|
JamesMercy
1690 viestiä
|
#11 kirjoitettu
18.08.2008 17:38
Hyvät oli! Melkeinpä paremmat kuin viime vuonna. Tuossapa jotain poimintoja jutuista joita tuli katsottua:
Torstain omakohtainen preparty; Eero Johannes vs Ka So Re Kuudennella linjalla: Kovista. Eeron PC hajosi jossain vaiheessa, mikä rampautti vähän keikan loppupuolta, mutta muuten soitto oli varsin timanttista. Ka So Re tuli nähtyä nyt ensimmäistä kertaa, ja kyllä ne biisit ihan yhtä iskevää tavaraa olivat kuin MySpacessakin. Hyvvää.
Perjantai
- Asa & Jätkäjätkät: En ollut Asaa nähnyt aiemmin livenä enkä nyt ihan hirveästi kuunnellutkaan, mutta oikein mukavasti nuo päälavan korkkasivat. Hyvä meininki.
- Jesse: Jesse tuli nyt nähtyä kolmanteen kertaan parin kuukauden sisään joten hirveätä innostusta ei ollut. Ihan hyvältä se kuulostaa, Prätkä erityisesti on erinomainen biisi.
- Jamie Lidell: Ihan siisti keikka, mutta ei mitenkään älyttömästi sykähdyttänyt. Välillä tuli hauskoja konemeininkejä Lidellin leikkiessä samplerinsa kanssa ja muutenkin kivaa tuo konesoundien ja bändisoittimien yhteensovitus.
- Le Corps Mince de Françoise: Pienoinen pettymys. Suurin osa soitosta tuli nauhalta ja tytöt keskittyivät lähinnä laulamiseen ja heilumiseen. Muutama hyvä biisi ja muutama huonompi samalla kaavalla tehtynä. Cool And Bored sentään innostutti koko yleisön ihan tehokkaasti.
- Kings of Convenience: Ehkäpä sitten se festareiden paras keikka. Ehdin paikalle ekan biisin puolivälissä, jolloin päälavan edessä oli jo melkoinen yleisömeri - hauskaa sinänsä, sillä tuntuisi että muilla festareilla KoC saisi ehkä juuri ja juuri täytettyä jonkun pikkulavan paikat. Uudet biisit kuulostivat hyviltä, vanhat olivat aivan täydellisiä. Kaikkein sykähdyttävin biisi oli ehkä I Don't Know What I Can Save You From, jossa alkuriffin tunnistettuaan osa yleisöstä kohahti ja loput sitten vokaalien alettua. Hyppelin ja taputtelin kyllä ihastuksissani kuin pikkutyttö koko keikan ajan, läheltä piti ettei tullut itkeä tirautettuakin. Taustan täydellinen auringonlasku oli jo aika pelottavan osuva kruunaus.
- Múm: Ei ehkä ihan paras mahdollinen asettelu aikataulussa, kärsi tuosta norjalaisten jälkeisestä slotista. Oikein mukava keikka kumminkin, kauniita soundeja ja multi-instrumentaalisuus viehättää itseäni aina. Koko festareilla oli aivan erinomaiset valot, tällä keikalla ehkä kaikkein näteimmät. Näillä oli Alesiksen Micron!
- Christian Prommer's Drumlesson: Tätä hehkuttivat nyt sitten ihan kaikki, mutta itse en jaksanut mitenkään hirveästi innostua. Tunnettujen pop-kappaleiden uudelleensovituksia, painopiste rummuissa. Ihan jees, ei sen enempää.
