Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Ladataan

Vastaa Aloita uusi keskustelu

 
Kirjoittaja Ihmisen elinikä ja suuret projektit/suunnitelmat


Disintegr8
11309 viestiä

#1 kirjoitettu 16.12.2008 10:15

Tuli tuosta luonnonsuojeluketjusta mieleen, että loppujen lopuksi ihmisen elinikä on aika pieni sellaisiin pitkän aikatähtäimen suunnitelmiin nähden. NASA on arvioinut ensimmäisen miehitetyn Mars-lennon tapahtuvan aikaisintaan 2030-luvulla (joka on tosin aika turha projekti jos kyseessä on sellainen nopea turistikierros), mutta jotkin projektit saattavat viedä vielä kauemmin. Pystyvätkö useimmat ihmiset ajattelemaan sillä tavalla moosesmaisesti niitä jälkipolvia silloinkin kun on hyvin varmaa että ei itse elä niin pitkään kuin joku projekti vie? Kuinka monella yrityksellä on pokkaa pistää käyntiin esimerkiksi tutkimusprojekteja joista ei välttämättä tule mitään tuottoa vuosikymmeniin? Tämä jälkimmäinen on mm. Yhdysvalloissa aikamoinen vaiva; teoreettista tutkimusta halutaan rahoittaa aika vähän ja lähes kaikki rahat menevät niiden nykyisten käytännönsovellusten optimointiin.

Esimerkiksi joillakin hyönteisillä on erittäin järkkymätön geneettinen tarve rakentaa yhdyskunnilleen pesärakennelmia joka puolelle aina uudestaan ja uudestaan, siitä riippumatta viekö sellaisen sopivankokoisen pesän rakentaminen vaikka 100 kertaa yksittäisen hyönteisen eliniän verran. Eikö tällainen vietti ole hyvin oleellinen ominaisuus minkä tahansa lajin selviytymisen kannalta?

^ Vastaa Lainaa


Barbara Stewart-Baxter
2490 viestiä

#2 kirjoitettu 16.12.2008 14:44

Niin kun se on se idea joka jää elämää vaik se alkuperäne tyyppi joka sen keksi ni on jo kuollu ja ideatha o niinku viiruksii ja ne levii ja tarttuu. Nii. Memetiikkaa. Kyl.

Must tää on kyl jännä juttu, usein kans ihmetelly menemään tätäki asiaa.

^ Vastaa Lainaa


Blauwald

#3 kirjoitettu 16.12.2008 17:18

Olen toisinaan miettinyt, kuinka hienoa on ollut olla rakentamassa jotain Vatikaanin Pietarin kirkkoa tai muuta rakennusta, jonka pykääminen on kestänyt ihmisen elinikää kauemmin. Mahtaa olla kiva juttu mennä joskus 15-vuotiaana työmaalle ja jäädä sitten vaivoissaan eläkkeelle, kun koko pytinki ei ole edes puolessavälissä. Voin kuvitella, että siinä ei välttämättä koe tekevänsä järin tarpeellista työtä.

Aika paha lähteä vastaamaan "useimpien ihmisten" puolesta, riittääkö ihmiskunnalla vastuuntuntoa tai mitä hyvänsä se sitten vaatiikin, että ajatellaan jälkipolvia. Vaatii kyllä melkoista omistautumista, hyvää sydäntä ja sen sellaista.

Kysyttäessä saattaisi aika moni niistä huonompisydämisistäkin valehdella.

^ Vastaa Lainaa


Blauwald

#4 kirjoitettu 16.12.2008 17:53

Sunt1o kirjoitti:
Blauwald kirjoitti:
Olen toisinaan miettinyt, kuinka hienoa on ollut olla rakentamassa jotain Vatikaanin Pietarin kirkkoa tai muuta rakennusta, jonka pykääminen on kestänyt ihmisen elinikää kauemmin. Mahtaa olla kiva juttu mennä joskus 15-vuotiaana työmaalle ja jäädä sitten vaivoissaan eläkkeelle, kun koko pytinki ei ole edes puolessavälissä. Voin kuvitella, että siinä ei välttämättä koe tekevänsä järin tarpeellista työtä.

Njaa, en minä tiedä onko tuo nyt hirmu erijuttu sitten monissa nykyisissä työpaikoissa. Eihän monenkaan alan hommissa siitä työstä tule ikinä valmista.

Minusta ainakin vähän tuntuu, että kun rakennetaan jotain erittäin konkreettista, se saattaisi olla vähän eri asia. Periaatteessa olet kyllä oikeassa.
Tuossahan no sentään kohtuu taattu työpaikko koko loppuelämäksi.

Totta. Ja sehän on hyvä asia. Mutta voihan sen tekeminen silti esimerkiksi vituttaa.

Jos se olisi kiinni hyväsydämisyydestä ym. niin en usko että toivoa tuon toteutumisesta paljoakaan olisi. Minä luulen että useimmat ihmiset ketkä noita osasaavutuksia ihmiskunnan kehityksessä tekevät tekevät ne ihan normi itsekkäistä syistä ja kunnianhimosta. Mikä on vähintään yhtä hyvä ja jonkun verran luotettavampi motiivi.

Olen aika lailla samaa mieltä. Saahan esimerkiksi tieteellisistä ansioista gloriaa jo elinaikanaan, vaikka vaikutukset olisivat ihmiskunnalle tärkeitä myöhemminkin. Tämä tosin saattaa vaatia sen, että henkilö saa jotain valmista aikaan.

Toisaalta taidan juuri tällä hetkellä uskoa myös isän- ja äidinrakkauteen, jota kai voi pitää yhtenä hyväsydämisyyden muotona. Oman jälkikasvunsa tulevaisuuden hyväksi varmaankin monet jaksavat nähdä vaivaa.

^ Vastaa Lainaa

Vastaa Aloita uusi keskustelu