Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.09.2008 09:41

Hnnnnnngh! Ei. Ei pysty. Liian vaikeaa. Mä syön seisaaltaan.

Thimns muokkasi viestiä 09:41 10.09.2008

Istumapaikkaneuroosi.

#3 kirjoitettu 10.09.2008 10:21

Äitin luona asuessani mulla oli kyllä kaikissa missä asuttiin aina pöydässä oma paikka, mutta olennaista se oli vaan aamulla. Suutuin nimittäin ihan vitusti varsinkin pikkupanskana jos joku oli siihen mennyt istumaan. Siinä vaan oli joku juttu. En kyllä muista mitenkään "valinneeni" sitä paikkaa tietoisesti vaan se aina vaan hiljalleen muokkautui niin että se tietty paikka oli aamulla mun.

Nykyään syön vähän ympäri kämppää, mikä on kyllä paha tapa, pitäs alaka syömään keittiössä ja pöydän ääressä.

#4 kirjoitettu 10.09.2008 11:40

Disintegr8 kirjoitti:
Pohdiskelin tässä elämän syvimpiä kysymyksiä, mm. että pitäisiköhän tänään mennä kebabille, ja tulin ajatelleeksi että oman paikan valinta pöydän äärestä on itseasiassa aika jännä psykologinen ilmiö. Kuten useimpiin arkipäiväisiin valintoihin niin siihenkin tietysti vaikuttaa moni aika itsestäänselvä seikka. Jos yhdellä tuolilla on paskaa, niin siihen ei kannata istua. Jos valo paistaa ikkunasta suoraan naamaan jos istuu tietyssä kohdassa niin tuskinpa siihenkään tulee mentyä ellei se ole ainoa vapaa paikka. Tämä on vielä aika puhdasta logiikkaa.

Mutta eniten minua kiinnostaa sen valinnan sosiaalinen luonne. Jos joku kaverisi istuu neliskulmaisen pöydän ääressä (neljä tuolia, tuolit jaettu kahdelle vastakkaiselle sivulle), niin menetkö itse istumaan esimerkiksi häntä vastapäätä, hänen viereensä vai hänestä vinosti eteenpäin (...siis se paikka joka ei ole hänen vieressään eikä häntä vastapäätä)? Itsestäni ainakin tuntuu luontevalta sijoittua sillä tavalla vinoittain, jos neljätuolisessa pöydässä istuu vain kaksi henkilöä. Tietysti tähänkin varmasti useimpien kohdalla vaikuttaa se että onko se henkilö joku täysin tuntematon tyyppi, kaveri tai aviopuoliso tms.

Muiden ruokailijoiden sijainnin lisäksi tuohon luulisi vaikuttavan ainakin läheiset muut pöydät tai seinät (jotkut saattavat haluta istua selkä tai toinen kylki siihen läheiseen seinään päin).

Miten on, onko joku muukin ajatellut tätä tai huomannut joidenkin ihmisten istuvan aina tiettyyn paikkaan muihin nähden? Noudattaako joku ehkä jotain varsinaista tarkkaan määriteltyä etikettiä asiaan liittyen?


On itseasiassa aina vähän hakusessa itellä tuo istumapaikka, oon miettiny monesti ko. asiaa. Nykysin istun joko niin et valitsen satunnaisesti/intuitiolla paikan tai tietosesti meen joka kerta eri paikkaan. Sellasen huomion oon kanssa tehnyt että luokissa ihmiset istuu tietyillä paikoilla silloinkin ku ei oo määrätty sitä paikkaa. Siis että jos on samassa luokassa tunti samalta opettajalta nii samaan paikkaan menee jokainen sillä toisella kerralla.

odkid muokkasi viestiä 11:41 10.09.2008

#5 kirjoitettu 10.09.2008 12:11

Thimns kirjoitti:
Hnnnnnngh! Ei. Ei pysty. Liian vaikeaa. Mä syön seisaaltaan.

Thimns muokkasi viestiä 09:41 10.09.2008

Istumapaikkaneuroosi.


Sama. Mul on myös ovineuroosi, enkä pysty avaamaan ovia vaan joudun odottamaan että joku tulee avaamaan sen.

Olenkin asentanut kotioveni ovikellon toisinpäin ja antanut naapurille avaimen, että tietää tulla päästämään ulos kun soitan ovikelloa.

Ei mutta ihan tosissaan välillä on vaikea valita istumapaikkaansa vaikka vaihtoehtoja ei olisi montaa. Seurueessa en todellakaan halua olla se ensimmäinen joka ravintolassa valitsee paikkansa, vaan täytyy nähdä vähän mihin muut ovat istumassa.

#6 kirjoitettu 10.09.2008 16:15

Kaverin kanssa sillee vinottain, muijan kanssa vastakkain ja iskän kanssa sylikkäin.

#7 kirjoitettu 10.09.2008 22:13

Samaa voi soveltaa bussiin, mihin siellä istutaan ja miksi. Tätä oonkin joskus jopa pähkäilly ja sain jotain mielenkiintostakin selville mutten enää muista.. ja metrossa.


Mutta ite istun tossa pöytätilanteessa jos ihan yksin oon ja ei oo vapaita pöytiä (tällasta tilannetta ei kyllä tule oikeestaan ikinä) niin tuo kulmittaisuus tuo sopivasti sitä ajurakoa. Kaverin kanssa vastatusten, helpointa jutella ja katsoa toista, kaverin kanssa kun ollaan yleensäsyömässä just juttelumielessä. Poikaystävän kanssa useimmiten vierekkäin että voi siinä sit nyhjätä, ja juttelukin luonnistuu helpommin vierekkäinkin, kaverin kanssa ois turhan naamat kiinni toisissaan sillon..

Kyl se tulee ihan luonnostaan.