|
Epoche
|
#4 kirjoitettu
23.04.2008 20:32
La masquerade infernale oli ensikosketukseni(ja vieläkin lempilevyni) bändiin - sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan..Sitä suosittelen!
Mielipiteeni levyistä(joita omistan):
Aspera hiems symfonia: Varsin vahvaa ja kohtuullisen suoraviivaista tulkintaa, kappaleet eivät ole helppoja tai yksinkertaisia. Taito kuuluu, mutta valitettavasti tuotannon "köyhyys" myös kuuluu. Ei kuulu vakio kuunneltaviin johtuen siitä, että häviää omassa lajissaan joillekkin muitten bändien samansuuntaisille levyille.. 3,5/5
La masquerade infernale: Täydellinen levy moniin käyttötarkoituksiin, itsellä useiten soiva levy. Sopii niin samoiluun kuulokkeitten ja piipun kera, kuin myös soitettavaksi illanistujaisissa naisystävän luona. Tasapainoilee kauniin ja sairaan välimaastossa.. 4,75/5
Disguised masters: Tämä sisältää vaihtoehtoista toteutusta ja remixejä. Todella toimiva kokonaisuus illanistujaisiin ja savuisiin reissuihin. Ei levynä tosin tarjoa mitään varsinaisesti "uutta".. 3,5/5
The sham mirrors: Oli se levy jonka hallittu saundimaailma mahdollisti bändin tuotannon tarjoamisen yksinkertaisemman-metallin-kuuntelija-ystäville. Löi nyrkillä jättämättä jälkiä(paitsi Radical cut biisi). Sisältää yhden mainioimmista biiseistä koskaa - For to end yet again.. 4/5
Sideshow symphonies: Vaikka onkin ollut paljon kuuntelussa, niin ei ole vielä saavuttanut paikkaansa sydämessäni. Pidän kuitenkin erittäin mainiona levynä, itselläni vain tahtoo lipua ohi keskittymisen. Sisältää aivan järjettömiä hienouksia, mutta biisirakenteet ovat jotenkin epäselviä.. 3,5/5
|
|
Istharium The Foe
7 viestiä
|
#6 kirjoitettu
16.02.2010 21:29 Muok:27.04.2010 23:44
Itselleni ykköspaikan jakaa Arcun levyistä The Sham Mirrors ja Sideshow Symphonies, vaikka LMI onkin loistava levy. The Sham Mirrorsin soundit potkii persettä todella kovaa ja jotkut melodiset raktaisut jne. ovat sellaista, ettei itse heti sellaista keksisi! Esim. Star-Crossedin pianointro... jumalauta, kun on täyttä neroutta! Samoin Kristofferin laulutaidot säväyttää biisi toisensa jälkeen. Samoin lempirumpalini, Hellhammer, ei jätä mitään arvailun varalle, vaan pistää koko käsityksen rumpalista uusiksi, jos Mayhemia on aiemmin kuunnellut enemmän(Hän tekee siinäkin loistavaa työtä, eri tyylistä vain). Ainoa, mikä mua kismittää tässä levyssä on se, että Collapse Generation ja Radical Cut kuulostavat rumpukuvioiltaan jne. vähän turhan samanlaiselta. Arvosanaksi antaisin 4.75/5
Sideshow Symphoniesista Vortexin laulutaito ja tyyli on kyllä omaa luokkaansa. Hänen äänensä kuulostaa sellaiselta apaattiselta ja uneliaalta levyllä, joskin välillä humoristisen epätoivoiselta, joka tuo uutta maustetta koko kuuntelulle. Soundiratkaisu taas erikoinen, mutta hyvällä tavalla. Hellhammer tekee luontaista rumpalityöskentelyä ja tämä levy on myös yksi niistä, jotka vahvisti HH:n minun suosikkiartisti-listaan. Levyllä on myös monia sellaisia kohtia, jossa voi kokea musiikillisen orgasmin ja sen koin Shipwrecked Frontier Pioneer-kappaleen naislaulusoolon ja Vortexin tapa laulaa kappale. Se kappale on jotakin, siis JOTAKIN! Samoin koko levy! Ainoastaan White Noise Monster on semmonen biisi, joka ei minuun niin paljoa iskenyt, mutta loput kappaleista on sellaisia, joita kuuntelisi lähes päivittäin. Mestariteos koko levy! Arvosanaksi 4.85/5
La Masquerade Infernale on todella hyvä levy, mutta soundiratkaisut joissakin kohdin olisi voinut olla parempi. Kitaroita ei kuulu lähes yhtään välillä(tarkoituksellisestihan he sen tekivät niin) ja Kristoffer ei pääse tällä levyllä niin oikeuksiinsa laulutaidoissaan minun mielestäni, toisin kuin TSM:lla. Tykkään tästä levystä paljon, enkä kadu sen hankkimista millään tavalla, mutta ei ole Arcun tuotannosta minun suosikkeja. Annan sille 4.5/5.
P.S. Omistan nämä kolme levyä. Ei olla waretettu mitään 
Istharium The Foe muokkasi viestiä 23:41 27.04.2010
Lisään näin myöhässä sen, että LMI.albumilla on ehkä kauneimpia ja suurimpia musiikillisia mestariteoksia ikinä ja sellainen on Ad Astra. Sitä biisiä mä voisin kuunnella lähes päivittäin.
En mä osaisi periaatteessa verrata näitä levyjä toisiinsa, että mikä parempi tai paras, kun levyt on niin erilaisia ja moninpuolin kuitenkin loistavia. Sama kuin vertailisi Mayhemin levyjä keskenään musiikilliselta kannalta, joka on hyvin vaikea tehtävä, kun joka levy on niin erilainen ja poikkeava perinteisestä kuviosta tai edellisestä levystä.
Joten sanon, että nuo arvosanat, jotka aiemmin annoin, ei ole kuin jokin veikkaus, mitä antaisin arvosteluasteikolla. Muitta tekijöitä on niin monta, etten jaksa niitä ruveta kelaamaan. En kadu näiden levyjen ostamista millään tavalla taikka ikinä.
|
|
J!!
3 viestiä
|
#7 kirjoitettu
22.02.2010 22:59
Heitänpä omiakin kommentteja kun on tullut jonkinverran levyjä läpi kahlattua.
Sideshow Symphonies on aikalailla tasapaksu kokonaisuus ihan jees olevia biisejä ellei lasketa paria helmeä kuten Hibernation Sickness Complete ja juurikin Shipwrecked Frontier Pioneer. Kylmän kolkko äänimaisema on levyn vahvuus, mutta sävellystyö ei pääse liioin säväyttämään. Pientä palaamista bläkkikseen on havaittavissa tietyissä ratkaisuissa.
La Masquerade Infernale tarvitsee vielä kuuntelua, mutta sen sanon että laulutyö tällä albumilla on aivan loistavaa. Omalla kierolla tavallaan kiehtova kokonaisuus.
Sham Mirrors on edelleen oma suosikkini. Kaikki seitsemän biisiä ovat itsessään vahvoja teoksia. Erittäin progressiivinen levy sillä mm. pianointroja ja väliosia löytyy mukavan paljon. Helminä Ad Absurdum, Star Crossed, Radical Cut, For to End Yet Again. Jos verrataan Sideshowiin tuntuu että Sham Mirrorsilla on tehty nimen omaan biisejä mutta Sideshowlla albumia.
|
Ladataan