- Crystal Castles: Heti rummuttelujen jälkeen alkoi välitön eturiviin ahtautuminen ja CC:n keikan odotus. Odotella saikin, kun aloitus viivästyi noin kolmella vartilla. Tiedä sitten oliko viivyttelyssä vain kyse antisipaation kasvatuksesta, mutta tunnelma teltan etuosassa oli jo kyllä melkoisen aggressiivinen ja paikat piukat. Soitto kuulostikin kyllä sitten varsin erinomaiselta, joskin levyyn verrattuna turhan monotoniselta. Totaalisissa koksuoverloadeissa olleelta vaikuttanut laulajamimmi oli kyllä jotenkin ahdistavaa katsottavaa viskileka toisessa kädessä lavalla kontaten, rääkyen ja yleisömereen välillä sukellellen. Jotenkin raain keikka jolla olen ollut, sekä soundiltaan että yleiselta tunnelmaltaan niin lavalla kuin yleisössäkin. Ihan hyvä, mutta biisien variaatioltaan tosiaan liian tasainen ja vokaalit oli miksattu vähän turhan alhaalle. Järkkärit eivät tainneet tykätä yhtä paljon. Vokalistin sukelluksien lisäksi bändi ei ollut juuri minkäänlaisessa kontaktissa katsojiin, ainoa välispiikki oli ilmoitus viimeisestä biisistä.
- M.A.N.D.Y.: Ihan nopeasti tuli tuota Voimalassa vilkaistua, ei mitenkään äärimmäistä kiinnostusta herättävää. Ihan hyvää perusteknoa.
- Harmönian skweee-showcase tuli missattua, mikä jäi kyllä harmittamaan - onneksi sitä Eeroa tuli nyt sitten edellisenä iltana vahdattua.
Lauantai
- Astrid Swan: Tämäkin oli tullut nähtyä lyhyen ajan sisään pariin kertaan, niin en jaksanut paikalle vääntäytyä ajoissa. Pari biisiä kuuntelin, ihan jees taas.
- TV OFF: Hiton positiivinen yllätys. Vaikkei musiikillisesti olekaan niin samanlaista Françoisen kanssa, niin jotenkin tuli tätä verrattua siihen koko ajan - ja pesi sen mennen tullen. Teltalla oli aika vähän ihmisiä paikalla ja tunnelma oli mukavan välitön. Myöhäisempi slotti olisi voinut olla kivempi, tätä olisi voinut intoutua tanssimaan ihan kunnollakin. Se aiemmin kuulematon Honey (tms) -biisi oli niin hyvä että oksat pois - ja aivan takuuvarma tuleva hitti. Näilläkin oli Micron! Hyvää, simppeliä ja tarttuvaa elektropoppia aivan älyttömän söpöllä laulajatytöllä varustettuna. My honey, my honey, my super sticky icky icky!
- Kuusumun Profeetta: Pari biisiä jaksoin vahdata, ei tuo kyllä oikein kolahda. Yh.
- Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo: Synkkää ja nyrjähtänyttä folkkia, toimi teltassa oikein hyvin.
- Raappana & The Sound Explosion: Tätäkään en ollut aiemmin pahemmin kuunnellut, mutta ihan hyväähän se kumminkin oli. Ohjelmassa luvattiin että Raappanan soittaessa paistaa aina aurinko, mutta paskat - tällä kertaa rupesi satamaan.
- Detektivbyrån: Tuli kuunneltua tätä vähän kauempaa, mutta ihan nättiä ja leppoisaa materiaalia oli.
- Sébastien Tellier: Huh. Jos jollain oli lavaesiintyminen hallussa ja -karismaa vaikka muille jakaa niin Tellierillä. Tunnelma jäi kumminkin ehkä vielä suht aikaisesta ajasta johtuen valjuhkoksi, mutta biisit toimivat kyllä. Divine oli oikeastaan ainoa biisi joka yleisöä innostutti, itse jäin kovasti kaipaamaan Elle-slovaria. Soitto oli vauhdikkaampaa kuin Sexuality-levyllä, jolta suurin osa biiseistä oli. Tellier rakasteli keikan aikana sen verran kovasti itseään, mikrofonia ja PA-laitteistoa, että katseltavaa ainakin riitti.
