sen vaikeampi kuin aikaisemmat.


Kuuleman ja lukeman mukaan siinä on joitain vihollisia, jotka vievät energiaa, jos on liian lähellä niitä. Eikä niitä voi edes tappaa (paitsi vissiin jollain hankalammalla kikkakuutosella, jonka saa jostain ties mistä). Kyllähän niitä voi väistellä ja varoa, mutta se väisteleminen ja varominen on sitten pois kaikesta jännästä tutkimisesta. Ja tuonlainen "hankaluus" vesittää peliä pahasti.

#32 kirjoitettu 29.01.2008 23:58

accent kirjoitti:
Asiaan liittyen: http://www.youtube.com...


Tota kymppinä olevaa Clock Toweria oon halunnut pelata siitä lähtien, kun se Suomessa julkaistiin PlayStationille. Mutta enpäs oo päässy kokeilemaan.

#33 kirjoitettu 30.01.2008 00:11

accent kirjoitti:
Asiaan liittyen: http://www.youtube.com...

DArkseed! Sitä pitäis kokeilla. Ja oon pelannut System Shock ykköstä ja sekin oli aika pelottava.

#34 kirjoitettu 30.01.2008 00:19

MKDELTA kirjoitti:
DArkseed! Sitä pitäis kokeilla.
Joo, Dark Seed näytti kyl hemputin hämärältä ollakseen huono!
Penumbra-demon latasin, Dark Seed löytyiki aika vähällä vaivalla.

#35 kirjoitettu 30.01.2008 00:21

MKDELTA kirjoitti:
accent kirjoitti:
Asiaan liittyen: http://www.youtube.com...

DArkseed! Sitä pitäis kokeilla. Ja oon pelannut System Shock ykköstä ja sekin oli aika pelottava.


Darkseed on hyvä, olen pelannut. System Shock ykköstäkin mut ei sitä jaksanut kun ne kontrollit siinä oli niin lentosimulaattoria että huhhuh. Eikä se oikein uudemmissa koneissa toimi ellei jaksa säätää kaikenlaista. Mut kakkosessa on perus fps-kontrollit enimmäkseen ja toimii uusissakin koneissa ja tunnelma on paikoin TODELLA hyytävää.

Ainut miinus System Shock 2:ssa on se, että aseet voivat mennä rikki ja menevät ihan liian nopeasti. Hyvää realismia siltä osin että tietysti oikeatkin aseet joskus menevät rikki kovassa käytössä mutta ei nyt sentään niin että uuden uutukainen ase on parin tunnin päästä käyttökelvoton. Sitäpaitsi luulisi että kaukana tulevaisuudessa osattaisiin tehdä kestävempiä aseita.

#36 kirjoitettu 30.01.2008 00:46

Mestari_Li kirjoitti:

Thief kolmosen the cradle on kans aivan tajuttoman pelottava.


Tuo on kyllä niin hieno mesta että en muista missään pelissä nähneeni vastaavaa.

#37 kirjoitettu 30.01.2008 01:03

accent kirjoitti:

Mut kakkosessa on perus fps-kontrollit enimmäkseen ja toimii uusissakin koneissa ja tunnelma on paikoin TODELLA hyytävää.


Jep. SS kakkonen on melkeinpä paras peli ikinä. Ensimmäisen kerran kun kohtasin "kone-emon" tuossa pelissä niin huh kun oli vetelät housussa. Juonenkuljetus toimii myös täydellisesti miehistön jättämien nauhotteiden ansiosta. Varsinkin nämä "puolimörköjen" jättämät nauhoitteet aiheuttavat sen kokoluokan kylmiä väreitä selkäpiissä että niillä saataisiin Afrikka pakastettua alta aikayksikön.

#38 kirjoitettu 30.01.2008 01:14

Airola kirjoitti:
Tuosta SH4:sta olen lukenut aika paljon ja lukeman perusteella siinä on aivan hitosti potentiaalia, mutta peli pilataan mm. liiallisen vaikeuden myötä. Siinä ei lukeman mukaan yksinkertaisesti ole aikaa tutustua siihen ympäristöön ja pelimaailmaan kunnolla, kun jo jostain pyrkii esille jos jonkinmoista mörköä, joita vielä on hankala pysäyttää.

Toisaalta se just aiheuttaa sitä pakokauhua. Resident Eveleissä on aina ensin päässy köpöttelemään ympäriinsä ja zombit on etäällä ja hitaalla aluks mut SH4:ssa tulee heti saatanan tiukkaa matskua. Toisin kuin kaikissa aiemmissa osissa.

Pelasin muuten SH3:sta ekal kerral sillee et menin heti tippumaan jonneki rotkoon ja sit olin ihan et WTF! Se elämys oli kyl yks parhaista.

#39 kirjoitettu 30.01.2008 01:22

Ehkä huomenna vihdoin tulisi postissa se CoC: Dark Corners of the Earth.

Noista japskikauhupeleistä... emmää tiiä, jos niitä olis tietokoneelle enemmän ja jos niitä sais joskus freewarena niin voisin jaksaakin vaivautua kokeilemaan enkä vain seuraamaan vierestä kun joku toinen pelaa. Mut en kyl jaksa ruveta mistään kaupoista ettimään enkä halua warettaa.

Tässäpä tulikin taas mieleen... vanhaa kunnon rail shooter -genreä muistelen lämmöllä. Kauhuaiheita niissäkin usein. House of the Dead on paikoin pelottavakin.

#40 kirjoitettu 30.01.2008 01:31

Stocco kirjoitti:
Toisaalta se just aiheuttaa sitä pakokauhua. Resident Eveleissä on aina ensin päässy köpöttelemään ympäriinsä ja zombit on etäällä ja hitaalla aluks mut SH4:ssa tulee heti saatanan tiukkaa matskua. Toisin kuin kaikissa aiemmissa osissa.


Niinno tässä on tää juttu, että mistä kukin tykkää. SH ykkösenkään suosikkikohtia ei ollut ne, joissa mörköjä hyökkäili päälle.

Mut voisin kyllä kuitenkin kuvitella, että voisin saada itteni oikeeseen mielentilaan tykätäkseni tosta nelosesta. Mulla vaan on se, että tykkään aina enemmän tutkia, kuin tapella. CIV2:kin on parasta alkuvaiheessa, kun saa tutkia maailmaa ja rakennella kaupunkia. Loppupuolen sotiminen on tylsempää. Että noin niinku Silent Hillissäkin nelosessakin ois kivempi, jos sais rauhassa tutkia jänniä paikkoja, mutta kaipa se tollasenaanki menis.
(kyllä mä sen ostan, jos vaan halvalla vastaan joskus tulee. tai jos ylipäätään tulis jossain vastaan ees jotenkin. Ja siis PC-versio tietenkin, ku ei ole muitakaan koneita, joilla sitä pelata)