#2 kirjoitettu 27.08.2008 22:13

quafka kirjoitti:
Joo, siis kysehän ei olekaan pelkästään siitä, etteikö kaikkea rakkauteen liittyvää fyysistä muutosta voisi mitata. Luultavasti joskus pystymme. Minusta tuntuu, että paljon isompi ongelma on siinä kuilussa joka näin synnytetään: vaikka tiede osoittaa, että Pekka rakastaa Maijaa 34,857 rakkausyksikköä, Pekka kokee rakkauden täysin eri tavoin. Tuo tieteen vastaus ei vastaa sitä kokemusta (ja ei näin ollen ole mielekäs?)


Niin, oisko sillä sitten jotain tekemistä sen kanssa että ihmismielellä saattaa olla myös vaikutus tieteeseen (lähinnä sen tuloksiin) ja sen tekemiseen. Siis meinaan että tiede on järkevää kyllä, mutta ei kuitenkaan pysty ihmiselämää kuvaamaan edes kovin lähelle totuutta. Siis sekään, niinkuin ei lopulta paljon mikään teksti/sanallinen/matemaattinen/proosallinen jne.

#3 kirjoitettu 28.08.2008 14:57

quafka kirjoitti:
Olisiko otsikon kysymykseen mahdollista joskus vastata luonnontieteellisesti ja mielekkäästi?

Voisimmehan ainakin teoriassa joskus pystyä mittaamaan kaiken sähkökemiallisen toiminnan ihmisessä, kun rakkaudeksi kutsuttu ilmiö koetaan. Olisiko siis perusteltua mitata rakkauden määrää näin, ja vastata esim: "Minä rakastan sinua 56,4499 rakkaus-yksikköä".


Yritän vastata kysymykseesi kunhan ensin kerrot mitä tarkoitat sanalla "rakkaus"?

#4 kirjoitettu 28.08.2008 16:33

quafka kirjoitti:

Eli suomeksi, en osaa määritellä sitä sinulle.


Aika turha rueta mittamaan jotain jota et osaa edes määritellä. Sitten jos joku tulee esiin sen määritelmän kanssa, niin sitten voimme jatkaa tätä keskustelua.

#5 kirjoitettu 28.08.2008 16:57

quafka kirjoitti:

Pidätkö mahdollisena keksiä määrelmän tunnetilalle, joka:
a) On käsitteenä luonnontieteellisesti mitattava
b) Vastaa inhimillistä tunnekokemusta


Nykypäivänä se ei nähdäkseni ole mahdollista, mutta se ei silti tarkoita etteikö tunteita pystyisi määrittelemään.

#6 kirjoitettu 03.09.2008 18:48

Ehkä. Ehkä tunnistetaan tehokkaasti aivotoiminnan alueet mitkä liittyvät rakkauteen. Mutta ennen tätä pitää määritellä rakkaus ja voi että se on kuulkas vaikeaa. Eroottisen rakkauden mittarina voitaisiin kai käyttää seksuaalisen vetovoiman kokemisen määrää, mutta tämäkin on luultavasti ainakin joissain tapauksissa täysin riittämätöntä.

Oikeastaan tämän asian solmu on se, että kukaan ei ole kai kunnolla oikein määritellyt rakkautta, ja ennen kuin tiedetään mitä pitäisi oikeastaan mitata on hitusen hankalaa ruveta mittaamaan sitä. Ja vaikka joku määrittelisikin rakkauden jotenkin, niin onko tämä määritelmä oikea?

En usko että näitä mysteerejä saadaan ihan välittömässä tulevaisuudessa ratkottua.

Ehkä teknis-fiktiivisesti rakkauden määrän mittaaminen on mahdollista, mutta tie tähän teknologiaan on pitkä ja kivinen...

#7 kirjoitettu 29.09.2008 09:30

quafka kirjoitti:

Ehkä analogia on vähän huono, mutta selvittää vähän ideaa siitä miten hankala tunteista ym. inhimillisestä kokemuksta on vääntää mitattavaksi.


Se on vaikeaa, mutta aloiteaanko kuitenkin siitä määrittelystä jookosta? Väittäisin kuitenkin, että se on PALJON suurempi este tämän tunteen mittaamiselle kuin mikään muu. On TÄYSIN mahdotonta mitata sellaista mitä ei ole edes määritelty.

#8 kirjoitettu 29.09.2008 09:54

quafka kirjoitti:

Määritelmä on juuri se tapa täyttää tuo aukko, jonka kuvasin.


Nyt mä vasta tajusin tuon analogian.

#9 kirjoitettu 29.09.2008 17:23

NORTON kirjoitti:
Minä olen ymmärtänyt asian siten, että mittaaminen ja määrittely ovat välineitä, joiden avulla asioita koitetaan ymmärtää.


Joo. Näin asian näkisin.

Jos ihminen kuitenkin on kiinnostunut ymmärtämään joitain kulttuurisia, hienojakoisia asioita, niin hän ei ehkä löydä tätä ymmärrystä mittaamisesta tai määrittelystä, vaan esim. ihan vain elely siinä piirissä, jota haluaa ymmärtää, voi antaa paljon enemmän.


Ehdottomasti tosi.

Tällaisesta ei tietenkään ole tieteeksi, mutta jos toisaalta on tarkoituksena vain ymmärtää joitain asioita, kuten esim. rakkautta, niin miksi sen ymmärtämisen sitten pitäisi ollakaan juuri tieteellistä.


Ei sen missään nimessä pidä sitä ollakaan. Ainakaan minusta. Vielä vähemmän sen pitäisi olla pelkästään sitä. Minusta se kuitenkin voisi olla myös sitä jos mahdollista.

#10 kirjoitettu 29.09.2008 19:39

NORTON kirjoitti:

Yksi tieteen hienous on siinä, että se takaa jokseenkin toimivan tavan välittää joitain asioita toisille. Mutta mitä hienovireisemmiksi asiat menevät, sitä heikommaksi tiede käy tässä suhteessa. Inhimilliset merkitykset alkavat kadota. Sen sijaan tällaisessa nousee taas yllättävän toimivaksi esim. taide. Asioiden olemukset voidaan ilmeisesti jollain tavalla kommunikoida ilman että niitä on erityisesti määritelty. Ei ehkä kokonaisuudessaan hirveän tarkasti, mutta kuitenkin jotenkin.


Kyllä. Hyvin erityyppistä kommunikaatiota muutenkin. Tiede toki ei ole pelkkää kommunikaatiota, mutta toki sitäkin.

Silti sanoisin, että tiede kykenee käsittelemään ihhimillisiä merkitysiä erilaisella tavlla. Joskus jopa hienosyisemmin ja inhimillisemminkin kuin mikään muu. Ihan noin "raa'asti" en tuota vertailua ekisi, vaikka perusajatuksesta olenkin täysin samaa mieltä.