- CSS: Varmaankin eniten odottelemani bändi - eikä kyllä turhaan. Kuulosti livenä aivan hiton hyvältä ja tunnelma oli mainio - vaikka yleisö ei uusia biisejä tuntunut tarpeeksi hyvin tuntevankaan. Vanhat kyllä sitten räjäyttivätkin pankin, erityisesti lopun Let's Make Love And Listen Death From Above etenkin vei melkoiseen hurmokseen. Nämä olivat näköjään luopuneet Micronista. Hyvä tunnelma sekä lavalla että yleisössä. Tulipa hypittyä!
- Eagle Boston: Tätäkin oli hypetetty etukäteen, mutta melkoisen tylsää perusrokkia se sitten oli. Plaah, ei kiinnostanut.
- The Roots: Suosiolla jättäydyin kauemmaksi lavalta tuota vahtaamaan kun arvelin sen edustan olevan melkoisen ahdas. Hirveän kauan en jäänytkään seuraamaan. Hyvää se oli, mutta jotenkin ei nyt vaan ollut itsellä fiilistä - ja kun Things Fall Apartia ja paria hittiä lukuunottamatta tuotantokin on itselleni vierasta niin en sitten jaksanut oikein mestoilla roikkua.
- Samuli Kemppi: Erittäin asiallista teknoa, avasi tuon hurjan neljän putken oikein komeasti. Tykkäsin. Tiivistämöllä oli muutenkin tunnelma erittäin hyvä, ei liian tiivis vaan koko ajan mahtui mukavasti tanssimaankin.
- Mr. Velcro Fastener: Samoin hyvää. Kolisi ja rutisi. Vikassa biisissä vieraili joku räppäämässä, kuulosti hyvältä sekin.
- Imatran Voima: Aivan älyttömän hyvää. Odotin tähän oikein kunnon ryysistä paikalle, mutta ilmeisesti aivan älyttömän typerästi sijoitettu telttalavan samanaikainen Huoratronin keikka jakoi sitten väkeä. Biiseistä en tuntenut muita kuin Techno Slutin, mutta kaikki jyräsivät niin älyttömän hyvin jotta huh. Ekassa biisissä feattaili Jyrki Witch, toimi aika siitisti. Siistimpää vielä oli se, kun nuo jossain vaiheessa kysyivät että mitäs soitetaan seuraavaksi - uutta, vanhaa vai varastettua. Kaikkein siisteintä oli kumminkin se, kun viimeisen biisin alussa Fresh-O-Lexxx totesi että soitetaas vähän teknoo, ja sitten alkoi niin maan perusteellinen jyystö. Vika biisi oli kyllä raaka. Ai että oli hyvää! Vartija tuli sitten lopuksi hakemaan nuo pois lavalta, tiedä sitten oliko tuo vain sovittu show vai johtuiko se vaikka lavadokailusta.
- Jori Hulkkonen: Hiton jees. Viime vuonna Hulkkosella oli minimalistisempi meininki läppärin takana ruuvaillessa, tällä kertaa mies oli aivan täysillä mukana itsekin. Biisit toimivat todella hyvin, vaikken tainnut yhtäkään tunnistaa. Siistejä visuja myös taustalla.
- Robert Hood: Tämän olisi voinut skipata kokonaan. Tylsää peruspumppausta, en paria biisiä enempää jaksanutkaan sitten veivata. + jalat olivat tässä vaiheessa jo aika saatanallisen kipeät.
- DJ Funk: Hyi vittu. Tänne ei olisi pitänyt mennä ollenkaan. Paskaa, mielikuvituksetonta jyystöä. Pois.
Tuolta keikalta kun lähdettiin kämpälle, jäi joku tyttö siinä ihan meitin nenän alla aika pahan näköisesti auton alle. Selvisi kuitenkin ilmeisesti hengissä, ja seuraavana päivänä teiden ylityksiä valvottiinkin aika huolella.
Sunnuntai
- Reino & The Rhinos: Ihan hyvää, leppoisaa Suomi-soulia. Soitto kulki makeasti, varsinkin basistilla. Välispiikit ja erityisesti ne naurahtelut olivat kyllä jotenkin häiriintyneen oloisia.
- The Five Corners Quintet: Paljon uutta kamaa soittivat, kuulosti oikein hyvältä. Mäkynen on kyllä niin uskomattoman hyvä rumpali ettei mitään rajaa - nuo muutamat rumpusoolottelut olivat kyllä ehkä siisteimpiä ikinä näkemiäni. Hyvä fiilis, sympaattinen porukka.
- Plutonium 74: Jostain kauempaa vahtailin, ei hirveästi sytytellyt. Erilaista kuin mitä luulin, kun en ollut aiemmin juuri kuullut.
- Señor Coconut And His Orchestra feat. Argenis Brito: Tämäkin oli Prommerin kaltaista tavaraa - eli siis tuttuja biisejä uusilla sovituksilla, nyt tuommoisella lattari / big band -hengellä. Toimi kyllä ihan hyvin. Elektroniset lisämausteet olivat erittäin jees, ja tiukasti koneen takana seissyt Coconut itse aika pelottavan siisti tyyppi. Kiva fiilis, juuri semmoinen kuin festarisunnuntaina kuuluukin olla.
- Martha Reeves & The Vandellas: Odotin hyvää, sain vielä paljon parempaa. Aivan mainio soul-mummo veti biisinsä upeasti ja yleisö oli ehkä parhaiten mukana koko festareiden aikana. Upea tunnelma, upeita kappaleita, mahtavuutta.
- José James: Paria biisiä jaksoin osin seurata, turhan smoothia tavaraa omaan makuuni. Ei oikein kolissut.
- Cut Copy: Tämä oli yksi niistä eniten odottelemistani akteista, sen verran rutkasti olin uutta levyä kulutellut. Alku oli vielä jotenkin tahmeaa, mutta meno parani koko ajan ihan hurjasti. Loppupuoli menikin sitten ihan upeissa fiiliksissä, erityisesti lopun Hearts On Fire räjäytti pankin ja tuli pompittua ja huidottua niin paljo ettei varmaan koskaan aiemmin. Myös vanhat biisit, joita en ollut aiemmin kuullutkaan olivat oikein hyviä. Todella mainiota lopettelua illalle.
- Moritz von Oswald Trio feat. Vladislav Delay: Paria biisiä jaksoin / ehdin tästä kuuntelemaan, sitten pitkin suunnata jo Tampereen yöbussiin. Ihan jees, mutta tuon edellisen keikan tunnelmat veivät tästä kyllä hohtoa. Ei sykähdyttänyt mitenkään erityisesti - tosin meno ei välttämättä ollut vielä huipussaan kun lähdin jo pois.
Muuta: Järjestelyt toimivat kyllä ihan kiitettävästi. Viina oli kallista, mikä oli ihan hyvä juttu, eikä tullutkaan sitten juotua oikeastaan ollenkaan. Yhden ruoka-annoksen alueella söin - törkeän kallista sekin mutta oikein hyvää, kunnon ruokaa sen iänikuisen festaripyttärin sijaan. Vessajonot olivat melkoisen nopeita. Telttalava oli huomattavasti edellisvuotta toimivampi tuossa uudessa muodossaan. Ihmisiä oli ihan liikaa, erityisesti isoilta päälavakeikoilta teltalle siirryttäessä sai liikkua massan mukana melkoisen hitaasti - toisaalta taas voimalan ja tiivistämön jonot soljuivat ihan mukavasti. Ruuhkat jotuivat luonnollisesti siitä, että noita klubeja lukuunottamatta ohjelma on suunniteltu siten, että ihmiset pystyvät näkemään kaikki keikat eikä mikään mene ihan totaalisesti toisen päälle. Tuo onkin ihan erinomaista, sillä itselläni olisi muuten ollut tosi vaikeita valintoja edessä.
Ensi vuonna nähdään taas uudestaan, silloin asunkin toivottavasti jo vähän lähempänä.
|
Ladataan
